Huh, olipahan luku-urakka! Kirja oli omalla tavallaan nopealukuinen; kuvasivut eivät olleet numeroituja, lainauksissa oli isot marginaalit ja luvut oli eroteltu toisistaan isoin kuvasivuin. Moni tällainen asia lisää helposti kirjan paksuutta. Mikä taas teki kirjan lukemisesta raskasta, oli ehdottomasti Mikael Gabrielin persoona ja käyttäytyminen, jota kirjassa pääasiassa ruodittiin.
Olin aidosti liikuttunut ja järkyttynyt Mikaelin elämän alkutaipaleesta. Kuinka raadollista elämä pääkaupunkiseudun lähiössä kasvaneelle pojalle todella oli, kun samoja typeryyksiä tehneet vauraiden perheiden lapset eivät päätyneet samoihin mittakaavoihin syntejään sovitellessaan.
Pakko on myöntää, että Mikaelin lapsuus- ja nuoruusvuosista lukemisen jälkeen odotin vain innolla millon kirja loppuu. Mikael Gabrielin artistiuran, hypen luomisen ja erityisesti varsin kovasti paisuneen egon lukeminen ei liiemmin kiinnostanut. Mikael Gabriel myöntää itsekin moneen otteeseen kirjan sivuilla olevansa kusipää, mutta sen myöntää moni hänen lähipiiriinsä kuuluvakin. Samalla tietysti suitsutetaan kuinka uskollinen ja lojaali Mikael on, toisaalta kerrotaan esimerkkejä hänen välirikoistaan, riidoistaan ja biiffeistään ystävien tai kanssa-artistien kanssa. Mielestäni kuvailevampi sana olisi "narsisti", jota Mikael taisi myös käyttää itseään luonnehtiessaan.
Toisaalta kaikki tämä kuuluu hyvin olennaisena osana artistin persoonaan. Artistin on pakko olla vähän stara, tähti ja vaikea persoona. Vai kuuluuko sittenkään olla niitä lähimpiään kohtaan? Vaativa saa olla, onhan kyse omasta työstä jota tähti tekee omalla persoonallaan. Mutta siinä ohella jos kohtelee lähimmäisiään kuin kuraa, ei pitkälle pötkitä.
Mikael Gabriel -teoksesta välittyy myös ennen kaikkea Mikaelin tarve pitää lähimmäisistään huolta, erityisesti kihlatustaan ja koirastaan. Näitä ajatuksia oli varsin hellyyttävä lukea niin suoraan kuin rivien välistä tekstistä.
Millaista on olla tähti Suomen kokoisessa maassa? Tässä loistava kertomus ja yksi vastaus kysymykseen.