Karhunkiertäjä kertoo syrjitystä nuoresta Tommosta, jonka Tollen suvun lovinoita Lokka löysi aikoinaan vauvana suden vierestä. Tollelaiset vieroksuvat omapäistä Tommoa kutsuen tätä susipojaksi ja Hukaksi.
Tapahtumat sijoittuvat tuhansien vuosien taakse, muinaiseen noitien ja haltioiden maahan, jossa Auringonkansa ja heidän metsästys- ja laidunmailleen työntyvät vieraskansat kamppailevat elintilasta ja vallasta.
Lokka on luonut noitarummun ja aikoo käydä sen kanssa sotaan viholliskansoja vastaan. Noitarummulla on kuitenkin oma tahto ja voima. Rummun mahti kasvaa kasvamistaan, ja sen pauhu tunturissa repii rikki rauhaa kansojen välillä ja järkyttää luonnon tasapainoa.
Tommo haluaa keinolla millä hyvänsä saada arvostusta ja kunnioitusta yhteisössään ja keksii, että karhun surmaaja on kiistaton sankari. Hän ei kuuntele lovinoita Lokan varoituksia vaan lähtee yksin karhunkaatoon.
S. N. Pires is a Finnish author who writes speculative fiction and draws inspiration from the phenomenons of the human mind and the nature.
Her prehistorical fantasy trilogy Pedon sydän (Heart of a Beast) is a blend of historical facts about the Bronze Age, folklore, mythology and shamanistic world view of the ancient Sámi and Finno-Ugric people.
You can find S. N. Pires also on Instagram if you would like to know more about her life as a writer and about her other interests. She is looking forward to hearing from you.
Mytologia, paleofiktio... Ne ovat aina kutsuneet minua ja niitä olen paljon lukenut! Ja nyt vielä Suomesta ja saamelaisia myyttejä. Pidin myös siitä, miten hyvin päähenkilö oli kirjoitettu! Katkeruus tuli todella hyvin esille. Ymmärsin, miltä Tommosta syrjittynä tuntui, mutta se, ettei näe mitään vikaa tai muutettavaa itsessään, on aika luotaantyöntävää... En voi sanoa pitäneeni Tommosta, mutta odotan mielenkiinnolla hänen kasvuaan seuraavissa osissa!
Hukka-Tommo on elänyt koko ikänsä oman siidan hylkimänä. Hän kasvoi löytölapsena vihamielisessä kasvattiperheessä jossa kasvinsisarusten kiusoittelu ja nimittely paisui lopulta avoimeksi vihanpidoksi. Tommo ei voi ymmärtää miksi hän ei kelpaa, hänhän on erinomainen metsästäjä ja jäljestäjä. Poroista hän ei niin piittaa eikä oikein ymmärrä mitä ihmiset niissä näkevät, syötävää mukaanlaskematta. Tommo vetäytyy mielellään metsään, käy ansapoluillaan ja kalastaa omaksi ilokseen. Samalla hän huomaamatta tarkkailee muita ja kuulee keskustelunpätkiä sieltä täältä, hänestähän ne puhuvat, ilkeilevät kurjat kortot. Pojan viha kasvaa kasvamistaan ja hän päättää näyttää että hänestäkin on mieheksi. Hän jäljestää karhun ja käy ylpeänä kutsumassa miehiä karhunkaatoon. Edessä on pitkä talvi mutta Tommo istuu karhunpesän päällä joikaamassa ja suunnittelee tulevia juhlallisuuksia. Kylläpä neidot sen jälkeen hänelle tulisivat ja ainakin kasvinveli Korra saisi nenilleen. Kaikki ei mee kuitenkaan putkeen ja pian ollaan tilanteessa jossa tarvitaan Lokka-noidan apua. Tämä kirja oli miellyttävä paleofiktiivinen seikkailu jossa pääsin kurkistamaan muinaissaamelaiseen heimoon ja heidän elämäänsä. Luontokuvaus, ihmisten arkipäiväiset toimet ja henkimaailman avaaminen toivat tarinaan syvyyttä joka tempaisi lukijan mukaansa menneeseen aikaan. Kirjan lopussa on sanasto joka olikin itselleni tuttu paria poikkeusta lukuunottamatta.
Kirjoittaja käytti miellyttävää ja selkeää kieltä ja kuvaili tapahtumia sujuvasti mutta siihen kaikki hyvä sitten jäikin. Tuntui, että tarinalla ei oikein ollut pointtia. En tiedä, oliko päähenkilöstä yritetty tehdä samaistuttava reppana vai velikulta kiusanhenki. Oli se kumpi tahansa niin kummassakaan ei Pires ei onnistunut, jättäen päähenkilö Tommon vain epämiellyttäväksi ja välistä melkein raivostuttavaksi hahmoksi. Tarinalla oli kuitenkin potentiaalia olla mielenkiintoisempi jonka takia sitä ei kuitenkaan kesken jättänyt. Maailmasta ja sen kulttuurista olisi halunnut melkeinpä tietää lisää, tämän takia kirja tuntuikin siis osittain hukkaanheitetyltä mahdollisuudelta.
Sydäntäsärkevä kertomus siitä, mitä voi tapahtua kun ei saa lapsena rakkautta ja kiintymystä osakseen. Kun ei tule nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään eikä edes tekojen kautta. Kun eniten tarvitsisi lohtua ja hellyyttä, saakin osakseen halveksuntaa ja välinpitämättömyyttä. Ja sitten kun ei jaksa enää yrittää, saa tuplarangaistuksen pahoista teoistaan ja silloinkin saa selvutä tai kuolla niin pohjattoman yksin. Mielenkiintoinen matka lovinoidan mielenmaisemaan ja Lapin kansojen muinaisiin uskomuksiin.
Alkuun tarina ja juoni ovat 5/5 kamaa, mukaansa tempaavaa tarinaa. Henkilöhahmot kehittyvät ja maailma astuu askeleitaan, mutta ... isompi mullistus kylmettää kirjan ja loppua kohden ihmisiä kuvataan hyvin etäältä.
Alkuun tunteita, vivahteita ja tekemistä kuvaavat sanat muuttuvat tapahtumien kuvaamiseksi. Kurjaa.
Saa nähdä miten toisen osan alussa käy. Onko kurja tapa kirjoittaa tehokeino trilogian ensimmäisen osan alleviivaamiseksi vai pysyvämpi tila?
2,25 ehkä lähempänä totuutta. Kokonaismielipide että ihan ok ja päällimmäinen tuntemus mneh. Tykkäsin tosi paljon maailmasta. Vanhat pohjolan perinteet ja shamanistisuus yms on tosi lähellä sydäntä, minkä takia jatkan ehdottomasti myös seuraavaan osaan. Mutta maailma ja sen lore yksin ei paranna sitä, ettei kirja osannut yllättää ja enkä tykännyt Tommosta hahmona. Ärsyttävä asenne ja sovinistiset näkemykset haraa vastaan, vaikka kuinka on loogisesti perusteltuja.
Iso plussa kirjan takana olevasta sanakirjasta! Mahtava lisäys, vaikka muutamia sanoja ois ehdottomasti kaivannut listan jatkeeksi niin ois ollut vähän vähemmän googleteltavaa. Esim. mikä on huulipanta tai vaskivanne.
Kirjastossani on ollut varmaan muutaman vuoden ajan tapana, että joulukuun aikana paketoivat kirjoja ja joihin on kirjoitettu millainen teos on kyseessä. Tekstin he olivat ottaneet tämän kirjan kohdalla tämän takakannesta.
Ymmärsin varmaan takakannen tekstin väärin, joten petyin tarinaan, sillä se ei ollut mitä odotin. Tommo ei kyllä innosta lukemaan seuraavaa kirjaa. Kirjassa oli potentiaalia, mutta en kai tajunnut sitä...
Karhunkiertäjä aloittaa Pedon sydän -trilogian, jonka tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Lappiin. S. N. Pires ammentaa aineksia saamelaisten mytologiasta, mikä on virkistävää.
Päähenkilö Tommo on hyljeksitty, sillä orvoksi jäänyt poika on löydetty lapsena suden vierestä. Tommo on ärsyttävähkö päähenkilö, jota kohdellaan huonosti ja joka ei kunnioita muitakaan. Kirjan juoni lähtee hieman hitaasti liikkeelle. Loppu jää kuitenkin sen verran kiinnostavaan kohtaan, että taidan tarttua sarjan muihinkin osiin. Uskon, että niissä on mukana enemmän fantasiaelementtejä, joita jäin tässä kaipailemaan.
"Maailma oli käymässä oudoksi ja pelottavaksi paikaksi. Aivan kuin painajainen tihkuisi unen läpi todellisuuteen." (s. 110)
S.N. Pires on luonut Karhunkiertäjän (Minerva 2018) kansien väliin paleofiktiivisen maailman, jossa taikuus on jos ei arkipäiväistä niin sitä enemmän totta. Päähenkilö on aikuisuuden kynnyksellä oleva orpo-poika Tommo, jolla on paljon suteen viittavia liikanimiä. Pohjoiseen porokansaan kuuluva tietäjä on löytänyt pojan toisen kylän läheltä. Hänen äitinsä oli kuollut ja susinaaras imetti häntä. Tai näin ainakin Hukka-Tommolle on aina kerrottu.
"Hän ei saattanut hyväksyä sitä, että ihminen sysättiin syrjään tarpeettomana, ellei hän palvellut ja miellyttänyt muita." (s. 158)
Tommo on angstinen teini, joka haluaisi päästä eroon taustastaan. Hän aikoo kaataa suuren karhun ja siten saada miehen nimen ja arvostuksen. Ja ehkä jopa kylän halutuimman neidon sydämen. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan niin kuin Tommo on suunnitellut.
"Hiljaisuus valui maaäidin mustan kohdun seinämiä jähmeänä kuin pihka puun kylkeä." (s. 7)
Tämä oli aika outo kirja, jossa oli niin kauniita lauseita, saamelaisten sanastoa (lopussa oli onneksi selitys lähes kaikille itselleni uusille ilmaisuille, kuten mitä ovat peski, mäkivaari, jumalankoira ja kätkä), anakronismeja, ohkainen juoni, mutta oli silti nopealukuinen. En oikein pitänyt uhmakkaasta Tommosta ja siten en juurikaan välittänyt hänen huonosta kohtelustaan, vaikka en sitä mitenkään hyväksykään.
"Mutta millaista käytöstä he voisivat odottaa, kun kohtelivat häntä kuin hän olisi ollut peto ihmisen nahoissa." (s. 26)
Oli ahdistavaa lukea, kuinka naisten tekemisiin liitettiin kaikkia negatiivisia asioita. Esimerkiksi metsämies ei saa kulkiessaan kohdata naista, koska metsästysonni menee. Siksi olinkin niin positiivisesti yllättynyt lopun odottamattomasta käänteestä, joka oli kunnon siitäs saitte -hetki. Sarjassa on ilmestynyt kaksi jatko-osaa, mutta Tommon kohtalo ei kiinnosta niin paljoa, että ottaisin selvää, kasvaako hän ihmisenä ja hyväksyy itsensä kokonaan.