What do you think?
Rate this book
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
"Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä. Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävääni." Näin ajattelee nuori nainen asunnossaan, jonne kantautuu ihmisten kiljunta Linnanmäeltä. Kohta on kesä, ja on aika päästä erosta yli. Täytyy nousta murheen alhosta, täytyy löytää työpaikka, täytyy rakastua, täytyy käynnistää positiivisuuden kierre. Mutta pitääkö täyttää ulkopuolisten odotuksia vai toimia sen mukaan, mitä itse haluaa? Mistä tietää, mitä itse haluaa? Niin paljon kysymyksiä, ja usein houkuttelevimmalta tuntuu huonekasvien pintamullan tarkkailu, ystäville tekstaaminen, sipsidipin sekoittaminen ja makuuasento hintavan vuokra-asunnon parvekkeella. Kuinka hänen käy?
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on suora ja tarkka kuvaus herkästä kaupunkilaisarjesta.
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on suora ja tarkka kuvaus herkästä kaupunkilaisarjesta.
304 pages, Hardcover
First published September 1, 2018
57 people are currently reading
852 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 290 reviews
September 4, 2018
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on kirja, joka tuntuu jakavan mielipiteet. En itse halunnut kirjoittaa kirjasta mitään heti lukemisen jälkeen, koska en yksinkertaisesti keksinyt mitään hyvää sanottavaa.
Olisin kirjoittanut silloin näin: 300 sivua pelkkää ulinaa.
Ja sitä kirja pitkälti oli, minulle. Päähenkilön negatiivinen ja angstaava ote kiinnosti hetken. Silloin vielä, kun dotin sarkasmia, vitsiä, oivallusta, käännekohtaa tai jotain syvempää pointtia. Ajattelin, että tässä pedataan messevät puitteet jollekin. Mutta ei. Sitä ei koskaan tullut. Ei vitsiä, ei tarttumista elämään, ei odotettua käännettä. Tarinan lopun pieni valonpilkahdus ei enää riittänyt pelastamaan tarinaa, mutta onneksi se väläytettiin silti.
Ymmärrän, että jollekin kirja on varmasti samaistuttava, tai ehkä se tarjoaa uuden näkökulman, opettaa jotain uutta. Onhan kirjassa sellainen sävy, joka ei ole tyypillisin, joskin ehkä nykyaikaa hyvin kuvaava. Tässä on samaa melankoliaa ja apaattisuutta, kuin vaikkapa jokin aika sitten julkaistussa Spleenishissä.
En kuitenkaan itse saanut kirjasta lopulta mitään irti. Olisinpa edes ärsyyntynyt, jolloin se olisi tarjonnut edes tunteita herättävää lukukokemusta. Mutta nyt vain puudutti. Puudutti loputon valitus ja oman elämän vastuun välttely. Puudutti, kun kirjalla ei tuntunut olevan mitään sanottavaa. Ei ainakaan minulle. Kirja ei kuvannut uskottavasti, tai no, kiinnostavasti sitä apatiaa ja vaikeutta, joka elämää voi määrittää. Sipsit, ja muut hauskaksi tarkoitetut jutut, eivät toimineet enää sitten, kun niitä toistettiin toistamisesta päästyäänkin. Uskottiin jo! Uskottiin jo sata, ei vaan kaksi sataa sivua sitten! Kirjasta olisi voinut leikata sata sivua pois sen kärsimättä.
Tämä kirja ei tosissaan ollut minulle. Mutta kannattaa lukea arvio joltain sellaiselta, joka kirjasta on pitänyt. Kaikki kirjat eivät ole kaikille.
Olisin kirjoittanut silloin näin: 300 sivua pelkkää ulinaa.
Ja sitä kirja pitkälti oli, minulle. Päähenkilön negatiivinen ja angstaava ote kiinnosti hetken. Silloin vielä, kun dotin sarkasmia, vitsiä, oivallusta, käännekohtaa tai jotain syvempää pointtia. Ajattelin, että tässä pedataan messevät puitteet jollekin. Mutta ei. Sitä ei koskaan tullut. Ei vitsiä, ei tarttumista elämään, ei odotettua käännettä. Tarinan lopun pieni valonpilkahdus ei enää riittänyt pelastamaan tarinaa, mutta onneksi se väläytettiin silti.
Ymmärrän, että jollekin kirja on varmasti samaistuttava, tai ehkä se tarjoaa uuden näkökulman, opettaa jotain uutta. Onhan kirjassa sellainen sävy, joka ei ole tyypillisin, joskin ehkä nykyaikaa hyvin kuvaava. Tässä on samaa melankoliaa ja apaattisuutta, kuin vaikkapa jokin aika sitten julkaistussa Spleenishissä.
En kuitenkaan itse saanut kirjasta lopulta mitään irti. Olisinpa edes ärsyyntynyt, jolloin se olisi tarjonnut edes tunteita herättävää lukukokemusta. Mutta nyt vain puudutti. Puudutti loputon valitus ja oman elämän vastuun välttely. Puudutti, kun kirjalla ei tuntunut olevan mitään sanottavaa. Ei ainakaan minulle. Kirja ei kuvannut uskottavasti, tai no, kiinnostavasti sitä apatiaa ja vaikeutta, joka elämää voi määrittää. Sipsit, ja muut hauskaksi tarkoitetut jutut, eivät toimineet enää sitten, kun niitä toistettiin toistamisesta päästyäänkin. Uskottiin jo! Uskottiin jo sata, ei vaan kaksi sataa sivua sitten! Kirjasta olisi voinut leikata sata sivua pois sen kärsimättä.
Tämä kirja ei tosissaan ollut minulle. Mutta kannattaa lukea arvio joltain sellaiselta, joka kirjasta on pitänyt. Kaikki kirjat eivät ole kaikille.
September 21, 2018
Pakko mennä ostamaan sipsejä.
September 3, 2018
Smuutiblenderissä Melissa Bank, Marian Keyes, Saara Turunen ja Erkka Mykkänen.
Kenelle? Kestävää chiclitiä etsivälle. 30-sg helsinkiläisille, jotka tunnistavat komiikan mahdollisuuden avokadoleivässään, läppärityössään ja yöllisissä seikkailuissaan. Niille, jotka etsivät kumppania tai duunia. Niille, jotka haluavat viihtyä lukiessaan.
Kenelle ei? Bridget Jones -vihaajille, niille jotka eivät ymmärrä sipsien päälle, niille jotka paheksuvat keveyttä, niille jotka eivät ole koskaan menneet sijoiltaan syystä joka näyttää ulospäin herneeltä eli pieneltä, vihreeltä ja purasulla hoidettavalta.
Mahtava!
Kenelle? Kestävää chiclitiä etsivälle. 30-sg helsinkiläisille, jotka tunnistavat komiikan mahdollisuuden avokadoleivässään, läppärityössään ja yöllisissä seikkailuissaan. Niille, jotka etsivät kumppania tai duunia. Niille, jotka haluavat viihtyä lukiessaan.
Kenelle ei? Bridget Jones -vihaajille, niille jotka eivät ymmärrä sipsien päälle, niille jotka paheksuvat keveyttä, niille jotka eivät ole koskaan menneet sijoiltaan syystä joka näyttää ulospäin herneeltä eli pieneltä, vihreeltä ja purasulla hoidettavalta.
Mahtava!
December 9, 2018
Seuraan kirjoittajaa Twitterissä ja pidän häntä erittäin terävänä ja huumorintajuisena. Fanitan lisäksi mm. chick-lit -klassikoita ja vahvaa hyvinvointivaltiota, ja ehkä näillä perusteilla minun pitäisi pitää tästä kirjasta, mutta en vain pidä.
On kaikki syy kritisoida niitä yhteiskunnassa vallitsevia odotuksia, joiden mukaan kolmekymppisellä naisella pitäisi olla vakituinen työpaikka, perhe, yms. jne, mutta minusta tämä teos ei sitä tee mitenkään erityisen oivaltavasti. Jotkut (esim. Hesari) pitävät tätä terävänä yhteiskunnallisena kuvauksena sukupolvikokemuksesta, mutta minusta tässä on vaikea nähdä muuta kuin päähenkilön passiivisen haahuileva vellonta. Joku ironia saattoi minulta mennä ohi, mutta tavallaan ajattelen opintolainalla rahoitetun köyhän ihmisen New Yorkin luksusloman enemmän pelaavan nykyisen hallituksen leikkurilaariin kuin osoittavan, että jotain tarttis tehdä nykysysteemille, jossa niin helposti voi jäädä sivulliseksi.
On kaikki syy kritisoida niitä yhteiskunnassa vallitsevia odotuksia, joiden mukaan kolmekymppisellä naisella pitäisi olla vakituinen työpaikka, perhe, yms. jne, mutta minusta tämä teos ei sitä tee mitenkään erityisen oivaltavasti. Jotkut (esim. Hesari) pitävät tätä terävänä yhteiskunnallisena kuvauksena sukupolvikokemuksesta, mutta minusta tässä on vaikea nähdä muuta kuin päähenkilön passiivisen haahuileva vellonta. Joku ironia saattoi minulta mennä ohi, mutta tavallaan ajattelen opintolainalla rahoitetun köyhän ihmisen New Yorkin luksusloman enemmän pelaavan nykyisen hallituksen leikkurilaariin kuin osoittavan, että jotain tarttis tehdä nykysysteemille, jossa niin helposti voi jäädä sivulliseksi.
September 8, 2018
Odotin kyynistä ironiaa mutta löysin kauniin lempeästi kuvattuna sen mitä elämä lopulta on: turhaa triviaa, mitättömiä asioita, toistoa, turhautumista, lyhyitä hienoja hetkiä.
November 1, 2019
Harvinaisen mitäänsanomaton ja pinnallinen kirja. Vai onko tämä parodia? Koska jos on, antaisin ehkä vielä toisen tähden. Kirja kuvaa 30-jotain-v. tyypin elämää Kalliossa ja tässä puhutaan sipseistä ja ylipäänsä vain kuluttamisesta, esim. kaikenmaailman tavaroiden hintoja luetellaan vähintään joka toisella sivulla. Pääjuttuna tuntuu olevan se, miten paljon statusta voi olla ja miten siihen voi vaikuttaa esim. tavaroilla ja vaatteilla. Sen lisäksi puhutaan lähinnä miehistä, matkustamisesta, omasta saamattomuudesta. Terapiassakin käydään (mutta terapeutti vaan käskee tekemään kasvonaamioita sen sijaan, että oikeasti auttaisi tätä tyyppiä löytämään keinoja päästä ylös sängynpohjalta).
Päähenkilö on periaatteessa työtön ja hirveesti velkaa, mutta tässä tarinassa ei kyllä kenellekään ole sen suhteen hätää, mamma betalar. Aika suuri kontrasti lukea tämä kirja kun olen juuri ennen tätä lukenut kuvauksen köyhyydestä, jossa ei ole varaa maksaa vuokraa tai ostaa ruokaa (ihan niin kuin tässäkin) ja jossa ihmiset ovat niin ahdistuneita että suunnittelevat itsemurhaa (toisin kuin tässä, tässä aina äiti tai kaverit maksaa kaiken, varaa on käydä ravintoloissa ja matkustaa ulkomaille jne).
Jotenkin hämmentää kaikki hirveä hype, jota tästä kirjasta on ollut. Toisaalta kaikelle on yleisönsä, tällekin sitten varmaan.
Päähenkilö on periaatteessa työtön ja hirveesti velkaa, mutta tässä tarinassa ei kyllä kenellekään ole sen suhteen hätää, mamma betalar. Aika suuri kontrasti lukea tämä kirja kun olen juuri ennen tätä lukenut kuvauksen köyhyydestä, jossa ei ole varaa maksaa vuokraa tai ostaa ruokaa (ihan niin kuin tässäkin) ja jossa ihmiset ovat niin ahdistuneita että suunnittelevat itsemurhaa (toisin kuin tässä, tässä aina äiti tai kaverit maksaa kaiken, varaa on käydä ravintoloissa ja matkustaa ulkomaille jne).
Jotenkin hämmentää kaikki hirveä hype, jota tästä kirjasta on ollut. Toisaalta kaikelle on yleisönsä, tällekin sitten varmaan.
September 15, 2018
Jaaha, no, tämä oli tällainen. Joku täällä oli kuvaillut termillä "välipalakirja" (upea sana!) ja se ehkä kuvaa omaa fiilistä kaikkein eniten. Nopea ja kepeä hetkeen, kun ei tahdo miettiä isoja. Naurahdin muutaman kerran isosti, mutta päällimmäiseksi jäi ärsyyntynyt olo. Päähenkilö oli tyhjäpäinen ja vähän keskenkasvuinen. Vaikka tässä kuvailtiin 2010-luvun lopun maailmaa ja juuri niitä kulmia, joilla itse elän, tuttu maailma ei imenyt mukaansa. Tuskastutti lukea sivu sivun perään raportoinnista eri ruoista ja niiden hinnoista, Tinderistä, rahapulasta ja niistä iänikuisista sipseistä. Niiden ympärille saa rakennettua kolumneja, romaania kantamaan samat aiheet eivät ihan riitä.
August 14, 2018
Nopealukuinen välipalakirja. Tutkailee Rakkaudenhirviöstä ja Spleenishistä tuttua urbaanin nuoren ihmisen ahdistusta, kun omaa paikkaa yhteiskunnassa ei meinaa löytyä. Töitä pitäisi tehdä ja poikaystäväkin olisi kiva. Rahat ovat lopussa, mutta mikään ei suju. Kuitenkin edellämainittujen teosten oivaltavuus puuttuu tästä kirjasta, ja tarina jää vellomaan paikoillaan. Toisaalta vellonta kerronnallisesti myös tukee päähenkilön elämäntilanteen pysähtyneisyyttä. Teoksessa on chiclitmäisyyttä ja tämä on jo askel kohti sellaista viihdekirjallisuutta, jota lukisin mieluusti enemmänkin. 2,5/5
March 26, 2020
Olipa positiivinen yllätys! Olin ihan varma, ettei tämä kirja olisi mun juttu, mutta toisin kävi. Ehkä pystyin samaistumaan tähän murehtija/märehtijä -päähenkilöön, eikä se vinkuminen, valitus ja menneisyydessä vellominen päässyt ärsyttämään. Eihän tässä oikeastaan mitään tapahtunut, mutta jollain tasolla koin sen lohduttavana. Ehkei aina siis tarvitse tapahtua mitään, sellaista elämä vaan välillä (tai aika useinkin) on.
Oon aina sanonut Taffelin valkosipulidipin olevan parasta, mutta täytyy ehkä sittenkin antaa Pirkalle mahdollisuus.
Oon aina sanonut Taffelin valkosipulidipin olevan parasta, mutta täytyy ehkä sittenkin antaa Pirkalle mahdollisuus.
November 2, 2018
Olipa tämä hyvä. Yllättäjä, josta oli ehtinyt jo muiden, lukemattomien arvioiden perusteella muodostaa mielipiteen, joka olikin aivan väärä. Se oli viihtellinen juu, tavallaan kevyt, mutta ei ohut. Se oli kiinni tässä päivässä, mutta ei liikaa, sillä itse ärsyynnyn päälleliimatusta namedroppailusta, joka usein on ajassa kiinni oleville teoksille tunnuksenomaista. Osuva, sivullinen, tarkka ja raikas, sillä tätähän elämä usein on. Jos tällaista saisi lukea enemmän, ehkä moni muukin osaisi suhtautua elämänsä lakonisuuteen hieman armollisemmin.
Kuuntelin äänikirjana, Pirjo Heikkilä toimi lukijana erityisen mainiosti myös.
Kuuntelin äänikirjana, Pirjo Heikkilä toimi lukijana erityisen mainiosti myös.
May 20, 2019
Kirja, johon pystyin todella samastumaan. Se kuvaa terävästi aikamme henkeä, sitä, kun on siinä iässä, että "jotain pitäis tehdä", mutta ei tiedä mitä tehdä. Sipsikuvaukset naurattivat, samaten hauskat huomiot tästä hetkestä. Toki kirja on vähän surullinenkin, mutta se ei ole huono asia, koska tuollaista elämä joskus vaan on. Ihana kirja!
October 21, 2021
Viihdyin tämän parissa - samaistuin, enkä kuitenkaan. En ole Kalliossa asuva pätkätyöläistyötön surkea kolmekymppinen, mutta surkea kolmekymppinen kuitenkin. Sukupolvemme kuvaus on osuvaa. Nautin huumorista.
January 17, 2019
Ehkä seuraavalla sivulla kaikki muuttuu, ajattelin niin pitkään kun sivuja ei enää sitten ollutkaan lisää. Nopealukuinen ja kepeä, mutta aika tyhjänpäiväinen lukukokemus. Osaltaan sen tyhjänpäiväisyyden ja jumittumisen tunnelman kuvaus on ehkä ollutkin kirjailijan tarkoitus, mutta kyllä mä olisin toivonut, että jossain kohtaa olisi tapahtunut joku merkittävämpikin käänne tai oivallus.
October 23, 2018
Ihan viihdyttävä kirja! Sivuhenkilö meets Spleenish meets Rakkaus niinku, with a chicklit vibe. Ehkä eniten tuli mieleen juuri Spleenish.
Toistuvia elementtejä näissä 30+ sukupolven elämää kuvaavissa romaaneissa/autofiktioissa näyttävät olevan ainakin:
- huonekasvit ja niistä huolehtiminen
- ongelmallinen tai kriittinen suhde työhön, myös luovaan (työtä ei ole, sitä ei haluta tai sitä tehdään liikaa)
- ongelmallinen suhde ruokaan (ne sipsit...)
- Ikea ja Ikean hotdogit
- kykenemättömyys korjata polkupyörää tai ripustaa naulakkoa seinälle tai suoriutua jostain muusta käytännön askareesta
- ydinperheen sijaan korostetaan muita ihmissuhteita, erityisesti ystävyyttä mutta myös esim. tädiksi tulemista
Savonlahden kirjassa ehkä arvokkainta oli työttömyyden, rahattomuuden ja toimettomuuden kuvaus ja se, miten nämä vaikuttavat henkilön elämään ja käyttäytymiseen kokonaisuudessaan. Huomaan että henkilön elämänasenne ja jonkinlainen saamattomuus on myös ärsyttänyt monia, itse tulkitsin sen ehkä enemmän seuraukseksi em. tilanteesta.
Toistuvia elementtejä näissä 30+ sukupolven elämää kuvaavissa romaaneissa/autofiktioissa näyttävät olevan ainakin:
- huonekasvit ja niistä huolehtiminen
- ongelmallinen tai kriittinen suhde työhön, myös luovaan (työtä ei ole, sitä ei haluta tai sitä tehdään liikaa)
- ongelmallinen suhde ruokaan (ne sipsit...)
- Ikea ja Ikean hotdogit
- kykenemättömyys korjata polkupyörää tai ripustaa naulakkoa seinälle tai suoriutua jostain muusta käytännön askareesta
- ydinperheen sijaan korostetaan muita ihmissuhteita, erityisesti ystävyyttä mutta myös esim. tädiksi tulemista
Savonlahden kirjassa ehkä arvokkainta oli työttömyyden, rahattomuuden ja toimettomuuden kuvaus ja se, miten nämä vaikuttavat henkilön elämään ja käyttäytymiseen kokonaisuudessaan. Huomaan että henkilön elämänasenne ja jonkinlainen saamattomuus on myös ärsyttänyt monia, itse tulkitsin sen ehkä enemmän seuraukseksi em. tilanteesta.
September 28, 2018
No jaa.
Olihan siinä kaikkea, mutta merkityksettömyys ja näköalattomuus alkoi ärsyttää.
Kuulostanen itse samalta kuin päähenkilö. Voi apua.
Olihan siinä kaikkea, mutta merkityksettömyys ja näköalattomuus alkoi ärsyttää.
Kuulostanen itse samalta kuin päähenkilö. Voi apua.
October 10, 2018
Oon pettynyt, odotin tästä liikaa😭😭
September 26, 2025
Lukukokemuksena ahdistava ja ärsyttävä.
Siskon Savonlahden esikoisteoksen päähenkilö on 34-vuotias naislapsi. Naislapsi juurikin, koska en ole edes nuorten kirjallisuulisuudessa törmännyt samanlaiseen määrään saamattomuutta, valittamista ja negatiivisuutta. Ehkäpä tässä lieneekin syy, miksi päähenkilö on saanu 11 vuotta Kelan tukemaan kuntoutusterapiaa, vaikka yleisesti sitä myönnetäänkin enintään kolmeksi vuodeksi.
Ymmärrän, että kirjan oli tarkoitus kuvata masentuneisuutta, ja osittain se onnistuukin kuvaamaan henkisen puutumisen ja elämässä eteenpäin pääsemättömyyden tuskan, mutta lukukokemuksena kirja oli ahdistava, ja siitä puuttui Chicklit kirjallisuudelle kuuluvat hauskat toilailut ja valopilkut -tai ehkä kyseiset toilailut rasittivat minua niin syvästi, koska päähenkilönä oli tosiaan raskas naislapsi, joka ei osaa täyttää toimeentulohakemusta ilman äitiään 34-vuotiaana? Onko tämä sitä huumoria? Minusta se oli enemmän surullista ja masentavaa.
Romaani lupailee optimistisellä nimellään, mutta kirjassa oltaisiin todellakin tarvittu tällaisia hetkiä, ettei se olisi jäänyt niin raskaaksi ja rasittavaksi. Päähenkilöä seitsemän vuotta nuorempana oli kosketuspinnan löytäminen päähenkilöön melkein mahdotonta, koska päähenkilön käytös ja ajatukset olivat niin lapsellisia, itsekkäitä ja yksipuolisia. Lisäksi päähenkilön suhteet jäivät niin pintapuolisiksi, että niitä oltaisiin voitu kuvata lasikellon alta. Siltä myös päähenkilön suhde poikaystäväänsä, jota hän haikailee melkeinpä koko kirjan ajan, tuntui -ei miltään.
Viimeiset kymmenen sivua onneksi keventivät ahdistuksen taakkaa, mutta näitä oivalluksen hetkiä oltaisiin tosiaan tarvittu aikaisemmin, eikä vasta lopussa.
Siskon Savonlahden esikoisteoksen päähenkilö on 34-vuotias naislapsi. Naislapsi juurikin, koska en ole edes nuorten kirjallisuulisuudessa törmännyt samanlaiseen määrään saamattomuutta, valittamista ja negatiivisuutta. Ehkäpä tässä lieneekin syy, miksi päähenkilö on saanu 11 vuotta Kelan tukemaan kuntoutusterapiaa, vaikka yleisesti sitä myönnetäänkin enintään kolmeksi vuodeksi.
Ymmärrän, että kirjan oli tarkoitus kuvata masentuneisuutta, ja osittain se onnistuukin kuvaamaan henkisen puutumisen ja elämässä eteenpäin pääsemättömyyden tuskan, mutta lukukokemuksena kirja oli ahdistava, ja siitä puuttui Chicklit kirjallisuudelle kuuluvat hauskat toilailut ja valopilkut -tai ehkä kyseiset toilailut rasittivat minua niin syvästi, koska päähenkilönä oli tosiaan raskas naislapsi, joka ei osaa täyttää toimeentulohakemusta ilman äitiään 34-vuotiaana? Onko tämä sitä huumoria? Minusta se oli enemmän surullista ja masentavaa.
Romaani lupailee optimistisellä nimellään, mutta kirjassa oltaisiin todellakin tarvittu tällaisia hetkiä, ettei se olisi jäänyt niin raskaaksi ja rasittavaksi. Päähenkilöä seitsemän vuotta nuorempana oli kosketuspinnan löytäminen päähenkilöön melkein mahdotonta, koska päähenkilön käytös ja ajatukset olivat niin lapsellisia, itsekkäitä ja yksipuolisia. Lisäksi päähenkilön suhteet jäivät niin pintapuolisiksi, että niitä oltaisiin voitu kuvata lasikellon alta. Siltä myös päähenkilön suhde poikaystäväänsä, jota hän haikailee melkeinpä koko kirjan ajan, tuntui -ei miltään.
Viimeiset kymmenen sivua onneksi keventivät ahdistuksen taakkaa, mutta näitä oivalluksen hetkiä oltaisiin tosiaan tarvittu aikaisemmin, eikä vasta lopussa.
October 16, 2018
Mainio ajankuva, joka kertoo, millaista kolmikymppisen työelämän reunamilla pyristelevän sinkkunaisen elämä nykyään voi olla. Vaatimuksia tulee joka suunnasta, mutta entä jos vain haluaisi olla ja syödä sipsejä?
Kaupunkilaisarkea, parisuhdesäätöä, yhden illan juttuja, työhakemuksia työhakemusten perään, epäonnisia työhaastatteluja, velkaa joka puolelle, kavereita, hankala suhde vanhempiin, terapiaa – siinäpä palasia, joiden vuoksi voisi toivoa, että kesän aikana kaikki muuttuisi.
Mainio kirja, sopivan kuivakalla ei-niin-ilmeisellä tavalla hauskakin.
Kaupunkilaisarkea, parisuhdesäätöä, yhden illan juttuja, työhakemuksia työhakemusten perään, epäonnisia työhaastatteluja, velkaa joka puolelle, kavereita, hankala suhde vanhempiin, terapiaa – siinäpä palasia, joiden vuoksi voisi toivoa, että kesän aikana kaikki muuttuisi.
Mainio kirja, sopivan kuivakalla ei-niin-ilmeisellä tavalla hauskakin.
June 28, 2019
Useampi ihminen sanoi, että tämä ei olisi mun kirjani. Kun otin äänikirjapalvelun taas käyttöön päätin kuunnella Savonlahden romaanin ja onneksi niin. Löysin paljon hienoja juttuja. Pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat isommista asioista. Sanoisinkin, että tämä on kirja, joka kannattaa lukea/kuunnella keskittyneesti. Pidin myös kirjan usein hieman vinosta huumorista.
February 7, 2019
Mukanaan kuljettava tarina, josta jäin kuitenkin kaipaamaan jotain lisää. Tarina yhdestä naisesta ja ajanjaksosta elämässä. Tarkkaa kuvausta Helsingistä ja arjesta siellä.
Read
September 1, 2018Itseironinen, hieman surullinen, kuitenkin lopulta lempeä kuvaus 30+ kaupunkilaiselämästä, kun työ on pätkää ja parisuhde meni jo. Löysin tästä tuttua ja uutta, juuri sopivassa suhteessa.
March 27, 2019
No niin.
Tää ei tarjonnut mulle katharsista, vaikka oon aika herkkä sille. Tässä oli paljon samaistuttavaa, ja toisaalta sellaisiakin kohtia, jotka hlökoht tuntui tosi vierailta. Mut ehkä tää aiheuttaa piston sydämessä, koska mä oon monessa mielessä samalla lailla väsynyt ja lamaantunut. Paitsi päähenkilö hakee enemmän ja reippaammin töitä ku mä, lol. Mut vittu fiilaan sipsiaddiktioo.
Jollain tavalla tää puhuttelee, ja vaikka päähenkilö välillä turhautti, tunsin suurta sympatiaakin. Koska mäkin olen saamaton ja näköalaton, kyyninen ja vähän otteeni menettänyt. Mäkin vakuuttelen itselleni, että jotenkin saan vielä itseäni niskasta kiinni ja kaikesta tulee helpompaa. Mäkin sanon itselleni, että ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu.
Tää ei tarjonnut mulle katharsista, vaikka oon aika herkkä sille. Tässä oli paljon samaistuttavaa, ja toisaalta sellaisiakin kohtia, jotka hlökoht tuntui tosi vierailta. Mut ehkä tää aiheuttaa piston sydämessä, koska mä oon monessa mielessä samalla lailla väsynyt ja lamaantunut. Paitsi päähenkilö hakee enemmän ja reippaammin töitä ku mä, lol. Mut vittu fiilaan sipsiaddiktioo.
Jollain tavalla tää puhuttelee, ja vaikka päähenkilö välillä turhautti, tunsin suurta sympatiaakin. Koska mäkin olen saamaton ja näköalaton, kyyninen ja vähän otteeni menettänyt. Mäkin vakuuttelen itselleni, että jotenkin saan vielä itseäni niskasta kiinni ja kaikesta tulee helpompaa. Mäkin sanon itselleni, että ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu.
July 26, 2020
En oikein osaa sanoa mielipidettä kirjasta. Puoleen väliin asti jaksoin kuunnella mutta loppu puolella keskittyminen vain herpaantui. Eikä alkupuoliskokaan ollut mitenkään koukuttava vaan ärsyttävä. Liikaa pyöri kirjoitus miesten ympärillä, päähenkilö oli järkyttävän apaattinen ja hemmotellun oloinen. Ymmärrän että vaikeassa tilanteessa ei ole kovin iloinen tai vastaavaa mutta... Kirjoitustyyli oli jotenkin kovin raskas ja tosiaan loppupuoli kirjasta meni jokseenkin ohi vaikka ilmeisesti kuitenkin tapahtui muutos elämäntyyliin ja asenteeseen sekä ajatuksiin. Pitää varmaan lukea uudelleen että saisi otteen loppuosasta kirjaa. Kirjoitustyylikään ei oikein natsannut itsen kanssa, ei ollut kyse melankolisesta tyylistä vaan tuntui että yritettiin olla sarkastinen siinä onnistumatta, tuli teennäinen olo. Annetut tähdet tulevat siitä että kirjan tapahtumat sijoittuvat omille huudeille joita oli mukava kirjasta bongailla sekä siitä että asenne muuttui kaikesta huolimatta kirjan lopussa.
December 23, 2018
Oikein hyvät ensimmäiset 80 sivua, loppu on huono suomalaisversio Bridget Jonesin päiväkirjoista. Päähenkilöllä on ollut hankala vuosi, mutta loppu on onnellinen, ja päähenkilö tajuaa, että "voin selvitä ystävieni ja perheeni avulla lähes mistä tahansa". Valtavan toisteinen: päähenkilö hakee työpaikkoja, joita ei saa, ja ostaa kahvilatuotteita, joiden kalleutta päivittelee.
"Olen sitä mieltä, että jos puuro maksaa yli viisi euroa, siinä täytyy olla reilusti hilloa."
"En tiedä, mitä ajattelin jääkahvia tilatessani. En ainakaan sitä, että sen hinta oli yli neljä euroa."
"Pinaatti-minttu-mango-kookossmothie maksaa seitsemän ja puoli euroa -terveellinen elämä ei tule halvaksi."
"Olen sitä mieltä, että jos puuro maksaa yli viisi euroa, siinä täytyy olla reilusti hilloa."
"En tiedä, mitä ajattelin jääkahvia tilatessani. En ainakaan sitä, että sen hinta oli yli neljä euroa."
"Pinaatti-minttu-mango-kookossmothie maksaa seitsemän ja puoli euroa -terveellinen elämä ei tule halvaksi."
August 12, 2024
*3,5
kiva tunnelma, samaistumispintaa ja naurattikin välillä, mutta jäi vähän epäselväks mikä tän pointti oikeestaan oli. viihdyttävä ja tosi nopee lukee kylläkin!
kiva tunnelma, samaistumispintaa ja naurattikin välillä, mutta jäi vähän epäselväks mikä tän pointti oikeestaan oli. viihdyttävä ja tosi nopee lukee kylläkin!
November 1, 2023
Aloin melkein ymmärtämään kokoomuksen leikkauspolitiikkaa tätä kirjaa lukiessani, ja se on paljon se. Päähenkilö on etuoikeutettu lapanen, joka velloo vellomistaan eikä saa elämästään otetta ja elää muiden siivellä. Hän on pakkomielteinen monen asian suhteen, kuten poikaystävän. Ja hän haluaa nimenomaan kenet tahansa poikaystävän, esineen jota näytellä ja esitellä muille, statusarvon.
Juoni junnaa paikallaan yhtä pahasti kuin hahmo, joten sinällään tässä useampi taso tukee toisiaan. Odotin loppuun asti jonkinlaista suurta oivallusta tai edes pientä toivonpilkahdusta, muttei sellaista oikein saapunut aivan loppua lukuun ottamatta, ja silloin oli jo liian myöhään.
Hämmennyin opintolailla New Yorkiin -kohdasta, koska päähenkilön opiskelusta ei taidettu juurikaan mainita.
Kai tällä haettiin jotain masennuksen tai ahdistuksen kaltaista tilaa ja kommentaaria siirä, että nykymaailmassa moni odotettu asia on mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Ja päälle kolmekymppisenä nämä odotukset alkavat painaa. Toki teos myös rikkoo odotuksia ja yllättää yllätyksettömyydellään.
Toinen tähti sipseistä.
Juoni junnaa paikallaan yhtä pahasti kuin hahmo, joten sinällään tässä useampi taso tukee toisiaan. Odotin loppuun asti jonkinlaista suurta oivallusta tai edes pientä toivonpilkahdusta, muttei sellaista oikein saapunut aivan loppua lukuun ottamatta, ja silloin oli jo liian myöhään.
Hämmennyin opintolailla New Yorkiin -kohdasta, koska päähenkilön opiskelusta ei taidettu juurikaan mainita.
Kai tällä haettiin jotain masennuksen tai ahdistuksen kaltaista tilaa ja kommentaaria siirä, että nykymaailmassa moni odotettu asia on mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Ja päälle kolmekymppisenä nämä odotukset alkavat painaa. Toki teos myös rikkoo odotuksia ja yllättää yllätyksettömyydellään.
Toinen tähti sipseistä.
July 14, 2025
Lainasin tän kun vaikutti ihanan negatiiviselta erokirjalta. Olikin, en tosin tiiä oliko ihana. Sanoin et tää on huono enkä tykkää mut silti luin melkein yheltä istumalta et ehkä en voi sanoo et huono. Helppolukunen, lohdullinen, vähän mitäänsanomaton mut ehkä se oli pointti XD
December 23, 2024
Olipas jotenki ikävämielinen kirja, ahdistuin jatkuvast rahan käytöstä ja kasvavista velkamääristä. Samaan aikaan raaka, mutta uskaliaasti kerrottu kaikki.
🎶Nightcall, Nocturne. - Where Souls Linger
🎶Nightcall, Nocturne. - Where Souls Linger
October 1, 2018
I loved it, it was so real and relatable and honest. I've never lived in Helsinki or done many of these things, but I felt like I had. Only thing I'll mark it down for is the very mean and rude main character - she was just too much and creating many of the problems she struggled with because of her attitude.
June 21, 2024
Blaah, teos tuntui olevan vain päähenkilön ajatuksenvirtaa ja tarinasta puuttui täysin punainen lanka. Päähenkilö määritti itseään liikaa poikaystäviensä kautta eikä tuntunut juuri miettivän muuta. Hänen negatiivinen maailmankuvansa oli myös ajoittain hieman raskasta kuunneltavaa.
Kuunneltu äänikirjana
2/5 ⭐️⭐️
Kuunneltu äänikirjana
2/5 ⭐️⭐️
Displaying 1 - 30 of 290 reviews