Huomenna kevät palaa ilmestyi vuonna 2018, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta sisällissodan päättymisestä. Pekkolan romaanin näkökulmahenkilöt ovat sisarukset Eeva ja Eino. Sisko on jo teini-ikäinen ja veli vasta muutaman vuoden. Äiti romahtaa isän menehdyttyä taisteluissa ja Eeva joutuu huolehtimaan veljestään heidän jouduttuaan Hennalan vankileirille. Sisko suojelee liikuttavasti veljeään kertomalla satuja ja tienaamalla leipää omalla ruumiillaan. Koko aikuisikänsä Eevan mielessä eli koston ajatus: oli kostettava sille yhdelle valkoiselle, kartanonpoika ’kukkakeppi’ Henrik Koivuselle, jonka Eeva oli tavannut jo ennen sotaa ja joka oli joka päivä läsnä Hennalassa.
Sisarusten Hennalan aika on koskettavasti ja hienosti kuvattu heidän kokemistaan kauheuksista ja julmuuksista huolimatta. 50-luvulla Eevan ja hänen ystävättärensä kostoajatus oli huima ja varsin mielikuvituksellinen, ehkä ei kovin uskottavakaan. Henrik oli outo hahmo, jota en ymmärtänyt alkuunkaan. Mutta romaani sai ajattelemaan, miten ihmiset selvisivät sisällissodan traumasta riippumatta siitä olivatko he punaisten vai valkoisten puolella. Kun sadan vuoden jälkeenkin sisällissota hiertää, miten tulehtunut tilanne olikaan vielä 50-luvulla kylmän sodan vuosina.