Iilias kirjoitettuna perustekstiksi runomuodosta. Alkutekstien mukaan enimpiä väkivaltaisuuksia on karsittu pois, mutta muuten teos on pidetty ennallaan.
Teos oli todella mielenkiintoinen ja en olisi tähän varmaan tutustunut ilman lasten versiota: runoteosten lukeminen takkuaa joskus hirveästi ja Iilias on kuitenkin täysin erilaisessa kulttuurissa tehty kuin mihin on itse tottunut. Kirjassa esitellään hurjat määrät hahmoja, jotka vain kuolevat samantien. Jumalat tekevät tasan mitä huvittaa ja sotureiden suurimpana tarkoituksena on ryöstää aarteita ja orjia.
Olin aina olettanut, että kuuluisa puinen hevonen olisi tarinassa suuressa roolissa, mutta lopulta isoin osuus käsitteli Hektoria ja tämän puolustustaistelua. Lopulta tässä oli jopa hankala sanoa, kenen puolella tarinassa olisi pitänyt olla: Troijalaiset aloittivat sodan loukkauksella, mutta he olisivat jo monta kertaa olleet valmiita antautumaan, mutta kreikkalaiset eivät sitä sallineet. Pidin siitä, millaisia loukkauksia kirjassa oli. Näitä voisi opetella pari ulkoakin.
Kirjan kuvituksesta en pitänyt. Olin odottanut kannen perusteella, että kuvat olisivat kuvanneet taisteluita ja tapahtumia, mutta suurin osa olikin vain superlähikuvia hahmoista, joita ei voi erottaa toisistaan.
En ole ihan varma, jaksaisiko nuori lukija tähän tarttua ja lukea. Tämä vaatisi kuitenkin paljon kiinnostusta kreikkalaiseen historiaan ja mytologiaan eikä teos kuitenkaan ole niin selkeä kuten vaikka monet sadut ja muut kertomukset ovat. Aikuiselle lukijalle tämä kuitenkin kelpasi erittäin hyvin.
Mielenkiintoinen kokonaisuus ja tulee varmasti lainattua myös samojen tekijöiden kirja Odysseuksesta.