What do you think?
Rate this book
Pohjoisen noidat: Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa
Vaikuttava kuvaus noitahysteriasta Ruotsin suurvallassa.
Ruotsi oli 1600-luvulla suurvalta, jossa pelättiin noitia. Oikeuden eteen tuotiin Suomessakin ihmisiä, joiden syytettiin aiheuttaneen kaameita sairauksia tai usuttaneen loitsuillaan pedot karjan kimppuun. Vuosisadan jälkipuolella Ruotsiin levisi muualta Euroopasta tuttu noitahysteria, jossa naisten väitettiin matkustavan yöllä tapaamaan Paholaista ja juhlimaan hänen kanssaan.
Kirjassa sukelletaan 1600-luvun mielenmaisemaan ja käsitykseen oikeasta ja väärästä, todesta ja epätodesta. Kirja kertoo oikeudenkäynneistä, joissa sekä erityiset noituuskomissiot että tavalliset oikeusistuimet joutuivat selvittämään, oliko syytteissä perää.
Ruotsi oli 1600-luvulla suurvalta, jossa pelättiin noitia. Oikeuden eteen tuotiin Suomessakin ihmisiä, joiden syytettiin aiheuttaneen kaameita sairauksia tai usuttaneen loitsuillaan pedot karjan kimppuun. Vuosisadan jälkipuolella Ruotsiin levisi muualta Euroopasta tuttu noitahysteria, jossa naisten väitettiin matkustavan yöllä tapaamaan Paholaista ja juhlimaan hänen kanssaan.
Kirjassa sukelletaan 1600-luvun mielenmaisemaan ja käsitykseen oikeasta ja väärästä, todesta ja epätodesta. Kirja kertoo oikeudenkäynneistä, joissa sekä erityiset noituuskomissiot että tavalliset oikeusistuimet joutuivat selvittämään, oliko syytteissä perää.
317 pages, Hardcover
First published October 1, 2018
22 people are currently reading
317 people want to read
About the author
Mirkka Lappalainen
8 books23 followersFilosofian tohtori Mirkka Lappalainen (s. 1975) on helsinkiläinen historiantutkija. Hänen 1500- ja 1600-lukujen historiaa käsittelevät teoksensa ovat saaneet useita tunnustuksia. Väitöskirja Suku, valta, suurvalta: Creutzit 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa (2005) sai Helsingin yliopistossa väitöskirjapalkinnon ja sen käännös Ruotsissa puolestaan Vasa-museon palkinnon 2008. Lappalaisen esseekokoelma Maailman painavin raha (2006) valittiin vuoden tiedekirjaksi ja 1590-luvun sisällissotaa käsitellyt Susimessu (2009) vuoden historiateokseksi. Susimessu sai myös Lauri Jäntin palkinnin ja Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinnon.
Lappalainen toimii tällä hetkellä Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkijatohtorina Helsingin yliopiston historian laitoksella.
Lappalainen toimii tällä hetkellä Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkijatohtorina Helsingin yliopiston historian laitoksella.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 44 reviews
December 11, 2018
Puuduttavaa luettavaa, todella puuduttavaa. Läjä listauksia erilaisista noitaoikeudenkäynneistä. Odotin paljon enemmän Lappalaisen aiempien kirjojen ja kirja-arvostelujen otsikoiden sekä Kanava-palkinnon vuoksi.
Blåkullaa käyttiin läpi jotenkin vielä hahmotettuna, mutta erityisesti Suomeen siirryttäessä listattiin läjä erilaisia noituusoikeudenkäyntejä ja niiden sisältöjä. Jotain yksittäisiä kiinnostavia huomioita monien oikeudenkäyntien kohdalla, mutta ei niistä järkevää kokonaisuutta rakennettu.
Välillä teemajaottelu, kun sellaista havaitsi, tuntui hyvin liian mielivaltaiselle.
Aiheessa olisi ollut vaikka mitä aineksia analyyseihin, jopa ihan Foucal-malliin, mutta nyt tyydyttiin aika pitkälti narratiiviseen toistamiseen ja päälleliimattuihin analyyseihin.
Blåkullaa käyttiin läpi jotenkin vielä hahmotettuna, mutta erityisesti Suomeen siirryttäessä listattiin läjä erilaisia noituusoikeudenkäyntejä ja niiden sisältöjä. Jotain yksittäisiä kiinnostavia huomioita monien oikeudenkäyntien kohdalla, mutta ei niistä järkevää kokonaisuutta rakennettu.
Välillä teemajaottelu, kun sellaista havaitsi, tuntui hyvin liian mielivaltaiselle.
Aiheessa olisi ollut vaikka mitä aineksia analyyseihin, jopa ihan Foucal-malliin, mutta nyt tyydyttiin aika pitkälti narratiiviseen toistamiseen ja päälleliimattuihin analyyseihin.
February 9, 2019
Mirkka Lappalainen on ollut vuosia eräs suosikkihistorioitsijoistani, jonka tietokirjat ovat käsitelleet 1600-luvun Suomea ja Ruotsia varsin kiinnostavalla tavalla. Olin kuitenkin hieman pettynyt, kun kuulin hänen seuravan kirjansa käsittelevän noitavainoja: aihe on sinänsä kiinnostava, mutta melko runsaasti tutkimuksessa ja populaarissa tietokirjallisuudessa käsitelty.
"Pohjoisen noidat: oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa" (Otava, 2018) käsittelee aluksi ruotsalaisten Blåkulla-hysteriaa, joka oli voimakkaimmillaan suunnilleen vuosina 1668-1676. Noitien epäiltiin hakevan öisin lapsia vuoteistaan ja lentävän näiden kanssa Blåkullaksi kutsuttuun paikkaan, joka oli jonkinlainen paholaisen kartano. Taalainmaa oli vainojen keskuspaikka.
Noituussyytökset nousivat tavallisen kansan parista. Lynkkausmielialaa ja hysteriaa lievittääkseen valtio lähetti paikalle noituuskomissiot. Synnin ja epäjärjestyksen pelättiin horjuttavan kokonaisen kansakunnan onnea ja menestystä, ja niinpä siihen tuli puuttua. Valitettavasti esivallan puuttuminen asiaan ei ollut avuksi, vaan sen toimeenpanevat teloitukset pikemminkin lietsoivat ja levittivät hysteriaa entisestään.
Ei ollut ihan helppoa tuomareilla tutkia mielikuvituksellista rikosta, joita ei tuietenkään voinut järjellisellä tavalla selvittää. "Mitä enemmän asiaa käsittelen, sitä hämärämmäksi se silmieni edessä muuttuu", totesikin yhtä tutkintaa johtanut maaherra Gustav Duwall. Nykylukijan näkökulmasta koko noitahysteria tuntuu tietysti täysin absurdilta, mutta 1600-luvun ihmisen maailmankuvassa synti ja paholainen uhkasivat maailmaa, ja niitä vastaan oli taisteltava.
Ruotsin oikeusjärjestelmä oli kuitenkin vahva. Noitaoikeudenkäyntien epäselvyydet ja puutteet tiedostettiin, ja vallitsevat oikeusperiaatteet voittivat. Noitahysteria loppui, koska valtio menetti uskonsa siihen ja lopetti teloitukset.
Lappalaisen kuvaa teoksen jälkiosassa noitaoikeudenkäyntejä Suomessa. Lappalainen toteaa, ettei täällä syntynyt varsinaisia vainoja, vaikka Ahvenanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla hieman yritettiinkin. Leena Virtasen Tulen morsiamessa käsitellään Ahvenanmaata hieman enemmän, tässä kirjassa se jää melko pienelle huomiolle.
Suomessa oli siis kyse enemmän "tavallisista" oikeusprosesseista, joissa jaettiin lievempien rangaistusten ohella myös noin 150 kuolemantuomioita. Syytettyjen kohtalot hukkuvat välillä lähdeaineiston puuttuessa historian hämäriin, joten osa niistä on mahdollisesti lievennetty muissa oikeusasteissa. Lappalaisen mukaan kuolemantuomioiden määrä ei ollut kovin suuri, kun ottaa huomioon aikakauden ja oikeuskäytännön (s. 115).
Suomalaiset noidat olivat etupäässä miehiä eivätkä he juurikaan reissanneet Blåkullassa, mutta melko mielenkiintoisia tapauksia saatiin täälläkin aikaiseksi, mistä kertovat muun muassa kertomukset "Kokemäen puhuvasta makkarasta" (s. 169) tai voita vatsassaan kirnuavista para-olennoista.
Lappalainen osoittaa, että syytettyjen oikeusturva oli Ruotsin valtakunnassa lopulta aika hyvä. Vuosisadan oikeuskäsityksen perusteella syyttömän tuomitseminen oli Jumalan silmissä hirmuinen synti ja rikos, joten niinpä oikeusistuimien oli oltava tarkkoina. Syytetyt olivatkin suht vahvoilla, elleivät tunnustaneet itse syyllistyneensä noituuteen.
Noituuskomissioiden oikeuspyötäkirjat ovat surullista luettavaa. Niissä nousevat esille harhat, valheet, huhut ja suoranainen hysteria, mutta myös sosiaaliset ongelmat kuten köyhyys, mielenterveyden järkkyminen ja alkoholismi.
Lappalainen on kirjoittanut ihan kiinnostavan kirjan, joka säilyttänee paikkansa kirjahyllyssäni Jan Guilloun astetta populaarimman ja vetävämmän Noitien asianajajan vieressä.
"Pohjoisen noidat: oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa" (Otava, 2018) käsittelee aluksi ruotsalaisten Blåkulla-hysteriaa, joka oli voimakkaimmillaan suunnilleen vuosina 1668-1676. Noitien epäiltiin hakevan öisin lapsia vuoteistaan ja lentävän näiden kanssa Blåkullaksi kutsuttuun paikkaan, joka oli jonkinlainen paholaisen kartano. Taalainmaa oli vainojen keskuspaikka.
Noituussyytökset nousivat tavallisen kansan parista. Lynkkausmielialaa ja hysteriaa lievittääkseen valtio lähetti paikalle noituuskomissiot. Synnin ja epäjärjestyksen pelättiin horjuttavan kokonaisen kansakunnan onnea ja menestystä, ja niinpä siihen tuli puuttua. Valitettavasti esivallan puuttuminen asiaan ei ollut avuksi, vaan sen toimeenpanevat teloitukset pikemminkin lietsoivat ja levittivät hysteriaa entisestään.
Ei ollut ihan helppoa tuomareilla tutkia mielikuvituksellista rikosta, joita ei tuietenkään voinut järjellisellä tavalla selvittää. "Mitä enemmän asiaa käsittelen, sitä hämärämmäksi se silmieni edessä muuttuu", totesikin yhtä tutkintaa johtanut maaherra Gustav Duwall. Nykylukijan näkökulmasta koko noitahysteria tuntuu tietysti täysin absurdilta, mutta 1600-luvun ihmisen maailmankuvassa synti ja paholainen uhkasivat maailmaa, ja niitä vastaan oli taisteltava.
Ruotsin oikeusjärjestelmä oli kuitenkin vahva. Noitaoikeudenkäyntien epäselvyydet ja puutteet tiedostettiin, ja vallitsevat oikeusperiaatteet voittivat. Noitahysteria loppui, koska valtio menetti uskonsa siihen ja lopetti teloitukset.
Lappalaisen kuvaa teoksen jälkiosassa noitaoikeudenkäyntejä Suomessa. Lappalainen toteaa, ettei täällä syntynyt varsinaisia vainoja, vaikka Ahvenanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla hieman yritettiinkin. Leena Virtasen Tulen morsiamessa käsitellään Ahvenanmaata hieman enemmän, tässä kirjassa se jää melko pienelle huomiolle.
Suomessa oli siis kyse enemmän "tavallisista" oikeusprosesseista, joissa jaettiin lievempien rangaistusten ohella myös noin 150 kuolemantuomioita. Syytettyjen kohtalot hukkuvat välillä lähdeaineiston puuttuessa historian hämäriin, joten osa niistä on mahdollisesti lievennetty muissa oikeusasteissa. Lappalaisen mukaan kuolemantuomioiden määrä ei ollut kovin suuri, kun ottaa huomioon aikakauden ja oikeuskäytännön (s. 115).
Suomalaiset noidat olivat etupäässä miehiä eivätkä he juurikaan reissanneet Blåkullassa, mutta melko mielenkiintoisia tapauksia saatiin täälläkin aikaiseksi, mistä kertovat muun muassa kertomukset "Kokemäen puhuvasta makkarasta" (s. 169) tai voita vatsassaan kirnuavista para-olennoista.
Lappalainen osoittaa, että syytettyjen oikeusturva oli Ruotsin valtakunnassa lopulta aika hyvä. Vuosisadan oikeuskäsityksen perusteella syyttömän tuomitseminen oli Jumalan silmissä hirmuinen synti ja rikos, joten niinpä oikeusistuimien oli oltava tarkkoina. Syytetyt olivatkin suht vahvoilla, elleivät tunnustaneet itse syyllistyneensä noituuteen.
Noituuskomissioiden oikeuspyötäkirjat ovat surullista luettavaa. Niissä nousevat esille harhat, valheet, huhut ja suoranainen hysteria, mutta myös sosiaaliset ongelmat kuten köyhyys, mielenterveyden järkkyminen ja alkoholismi.
Lappalainen on kirjoittanut ihan kiinnostavan kirjan, joka säilyttänee paikkansa kirjahyllyssäni Jan Guilloun astetta populaarimman ja vetävämmän Noitien asianajajan vieressä.
January 13, 2023
Lappalaisen pääasiallinen viesti on, että noitaoikeudenkäynnit eivät Suomessa ja Ruotsissa olleet esivallan harjoittamaa mielivaltaista väkivaltaa ja kostotoimenpiteitä epätoivottuja kansalaisia kohtaan siinä määrin kuin ehkä yleisesti luullaan. Oli pahempi synti tuomita kuolemaan syytön kuin päästää syyllinen menemään.
Mikään kovin raflaava teos Pohjoisen noidat ei siis ole. Verta ja suolenpätkiä joutuu hakemaan muualta. Lappalainen myös kieltää, että Suomen ja Ruotsin noitavainoissa olisi ollut kyse naisvihasta. Tämä tuli itselleni yllätyksenä. Ja toki sekin on vain yksi tulkinta.
Ylipäätään Lappalainen hioo historiasta kaiken mystisen ja dramaattisen pois ja marssittaa tilalle järkevän, koruttoman ja paikoin kieltämättä kuivan version. Fiktion keinoin mystifioitu historia on todellisuudessa ollut varsin tylsää ja omissa raameissaan rationaalista, kun kuvasta poistetaan taikausko ja asioita tarkastellaan tutkijan linssien läpi.
Haluaisin vähän mässäilyä seuraavaksi. Olikohan Keski-Euroopassakaan mitään kunnon mörssärimeininkiä sitten lopulta, jos pohjoisessa oli näin kesyä, häh?
Kuten Lappalaisen muutkin teokset, käsittelee Pohjoisen noidat laajasti muutakin kuin teoksen nimen indikoimia aiheita. Se opettaa historiantutkimuksen luonteesta ja yhteiskunnan muutoksista ajan virrassa. Esimerkiksi masennuksesta ja muista mielen sairauksista puhutaan yleensä melkein pelkästään nykyajan ilmiöinä. Pohjoisen noidat sai minut kuitenkin pohtimaan mielenterveysongelmista kärsineiden asemaa ja yhteiskunnan heidän käytökselleen ja tekemisilleen antamia merkityksiä menneinä vuosisatoina.
Demystifiointi tekee siis oikein hyvää, lisää ymmärrystä ja sivistää, vaikka se raflaavuuskerrointa laskeekin. Siinä mielessä Lappalainen on kyllä teoksineen asian ytimessä ja aikamme olennaisten kysymysten äärellä: maailma kaipaa repäisevien kohujen ja valheiden sijaan tutkittuun tietoon perustuvaa ymmärrystä – vaikka sitten tylsää ja keskinkertaista.
Mikään kovin raflaava teos Pohjoisen noidat ei siis ole. Verta ja suolenpätkiä joutuu hakemaan muualta. Lappalainen myös kieltää, että Suomen ja Ruotsin noitavainoissa olisi ollut kyse naisvihasta. Tämä tuli itselleni yllätyksenä. Ja toki sekin on vain yksi tulkinta.
Ylipäätään Lappalainen hioo historiasta kaiken mystisen ja dramaattisen pois ja marssittaa tilalle järkevän, koruttoman ja paikoin kieltämättä kuivan version. Fiktion keinoin mystifioitu historia on todellisuudessa ollut varsin tylsää ja omissa raameissaan rationaalista, kun kuvasta poistetaan taikausko ja asioita tarkastellaan tutkijan linssien läpi.
Haluaisin vähän mässäilyä seuraavaksi. Olikohan Keski-Euroopassakaan mitään kunnon mörssärimeininkiä sitten lopulta, jos pohjoisessa oli näin kesyä, häh?
Kuten Lappalaisen muutkin teokset, käsittelee Pohjoisen noidat laajasti muutakin kuin teoksen nimen indikoimia aiheita. Se opettaa historiantutkimuksen luonteesta ja yhteiskunnan muutoksista ajan virrassa. Esimerkiksi masennuksesta ja muista mielen sairauksista puhutaan yleensä melkein pelkästään nykyajan ilmiöinä. Pohjoisen noidat sai minut kuitenkin pohtimaan mielenterveysongelmista kärsineiden asemaa ja yhteiskunnan heidän käytökselleen ja tekemisilleen antamia merkityksiä menneinä vuosisatoina.
Demystifiointi tekee siis oikein hyvää, lisää ymmärrystä ja sivistää, vaikka se raflaavuuskerrointa laskeekin. Siinä mielessä Lappalainen on kyllä teoksineen asian ytimessä ja aikamme olennaisten kysymysten äärellä: maailma kaipaa repäisevien kohujen ja valheiden sijaan tutkittuun tietoon perustuvaa ymmärrystä – vaikka sitten tylsää ja keskinkertaista.
May 29, 2019
Ihan mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja. Suomalainen noituus on ollut pienimuotoista eikä järin dramaattista, joten sen perusteellinen kuvaus ei myöskään ole erityisen mieleenpainuvaa.
January 16, 2019
Olin iloisesti yllättynyt kun löysin juuri julkaistun ja naistutkijan kirjoittaman kirjan Ruotsin valtakunnan noitavainoista! Se pieni niche joka minua itseäni kiinnostaa tiivistyy juuri tuohon kuvaukseen ja ostin kirjan silmiä räpäyttämättä.
Oli mielenkiintoista lukea noitavainoista oikeustieteellisestä näkökulmasta ja vaikka Lappalainen toistaa kertomiaan tarinoita uudestaan ja uudestaan ja välillä sekavasti (muutaman kerran meni sadat Valpurit ja Matit sekaisin), opin tästä kirjasta paljonkin uutta, vaikka väitän itseäni amstööriammattilaiseksi suomalaisen noituuden historiasta. Suosittelen!
Oli mielenkiintoista lukea noitavainoista oikeustieteellisestä näkökulmasta ja vaikka Lappalainen toistaa kertomiaan tarinoita uudestaan ja uudestaan ja välillä sekavasti (muutaman kerran meni sadat Valpurit ja Matit sekaisin), opin tästä kirjasta paljonkin uutta, vaikka väitän itseäni amstööriammattilaiseksi suomalaisen noituuden historiasta. Suosittelen!
January 10, 2022
"Oli kyllä ihmisiä, jotka kuvittelivat olevansa noitia ja tekevänsä huikeita taikoja. Mutta noitasapattia ei ollut, ei kohtaamisia paholaisen kanssa. Loitsuilla ei saanut ketään hengiltä. 1600-luvun ihmiselle nämä asiat olivat olemassa. Siksi noitaoikeudenkäyntien tutkiminen on matka ihmisen psyyken syövereihin ja maailmankuvan merkilliseen historiaan. Epätodesta tuli totta, ja olemattomiin tekoihin syyllisiä tuomittiin kuolemaan. Lukemattomia myös vapautettiin, sillä heitä vastaan esitettyihin todisteisiin ei uskottu."
Tänä päivänä tiedetään, etteivät 1600-luvun noitavainot olleet suinkaan niin veriset kuin mitä on annettu ymmärtää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö noituutta olisi esiintynyt ympäri maailmaa, myös meillä Suomessa. Mirkka Lappalaisen kirja valaisee 1600-luvun jälkimmäisen puoliskon taikauskoista aikakautta onnistuneesti ja mukaansa tempaavasti. Nimiä vilisevän kirjan ainoana miinuksena pidän tietynlaista "Alibimaisuutta", vaikkakaan Lappalainen ei ole lähtenyt revittelemään noitien mahdollisilla hirmutöillä, vaan kertoo aivan pahimmissa tapauksissa ylimalkaisesti kuinka rikokset ovat tapahtuneet.
"Tämän kirjan aineisto osoittaa, miten suurissa noitavainoissa pyörineet teemat toistuivat muualla yhteiskunnassa ja muissa rikoksissa. Noituuden pari ei ole taikuus vaan hulluus. Noituus kytkeytyy ja limittyy harhoihin, sairauteen, alkoholismiin ja väkivaltaan. Se on surun ja murtuneiden ihmissuhteiden historiaa."
Tänä päivänä tiedetään, etteivät 1600-luvun noitavainot olleet suinkaan niin veriset kuin mitä on annettu ymmärtää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö noituutta olisi esiintynyt ympäri maailmaa, myös meillä Suomessa. Mirkka Lappalaisen kirja valaisee 1600-luvun jälkimmäisen puoliskon taikauskoista aikakautta onnistuneesti ja mukaansa tempaavasti. Nimiä vilisevän kirjan ainoana miinuksena pidän tietynlaista "Alibimaisuutta", vaikkakaan Lappalainen ei ole lähtenyt revittelemään noitien mahdollisilla hirmutöillä, vaan kertoo aivan pahimmissa tapauksissa ylimalkaisesti kuinka rikokset ovat tapahtuneet.
"Tämän kirjan aineisto osoittaa, miten suurissa noitavainoissa pyörineet teemat toistuivat muualla yhteiskunnassa ja muissa rikoksissa. Noituuden pari ei ole taikuus vaan hulluus. Noituus kytkeytyy ja limittyy harhoihin, sairauteen, alkoholismiin ja väkivaltaan. Se on surun ja murtuneiden ihmissuhteiden historiaa."
September 8, 2019
Ruotsin ja Suomen noitavainot oli entuudestaan itselleni tuntematon aihe ja kirja tarjosikin paljon mielenkiintoista luettavaa. Hieman teos kärsii vainotarinoiden luettelomaisuudesta, vaikka tarinat itsessään ovatkin kiehtovia. Pääaiheen sivussa nousee esille mielenkiintoisia pointteja 1600-luvun elämästä ja sen arvaamattomuudesta: kuinka ihmisen maine saattoi määritellä hänen kohtaloaan, millä tavoin oikeus pyrki oikeellisuuteen, kuinka sivistyneisyys perustui vielä antiikin filosofien ja Raamatun tekstien tuntemiseen, kuinka helposti oudot sairaudet saatettiin tulkita paholaisen tempuiksi...
September 13, 2021
Odotukset kirjalle oli kovat ja toisaalta kirja kyllä lunasti odotukset. Hieman kirjoitus lässähti lopussa, toisti itseään mutta pääasiassa oli hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava kirja. Parasta kirjassa oli tarinat väitetyistä noidista. Osaltaan pohdinta noitavainojen syistäkin oli ihan mielenkiintoista mutta tosiaan loppua kohden oli sen verran jo toistoa että ei oikein olisi enää jaksanut keskittyä. Olisin ehkä enemmän halunnut niitä tarinoita noidista mutta en osaa kuvitella kirjaa ilman tuota pohdiskeluakaan. Olisi jäänyt melko yksipuoliseksi ilman sitä. Kaiken kaikkiaan luettava kirja. Alussa mietin että viisi tähteä tulee mutta ei se ihan täysiä ansainnut.
January 2, 2019
1600-luku on virkistävän absurdia aikaa kaikessa kauheudessaan. Raa'at ja surulliset kohtalot yhdistyy sopivassa suhteessa surkuhupaisiin tapauksiin, jossa pääkalloja kaivetaan haudoista naurismaan vahdeiksi.
En koskaan lakkaa nauttimasta siitä, ja saatan vähän katua etten päätynyt tutkimaan tätä aikaa omissa opinnoissa...
En koskaan lakkaa nauttimasta siitä, ja saatan vähän katua etten päätynyt tutkimaan tätä aikaa omissa opinnoissa...
February 16, 2020
Perusteellinen tietokirja noitaoikeudenkäynneistä Ruotsissa ja Suomessa 1600-luvulla. Ruotsissa noitahysteria oli melkoinen, kun taas Suomen puolella noitapuheet tulkittiin pääosin houreeksi. Pääteeman ohella Lappalainen käsittelee monipuolisesti ja kiinnostavasti 1600-luvun pohjoista kulttuuria, elämäntapaa, moraalia ja arvoja.
December 26, 2020
Mirkka Lappalainen on loistava kirjoittamaan historiasta kirjoja, joita lukee kuin hyviä romaaneja. Pohjoisen noidat maalasi loistavasti 1600-luvun noitavainoja ja oikeudenkäyntiä noituuden ympärillä. Vaikka 1600-luvun oikeusjärjestelmä oli yllättävänkin kehittynyt ja ihmisten oikeusturva hyvä, on selvää, että jokainen noituudesta tuomittu tuomittiin syyttömänä - noituutta, kun ei ole olemassa.
August 16, 2024
Vetävästi kirjoitettu ja hyvin lähteistetty teos 1600-luvun noituusoikeudenkäynneistä ja niiden ympärillä velloneista uskomuksista. Mukana on paljon mielenkiintoisia anekdootteja. Sain tästä omaan kirjoitusprojektiin paljon tarkennuksia ja uutta lähdemateriaalia.
February 3, 2021
Kiinnostava aihe ja hyvin kerrottu. Lappalainen aloittaa laajemmasta Ruotsin noitavainojen kontekstista ja siirtyy sitten yksittäistapauksiin eri teemojen ympäriltä. Lyhyet luvut toimivat hyvin. Täytyy myöntää, että olisin itse ehkä kaivannut raflaavampiakin esimerkkejä, mutta ehkä se on vaan tirkistelynhaluani. Olisin myös kaivannut enemmän kuin vain yksittäistapauksia, koska ne kävivät loppua kohden aika toisteisiksi.
August 24, 2019
Ruotsin noitahysterian ja -oikeudenkäyntien dynamiikka oli Mirkka Lappalaisen kirjan perusteella varsin toisenlainen kuin samaan aikaan Suomessa kirjattujen noituuteen liittyvien oikeustapausten luonne. Ruotsissa teloitettiin joukoittain ihmisiä, vaikka syytökset olivat enimmäkseen pöyristyttävän epäuskottavia. Suomessa noituudesta tuli syytetyksi muun rötöstelyn ja syrjätymisen lieveilmiöiden ohella, eikä yliluonnolliseen suhtauduttu oikeudessa yleensä kovin vakavasti. Uutta useimmille lukijoille lienee kattavaan tausta-aineistoon pohjaavan kirjan tieto siitä, että noituus ei ollut ainakaan Suomessa erityisen sukupuolittunut ilmiö: myös miehiä syytettiin ja tuomittiin noituudesta.
Kirjallisena tuotoksena Pohjoisen noidat on selvä edistyaskel Lappalaisen aiempiin kirjoihin, ainakin suorastaan hämmentävästi Tieto Finlandian voittaneeseen Pohjolan Leijonaan, jota vaivasi tautinen toisteisuus. Selvää tautologiaa ei ole nyt haitaksi asti, mutta tietyt taustatiedot Ruotsin valtakunnan valtiohallinnon ominaispiirteistä toistetaan turhan monessa luvussa. Hetkittäin kirjoittajalla tuntuu olleen oikeasti hauskaa ja teksti lentää, mutta välillä kieli tahmoo tai sisältö jää oikeustapausten luettelointiin kiinni.
Luonnonilmiöihin liittyvät maagiset uskomukset ovat hyvin kiinnostava osa kirjaa. Sen sijaan olisin kaivannut syvempää analyysiä siitä, mikä todella laukaisi ja sammutti Ruotsin noitahysteriatapaukset. Oliko taustalla jokin yhteisörakenteeseen liittyvä murroskohta tai mitä psykologia sanoo joukkohysterian dynamiikasta? Lappalaisen tarjoama selitys valtiovallan vetäytymisestä riittävänä syynä naapurivainojen päättymiseen ei oikein tunnu psykologisesti tyhjentävältä. Kirjoittajan kunniaksi on todettava, että yliluonnollisella tai oikeusjuttujen roiseilla yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan tapahtumat todetaan akateemisella viileydellä ja parhaimmillaan tietyllä huumorilla.
Kirjallisena tuotoksena Pohjoisen noidat on selvä edistyaskel Lappalaisen aiempiin kirjoihin, ainakin suorastaan hämmentävästi Tieto Finlandian voittaneeseen Pohjolan Leijonaan, jota vaivasi tautinen toisteisuus. Selvää tautologiaa ei ole nyt haitaksi asti, mutta tietyt taustatiedot Ruotsin valtakunnan valtiohallinnon ominaispiirteistä toistetaan turhan monessa luvussa. Hetkittäin kirjoittajalla tuntuu olleen oikeasti hauskaa ja teksti lentää, mutta välillä kieli tahmoo tai sisältö jää oikeustapausten luettelointiin kiinni.
Luonnonilmiöihin liittyvät maagiset uskomukset ovat hyvin kiinnostava osa kirjaa. Sen sijaan olisin kaivannut syvempää analyysiä siitä, mikä todella laukaisi ja sammutti Ruotsin noitahysteriatapaukset. Oliko taustalla jokin yhteisörakenteeseen liittyvä murroskohta tai mitä psykologia sanoo joukkohysterian dynamiikasta? Lappalaisen tarjoama selitys valtiovallan vetäytymisestä riittävänä syynä naapurivainojen päättymiseen ei oikein tunnu psykologisesti tyhjentävältä. Kirjoittajan kunniaksi on todettava, että yliluonnollisella tai oikeusjuttujen roiseilla yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan tapahtumat todetaan akateemisella viileydellä ja parhaimmillaan tietyllä huumorilla.
February 1, 2025
Innostuin Mirkka Lappalaisen nälkävuosia koskevasta tietokirjasta, joten kuuntelin perään tämän noitavainoja koskevan kirjan. Olipa hyvä tämäkin. Historiankäsitykseni on monin tavoin onnetonta, enkä ole aiemmin esimerkiksi noitavainoista juuri lukenut. Joten opin taas uutta 1600-luvun Ruotsista ja Suomesta.
Jos pitäisi tehdä kolme nostoa kirjasta, ne olisivat seuraavat. Noitavainojen kohteina oli pitkälti yhteiskunnan ja yhteisöjen laitamilla eläneitä ihmisiä, jotka rikkoivat senaikaisia käyttäytymisnormeja. He saattoivat olla jollain lailla mieleltään järkkyneitä, mutta myös muuten eksentrisiä, ja vertaapa Lappalainen joitain noituuden harjoittajia nykyisiin huumekauppiaisiinkin. Toiseksi: 1600-luvun oikeuskäytännöt eivät olleet aivan alkeellisia eivätkä epäoikeudenmukaisia, vaikka menneisyydestä on tyypillistä ajatella siten. Tietenkin paholaistarinoihin uskominen oli älytöntä, mutta oli myös tarkkaa pyrkimystä selvittää tapahtumien tosiasiat ja välttää väärät tuomiot. Ja kolmantena nostona on Lappalaisen elävä kuvaus 1600-luvun aatemaailmasta. Aikakausi oli ristiriitoja täynnä ja noitavainot synnyttänyt maailma oli "toisaalta kiihkeä, moderni ja eteenpäin katsova, toisaalta suvaitsematon, raaka ja täynnä pelkoa".
1600-luvun mielenmaiseman kuvaus ei ehkä tuonut itselleni niin paljoa uutta tietoa, mutta on siitä huolimatta erityisen kiinnostava. Siihen on kiehtova peilata oman aikamme käsityksiä. Mihin me uskomme ja mihin emme usko? Millainen mielenmaisema on modernin tieteen ja teknologian lävistämän ja konsumerismin turruttaman yksilön mielenmaisema? Jotain aivan muuta kuin 1600-luvulla eläneen ihmisen, jolle maailmassa on staattinen järjestys ja hierarkiat kuninkaineen ja pappeineen, mutta ei tietoa luonnonlaeista tai moderneista viljelymenetelmistä, ei sikiön kehityksestä tai tautien tarttumisesta, hänellä ei ole keinovaloa syksyn ja talven läpitunkemattomaan pimeyteen, eikä yhteistä tiedonvälitystä. Mutta vaikka tiedonvalo helpottaa monessa asiassa, niin siitä huolimatta modernikin ihminen saadaan mukaan kaikenlaisiin noitavainoihin.
Jos pitäisi tehdä kolme nostoa kirjasta, ne olisivat seuraavat. Noitavainojen kohteina oli pitkälti yhteiskunnan ja yhteisöjen laitamilla eläneitä ihmisiä, jotka rikkoivat senaikaisia käyttäytymisnormeja. He saattoivat olla jollain lailla mieleltään järkkyneitä, mutta myös muuten eksentrisiä, ja vertaapa Lappalainen joitain noituuden harjoittajia nykyisiin huumekauppiaisiinkin. Toiseksi: 1600-luvun oikeuskäytännöt eivät olleet aivan alkeellisia eivätkä epäoikeudenmukaisia, vaikka menneisyydestä on tyypillistä ajatella siten. Tietenkin paholaistarinoihin uskominen oli älytöntä, mutta oli myös tarkkaa pyrkimystä selvittää tapahtumien tosiasiat ja välttää väärät tuomiot. Ja kolmantena nostona on Lappalaisen elävä kuvaus 1600-luvun aatemaailmasta. Aikakausi oli ristiriitoja täynnä ja noitavainot synnyttänyt maailma oli "toisaalta kiihkeä, moderni ja eteenpäin katsova, toisaalta suvaitsematon, raaka ja täynnä pelkoa".
1600-luvun mielenmaiseman kuvaus ei ehkä tuonut itselleni niin paljoa uutta tietoa, mutta on siitä huolimatta erityisen kiinnostava. Siihen on kiehtova peilata oman aikamme käsityksiä. Mihin me uskomme ja mihin emme usko? Millainen mielenmaisema on modernin tieteen ja teknologian lävistämän ja konsumerismin turruttaman yksilön mielenmaisema? Jotain aivan muuta kuin 1600-luvulla eläneen ihmisen, jolle maailmassa on staattinen järjestys ja hierarkiat kuninkaineen ja pappeineen, mutta ei tietoa luonnonlaeista tai moderneista viljelymenetelmistä, ei sikiön kehityksestä tai tautien tarttumisesta, hänellä ei ole keinovaloa syksyn ja talven läpitunkemattomaan pimeyteen, eikä yhteistä tiedonvälitystä. Mutta vaikka tiedonvalo helpottaa monessa asiassa, niin siitä huolimatta modernikin ihminen saadaan mukaan kaikenlaisiin noitavainoihin.
April 29, 2025
Mielenkiintoinen katsaus Pohjoismaiseen oikeushistoriaan. Odotin, että kirja paneutuisi lähinnä noituuteen ilmiönä, mutta Lappalainen käsittelikin laajasti ruotsalaista 1600-luvun oikeuslaitoksen toimintaa ja periaatteita, jotka tulkinnan pohjalla vaikuttivat. Tämä oli minulle toki mieluisa yllätys, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Esimerkiksi prosessuaaliset periaatteet ovat pysyneet melko samanlaisina ja myös mielenterveysongelmaisiin suhtauduttiin käräjillä enemmän säälien. "Noituus" ja selvistä mielenterveysongelmista kärsivät erotettiin toisistaan, eikä heitä välttämättä tuomittu tai tuomittiin lievemmin. Teemat ja periaatteet sidottiin myös esimerkkitapauksiin.
Ylipäätään oikeusvaltio tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen 1600-luvun oikeudenkäytäntöä miettiessä, mutta kirja osoittaa, että 1600-luvulla Ruotsin oikeuslaitos oli monessa suhteessa yllättävän moderni (tai sitten nykyinen oikeuslaitoksemme on auttamattoman vanhanaikainen). Vaikka rangaistukset olivat pahimmillaan käsittämättömän julmia, harvoin käräjillä jaettiin kuitenkin niitä kaikista ankarimpia rangaistuksia.
Noituudesta enemmän kiinnostuneille suosittelen myös Marko Nenosen teoksia aiheesta.
Esimerkiksi prosessuaaliset periaatteet ovat pysyneet melko samanlaisina ja myös mielenterveysongelmaisiin suhtauduttiin käräjillä enemmän säälien. "Noituus" ja selvistä mielenterveysongelmista kärsivät erotettiin toisistaan, eikä heitä välttämättä tuomittu tai tuomittiin lievemmin. Teemat ja periaatteet sidottiin myös esimerkkitapauksiin.
Ylipäätään oikeusvaltio tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti eivät välttämättä tule ensimmäisenä mieleen 1600-luvun oikeudenkäytäntöä miettiessä, mutta kirja osoittaa, että 1600-luvulla Ruotsin oikeuslaitos oli monessa suhteessa yllättävän moderni (tai sitten nykyinen oikeuslaitoksemme on auttamattoman vanhanaikainen). Vaikka rangaistukset olivat pahimmillaan käsittämättömän julmia, harvoin käräjillä jaettiin kuitenkin niitä kaikista ankarimpia rangaistuksia.
Noituudesta enemmän kiinnostuneille suosittelen myös Marko Nenosen teoksia aiheesta.
February 19, 2019
Sopivan helppolukuinen historiasta kiinnostuneille, alun tietopläjäyksestä ja Ruotsin oikeusjutuista siirrytään käsittelemään yksittäisiä suomalaisten kohtaloita.
Olen kahtaa mieltä kirjan tyylistä esitellä tapauksiaan: toisaalta on hienoa, että näitä on niin monta mutta samalla tahti on melko kova ja osista tapauksista olisi kiva ollut kuulla enemmänkin. Toki osassa tapauksia Lappalainen mainitsee historiankirjan jäljen vain loppuvan ja sen vuoksi tapaukset eivät kirjassa saa päätöstään.
Hyvä perusteos ja tätä voi tarjota lukemiseksi laajalle yleisölle, teineistä vaariin.
Olen kahtaa mieltä kirjan tyylistä esitellä tapauksiaan: toisaalta on hienoa, että näitä on niin monta mutta samalla tahti on melko kova ja osista tapauksista olisi kiva ollut kuulla enemmänkin. Toki osassa tapauksia Lappalainen mainitsee historiankirjan jäljen vain loppuvan ja sen vuoksi tapaukset eivät kirjassa saa päätöstään.
Hyvä perusteos ja tätä voi tarjota lukemiseksi laajalle yleisölle, teineistä vaariin.
July 15, 2022
Lappalainen kirjoittaa sujuvasti ja eläväisesti. Oikeuskertomuksissa oli toisinaan kaavamaisuutta noitakertomusten samankaltaisuudesta johtuen, mutta monet tarinat olivat myös todella mielenkiintoisia ikkunoita aikansa arkeen. Parasta kirjassa olikin ajankuva 1600-luvun Ruotsista ja Suomesta. Monet ilmiöt ovat tuttuja vielä tänäkin päivänä, vaikka ovatkin vuosisatojen kuluessa muuttaneet muotoaan.
Tekisi mieli tarttua heti johonkin toiseenkin Lappalaisen kirjaan. Jumalan vihan ruoska on ollut lukulistalla jo kauan.
Tekisi mieli tarttua heti johonkin toiseenkin Lappalaisen kirjaan. Jumalan vihan ruoska on ollut lukulistalla jo kauan.
March 16, 2025
Alkupuoliskon Blåkulla-ilmiö Ruotsissa ja yhteiskunnan reaktiot siihen olivat kiinnostavaa luettavaa. Jälkipuoliskon kymmenet erilliset, irrallisesti kuvatut tapaukset Suomesta eivät. Ajankuvaa ne toki antoivat, ja kurkistuksen historiantutkijan työhön (millaisesta aineistoista tulkinnat tehdään, millaisiin asioihin kiinnitetään huomiota).
Lappalainen uskoo nykyihmisen rationaalisuuteen 1600-luvun ihmiseen verrattuna huomattavasti enemmän kuin minä. Tai kuka tietää, ehkä minäkin uskoin enemmän vielä vuonna 2018.
Lappalainen uskoo nykyihmisen rationaalisuuteen 1600-luvun ihmiseen verrattuna huomattavasti enemmän kuin minä. Tai kuka tietää, ehkä minäkin uskoin enemmän vielä vuonna 2018.
March 14, 2019
Noituus ja noitavainot ovat kiehtoneet minua jo lapsesta saakka! Mirkka Lappalaisen teoksessa valoitetaan 1600-luvun noitavainoja Ruotsissa ja Suomessa. Lappalainen on käynyt läpi varsin laajan aineiston käräjäkirjoja kootessaan kirjaansa. Kirjassa käydään läpi niin Taalainmaalla syntynyttä noitamaniaa kuin Suomessa käytyjä maltillisimpia yksittäisiä noituuskäräjiä.
Varsin mielenkiintoinen ja seikkaperäinen kirja, jonka kautta voimme ihmetellä 1600-luvun noitahysteriaa.
Varsin mielenkiintoinen ja seikkaperäinen kirja, jonka kautta voimme ihmetellä 1600-luvun noitahysteriaa.
May 6, 2020
Ansiokas katsaus noituuden historiaan Ruotsin valtakunnassa ja Suomessa 1600-luvulla. Se on kuvaus ennen kaikkea tavallisen kansa uskomuksista sekä oikeuslaitoksen yhteiskunnallisesta asemasta. Kirja koostuu pääasiassa oikeudenkäyntien lukuisista kuvauksista ja siinä on samalla sen vahvuus ja heikkous. Kuvaukset vievät lukijan lähelle tapahtumia ja niiden keskiössä olevia henkilöitä, mutta kokonaisuus muuttuu jossain vaiheessa hieman sekavaksi ja puuduttavaksi.
August 14, 2020
Huge disappointment. Before the book even starts, there is a passage from the Bible, which makes it crystal clear that this is not a true factbook. The book very clearly has a biased view of witchcraft. It makes this clear when saying that witchcraft is not real and has never been real, which is odd since I practise witchcraft as a religion. It has some good historical facts on how the judgement was carried out but all in all, not a good read.
August 26, 2022
Mielenkiintoinen ja laaja katsaus Ruotsin ja Suomen noitavainoihin. Oli kiinnostava kuulla mitkä asiat vaikuttivat noitavainojen syntyyn ja mitkä edesauttoivat sitä. Kirjan rakenne on tosin vähän hämmentävä, sillä kaiken informaation jälkeen siirrytään henkilötapauksiin, jotka ovat toki mielenkiintoisia. Samoja asioita toistetaan moneen kertaan ja tapauksetkin toistivat valitettavasti itseään. Kirja olisi kaivannut selvästi editointia ja ehkä jopa tiivistämistä.
October 25, 2022
Mirkka Lappalainen writes about witch trials in 1600-century Sweden and Finland (which was then part of Sweden). A thoroughly researched popular history book, it describes how hysteria about witches stealing children to Blåkulla, a Nordic version Witches' Sabbath, spread first in Northern Sweden, then to Stockholm and later to Finland.
The local government reacted harshly and set up special trial committees which dealt out death penalties in order to stop the commotion and spreading of false accusations. This was surprising as Sweden already had an established justice system and the conviction of an innocent person was considered a serious error, even a sin.
However, the harsh convictions only served to spread the phenomenon to other parts of the country. It implied that since officials thought witchcraft was such a serious problem, maybe other towns should be on the lookout for witches too.
And in 17th century countryside, it was easy to see witchcraft if you looked for it. Spirits and ghosts existed in peoples' minds, and being tempted by Satan was a real possibility to be afraid of. What baffles the modern mind is that people really spoke as witness about flying away to the devil's house on the back of a pig, feasting with the devil and even escaping to do so while locked up in prison - and that these hallucinations were believed and used as evidence to sentence people to death.
The local government reacted harshly and set up special trial committees which dealt out death penalties in order to stop the commotion and spreading of false accusations. This was surprising as Sweden already had an established justice system and the conviction of an innocent person was considered a serious error, even a sin.
However, the harsh convictions only served to spread the phenomenon to other parts of the country. It implied that since officials thought witchcraft was such a serious problem, maybe other towns should be on the lookout for witches too.
And in 17th century countryside, it was easy to see witchcraft if you looked for it. Spirits and ghosts existed in peoples' minds, and being tempted by Satan was a real possibility to be afraid of. What baffles the modern mind is that people really spoke as witness about flying away to the devil's house on the back of a pig, feasting with the devil and even escaping to do so while locked up in prison - and that these hallucinations were believed and used as evidence to sentence people to death.
December 8, 2023
Aihepiiri olisi ollut todella kiinnostava, mutta kirjan pilaa aivan tolkuttoman huono editointi. Miten voi lukijoille asti päätyä kirja, joka vilisee kirjoitusvirheitä ja asiayhteyteen sopimattomia sanoja ja jossa ihmisten nimet saattavat vaihtaa kirjoitusasua kesken tarinan? Tai pahimmissa tapauksissa nimet vaihtuvat päittäin esimerkiksi oikeudenkäynnin syyttäjän ja syytetyn kesken? Todella käsittämätöntä, ettei nämä virheet ole jääneet kellään haaviin ennen painoon lähettämistä.
November 2, 2018
Kompakti tietokirja noitavainoista ja noitaoikeudenkäynneistä Ruotsin valtakunnassa 1600-1700 -luvuilla. Tarinat noitien Blåkullan-matkoista kiihottavat mielikuvitusta samalla kun Lappalaisen oikeushistoriallinen lähestymistapa lämmittää juristin sydäntä. Varsinkin noitakomissioiden ja #metoo-somekäräjien yhtäläisyydet eivät jää lukijalta huomaamatta.
December 8, 2021
Mirkka Lappalainen kertoo Pohjoisen noidissa Ruotsissa ja Suomessa 1600-luvun loppupuolella käydyistä noituusoikeuskäynneistä. Minulla ei ollut aiheesta kovinkaan paljoa ennakkotietämystä, joten tämä tietokirja oli mielenkiintoinen ja valaiseva. Noituustapauksissa on paljon samankaltaisia piirteitä.
January 23, 2021
Hyvä yhteenveto ja yleissivistävä teos Suomen ja Ruotsin noituusoikeudenkäynneistä. Kirja pohjaa käytännössä muiden tutkijoiden tutkimuksiin sekä oikeudenkäyntien kirjoihin, koska tuolla ajalla ei hirveästi muuta lähdeaineistoa em. asioihin ole ollut saatavilla.
March 23, 2023
Kiinnostava historiateos noituudesta ja noitavainoista 1600-luvun Suomessa ja Ruotsissa. Lappalainen kirjoittaa hyvin ja kiinnostavista aiheista, eikä tämä kirja ole poikkeus. Myös lukija on hyvä valinta tälle teokselle.
Displaying 1 - 30 of 44 reviews