Löytyykö vastaus ATK-verkosta? Sysi-Suomen paikallislehti lakkautetaan, Mielensäpahoittajalta katoaa yleisönosasto. Tukkeutuvatko suonet, leikkaako sydän kiinni, kun ei ole paikkaa missä voi kertoa mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä? Onko ihmisellä ääntä, jos hän jupisee yksin sohvalla, metsässä tai kellarissa?
Pojantytär kehottaa Mielensäpahoittajaa perustamaan atk-verkkoon oman sivuston mielipahalleen, näkemyksilleen ja maailmanparannusehdotuksilleen. Mielensäpahoittajan bolgi saavuttaa odottamattoman suosion, vaikka päähenkilö itse enemmän epäilee 83-vuotiaan miehen päästöjen kiinnostavuutta. Verkkoon pudotettu ajatus tuottaa sivuääniä välihuutelijoilta, miniöiltä, lättähatuilta ja johtavilta poliitikoilta. Mielensäpahoittajalle saapuu yritysten yhteistyötarjouksia, kutsuja kopinakenkien ja kravattikaulojen juhliin, pyyntöjä Yleisradioon ja Pöllötelevision aamuohjelmiin. Kaikki tämä vain siksi, että Mielensäpahoittaja etsii vastausta häntä riivaavaan kysymykseen. Oliko kaikki ennen paremmin?
Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja kertoo sekä ihmisten kaipuusta vanhoihin hyviin aikoihin että matkasta kohti tuntematonta tulevaisuutta. Jälleen kerran Mielensäpahoittaja saa lukevan Suomen kansan nauramaan ja ymmärtämään, itseään ja itselleen.
Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.
FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.
Olihan tämä kirja nyt aivan rautaa! Mielensäpahoittaja sekoittaa atk-verkon, saa lättähatut kinastelemaan keskenään ajatuksistaan ja nousee maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Samaan aikaan kun yhteistyöpyyntöjä tulee niin kauramaitovalmistajalta kuin muoti-alalta, lukemat pumppumittarissa ovat tohtori Kiiminkisen mielestä liian kovia, poika ja miniä vaativat luopumaan blogin pidosta, pojantytär haluaa kasvattaa seuraajamäärää ja jonkun pitäisi korjata vuotava katto. Oli kerrassaan upeaa seurata monitahoista Mielensäpahoitusta, niin yksittäiset blogitekstit kuin päähenkilön terveys ja yhteys ulkomaailmaan kutkutti omalla tavallaan. Jäin vain miettimään, että oliko herra kalastaja Pentti Linkola?
Tuomas Kyrön Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja on toinen Mielensäpahoittaja-kirja, jonka olen nyt lukenut. Päähenkilöhän on symppis, joka tarkkailee maailmaa kriittisesti, ja kriittisyys on aina plussaa.
Parasta tässä kirjassa oli, kun koululuokka kävi Mielensäpahoittajan luona kylässä. Pidin myös välillä absurdiksi äityvästä meiningistä. Alan kuitenkin kyllästyä kaikenmaailman listoihin, joita kirjassa vilisi ja kokonaisuus hajosi liikaa aiheesta toiseen hypellessään.
Osittain luin ja osittain kuuntelin kirjaa, ja parempi oli kyllä Heikki Kinnusen lukema äänikirja.
Ensimmäinen kolmannes kirjasta nauratti kuten Mielensäpahoittaja parhaimmillaan tekee. Sen jälkeen huumorikone hyytyi. Miksi minulle jäi sellainen olo, että Kyrö ei ollut jaksanut kirjoittaa tätä kirjaa loppuun saakka. Olisihan vanhus ja blogi -aiheesta saanut kärjistettyä vielä paljon mehevämpää tarinan tynkää.
Pitkään jatkuneessa Mielensäpahoittaja-sarjassa tämä osa asettuu mielestäni parempaan päähän.
Aiemmissakin kirjoissa esiintynyt Etelä-Koreassa asuva lapsenlapsi kannustaa mielensäpahoittajaa aloittamaan blogin kirjoittamisen. Näin saadaan aikaan ihan viihdyttävää satiiria bloggaamisesta, mielipidevaikuttamisesta ja median toiminnasta sekä päähenkilölle jälleen yksi uusi ja uskottava jupisemisen areena.
Eniten huvittivat koululuokan ja turistien vierailut mielensäpahoittajan luona, sillä luvut sisältävät niin paljon tunnistettavia elementtejä: kyllä on niin innostavaa päästä esittelemään vanhoja tavaroita ja toimintatapoja käytännönläheisesti sekä kerrankin hyödyntämään nurkkiin säilöttyä roinaa. Turisteille löytyy lahjaksi paljon matkamuistoja ja oppilaille suojalasit, jotka päässä he näyttävät Kalevi Sorsalta (mille nauroin ääneen).
Olen Mielensäpahoittajan kanssa samaa mieltä. Ennen kaikki oli paremmin, mielensäpahoittajatkin. Eivät saa nämä uusimmat valtion virallisen mörököllin lämminhenkiset jörötykset enää röhönauhua hörähtämään. Kelvollisia ajatuksenkulkuja ja "läppiä" Kyrö tarjoilee, mutta eihän näissä enää toki mitään uutta ole. Mielensäpahoittajan pakinat ovat tällä kertaa hänen ATK:lla kynäilemiä bolgi-kirjoituksia. Sisältö on sama. Ja kovin köykäisesti Kyrö blogi-kulttuuria suomii. Kyllä olisi pitänyt tästä pystyä veistelemään väkevämmin.
Mutta kuitenkin tuntuisi vääryydeltä arvostella näitä teoksia kolmea tähteä vähäisemmiksi. Hahmo itsessään on niin herkullinen luomus, että suotakoon siitä yksi "bonustähti", vaikka sisältö tällä(kin) kertaa on kovin heppoista. Hyväkin vitsi vanhenee parin ensimmäisen kerran jälkeen. Minä en lähtisi Kyrönä ainakaan lisäämään mielensäpahoittajien julkaisutahtia.
Kevyt, erittäin nopealukuinen kirja. Tämä oli ensimmäinen koskaan lukemani Kyrön kirja ja tuskin jäi viimeiseksi. Oliko se sitten hyvä? No se riippuu siitä mitä hyvällä tarkoitetaan. Tähän väliin, erittäin ahdistavan (hyvän) ja järkyttävän kirjan (Good me, bad me) jälkeen hetki mielensäpahoittajan seurassa tuntui erittäin mukavalta ja raikkaalta. Pidempään tuskin olisin tässä seurassa jaksanut , mutta varsin viihdyttävä opus ns. "välipalalukemiseksi". Kolme tähteä= varsin mukava kirja. Hyvä että luin. Viihdytti. Ei jättänyt mitään jälkimakua.
Tämä oli hyvä, mutta ei minulla ole oikeastaan sen kummemmin sanottavaa. Ihmettelen, että Kyrö on saanut pidettyä näin pitkään jatkuneen sarjan laadun näin korkeana. Välillä jotkut nykymaailman ilmiöt saavat yllättävän hyväksynnän Mielensäpahoittajalta ja se on virkistävää. Kirjan lopulta olisin ehkä toivonut jotain enemmän lankoja yhteensitovaa, mutta oli näinkin ihan viihdyttävä. Nopealukuinen ja kevyt.
Jumitin jonkun aikaa tämän kanssa, vaikka mielensäpahoittajasta yleisesti ottaen tykkäänkin. Johtui enemmän elämäntilanteesta kuin kirjasta. Taattua mielensäpahoittajalaatua, mutta ehkä alkaa vähän toistamaan itseään. Nautin kyllä edelleen kovasti näiden lukemisesta, mutta pitäisi ehkä tutustua Kyrön muuhunkin tuotantoon. Kivaa ja helppolukuista ja varsinkin kun on suomea. Kyllä on eri asia omalla kielellä lukea kuitenkin.
Pitääkö olla huolissaan, kun vasta viidennen kirjan alussa huomaa, että lääkärin nimi onkin Kivinkinen, eikä Kiminkinen?
Kyrö aloittaa vahvasti ja pidin ensimmäisestä puoliskosta paljon, mutta kun päästiin kiinalaisiin, kiinnostus jotenkin lopahti. Tarina kantoi huonosti loppuun. Plaah
Purevaa ivaa, teräviä havaintoja ja loistavaa kerrontaa. Kuvittelin, että tämä mielensäpahoittajajuttu olisi kaluttu luu, mutta tämä kirja osui ylänurkkaan kuin Litmas-Jari vuonna yhdeksänkymmentä ja viisi.
Noh, noh. Odotuksiini nähden pettymys tämä kai oli, vaikka muutaman kerran ääneen kikattelinkin. En oikein viisastunut mihinkään suuntaan tästä kirjasta.
Odotusten mukaisesti kevyttä ja viihdyttävää - mutta myös mennyttä toistavaa. Alkupuolen blogi-idea toi tuoretta särmää, mutta koko tarinan piristäjäksi siitä ei ollut.