En palaa takaisin koskaan, luulen

by Satu Vasantola

Romaani kotoa lähtemisen pakosta ja loputtomasta kaipauksesta.

Susannan matka työläisperheestä Pohjanmaalta Helsinkiin ja arvostettuun asianajotoimistoon on ollut pidempi kuin kilometrit antavat ymmärtää.

Vielä pidempi on ollut irakilaisen Fatiman taival Pasilan poliisitalon pihalle ja lopulta Susannan olohuoneen lattialle. Reitin varrelle on jäänyt yksi lapsista, kotimaahan aviomies.

Martta puolestaan on asunut koko ikänsä samoilla sijoilla, mutta ihmiset hänen ympäriltään ovat kaikonneet yksitellen. Esikoislapsi pappilan portaille, mies ensin sotaan, sitten ryyppyreissuilleen, poika Ruotsiin, tytär onnettomaan avioliittoon. Nyt jäljellä on enää lapsenlapsenlapsi Luca, poika joka ei tunnu löytävän paikkansa maailmasta.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook, Class, 21st Century, Family

381 pages, Hardcover

First published April 1, 2018

Reviews

[Tuuli · Rating 2 out of 5]

The writing (style) is great, and the author is clearly very talented. However, I think it shows that this is her first novel, and she goes through so many themes and topics without necessarily any reason for doing so. Some of these include racism, the refugee crisis, rape, eating disorders, abortions, PTSD, war, teenage pregnancies, alcoholism, OCD, domestic violence, abusive relationships... You get the idea. Everyone in this family seems to have three tragedies and zero good moments in their lives. Any one of these topics, given proper time and gravitas, would have made a much more readable, if not interesting story. There were also so many characters I could not remember who was whose child, wife and uncle half the time.

This book was not for me, which is extra frustrating because the author is clearly very talented and capable. I was going to give this three stars but I was so excited for it to end I decided on two.

[Heli · Rating 5 out of 5]

Tämä on upea, hienosti ja vakuuttavasti kirjoitettu sukutarina - juuri sellaista kirjallisuutta mistä pidän. Kirjassa käsitellään niin monia teemoja, että todennäköisesti moni lukija löytää niistä itselleen jotain tuttua ja johon samaistua omien kokemusten kautta. Myös henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja ja uskottavia, osa tuntui minusta jopa tutuilta. Mielenkiintoisimpina pidin Martan ja Susannan tarinoita. Kirjan tapahtumat ulottuvat vuodesta 1939 tulevaisuuteen vuoteen 2029 asti. Tarina poukkoili vuodesta toiseen, joten tarkkuutta vaati kuunnella, että missä nyt mennään ja kenen tarinaa juuri sinä vuonna kerrotaan, mutta tämä piirre ei häirinnyt liikaa. Tämä on niin upea kirja, että taidan ostaa tämän jossain vaiheessa omaan hyllyyni.

Kuuntelin kirjan BookBeatista Mervi Takatalon lukemana ja totuttuani hänen lukemistyyliinsä, se kuului kirjaan niin saumattomasti, että olisi vaikea edes kuvitella kirjaa kenenkään muun lukemana.

[Kirja Vieköön! · Rating 3 out of 5]

Satu Vasantola on erittäin mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus. Hän on ajassa kiinni, hänellä on sanottavaa ja hän hallitsee realistisen kerronnan. Mutta tämä esikoisromaani oli minulle liian synkkää luettavaa. En tiedä onko tämä kuvaus pohjalaisesta luonteenlaadusta vai vain ihmisen rankasta osasta yleisellä tasolla. Jatkoon toivon, että hän malttaa vähentää aikahyppelyitä ja karsii liikoja sivupolkuja runsaasta aineistostaan. Karsittuna tämä olisi jäntevöitynyt ja ollut loistava, nyt jäi minusta sekavaksi, hyvät hetket hukkuivat kurjuuden alle.

[Linda · Rating 4 out of 5]

Tarina monesta sukupolvesta, pelon periytymisestä ja vahvuudesta sen keskellä. Eteläpohjalaisen pikkukaupungin pienistä piireistä, siitä, miten suku voi olla sekä paras että pahin. Sisukkuudesta, työnteosta, maahanmuutosta sekä Irakista Suomeen että Suomesta Ruotsiin.

Parasta kirjassa oli suvun voimahahmo Martta, jossa näen paljon omaa isoäitiäni. Vaikka kirja olikin välillä rakenteeltaan hieman palapeliä, annan sille vahvan suosituksen ja reilut 4 tähteä.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Hieno esikoiskirja! Kerronta vei mukaansa ja tarina pysyi hyvin kasassa, vaikka ajanjaksoja ja henkilöitä oli paljon. Suosikkihahmokseni nousi isoäiti, Martta - vahva ja vakaa suvun keskipiste. Jää pysyväishyllyyn .

[Henna Marie · Rating 4 out of 5]

Tunteikas kertomus traumojen ylisukupolvisuudesta. Vasantolan kirjoitustyyli on sujuvaa ja realistista, eikä sorru liiallisiin korulausekliseisiin. Materiaalia olisi ollut kuitenkin useampaan teokseen, vaikka toki loppupuolella ymmärtää miten kaikki henkilöt kietoutuvat toisiinsa. Henkilöhahmoja oli niin valtava määrä, että piti mielessä piirrellä sukupuuta jotta pysyy perässä hyvin samanlaisten geneeristen nimien massassa.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja, vuosissa hyppiminen asetti omat haasteensa, mutta muuten tykkäsin kyllä. Ihan perus hyvä kirja.

[Anu · Rating 2 out of 5]

Kirja on ollut paljon kehuttu ja sen vuoksi minäkin otin sen lukuun. Lukukokemus oli pieni pettymys. Olin odottanut siitä jotain enemmän - en edes tiedä mitä. Kirja oli hieno kuvaus yhden suvun kohtalosta useamman sukupolven ajalta. Kirjan alku antoi ymmärtää että kirjassa kerrotaan enemmän pakolaisena Suomeen tulleen Fatiman elämästä mutta hänen kuviossa kirjassa jäi hyvin epäselväksi.

Kirja etenee eri aikatasoilla. Mielestäni ne hyppelevät turhan villisti, minkä vuoksi kirjan lukeminen tuntui hankalalle. Kirja oli hyvin surumielinen ja välillä oikein piti pohtia miten yksi perhe/suku voikaan kohdata niin monta onnetonta kohtaloa ja tapahtumaa. Kirjassa liikuttiin v. 1939 vuodesta vuoteen 2029.

Martta ja Topi olivat suvun vanhimmat. Heillä oli 4 lasta ja Martan 1 lehtolapsi. Perheen elämä oli täynnä väkivaltaa, juopottelua ja köyhyyttä. Liekö Topin väkivaltaisuuden ja juopottelun takana oli sodan kokemat kauhut. Lapset kasvoivat ja saivat omat perheensä, jokainen erilaisen. Myös heidän perheissä näkyi eritavalla väkivalta, juopottelu, mutta myös rakkaus ja menestys. Osa perheen/ suvun jäsenistä kuvattiin todella selkeästi ja sai heidän elämäntilanteestaan ja taustoista selkeän kuvan mutta osa jäi hyvin etäiseksi. Perhettä kohtasi jokunen onnettomuus ja sairaus minkä vuoksi hautaan saateltiin useampikin suvun jäsen. Kirjalle annan vain ⭐⭐.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Sujuvasti kirjoitettu esikoisteos kuljettaa pohjalaisen suvun mukana 1930-luvulta vuoteen 2017. Köyhistä oloista osa suvun jäsenistä nousee yhteiskunnallisesti, kuten Susanna, joka jättää lakeuksien ummehtuneisuuden opiskellakseen Helsingissä juristiksi. Suvun voimahahmo on Martta-mumma, joka on vahva nainen, mutta jonka elämää ovat silti määrittäneet miehet: lapset ja juoppo ja väkivaltainen aviomies Topi. Väkivalta ja alkoholismi kulkee sukupolvelta toiselle. Draamaa ja tragediaa mahtuu suvun vaiheisiin, eikä tämä ole missään nimessä mikään iloinen kirja.
Rakenteellisesti kirjassa pompitaan ajasta toiseen jatkuvasti, ja näkökulmahenkilöitäkin on useita. Välillä lukuisissa ihmisissä menin sekaisin (kuka nyt oli kenenkin lapsi?), mutta samalla paketti pysyu kuitenkin enimmäkseen kasassa.
Kirjassa on lukematon määrä suuria aiheita - äidinrakkaus, lapsen ja vanhemman suhde, yhteiskunnallinen asema, perheväkivalta, alkoholismi ja pakolaisuus joitain mainitakseni. Ehkä jotain olisi voinut napsaista pois ja jättää seuraavaan romaaniin, jollainen toivottavasti Vasantolalta vielä tulee.

[Terhi · Rating 5 out of 5]

Aivan upea kirja! Tarina sodan, väkivallan ja alkoholismin ylisukupolvisista vaikutuksista. Tarina niistä, jotka murtuvat ja ryyppäävät ja hakkaavat ja niistä, jotka selviävät, tavalla tai toisella. Kaiken keskiössä on Martta, joka kasvattaa lapsensa alkoholisoituneesta veteraanimiehestään huolimatta ja hoivaa ja huolehtii vielä seuraavistakin sukupolvista.

[iina · Rating 4 out of 5]

Hienosti kirjoitettu ja rakennettu sukusaaga. Luulin kirjan keskittyvän vain takakannessa mainittuihin kolmeen naiseen, mutta mukaan mahtuikin monia muitakin hahmoja, kokonainen suku lähestulkoon. Eniten pidin Martasta, vaikka kirjaa aloittaessani olin ajatellut hänen tarinansa jäävän kaukaisemmaksi. Henkilöiden ja aiheiden paljous kielii esikoisromaaniudesta, joitakin karsimalla tästä olisi saattanut saada vieläkin hienomman teoksen, mutta tällaisenaankin voin suositella lämpimästi!

Tässä on hienon nimen ja kannen lisäksi niin hyvää kerrontaa esimerkiksi luokkaeroista ja duunaritaustasta ylemmäs ponnistamisesta, pakollisuudesta ja lähtemisen ja jäämisen hankaluudestakin. Rankkoja aiheita on paljon, ainakin alkoholismia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, sotaa, aborttia, ja muita sydänsuruja aiheuttavia teemoja löytyi — onneksi luin tämän joululomalla niin oli kapasiteettia käsitellä nämä kaikki. Raskaista teemoista lukuun ottamatta hieno ja koskettava romaani, jonka hahmoihin ehtii tarinan lomassa kiintyä.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Aidontuntuinen ja tunteikas kirja, jossa hahmot vaikuttivat oikeilta ihmisiltä. Yleensä en tällaisista teemoista ole kiinnostunut, mutta tämä piti otteessaan, vaikka olikin vähän turhan pitkä sisällölleen.

[Samu · Rating 2 out of 5]

Tässä kirjassa on liikaa aiheita eikä yhdenkään äärelle juuri pysähdytä. Kaikkein kiinnostavin osa, Fatiman ja Tariqin tarina, on lähinnä päälle liimattu sivujuoni, josta kerrotaan hieman alussa ja parilla sanalla lopussa. Muuten tarinassa keskitytään pohjanmaalaisen suvun tarinaan. Kirjaa mainostetaan juurikin vuoden 2015 pakolaisaallon kautta, ja tästä syystä itsekin tartuin tähän romaaniin. Tähän teemaan liittyen mielellään lukisin lisää kaunokirjallisuutta, mutta ehkä siitä ei ole vielä kulunut tarpeeksi aikaa.

Kirja on täynnä samanlaisia suomalaisia nimiä, jotka menevät ainakin itsellä iloisesti sekaisin, koska ainoastaan muutaman kohdalla henkilöihin pysähdytään niin pitkäksi aikaa, että nimet jäävät mieleen. Muutenkin hieman sekava rakenne, luvut ovat todella lyhyitä ja jokainen sijoittuu aina hieman eri vuoteen. Vuodet menevät iloisesti sekaisin, koska lineaarisen järjestyksen keskellä tehdään kuitenkin paljon hyppyjä eri suuntiin. Mielestäni tämä ei suuremmin antanut tarinalle lisäarvoa, tosin toki lyhyitä lukuja on nopea lukea, jolloin heikompikin lukija jaksaa eteenpäin kirjassa. (Toisaalta onko tämä sen tyylinen kirja, jonka heikko lukija ottaisi luettavakseen? Ehkä ei.)

Ei oma suosikki, mutta jos suomalaiset sukutarinat, sotatraumat ja perheväkivalta kiinnostaa niin tämä varmasti menee.

[KrisLai · Rating 4 out of 5]

Pohjalainen mielenmaisema kiehtoi ja kuvaus oli niin aito. Hahmot heikkouksineen ja vahvuuksineen olivat kiinnostavia. Tarina piti hyvin otteessaan.

[Tiia Oikarinen - Tiian lukupäiväkirja · Rating 3 out of 5]

Oikein sujuva, viihdyin tämän parissa. Silti tästä olisi voinut jättää paljon asioita pois. Teoksen sisällöstä olisi saanut monta romaania.

[Tuuli · Rating 3 out of 5]

Runsas sukutarina perhesiteiden kipeydestä ja lujuudesta, lähtemisestä, jäämisestä, valinnoista, kotimaasta, sukupolvien ketjuista. Päähenkilöt (Martta, Tapio ja Susanna) ovat samaa sukua, eri aikakauden kasvatteja, kiinnostavia ja kokonaisia henkilöitä. Menneiden vuosikymmenten Suomi ei kirjassa näyttäydy nostalgisessa valossa, vaan raatorealistisena, oltiinpa palaamassa sodasta 40-luvulla, Ruotsista 70-luvulla tai diskosta kotiin traktorilla 80-luvulla.

"Lauantaina hän heräsi vähähappiseen, koko yön hengitettyyn ja piertyyn ilmaan, painoi kädellään peiton alla aamuseisokin alas."

Joopa joo. Tuli monessa kohtaa yhtä apea olo kuin 80-luvulla landella, jolloin luin aikaa tappaakseni apu-lehtien nitrodisko-vitsipalstoja ja juorusivuja ja tuijotin pihan hiekkakasaa ja kaipasin kaupunkiin ja koin lapsenaivoillani koko ympäröivän todellisuuden (permanentatut sukulaistädit ja kossunhajuiset sukulaissedät ja ne apu-lehden sovinistiset pilakuvat) lohduttoman tunkkaisena. Tai kun 90-luvun alussa kouluun piti lähteä, vaikka ulkona odotti pimeys, ikuinen räntäsade ja lama. No joo. Ei siis tullut ikävä menneitä kultaisia aikoja kirjaa lukiessa, eikä kirja muutenkaan katharsiksia tarjoile. Vaan mahtuupa kirjan eri aikatasoihin arkisen puurtamisen ja elon lisäksi isoja, globaalejakin teemoja. Lisäksi diggailin 40-luvulla syntyneen Tapion joogaavasta selvännäkijäpuolisosta Kaarinasta, jotenkin raikas hahmo tuossa ikäluokassa.

Kirjan lopun kohtaloiden yhteenkietoutuminen tuntui vähän väkinäiseltä. Muutoin tarina oli orgaaninen, tunnistettava ja uskottava.

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Ehkä 3 1/2.

Tavallaan pidin kirjasta mutta toisaalta jokin mätti miksi ei saanut enemmän tähtiä. Ehkä oli hieman sekava ja tässä kirjassa ajassa siirtymät eivät mielestäni toimineet niin kuin yleensä ne toimivat tai tykkään siis siitä. Mutta tämä olisi voinut olla selkeämpi ja sen tähden parempi ihan kronologisesti kirjoitettuna. Plus henkilöhahmoja oli vähän liikaa ja ainakin itse sekoitin kuka kukin oli, paljon samantyylisiä nimiä ja sukulaisuussuhde oli hämmentävän sekava. Mietin myös kirjan niin sanottua punaista lankaa, ymmärsin että puhuttiin näistä muutamista naisista mutta olisin kyllä odottanut enemmän kerrontaa heidän elämästään tai ainakin heidän näkökulmastaan mutta nyt kirjoitettiin paljon myös muiden suulla niin sanotusti. Kirjoitustyyli oli kyllä muuten ihan eteenpäin kulkevaa ja selkeää ja alku olikin mielestäni parempi, keskivaiheilla ote löystyi ja taas loppua kohden parani jotenkin. Ehkä lopun koskettavuus upposi. En tiedä. Lucastakin olisi voinut kirjoittaa enemmän, olihan hänellä iso rooli kuitenkin vaikka tekstissä hänestä puhuttiin kai yhden tai kaksi kertaa.

Helmet- haasteen toinen kierros: 36. Kirjassa liikutaan ajassa.

[Johannes · Rating 3 out of 5]

Lukemisen (kuuntelemisen) väärti, mutta on pakko olla samaa mieltä kuin moni muukin tämän arvioinut: vähän vähemmän olisi ollut enemmän.

Jos ei olisi sekoittanut sepelkyyhkyä uuttukyyhkyyn, olisi saattanut silti hyvänä päivänä saada neljäkin tähteä.

[Susanna Bergendahl · Rating 5 out of 5]

Rakastin näitä henkilöhahmoja, miten eläviä kirjailija olikaan osannut luoda! Pohjalainen mielenmaisema piirtyi tarkasti.

[Maija Kivimaa · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin kovasti tästä kirjasta. Mutta jokaisesta kirjan hahmosta olisi voinut kirjoittaa ihan kokonaisen oman kirjan, Niin mielenkiintoisia he olivat.

[Silja Remes · Rating 4 out of 5]

Kaunis kirja hyvin inhimillisistä ihmisistä ja vaikeista aiheista. Sujuvalukuinen ja koskettava, ehkä vähän liikaa teemoja yhteen kirjaan. Kannatti silti ehdottomasti lukea.

[Noora Saria · Rating 5 out of 5]

Kirjaston bestseller-hyllystä hetken mielijohteesta napattu kirja yllätti iloisesti. Hetkeen en ole päässyt kirjan kautta sukeltamaan niin moneen aikaan ja erilaiseen elämään. Onhan kirja toki surullinen paikoittain, mutta tuoreella tavalla elämän hallitsematonta kulkua kuvaava. Suosittelen lämpimästi!

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Satu Vasantola, En palaa takaisin koskaan, luulen (Tammi⁷, 2018) s. 379, e-/äänikirja

Kirja kertoo yhden Pohjanmaalta kotoisin olevan perheen tarinaa neljän sukupolven kautta. Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu, ja kaikkien henkilöiden tarinat ovat uskottavia ja kiinnostavia. Kuitenkin luettuani ja kuunneltuani noin 30 prosenttia aloin väsyä siihen, kun aina vaihtui vuosi ja näkökulma. Kaikki henkilöt tulevat kyllä tutuiksi ja palaset loksahtelevat kohdalleen, mutta kun kaikilla on ongelmia ja vaikka millaisia hankaluuksia elämässä, lukeminen muuttui hitaaksi ja raskaaksi.

Tapahtumien kannalta tärkeimpiä henkilöitä lienevät mummo, Tapio, Susanna ja Luca. 92 vuotta täyttäneen mummon elämä on varjostanut alkoholisoitunut mies sekä nuoruuden teot. Mummon lellikkipoika Tapio taas on hakenut nuorena hyväksyntää epätoivoisesti ja päätynyt välillä jopa vankilaan. Hän on ryhdistäytynyt, ja hänestä on tullut menestyvä yrittäjä. Susannalle, siskonsa tytölle, Tapio on isähahmo, joksi omasta isästä ei ikinä ole. Susanna on suvun ainoa kirjaviisas, pätevä juristi. Neljännestä polvesta tutuksi tulee Luca, kaveriton ja huonosti koulussa menestyvä poika, jonka äiti on Susannan sisko. Näiden neljän lisäksi tärkeä henkilö on vielä pakolaisnainen, joka on tullut Suomeen veljensä kanssa.

Minusta kirjan heikko kohta on se, että yhteen kirjaan on ängetty liian paljon asiaa. Luultavasti olisin nauttinut kirjasta eniten, jos kertojana olisi ollut 92-vuotias mummo, Tapio tai Susanna. Vaikka pakolaisaihe on ajankohtainen ja Fatiman tarina kiinnostava, sen olisi voinut jättää tästä kirjasta pois. Kirjassa olisi ollut ainekset ainakin kahteen kirjaan. Olisko kirjan jutut voinut jakaa kahteen kirjaan siten, että yhdessä olisi ollut aina kahden sukupolven tarinat? Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Lopottihan nivoutuvat yhteen muistaakseni tähän tapaan.

Nyt kun sain kirjan viimein päätökseen, olen tyytyväinen, että jaksoin loppuun saakka. Ehkä myös koronaepidemia teki luku-urakasta tavallista raskaamman, sillä kirja ei juurikaan hymyä huulille kirvoittanut.
***
Helmet:6, 7, 9, 31, 38, 41, 42, 45

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Hyvin kirjoitettu ja rakennettu, monisyinen romaani. Takakannesta: "Susannan matka työläisperheestä Pohjanmaalta Helsinkiin ja juristiksi on ollut pidempi kuin kilometrit antavat ymmärtää. Vielä pidempi on ollut irakilaisen Fatiman taival Pasilan poliisitalon pihalle ja lopulta Susannan olohuoneen lattialle." "... humaani kuvaus lähtemisen pakosta ja paluun mahdottomuudesta, siitä millaista on matkata yhteiskuntaluokasta ja kulttuurista toiseen."
Meinasin jo kyllästyä, kun romaanin toinen osa alkoi kertoa (sitä iänikuista) tarinaa vuodesta 1944 alkaen, siinä vaiheessa jotenkin petyin mielenkiintoisen ensimmäisen osan jälkeen. Mutta pian toinenkin osa osoittautui monisyiseksi, vähän jopa liian moneen suuntaan.
Tässä esikoisromaanissa oli jotain uutta ja paljon vanhaa, mutta hyvin piti otteessaan.

[Perttu Ojanperä · Rating 4 out of 5]

Tässä kirjassa on paljon hyvää. Kerronta usean henkilön näkökulmasta ja kronologiasta poiketen on tietenkin muodikasta, mutta teki kyllä varsinkin alussa tarinan hieman sekavaksi. Tarina on mielenkiintoinen ja koskettava, mutta välillä tietyt epäloogisuudet ja uskomattomat sattumat kyllä hieman heikensivät lukukokemusta. Kokonaisuutena ehkä snadisti vajaa neljä tähteä, mutta tarinan sijoittaminen Peräseinäjoelle nosti kokemuksen niin omakohtaiseksi, että pyöristetään ylöspäin. Kirjailijan kirjoitustyylistä tuli vahvasti ajoittain mieleen Tommi Kinnusen tyyli, joka on kyllä hyvä. Kyllä tämä kannattaa lukea. Hyvä kirja.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Toivoisin todella monen lukevan tämän romaanin, sillä tämän sisältö on painavaa ja tärkeää. Vasantola yhdistelee hienolla tavalla sukupolvia, juuria, kansoja ja sotien jälkiä, näyttää, että väkivalta ei ole jonkin tietyn kansakunnan ominaispiirre, piirtää monipuolisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen, syine ja seurauksineen. Romaanin ehdoton vahvuus on Vasantolan kyky nähdä yhteyksiä tilanteiden ja tunteiden, ihmisten ja ajautumisten välillä. Samaan aikaan romaani oli omaan makuuni liian moneen kurottava ja jotenkin liian suuri suuhuni. Aihe siis tärkeä ja kirjailijan kypsyys upea, kerrontatapa ei itselle herkullisin, mutta sehän on puhtaasti makukysymys.

Kuunneltu äänikirjana.

[Pia Vilmi · Rating 5 out of 5]

Kirja, joka sai kyyneliin. Eikä vain kerran. Neljän sukupolven tarina, jossa suku on paras ja pahin. Tarina arvoista, moraalista ja elämisen vimmasta. Tarina siitä, kuinka vaikeaa oman tien kulkeminen voi olla mutta myös siitä, miten helppoa on tehdä valintoja, kun tietää mikä on arvokasta ja oikein. Silloin voi järkkymättä valita myös omaa isää tai siskoa vastaan. Martta on suvun kantaäiti, Tapio yksi pojistaan, Susanna lapsenlapsi, jolle Tapio on enemmän isä kuin oikea isä on koskaan ollut. He ovat kirjan ydinhenkilöt ja heidän suhteensa muuhun sukuun sen ydintarina. Ja se tarina on hieno. Ei kepeä eikä onnellinen. Mutta todella hieno.

[Laura · Rating 5 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana ja pidin tästä ihan valtavan paljon! Kuuntelin noin puolet autossa, matkalla samoissa maisemissa kuin missä kirjassa liikuttiin. Olipa kiva lukea kirjaa, joka sijoittui lakeuksille, tuntuu että en ole liiaksi lukenut sinne sijoittuvia. Kirjan ihmiskohtalot kietoituivat hienosti yhteen tarinaan. Se on totta, että juonellisesti kirjassa tapahtui paljon ja aineksia olisi ollut useampaankin kirjaan. Pidin kuitenkin kirjasta juuri tällaisenä.

[Salla · Rating 4 out of 5]

Kirja tuntui aluksi hieman sekavalta edestakaisin poukkoilevien vuosilukujen ja monien henkilöhahmojen vuoksi. Aika pian pääsi kuitenkin kärryille siitä, kuinka henkilöhahmot liittyvät toisiinsa. Kokonaisuudessaan kirja oli nerokas, sillä siinä käsiteltiin monipuolisesti erilaisia perheitä, kulttuureita ja ajankohtaisia aiheita kuten maahanmuuttoa. Tykkäsin erityisesti kirjailijan selkeästä kirjoitustavasta! Voisin ehdottomasti lukea kirjan uudelleen :)

[Erja · Rating 2 out of 5]

Sukupolvitarina Pohjanmaalta, taiten kerrottu tarina jonka punainen lanka kuitenkin hävisi jonnekin.