Med Pärlfiskaren förde Karin Erlandsson läsaren ner i havsdjupen bland sjungande pärlor, gormkrabbor och roshajar. Nu kommer uppföljaren Fågeltämjaren, som med samma fasta berättargrepp tar oss till nya och mycket mörkare landskap. Miranda och Syrsa befinner sig i Lydias hus i den norra hamnstaden som förbereder sig för vintern. Med samma skicklighet som Miranda dök efter pärlor, klättrar hon nu högt uppe i smaragdkronorna där hon träffsäkert svingar sin yxa. Men vintern kommer tidigt och med vintern onda krafter, som snart har staden i sitt grepp. Dagskatornas beteende tycks förändrat och snart attackerar de i flock. När Iberis med det vita håret dyker upp har den vänliga staden förändrats till oigenkännlighet.
Pärlfiskaren belönades med Runeberg Junior-priset 2018 och är nominerad till Nordiska rådets barn- och ungdomslitteraturpris 2018. I Fågeltämjaren får berättelsen en stark och vacker fortsättning.
Pierwszą częścią byłam absolutnie zachwycona. Ta wypada przy niej niestety dużo słabiej. Klimat jest zupełnie odmienny — nie ma już morza, a las i chyba właśnie tego mi zabrakło: morskich głębin, które w „Poławiaczce pereł” robiły dużą robotę. Niemniej jestem ciekawa, w którą stronę pójdzie ta historia. Legendy, baśniowość i duszący, nostalgiczny nastrój dalej pozostają.
[Zdziwiło mnie, jak momentami brutalna jest ta opowieść…]
Mam wrażenie, że ta część podobała mi się bardziej niż "Poławiaczka pereł". Więcej się w niej działo, pojawili się ciekawi bohaterowie, zarysowano tło tego świata. Chętnie przeczytam kolejne części! To zakończenie... 🙈
”Handstilen är stor och vräkig, den är skriven av någon som är van att se ut över ett helt hav och aldrig behöva trängas.”
Mindre gripande och mer av en mellanbok (det ska bli en kvartett) än underbara ”Pärlfiskaren”, men visst finns det något Tove Janssonskt över vissa av formuleringarna, som den ovan?
Olen aivan rakastunut Karin Erlandssonin tapaan kertoa. Olen lukenut häneltä kaikki suomennetut lasten- ja aikuistenkirjat, ja aion lukea jatkossakin. Erlandsson kirjoittaa niin timanttista tekstiä, että huh.
Linnunkesyttäjä on todella hyvä lastenkirja. Jo Helmenkalajastajan kohdalla povasin tästä uutta klassikkoa, mutta nyt alan olla yhä vahvemmin sitä mieltä. Tarina ja kieli ovat näissä aivan upeat.
Linnunkesyttäjä oli itselläni pitkään kesken (syyskuusta asti...), koska kirja oli niin taidokas, että siihen tarttuminen alkoi olla haaste. Joskus hyvien kirjojen kanssa käy niin. Ei viitsi lukea väsyneenä, ettei tarina kärsi. Ei viitsi lukea väärässä mielentilassa, ettei tarina kärsi. Ja sitten pitkittää ja pitkittää sitä kirjaan tarttumista. Pitkä lukuaika johtuu siis siitä, ei siitä, että kirja olisi ollut huono. (Joskin kirjan puolivälissä oli ehkä ihan hitusen tyhjäkäyntiä.)
Sanoisin, että 4.5 tähteä ja puolikas tippu siitä, että en aivan tiedä mitä mieltä olen tavasta, jolla tässä ohitettiin mielestäni aika ratkaiseva juttu liittyen Mirandan loukkaantumiseen.
Lihtsalt nii äge, et on aina enam tugeva tüdrukukarakteriga seiklusraamatuid! Antud raamatus on see karakter lisaks ka mitmekihiline, usutav (muinasjutu mõõtmes) ja teovõimeline. Tegelikult on neid karaktereid isegi kaks, sest lisaks Mirandale on tõeline tegija ka Sirts ja seda hoopis teisel, täiesti Sirtsulikul moel. Lisaks sellele olen ma täiesti võlutud kõikidest nendest raamatus figureerivatest müstilistest tegelastest nagu musiheeringas, pirnipõder, kellel on lokid ja kes on ka üleüldse üks kuum tegelane ja okastigu, kes suudab värvi muuta ja kes end ärritudes kerra tõmbab. Ootan huviga järgmist osa, et teada saada, kas Miranda leiab Silmatera. Kindlasti leiab, sest ta on lihtsalt selline tšikk.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Linnunkesyttäjä jatkaa vähän matkaa siitä, mihin Helmenkalastaja jäi. Miranda ja Sirkka ovat palanneet Lydian luokse pohjoiseen satamakaupunkiin, ja asettuneet sinne asumaan. Miranda ei enää sukella, vaan kiipeää puihin, toisin sanoen palaa lapsuuteensa ja isänsä ammattiin, puunhakkaamiseen. Sirkka opiskelee lääkekasvien vaikutuksia ja parantamista Lydian kanssa. Talven lähestyessä linnut alkavat käyttäytyä oudosti, mikä johtaa hurjiin (8- ja 6-vuotiaille kuulijoille jopa hiukan turhan raakoihin) kohtauksiin, eikä pian mikään ole enää entisellään.
Ihan samalla tavalla en tähän pohjoisen satamakaupungin eloon päässyt uppoamaan kuin mitä ykkösosan helmenkalastukseen. Tuntuu, että tätä kirjaa vaivasi vähän sellainen sarjan kakkososan kirous: juonta käännetään eteenpäin, mutta kovin pitkälle siinä ei vielä päästä, ja siksi kirja jää vähän filleriksi.
Jatkamme silti jossain kohti eteenpäin sarjan kolmanteen osaan, sitä ja idän vuoristossa kiipeilyä odotammekin jo kovasti!
Continuation to Pearl Diver. The girls are now living in the little town by the sea, Sirkka (or Cricket) is learning to become a healer, Miranda follows her father's footsteps and becomes a woodchopper. But the evil woman has the magical pearl, and she wants power and doesn't care whom she hurts in process... Really exciting. I especially love it how the main characters have only one arm. I keep forgetting, and then the author reminds me by having them solving problems in a way they can... and not even a scent of self-pity or ableism anywhere! (Or "inspiration" *rolling eyes*)
Högläsning för 8-åringen. Frågar man honom så var denna bok jättebra. Frågar man mamman var den kanske inte lika bra som Pärlfiskaren. Denna var stundvis ganska hemsk, och historien väldigt dyster. Ett visst obehag kände jag nu som då, men som helhet blir det ändå en fyra, för spänningen finns ju där!
1,5 tähteä. - Lähinnä harmitus jäi: edelleen jäi auki liian monta kysymystä edellisestä osasta (Helmenkalastaja) , tämäkään osa ei kunnolla vastaa herättämiinsä kysymyksiin vaan toimii pohjustuksena tuleville osille, loppuu kuin seinään... - Mielestäni ei toimi itsenäisenä osana, vaan on selkeästi osa sarjaa - Kiinnostus heräsi kun puhe tuli vanhoista tarinoista ja saduista, joissa kerrottiin Silmäterästä ja Iberiksestä, ja miten kaikki sitten etenikin samaan tapaan. - Äänikirjaa kuunnellessa tuli kyllästymisen tunne. En henk.koht. pitänyt kertojan äänestä (makuasia!). - Tarina on myös julmempi ja raaempi, kun ihmisiä tapetaan ja nokitaan kuoliaaksi... Juonen voinee tiivistää niin, että Iberis on mystinen pahis joka haluaa orjuuttaa ihmiset ja tulla kuningattareksi, Päivytharakat ovat Iberiksen hallinnassa kunnes niille tulee mahdollisuus tappaa itsensä sillä ne mieluummin kuolevat kuin ovat ohjailtavina (mm. lintujen joukkoitsemurhista lukeminen lastenkirjassa pistää miettimään minkä ikäiselle tarina oikein on tarkoitettu?), vastarintaa ja taistelua, paljon pelonsekoista ahdistusta ja synkkyyttä jonka läpi tarinan sankareiden täytyy taistella ja selviytyä, lopussa Lydia, Sirkka ja Miranda lähtevät kohti vuoristoa ottaakseen Silmäterän itselleen. - Minkä ikäiselle lukijalle tarina on tarkoitettu, 4-6-luokkaiset ja sitä vanhemmat? - En lue kolmatta osaa kun se joskus tulee. Liikaa kertomatta jätettyjä asioita, vastaamatta jääneitä kysymyksiä, toiston tunnetta. Alunperin aloitin Helmenkalastajan koska halusin katsoa millainen tarina on kyseessä ja josko kirjaa voisi vinkata alakouluikäiselle lukijalle. Helmenkalastajasta en hirveästi pitänyt yllä mainittujen seikkojen vuoksi, mutta kun ilmeistyi toinen osa ajattelin että siinä avattaisiin nuo selitystä vailla olevat asiat. En tykännyt tästä, loppupeleissä tuntui ikävä kyllä ajanhaaskaukselta :/ sinänsä sääli, tarinan maailmaan oli rakennettu ihan kivoja ideoita
This entire review has been hidden because of spoilers.
Jakiś czas temu opowiadałam Wam o książce 📚 "Poławiaczka pereł" i opisanych w niej przygodach Mirandy i Syrsy. Dziś przychodzę do Was z moją opinią o kontynuacji tej historii, czyli lekturze "Poskramiaczka ptaków". 😊 Jest to drugi tom serii "Legenda o źrenicy oka" autorstwa Karin Erlandsson.
Dlasze perypetie dwie główne bohaterki przeżywają na Północy, a towarzyszy im już nie morze, ale zimowy klimat. 🌨❄️ Dziewczynki nie są już poławiaczkami pereł. Miranda wycina drzewa, 🌲 zaś Syrsa uczy się uzdrawiania. 🩹 Pewnego dnia coś zakłóca spokój, jaki odnalazły w tym miejscu. 😯 Czy dziewczynki poradzą sobie z wrogiem, który zdaje się być niepokonany❓️
Co tu dużo mówić..., autorka znów stworzyła książkę o niezwykłym klimacie. 🥰 Piękny, tajemniczy, spowity zimową aurą las aż kipi magią! ✨️ Akcja powieści toczy się powoli, a napięcie narasta stopniowo, co sprawia, że z każdą stroną czujemy coraz większe zaciekawienie. 🧐 To wszystko powoduje, że od książki nie sposób się oderwać. 🤷♀️
"Poskramiaczka ptaków" to piękna historia o sile przyjaźni i międzyludzkich więziach, która uświadamia, jak ogromne znaczenie w naszym życiu mają te dwa wyżej wymienione aspekty. ☺️👍 Pokazuje również, że nie warto ślepo podążać za spełnianiem marzeń, nie licząc się po drodze z nikim i z niczym. 🙅♀️ To książka z mądrym przesłaniem, która niesie za sobą ważne wartości oraz skłania do refleksji. 😌
Druga część serii "Legendy o źrenicy oka" podobała mi się chyba jeszcze bardziej niż pierwsza. 🥰 Jest dużo dojrzalsza od swojej poprzedniczki, ale nadal utrzymana w cudownym, baśniowym klimacie, który uwielbiam❗️😍 To oryginalna, piękna i wartościowa opowieść, która dostarcza wielu emocji. Polecam❗️😊
,,Poskramiaczka ptaków" to drugi tom serii opowiadającej o źrenicy oka - magicznej perle, której szuka wielu mieszkańców królestwa. W kontynuacji autorka opowiada o dalszych losach głównych bohaterek, Mirandy i Syrsy, które przeniosły się na północ i tam próbują odnaleźć swoje miejsce oraz przygotować się na nadchodzącą zimę. Miranda wróciła do swojego pierwotnego zajęcia i zajmuje się wycinką drzew, natomiast Syrsa pobiera nauki uzdrawiania u Lydii. Niestety spokój mieszkańców zakłócają sroki orlice, które zaczynają objawiać wrogie nastawienie do ludzi. Kto sprawił, że te niegdyś spokojne stworzenia zmieniły swoje zwyczaje?
🏔️🗺️
Drugi tom serii zachwycił mnie równie mocno co pierwszy. Nie ma tutaj już co prawda uwielbianego przeze mnie nurkowania i morskiego klimatu, ale okazało się, że autorka równie zręcznie maluje zimowe pejzaże, odpowiadające aktualnej pogodzie. Czytając tę książkę, można wręcz poczuć zapach świeżo ściętego drewna i zobaczyć migotanie płatków śniegu osiadających na gałęziach drzew.
Jest to bardzo piękna historia o życiu blisko natury, społeczności trzymającej się razem w obliczu kryzysu, a także o poważnych konsekwencjach, jakie niesie za sobą chciwość i chęć podporządkowania sobie innych. Ta część była poważniejsza od poprzedniej, więcej w niej mroku i przemocy.
Po raz drugi z wielkim zainteresowaniem śledziłam losy Mirandy i Syrsy, i kibicowałam im w walce o dobro miasteczka.
Lapsille ja nuorille suunnatun Taru Silmäterästä -sarjan toinen osa vie Mirandan ja Sirkan pois vedenalaisista maailmoista. He muuttavat pohjoiseen, jossa Miranda ryhtyy puunhakkaajaksi eli syvyyksien sijaan hän nousee puiden latvoihin. Sirkka opettelee parantavien yrttien saloja. Talveen valmistautuminen keskeytyy kuitenkin kun päivytharakat alkavat käyttäytyä omituisesti. Ne alkavat käydä puunhakkaajien kimppuun.
Linnunkesyttäjässä ei ole ihan samanlaista tenhoa kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Erlandsson pyrkii tekemään puihin kiipijöistä sukeltajien kaltaisia, jännittäviä ammattilaisia ja seikkailijoita, mutta ei siinä onnistu yhtä hyvin. Siinä missä Helmenkalastaja tuntui sopivan kaikenikäisille, Linnunkalastaja tuntuu selkeästi tavallisemmalla lastenkirjalta. Se lienee paikoitellen nuorille lukijoille erittäin jännitävä, kenties pelottavakin, mutta silti selkeästi heille suunnattu ja heille sopiva.
Aikuisena lukijana Mirandan suhtautuminen omaan onnettomuuteensa tuntui kovin, no jos ei ihan huolettomalta, niin kevyeltä kuitenkin. Toisaalta niinhän jo Helmenkalastajassakin oli. Ja kohderyhmää ajatellen tämä on ihan perusteltu lähestymistapa.
Varmasti nuorille lukijoille erittäin sopiva sarja, jota en kuitenkaan itse taida tämän pidemmälle jatkaa.
Det hände inte alls lika mycket i denna som i första boken. Utan denna kändes mer som en brygga inför vad som ska hända i del tre. Detta gjorde att boken var i stundvis seg, medan i andra stunder var den mysig.
Den här serien har så mycket potential och jag hoppas verkligen, och har en magkänsla, om att den tillslut kommer uppfylla det. I den här boken, som är bok två i serien, kändes det som att intrigerna inte var lika logiska och väl genomtänkta som i första boken. Men miljöbreskrivningarna och folkgrupperna i denna världen är otroligt välgjorda. Jag hade önskat att huvudpersonerna, Miranda och Syrsa, hade utvecklas väldigt mer. För i första boken hade jag lite svårt för hur de betedde sig. Men däremot så tror jag att det är en långsam process, och hoppas därför att det blir bättre i nästa bok.
Det var nära att jag gav Fågeltämjaren bara 2,5 i betyg men eftersom slutet var spännande och grundad gjorde det mig väldigt nyfiken på den tredje boken!
Ristiriitainen kirja. Helmenkalastaja oli kiva, tämä jatko-osa sitten ei... Helmenkalastajassakin oli toki tummat sävynsä, mutta tämä oli silti yllättävän raaka ja väkivaltainen. Luulin sarjaa vähän enemmän lastenkirjaksi, tässä oli sen verran hurjia juttuja, että en oikeastaan tiedä, mikä tämän kohderyhmä nyt on. Kolmasluokkalaiselta tyttäreltäni, joka kovasti piti Helmenkalastajasta, tämä jäi aluksi kesken, ja nyt en kyllä tiedä, haluanko usuttaa lukemaan loppuun.
Trilogian keskiosa, eli alkaa tapahtumien keskeltä, eikä pääse oikein mihinkään ratkaisuun; älä lue, jollet ole lukenut Helmenkalastajaa.
Jakoś bardziej mi przypadła do gustu, niż pierwszy tom Wydarzenia sprawiały wrażenie bardziej mających sens i łatwiej się było wciągnąć Chociaż nadal są rzeczy, które moim zdaniem wymagają wyjaśnienia, może w kolejnych tomach jest Uwaga: Nie trzeba się zapoznawać wcześniej z treścią poprzedniej części, żeby nadążać za tym, co się dzieje, ACZKOLWIEK nie zaszkodzi przeczytać
Jag hade lite svårt att komma in i det lugnare spänningstempot i första delen, men i den här tror jag att det landade för mig mer och jag har kommit in i lunken. Nu börjar jag på allvar gilla allt det unika. Den här känns inte redan skriven.
Egentligen 3,5. En välbyggd värld med fantastiska artnamn på växter och djur. Medan första boken funkade som fristående har den här ett slut som manar till fortsatt läsande, plus att vissa bitar är svåra att förstå om man inte läst den första boken. Emellanåt skrämmande händelser.
Det kändes som att den släpade sig fram och ingenting riktigt hände fören typ 60% in och den kändes mycket hemskare än den förra boken. Sista 15% av boken var bra, men inte tillräckligt bra för att få flera stjärnor
Utgående från den första delen tänkte jag att den här serien är lämplig som högläsning. Efter att ha läst den här boken måste jag tyvärr säga att jag inte vet vilken publik serien är ämnad för, men jag gillar den inte. Trögflytande berättelse, och den här boken var alldeles för våldsam.
Jatkaa tätä sarjaa todella hyvin, edelleen hyvin mukaansatempaava. Tarinasta löytyy hyvä määrä sekä hyvää että pahaa, ihan kiinnostavat mukavan epätäydelliset hahmot ja kiintoisa juoni.