What do you think?
Rate this book
Iron Sky : Renaten tarina
Romaani naisesta, joka kasvaa nuhteettomaksi natsiksi salaisessa kuulinnakkeessa. Miltä näyttää Maa, kun sitä katselee Kuun pimeältä puolelta saapuva nuori nainen? Natsilinnakkeesta, Kuun pimeältä puolelta, minne natsit ovat toisen maailmansodan jälkeen paenneet. Mitä ajatella, kun Hitleristä, rakkaasta oppi-isästä paljastuu kyseenalaisia piirteitä? Mikä idea on viihdyttää itseään katselemalla pieneltä ruudulta kissojen kommelluksia, syödä kävellessään tai juoda naudan eritettä? Ketä peilistä itseään katsova ihminen haluaa muistuttaa?
Renaten tarina on hykerryttävän satiirinen kertomus nuoresta naisesta, joka kasvatetaan nuhteettomaksi natsiksi salaisessa kuulinnakkeessa. Renate Richter avaa päiväkirjassaan niin siirtokunnan kurinalaista elämää ja taipumatonta ideologiaa kuin kirkasotsaista lapsuudenhaavettaan matkustaa maahan kertomaan rappioituneille bolsevikeille ja kapitalisteille puhtaasta opistaan. Moraalisesti ylivoimaisesta natsiaatteesta. Kuunatsien suunnittelema maailmanvalloitus vie Renaten Maan kamaralle, ja hän kohtaa kulttuurisokin: kaikki on outoa ja uskomatonta - ennen kaikkea läntisessä maailmassa vallitseva ylenpalttisuus. Tuhlailevan monimuotoinen Maa ei muistuta lainkaan kuulaisille opetettuja näkemyksiä. Ja rakkaudesta Renate ei ymmärrä höykäsen pöläystä.
Johanna Sinisalon helmeilevän terävä teos tarttuu ajankohtaisiin aiheisiin: ihmisjoukkojen ohjailuun, vastatusten kalahteleviin aatteisiin ja vallanjanoon. Ihmiskunnan mittaamattomasta typeryydestä puhumattakaan.
Kertomus Kuusta Maahan ja takaisin piirtää vinksahtaneen kuvan siitä, miten yksioppisuus voi sokaista terävimmänkin mielen: lopulta ihmisellä on vastassaan vain itsensä. Mutta riittääkö mikään pelastamaan meitä itseltämme vai olemmeko tuomittuja toistamaan samoja virheitä niin kauan kuin henki ihmiskunnassa pihisee?
Renaten tarina pohjautuu Iron Sky -elokuvakäsikirjoituksen varhaisiin versioihin ja taustatyöhön, jota Johanna Sinisalo alkuperäistarinatiimiä vetäessään teki. Kirja on eräänlainen writer's cut, joka on maustettu avaruuttakin mustemmalla huumorilla. Elokuvan jatko-osa Iron Sky: The Coming Race tulee teattereihin syksyllä 2018. Renaten tarina on moninkertaisesti palkitun (Finlandia-palkinto 2000) Johanna Sinisalon kymmenes teos. Sinisalon tekstejä on käännetty kahdellekymmenelle kielelle.
Renaten tarina on hykerryttävän satiirinen kertomus nuoresta naisesta, joka kasvatetaan nuhteettomaksi natsiksi salaisessa kuulinnakkeessa. Renate Richter avaa päiväkirjassaan niin siirtokunnan kurinalaista elämää ja taipumatonta ideologiaa kuin kirkasotsaista lapsuudenhaavettaan matkustaa maahan kertomaan rappioituneille bolsevikeille ja kapitalisteille puhtaasta opistaan. Moraalisesti ylivoimaisesta natsiaatteesta. Kuunatsien suunnittelema maailmanvalloitus vie Renaten Maan kamaralle, ja hän kohtaa kulttuurisokin: kaikki on outoa ja uskomatonta - ennen kaikkea läntisessä maailmassa vallitseva ylenpalttisuus. Tuhlailevan monimuotoinen Maa ei muistuta lainkaan kuulaisille opetettuja näkemyksiä. Ja rakkaudesta Renate ei ymmärrä höykäsen pöläystä.
Johanna Sinisalon helmeilevän terävä teos tarttuu ajankohtaisiin aiheisiin: ihmisjoukkojen ohjailuun, vastatusten kalahteleviin aatteisiin ja vallanjanoon. Ihmiskunnan mittaamattomasta typeryydestä puhumattakaan.
Kertomus Kuusta Maahan ja takaisin piirtää vinksahtaneen kuvan siitä, miten yksioppisuus voi sokaista terävimmänkin mielen: lopulta ihmisellä on vastassaan vain itsensä. Mutta riittääkö mikään pelastamaan meitä itseltämme vai olemmeko tuomittuja toistamaan samoja virheitä niin kauan kuin henki ihmiskunnassa pihisee?
Renaten tarina pohjautuu Iron Sky -elokuvakäsikirjoituksen varhaisiin versioihin ja taustatyöhön, jota Johanna Sinisalo alkuperäistarinatiimiä vetäessään teki. Kirja on eräänlainen writer's cut, joka on maustettu avaruuttakin mustemmalla huumorilla. Elokuvan jatko-osa Iron Sky: The Coming Race tulee teattereihin syksyllä 2018. Renaten tarina on moninkertaisesti palkitun (Finlandia-palkinto 2000) Johanna Sinisalon kymmenes teos. Sinisalon tekstejä on käännetty kahdellekymmenelle kielelle.
358 pages, Hardcover
First published January 1, 2018
4 people are currently reading
114 people want to read
About the author
Johanna Sinisalo
65 books292 followersENG: Johanna Sinisalo is an award-winning Finnish author. She was born in Sodankylä in 1958. During 1984-1997, she worked as a professional designer in advertising, after which she started as a screenwriter and writer. Sinisalo's first novel, Troll, won the Finlandia prize, the most important literature award in Finland. As her hobbies, Sinisalo mentions astronomy, gastronomy, hiking, literature and comics.
The author notes that her novels always feature a bit of the small everyday reality. However, overcoming the borders of realism does not mean that the author's works were to be classified as sci-fi or fantasy – from Sinisalo's point of view, categorizing literature by genre should be left behind.
FI: Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 Sinisalo toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi. Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi voitti vuoden 2000 Finlandia-palkinnon. Sittemmin Sinisalo on saanut muun muassa James Tiptree Jr. -palkinnon, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ja Prometheus-palkinnon.
Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella.
Tärkeitä kirjailijoita Sinisalolle ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier ja Margaret Atwood. Tieteiskirjallisuuden lukemisen Sinisalo aloitti lapsena Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjoilla. Niiden jälkeen hän löysi George Orwellin ja Aldous Huxleyn, joiden teoksissa science fiction on yhteiskunnan havainnoinin ja arvostelun väline.
Kirjailija toteaa, että hänen romaaneissaan on aina jokin pieni piirre arkitodellisuuden ulkopuolelta. Sinisalo on useiden muiden tavoin muistuttanut, että puhdas realismi on varsin nuori, 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjallinen suuntaus. Realismin rajojen ylittäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan teokset olisivat lajityypiltään scifiä tai fantasiaa. Sinisalon mielestä lajityyppiajattelusta pitäisi irtautua.
Sinisalo painottaa, että spekulatiivisuus ei ole kirjallisuudessa itseisarvo, vaan että sen kautta voidaan sanoa jotain oleellista jopa paremmin kuin realismin keinoin. Fantasian tai science fictionin kirjoittaminen ei ole päämäärä vaan väline kirjallisuuden tuottamiseen. Sinisalo käyttää sanaa ”viistovalaistus” kuvaamaan tämän välineen toimintaa: todellisuuden tutkiminen uudesta ja ennenkokemattomasta näkökulmasta voi paljastaa uusia puolia, joita ei ole voinut aikaisemmin nähdä.
The author notes that her novels always feature a bit of the small everyday reality. However, overcoming the borders of realism does not mean that the author's works were to be classified as sci-fi or fantasy – from Sinisalo's point of view, categorizing literature by genre should be left behind.
FI: Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 Sinisalo toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi. Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi voitti vuoden 2000 Finlandia-palkinnon. Sittemmin Sinisalo on saanut muun muassa James Tiptree Jr. -palkinnon, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ja Prometheus-palkinnon.
Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella.
Tärkeitä kirjailijoita Sinisalolle ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier ja Margaret Atwood. Tieteiskirjallisuuden lukemisen Sinisalo aloitti lapsena Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjoilla. Niiden jälkeen hän löysi George Orwellin ja Aldous Huxleyn, joiden teoksissa science fiction on yhteiskunnan havainnoinin ja arvostelun väline.
Kirjailija toteaa, että hänen romaaneissaan on aina jokin pieni piirre arkitodellisuuden ulkopuolelta. Sinisalo on useiden muiden tavoin muistuttanut, että puhdas realismi on varsin nuori, 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjallinen suuntaus. Realismin rajojen ylittäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan teokset olisivat lajityypiltään scifiä tai fantasiaa. Sinisalon mielestä lajityyppiajattelusta pitäisi irtautua.
Sinisalo painottaa, että spekulatiivisuus ei ole kirjallisuudessa itseisarvo, vaan että sen kautta voidaan sanoa jotain oleellista jopa paremmin kuin realismin keinoin. Fantasian tai science fictionin kirjoittaminen ei ole päämäärä vaan väline kirjallisuuden tuottamiseen. Sinisalo käyttää sanaa ”viistovalaistus” kuvaamaan tämän välineen toimintaa: todellisuuden tutkiminen uudesta ja ennenkokemattomasta näkökulmasta voi paljastaa uusia puolia, joita ei ole voinut aikaisemmin nähdä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
January 10, 2021
Viharmacska lelkesedése láttán kezdtem el olvasni a könyvet, mert azt gondoltam, hogy ebből is valami jófajta irodalmi katasztrófaturizmus kerekedik ki. Abból indultam ki, hogy olyan könyv, amely filmből vagy sorozatból született meg, és amely jól sikerült, még nem íródott az irodalomtörténetben.
Az a helyzet, hogy az Iron Sky a maga módján a fenti tézisem alól egy jelentős kivételnek számít. Általában ha filmet vagy sorozatot akarnak könyv alakban kiadni, akkor az eredeti párbeszédekkel és jelenetekkel dolgozik a megbízott szerző. Ez lényegében megöli a végeredményt is, hiszen egy filmes párbeszéd borzasztóan mutat papíron, és ecsetelnem sem kell, hogy a mozgóképes történetmesélés mennyire különbözik a könyvekétől.
Johanna Sinisalo azonban nem ezt az utat választotta, és lényegében rábukkant egy olyan helyes módszerre, amely egyszerre adja vissza egy film cselekményét, ugyanakkor bővíti annak univerzumát és egészen más oldaláról ismerjük meg a már egyszer látott sztorit. (Igen, én láttam a filmet). Az egyes szám első személyű elbeszélésmód szerintem telitalálat, és az ebből következő ötlet, hogy belülről ismerjük meg a Holdon élő nácik társadalmát, szintén jól működött. A filmes jelenetekre és párbeszédekre csak utalásszinten hagyatkozott, és sokkal fontosabbnak tekintette, hogy a főhőse, Renate Richter miként élte át és emlékezik vissza az akkor történtekre.
Ez a nézőpont biztosítja azt a tömény humort, amivel az egyébként olykor értetlen és lelkes náci Renate tekint a saját hazája társadalmára, majd a földlakókéra. Öntudatlanul is maró gúnyt érzünk akkor, amikor rácsodálkozik az értelmetlen földi szokásokra vagy a túlcukrozott és túlsózott, egészségtelen ételekre. Ezen a téren talán egy kicsit rokonítható Timur Vermesnek a _Nézd, ki van itt?_ című művével.
Maga a naplós forma szerintem sokaknak fárasztó lehet, én sem feltétlenül faltam rekordsebességgel az oldalakat. Az eleje kifejezetten vontatottnak tűnt, és az állandó előreutalásokat a leendő háborúra, szintén feleslegesnek éreztem. És persze érezni azokat a részeket, ahol a film által nem tárgyalt technológiai megoldásokat csak odavetett mondatokkal jellemzi (például a nácik mesterséges gravitációs eszközeit stb.), mivel erre értelemszerűen nem kívánt sok időt fecsérelni.
Néha egy kicsit megbicsaklik az elbeszélés is, hiszen az alapműnek számító film értelemszerűen a komédiák táborát erősíti, és a könyvön helyenként szintén átütnek a komikusnak szánt jelenetek és események. Mégis, a vége egy kicsit amolyan sírva vigadósra sikerült. A film humorosan tanulságosnak szánt zárása nem feltétlenül passzolt volna a könyvhöz, így viszont kicsit furcsán éreztem magamat, amikor a parodisztikus jeleneteket az emberiségre ható óriási kataklizma követte.
A film betüremkedő humora miatt és a kissé nehézkes olvasás miatt sem tudnám ezt maximális csillaggal illetni, de örülök, hogy a történet kapott egy ilyen nézőpontot is. Az pedig kifejezetten jó hír, hogy végre más könyvekkel ellentétben nem kellett az elgépeléseket meg a helyesírást, mint olvasásélményt rontó tényezőt kiemelnem, mert ez a könyv ezen a téren szerencsére rendben van.
Az a helyzet, hogy az Iron Sky a maga módján a fenti tézisem alól egy jelentős kivételnek számít. Általában ha filmet vagy sorozatot akarnak könyv alakban kiadni, akkor az eredeti párbeszédekkel és jelenetekkel dolgozik a megbízott szerző. Ez lényegében megöli a végeredményt is, hiszen egy filmes párbeszéd borzasztóan mutat papíron, és ecsetelnem sem kell, hogy a mozgóképes történetmesélés mennyire különbözik a könyvekétől.
Johanna Sinisalo azonban nem ezt az utat választotta, és lényegében rábukkant egy olyan helyes módszerre, amely egyszerre adja vissza egy film cselekményét, ugyanakkor bővíti annak univerzumát és egészen más oldaláról ismerjük meg a már egyszer látott sztorit. (Igen, én láttam a filmet). Az egyes szám első személyű elbeszélésmód szerintem telitalálat, és az ebből következő ötlet, hogy belülről ismerjük meg a Holdon élő nácik társadalmát, szintén jól működött. A filmes jelenetekre és párbeszédekre csak utalásszinten hagyatkozott, és sokkal fontosabbnak tekintette, hogy a főhőse, Renate Richter miként élte át és emlékezik vissza az akkor történtekre.
Ez a nézőpont biztosítja azt a tömény humort, amivel az egyébként olykor értetlen és lelkes náci Renate tekint a saját hazája társadalmára, majd a földlakókéra. Öntudatlanul is maró gúnyt érzünk akkor, amikor rácsodálkozik az értelmetlen földi szokásokra vagy a túlcukrozott és túlsózott, egészségtelen ételekre. Ezen a téren talán egy kicsit rokonítható Timur Vermesnek a _Nézd, ki van itt?_ című művével.
Maga a naplós forma szerintem sokaknak fárasztó lehet, én sem feltétlenül faltam rekordsebességgel az oldalakat. Az eleje kifejezetten vontatottnak tűnt, és az állandó előreutalásokat a leendő háborúra, szintén feleslegesnek éreztem. És persze érezni azokat a részeket, ahol a film által nem tárgyalt technológiai megoldásokat csak odavetett mondatokkal jellemzi (például a nácik mesterséges gravitációs eszközeit stb.), mivel erre értelemszerűen nem kívánt sok időt fecsérelni.
Néha egy kicsit megbicsaklik az elbeszélés is, hiszen az alapműnek számító film értelemszerűen a komédiák táborát erősíti, és a könyvön helyenként szintén átütnek a komikusnak szánt jelenetek és események. Mégis, a vége egy kicsit amolyan sírva vigadósra sikerült. A film humorosan tanulságosnak szánt zárása nem feltétlenül passzolt volna a könyvhöz, így viszont kicsit furcsán éreztem magamat, amikor a parodisztikus jeleneteket az emberiségre ható óriási kataklizma követte.
A film betüremkedő humora miatt és a kissé nehézkes olvasás miatt sem tudnám ezt maximális csillaggal illetni, de örülök, hogy a történet kapott egy ilyen nézőpontot is. Az pedig kifejezetten jó hír, hogy végre más könyvekkel ellentétben nem kellett az elgépeléseket meg a helyesírást, mint olvasásélményt rontó tényezőt kiemelnem, mert ez a könyv ezen a téren szerencsére rendben van.
April 3, 2025
Satire rocambolesque et loufoque qui met en scène des nazis sur la Lune.
J'étais sceptique au départ, mais le roman réussit brillamment deux choses : dénoncer au vitriol les travers de notre monde capitaliste et anti-écologique (alors qu'on est du point de vue d'une nazie, ce qui rend le tout d'autant plus dérangeant) ; et pointer les extrêmes vulnérabilités de ce monde aux idéologies d'extrême droite. À ce compte, la troisième partie est géniale et fait froid dans le dos.
La fin, malheureusement, est un peu trop facile et portée sur l'action pif-pam-boum pour être à la hauteur. (Le roman est en quelque sorte la novélisation du film Iron Sky, pour lequel l'autrice a été scénariste, et ça paraît un peu trop dans la dernière partie).
J'étais sceptique au départ, mais le roman réussit brillamment deux choses : dénoncer au vitriol les travers de notre monde capitaliste et anti-écologique (alors qu'on est du point de vue d'une nazie, ce qui rend le tout d'autant plus dérangeant) ; et pointer les extrêmes vulnérabilités de ce monde aux idéologies d'extrême droite. À ce compte, la troisième partie est géniale et fait froid dans le dos.
La fin, malheureusement, est un peu trop facile et portée sur l'action pif-pam-boum pour être à la hauteur. (Le roman est en quelque sorte la novélisation du film Iron Sky, pour lequel l'autrice a été scénariste, et ça paraît un peu trop dans la dernière partie).
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 7, 2021
Quand j'ai lu le pitch de ce roman, j'ai immédiatement pensé au film Iron sky.
Le postulat de départ est en effet qu'à la fin de la guerre, plusieurs centaines de nazis ont quitté la Terre à bord de fusée pour rejoindre la Lune et s'y installer sur la face obscure de notre satellite. Toutes ces années, ils les ont passé à planifier leur retour sur Terre et leur revanche.
Du coup, plagiat ? Et de qui sur qui si c'est le cas ?
Et bien évacuons tout de suite la question : pas plagiat. Car la romancière Johanna Sinisalo a travaillé sur le scénario d'Iron sky et en a tiré ce roman, qui en reprend la trame, en plus étoffé.
Le livre reprend donc la trame narrative que ceux qui ont vu le film connaissent, et de ce côté là, aucune surprise à attendre donc. Je ne vais évidemment pas la spoiler ici, vous lirez le livre / verrez le film / ou les deux, selon vos envies.
Là où le roman est intéressant, et de mon point de vue plus que le film, c'est dans la construction de son univers et dans sa recherche de cohérence. Déjà, le livre est complètement centré sur une héroïne nazie, née sur la Lune et farcie de propagande, qui nous explique, via un journal intime rédigé des années après les faits, comment elle a réalisé qu'on lui avait menti sur le nazisme et sur la Terre.
Toute la première partie du récit est donc très différente du film, car elle sert à une mise en place et une contextualisation de bon aloi de la base lunaire, de son fonctionnement (tant sur le plan sociétal que sur les aspects bassement matériel). Car Sinisalo tient à ce que son récit soit cohérent et cette base lunaire crédible, et elle prend le temps d'expliquer comment la survie a été rendue possible toutes ces années. Un luxe que le film ne pouvait pas s'offrir.
Cette partie d'exposition n'est cependant pas roborative, et est même très intéressante quand on s'attarde sur les questions scolaires (notamment sur l'Histoire de la Terre) et la société sélénites qui est en avance sur certains aspects (technologie spatiale à Hélium 3 ; écologie ; recyclage) et figé dans les années 40 sur d'autres (production culturelle inexistante et limitée aux films allemands d'avant 1940 ; communications poussives).
Et c'est la grande réussite du roman : sa cohérence.
J'ai beaucoup aimé l'écriture de Sinisalo, notamment sur l'aspect émotionnel de son héroïne, dont elle décrit avec beaucoup de finesse les émois amoureux, notamment adolescent.
Le roman souffre en revanche des mêmes faiblesses que le film sur la fin : les évènements sont un peu précipités et le récit perd en crédit au profit d'un côté pastiche très (trop ?) prononcé.
Mais je ne vais pas bouder mon plaisir, le roman est très plaisant et très intéressant. Je suis bien content de l'avoir lu, même en connaissant la fin.
Le postulat de départ est en effet qu'à la fin de la guerre, plusieurs centaines de nazis ont quitté la Terre à bord de fusée pour rejoindre la Lune et s'y installer sur la face obscure de notre satellite. Toutes ces années, ils les ont passé à planifier leur retour sur Terre et leur revanche.
Du coup, plagiat ? Et de qui sur qui si c'est le cas ?
Et bien évacuons tout de suite la question : pas plagiat. Car la romancière Johanna Sinisalo a travaillé sur le scénario d'Iron sky et en a tiré ce roman, qui en reprend la trame, en plus étoffé.
Le livre reprend donc la trame narrative que ceux qui ont vu le film connaissent, et de ce côté là, aucune surprise à attendre donc. Je ne vais évidemment pas la spoiler ici, vous lirez le livre / verrez le film / ou les deux, selon vos envies.
Là où le roman est intéressant, et de mon point de vue plus que le film, c'est dans la construction de son univers et dans sa recherche de cohérence. Déjà, le livre est complètement centré sur une héroïne nazie, née sur la Lune et farcie de propagande, qui nous explique, via un journal intime rédigé des années après les faits, comment elle a réalisé qu'on lui avait menti sur le nazisme et sur la Terre.
Toute la première partie du récit est donc très différente du film, car elle sert à une mise en place et une contextualisation de bon aloi de la base lunaire, de son fonctionnement (tant sur le plan sociétal que sur les aspects bassement matériel). Car Sinisalo tient à ce que son récit soit cohérent et cette base lunaire crédible, et elle prend le temps d'expliquer comment la survie a été rendue possible toutes ces années. Un luxe que le film ne pouvait pas s'offrir.
Cette partie d'exposition n'est cependant pas roborative, et est même très intéressante quand on s'attarde sur les questions scolaires (notamment sur l'Histoire de la Terre) et la société sélénites qui est en avance sur certains aspects (technologie spatiale à Hélium 3 ; écologie ; recyclage) et figé dans les années 40 sur d'autres (production culturelle inexistante et limitée aux films allemands d'avant 1940 ; communications poussives).
Et c'est la grande réussite du roman : sa cohérence.
J'ai beaucoup aimé l'écriture de Sinisalo, notamment sur l'aspect émotionnel de son héroïne, dont elle décrit avec beaucoup de finesse les émois amoureux, notamment adolescent.
Le roman souffre en revanche des mêmes faiblesses que le film sur la fin : les évènements sont un peu précipités et le récit perd en crédit au profit d'un côté pastiche très (trop ?) prononcé.
Mais je ne vais pas bouder mon plaisir, le roman est très plaisant et très intéressant. Je suis bien content de l'avoir lu, même en connaissant la fin.
December 23, 2018
Arvatenkaan mitään elokuvaa en ole katsonut ja tuskin katson. Mutta lempikirjailijani teos on luettava.
Ja vau! Sinisalo ei petä.
Samalla hurjan hauska ja hurjan ahdistavakin kirja. Myös työkäyttöön, koska natsit kiinnostaa aina.
Ja vau! Sinisalo ei petä.
Samalla hurjan hauska ja hurjan ahdistavakin kirja. Myös työkäyttöön, koska natsit kiinnostaa aina.
September 23, 2019
No nyt! Aivan huikea satiiri! :D En ole nähnyt elokuvia, mutta idea kuun pimeällä puolella majailevista natseista on niin pähkähullu, että morjens. Mun huumoriin tämä osui ja toisaalta mukana oli pähkähullun kuoren alla vakaviakin teemoja, kuten ihmisten loputon tyhmyys ja tuhlaileva & kestämätön elintapa.
September 21, 2019
Idea kuunatseista on ihan pähkähullu, mutta Johanna Sinisalo kirjoittaa niistä niin vakavissaan, että pakkohan tarinaan on imeydyttävä mukaan. Lyhykäisyydessään romaani kertoo nuoresta natsinaisesta, joka on kasvanut koko ikänsä totalitaarisessa yhteiskunnassa kuussa kuvitellen, että heidän yhteisönsä on ainoa, joka on oikeassa. Romaani paikkaa mukavasti monia aukkoja Iron Sky -elokuvasta ja tekee siitä uskottavaa scifiä, sinisalomaisen vetävästi kirjoitettuna.
October 10, 2018
En ole tainnut ikinä lukea Sinisalon kirjaa josta en olisi pitänyt eikä tämäkään ole poikkeus sääntöön. Ei ehkä nouse top kolmoseen, mutta tuttua turvallista Sinisaloa kuitenkin. 3½.
January 3, 2021
Johanna Sinisalo, Renaten tarina (Johnny Kniga, 2018) s. 358
Sinisalon kirja on satiirinen kertomus, jossa natsit ovat perustaneet salaisen linnakkeen kuuhun. He elävät hyvin säänneltyä ja kurinalaista elämää, jossa jokaisella yksilöllä on tärkeä tehtävä ja paikka.
Natsiaatetta vaalitaan, ja johtajat suunnittelevat Maan valloitusta. Kansa tekee työnsä, kasvattaa lapsia ja elää tavallista elämää, jonka osana ovat päivää rytmittävät ja turvaa tuovat rituaalit, kuten hengennostatuspuheet, sotaharjoitukset ja isänmaalliset laulut.
Päähenkilö Renate on älykäs ja nuhteeton natsi, joka tosin käyttää omaa päätään varsin rohkeasti, etenkin naiseksi. Hän pääsee Maahan ja ihmettelee, miten ihmisillä voi olla niin kiire, etteivät he ehdi edes syömään paikallaan, ja miten härskisti paperia, vettä ja muovia haaskataan Hän huomaa myös, kuinka oivallinen väline Internet on ohjailemaan isoja massoja. "Tällä tiedotuskanavalla on tärkeämpää toistella totena omien tuttaviensa sanoja kuin oikeasti ottaa selvää asioista."
Kirja pohjautuu Iron Sky -elokuvan varhaisiin käsikirjoitusversioihin. Koko idea on pähkähullu, mutta Sinisalo myy sen hyvin. Kirja oli pakko lukea varsin nopeasti. Tarinaa olisi kuitenkin voinut vähän tiivistää, mutta silti nautin lukemisesta. Satiirin keinoin Sinisalo irvailee hienosti monille nykyajan ilmiöille ja tavoille, jopa vessanpönttöjen jätteiden käyttämättämyydelle. Niin ja Renaten päiväkirjan nimi on Kitty, USA:n presidentin tärkeä avustaja on Vivian Wagner ja USA:n presidentinvaalitaistossa tosiaankin käytetään kaikenlaisia keinoja. Kaikkiaan Renaten tarina on virkistävän erilainen kirja!
Loppuun vielä muutama lainaus kirjasta
"Tökerö puhdasrotuisuuden kuvitelma nujerretaan parhaiten käytännöllä, jossa kaikki havaitsevat, että liitoista syntyy ihmisiä, ei ihonvärejä."
"Niin. Viha, valloitushaaveet, vääränlaisen ihmisten työntäminen syrjään tai lähettäminen kuolemaan tuntuu perustellulta ja oikeutetulta niin kauan kuin se on pelkkää teoriaa.
Keskitysleirien perustaminen on todella kätevä ratkaisu juuri niin kauan, kuin sinua itseäsi ei komenneta sinne. Omaa kansaasi. Omaa perhettäsi, sukulaisiasi, ystäviäsi, lapsiasi."
"Historia voi toistaa itseään, sillä sitä ei ole koskaan kirjoitettu järjellä, vaan tunteella. Mutta eihän kaiketi voi olla niin, että jokaisella sukupolvella on oma Hitlerinsä? Että muuttuneessa, turvattoman tuntuisessa maailmassa joku lupaa parempia elinehtoja, yhteenkuuluvuutta ja oikeutta, ja sen nimissä ihmiset ovat valmiita hyväksymään syrjinnän, vihamielisyyden ja väkivallan?”
Sinisalon kirja on satiirinen kertomus, jossa natsit ovat perustaneet salaisen linnakkeen kuuhun. He elävät hyvin säänneltyä ja kurinalaista elämää, jossa jokaisella yksilöllä on tärkeä tehtävä ja paikka.
Natsiaatetta vaalitaan, ja johtajat suunnittelevat Maan valloitusta. Kansa tekee työnsä, kasvattaa lapsia ja elää tavallista elämää, jonka osana ovat päivää rytmittävät ja turvaa tuovat rituaalit, kuten hengennostatuspuheet, sotaharjoitukset ja isänmaalliset laulut.
Päähenkilö Renate on älykäs ja nuhteeton natsi, joka tosin käyttää omaa päätään varsin rohkeasti, etenkin naiseksi. Hän pääsee Maahan ja ihmettelee, miten ihmisillä voi olla niin kiire, etteivät he ehdi edes syömään paikallaan, ja miten härskisti paperia, vettä ja muovia haaskataan Hän huomaa myös, kuinka oivallinen väline Internet on ohjailemaan isoja massoja. "Tällä tiedotuskanavalla on tärkeämpää toistella totena omien tuttaviensa sanoja kuin oikeasti ottaa selvää asioista."
Kirja pohjautuu Iron Sky -elokuvan varhaisiin käsikirjoitusversioihin. Koko idea on pähkähullu, mutta Sinisalo myy sen hyvin. Kirja oli pakko lukea varsin nopeasti. Tarinaa olisi kuitenkin voinut vähän tiivistää, mutta silti nautin lukemisesta. Satiirin keinoin Sinisalo irvailee hienosti monille nykyajan ilmiöille ja tavoille, jopa vessanpönttöjen jätteiden käyttämättämyydelle. Niin ja Renaten päiväkirjan nimi on Kitty, USA:n presidentin tärkeä avustaja on Vivian Wagner ja USA:n presidentinvaalitaistossa tosiaankin käytetään kaikenlaisia keinoja. Kaikkiaan Renaten tarina on virkistävän erilainen kirja!
Loppuun vielä muutama lainaus kirjasta
"Tökerö puhdasrotuisuuden kuvitelma nujerretaan parhaiten käytännöllä, jossa kaikki havaitsevat, että liitoista syntyy ihmisiä, ei ihonvärejä."
"Niin. Viha, valloitushaaveet, vääränlaisen ihmisten työntäminen syrjään tai lähettäminen kuolemaan tuntuu perustellulta ja oikeutetulta niin kauan kuin se on pelkkää teoriaa.
Keskitysleirien perustaminen on todella kätevä ratkaisu juuri niin kauan, kuin sinua itseäsi ei komenneta sinne. Omaa kansaasi. Omaa perhettäsi, sukulaisiasi, ystäviäsi, lapsiasi."
"Historia voi toistaa itseään, sillä sitä ei ole koskaan kirjoitettu järjellä, vaan tunteella. Mutta eihän kaiketi voi olla niin, että jokaisella sukupolvella on oma Hitlerinsä? Että muuttuneessa, turvattoman tuntuisessa maailmassa joku lupaa parempia elinehtoja, yhteenkuuluvuutta ja oikeutta, ja sen nimissä ihmiset ovat valmiita hyväksymään syrjinnän, vihamielisyyden ja väkivallan?”
December 7, 2020
Tämä kirja ei oikein ollut minun lukulistallani. Olen katsonut Iron Sky -elokuvan ja mielsin tämän rip-offiksi tuosta kevyestä scifi-hassuttelusta. Toki tiesin, että Sinisalo on ollut elokuvaa käsikirjoittamassa, mutta silti en mieltänyt tätä "oikeaksi" kirjaksi.
Vaan olinpas väärässä. Sinisalo on erinomainen kirjoittaja ja Renagen tarina tuo hieman erilaisen näkökulman kuunatsien elämään ja elokuvan juoneen. Osa juonen toiminnallisimmista (lue: selkeistä toimintaleffan kohtauksista) ei ole kaikkein onnistuneimpia, mutta Renaten kasvu kuunatsiaatteeseen on hienosti kuvattu. Muutoinkin Renate on vetävä päähenkilö kaikessa naiiviudessaan. Muut hahmot ovatkin sitten aikalailla mitään sanomattomia.
Minun on mahdoton arvioida, miten Iron Sky -universumiin tutustumaton lukija tarinan kokee, koska olen elokuvan nähnyt ja ylipäänsä seurannut sen valmistumista jo joukkorahoituskampanjan aikaan. Mutta joka tapauksessa Renaten tarina oli positiivinen yllätys.
Vaan olinpas väärässä. Sinisalo on erinomainen kirjoittaja ja Renagen tarina tuo hieman erilaisen näkökulman kuunatsien elämään ja elokuvan juoneen. Osa juonen toiminnallisimmista (lue: selkeistä toimintaleffan kohtauksista) ei ole kaikkein onnistuneimpia, mutta Renaten kasvu kuunatsiaatteeseen on hienosti kuvattu. Muutoinkin Renate on vetävä päähenkilö kaikessa naiiviudessaan. Muut hahmot ovatkin sitten aikalailla mitään sanomattomia.
Minun on mahdoton arvioida, miten Iron Sky -universumiin tutustumaton lukija tarinan kokee, koska olen elokuvan nähnyt ja ylipäänsä seurannut sen valmistumista jo joukkorahoituskampanjan aikaan. Mutta joka tapauksessa Renaten tarina oli positiivinen yllätys.
October 29, 2018
Hmmm ... un peu de difficulté avec le concept de Seigneur Hitler même si je me dis que c'est une fiction … mais j'ai joué le jeu et lu jusqu'à la fin et je ne l'ai pas regretté! La première partie où l'on découvre les Nazis de la lune est un peu longue, l'arrivée sur la terre mène à des moments cocasses et on découvre qu'on ne sait plus à qui faire confiance dans tout cela … plusieurs rebondissements qui surprennent!
April 26, 2023
Es ist ziemlich offensichtlich das das Buch in zei Qualitätsstufen geschrieben wurde: zum einen das "Buch zum Film", zum anderen der Teil wo die Autorin mehr freie Hand hatte. Der Teil mit der freien Hand ist besser.
Ein solides Buch, nicht weltbewegend, aber mit ok-ischen Schluss.
Ein solides Buch, nicht weltbewegend, aber mit ok-ischen Schluss.
September 29, 2018
Ihan viihdyttävä ja mielenkiintoinen, ehkä olisi kuitenkin voinut vähän tiivistää pituutta.
December 12, 2020
Viihdyttävä, hauskasti ja eloisasti kuvattu tarina kuunatsien maapallon valloitusyrityksestä. Sopi hyvin äänikirjaksi, lukijana xxx oli loistava.
May 24, 2022
Un postulat de base explosif qui avait tout pour me plaire, mais un développement de l'intrigue et des personnages qui m'a quelque peu déçue. Point positif : le style d'écriture plutôt immersif.
October 12, 2022
Caustique à souhait.
December 6, 2023
Hauska. Kirjan teema oli selkeä. Hyvin ajankohtainen.
April 30, 2019
Le Reich de la lune nous amène dans une dystopie où des nazis ont trouvé refuge sur la lune suite à la défaite allemande lors de la Seconde Guerre mondiale. Bien que cela soit amené sous une forme de parodie il n'empêche que l'auteure touche quand même des sujets relatifs à la nature humaine avec un certain sérieux: le consumérisme outrancier de la culture capitaliste (et à l'inverse l'optimisation des ressources des lunazis (les nazis vivant sur la lune), les biais de références culturelles, l'endoctrinement de l'humain, les jeux de façade, etc. Jusqu'à un certain point, le livre peut nous remettre en question sur certaines des activités humaine.
Bien que cela soit tiré du film Iron Sky (2012), je trouve le livre un peu plus complet.
Bien que cela soit tiré du film Iron Sky (2012), je trouve le livre un peu plus complet.
April 3, 2025
Incroyablement intéressant et d'actualité sur « L'infinie stupidité de l’humanité ».
July 9, 2019
Iron Sky von Johanna Sinisalo
Erscheinungsdatum 23.03.2019 gelesen dank Netgalley als Ebook (Epub) im Juli 2019
Genre: Satire, Science Fiction
Renate Richter hinterlässt ihrer Tochter in einem Tagebuch ihre Erlebnisse.
Das Besondere Renate lebt auf dem Mond in der Festung der Mondnazis, die nach dem 2. Weltkrieg auf die Rückseite des Mondes aufbrachen um dort die Überlegenheit ihrer Rasse mit den technischen Möglichkeiten und den Energiequellen des Mondes zu kombinieren, damit eines Tages die Erde unter ihre Herrschaft fallen kann.
Das Buch entwickelt ein Szenario in dem die Menschen isoliert von der restlichen Menschheit zu Nazis erzogen werden. Alle Erfahrungen, alle Bücher und Filme, das ganze Zusammenleben werden unter diesem Filter zusammengefasst und die Überlegenheit der eigenen Kultur und Rasse wird zelebriert. Gleichzeitig wird die Bewaffnung vorangetrieben, damit die Nazis sich gegen Invasionspläne der Erdlinge schützen und diese durch eine Übernahme der Herrschaft auf Erden retten können.
Das Buch beginnt mit einem Rückblick auf Renates Kindheit und Jugend, ein Teil, der für mich besonders interessant und gelungen geschrieben ist, es geht weiter mit ihren Aufgaben als Lehrerin und dem Brautwerben eines deutlich älteren Mannes und eskaliert dann in einen Flug zur Erde.
Für mich hat das Buch mit der zunehmenden Überspitzung auf dem Weg zur Erde deutlich verloren und das Ende war, obwohl es sich ab Beginn des Buches andeutete mir zu überdreht.
Insgesamt nimmt die Geschichte satirisch überspitzt eine Vielzahl von Verschwörungstheorien auf und lässt einige davon eskalieren. Die Gefahr von Machtstreben und Indoktrination wird dargestellt und auf die Spitze getrieben. Die Personen wirken in sich stimmig, obwohl sie schrill überzeichnet sind - doch so gut mir der Anfang des Buches gefallen hat, so sehr hat mich das hektische Ende kalt gelassen. Die Ereignisse überschlagen sich und gleichzeitig reißt jede gefühlsmäßige Beziehung zu den handelnden Personen ab, alles eskaliert und wird nur in kurzen Texten behandelt, ehe das Buch mehr oder weniger abbricht.
#IronSky #NetGalleyDE #JohannaSinisalo #KathrinliebtLesen #Rezension #Bookstagram
Erscheinungsdatum 23.03.2019 gelesen dank Netgalley als Ebook (Epub) im Juli 2019
Genre: Satire, Science Fiction
Renate Richter hinterlässt ihrer Tochter in einem Tagebuch ihre Erlebnisse.
Das Besondere Renate lebt auf dem Mond in der Festung der Mondnazis, die nach dem 2. Weltkrieg auf die Rückseite des Mondes aufbrachen um dort die Überlegenheit ihrer Rasse mit den technischen Möglichkeiten und den Energiequellen des Mondes zu kombinieren, damit eines Tages die Erde unter ihre Herrschaft fallen kann.
Das Buch entwickelt ein Szenario in dem die Menschen isoliert von der restlichen Menschheit zu Nazis erzogen werden. Alle Erfahrungen, alle Bücher und Filme, das ganze Zusammenleben werden unter diesem Filter zusammengefasst und die Überlegenheit der eigenen Kultur und Rasse wird zelebriert. Gleichzeitig wird die Bewaffnung vorangetrieben, damit die Nazis sich gegen Invasionspläne der Erdlinge schützen und diese durch eine Übernahme der Herrschaft auf Erden retten können.
Das Buch beginnt mit einem Rückblick auf Renates Kindheit und Jugend, ein Teil, der für mich besonders interessant und gelungen geschrieben ist, es geht weiter mit ihren Aufgaben als Lehrerin und dem Brautwerben eines deutlich älteren Mannes und eskaliert dann in einen Flug zur Erde.
Für mich hat das Buch mit der zunehmenden Überspitzung auf dem Weg zur Erde deutlich verloren und das Ende war, obwohl es sich ab Beginn des Buches andeutete mir zu überdreht.
Insgesamt nimmt die Geschichte satirisch überspitzt eine Vielzahl von Verschwörungstheorien auf und lässt einige davon eskalieren. Die Gefahr von Machtstreben und Indoktrination wird dargestellt und auf die Spitze getrieben. Die Personen wirken in sich stimmig, obwohl sie schrill überzeichnet sind - doch so gut mir der Anfang des Buches gefallen hat, so sehr hat mich das hektische Ende kalt gelassen. Die Ereignisse überschlagen sich und gleichzeitig reißt jede gefühlsmäßige Beziehung zu den handelnden Personen ab, alles eskaliert und wird nur in kurzen Texten behandelt, ehe das Buch mehr oder weniger abbricht.
#IronSky #NetGalleyDE #JohannaSinisalo #KathrinliebtLesen #Rezension #Bookstagram
Displaying 1 - 19 of 19 reviews