Palkitun käsikirjoittajan karhean kaunis tarina nuoruuden vimmasta ja hullusta ensirakkaudesta.
Lenni on rakastunut arvaamattomaan Kiiraan, joka ei ole häntä huomaavinaan. Kiira pyörittää lähiön kaveripiiriä, mutta kerran vielä hän lentää pois.
Yksi yö muuttaa kaiken. Kiira tulee raskaaksi ja nuoret päättävät pitää lapsen, lippunsa aikuisuuteen. Mutta mikään ei ole sellaista kuin Kiira kuvitteli, vähiten Lenni. Lenni haluaa olla kunnon isä, vaikkei tiedä miten. Hän löytää isähahmoksi äärioikeistolaisissa piireissä pyörivän Jannen, jonka porukassa hän tuntee vihdoin täyttävänsä miehen mitat. Askel askeleelta Lenni kulkee kohti valintoja, joilla on kauaskantoiset vaikutukset.
6/5. Tämän jälkeen hylkään taas omat kirjoittajanhaaveeni pitkäksi aikaa, koska nyt teksti oli niin taitavaa ja jokainen lause niin perusteltu, että söin kirjaa kuin napoleoninleivosta. Kirjaan oli teiniraskausteeman lisäksi ympätty itähelsinkiläinen äijien rasistirinki ja Lennin asenne tätä kohtaan. Tämän olisi voinut kirjoittaa niin kliseisesti ja happy end ja lällälläää, mutta nyt kaikki oli realismissaan just oikein. Niin liikuttavaa, kun Ikeassa ostoksia tehdään mihinkään riittämättömällä kuukausirahalla. Kuinka upeasti Saari yhdisti lapsen ja tulevan isän identiteetin. Ylistys, suositus ja kumarrus. Elokuvaa en uskalla edes katsoa.
Syystä tai toisesta Kirsikka Saaren esikoisteos "Hölmö nuori sydän" (Otava, 2018) oli mennyt minulta tyystin ohi, kunnes sitä suositeltiin minulle sosiaalisessa mediassa potentiaaliseksi kotimaiseksi vinkkauskirjaksi yhdeksäsluokkalaisille. Eivätkä suosittelijat väärässä olleetkaan.
Viisitoistavuotiaat Lenni ja Kiira asuvat Helsingin Myllypurossa. Eräiden kosteiden kotibileiden jälkeen he päätyvät harrastamaan seksiä, mikä sitten johtaa yllättävään teiniraskauteen. Lapsi päätetään pitää. Lähestyvä vanhemmuus on melkoinen haaste molemmille, ovathan molemmilta koulut käymättä ja nuoruus pahasti kesken. Nousuhumalaiset perjantai-illat ja vapaus mennä ja tulla miten haluaa vaihtuvat pinnasängyn raahaamiseksi räntäsateessa, sopivan asunnon etsimiseksi ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelemiseksi sellaisen ihmisen kanssa, jota ei lopulta taida edes tuntea ihan kamalan hyvin.
"Hölmön nuoren sydämen" toinen keskeinen teema on lähiöissä kukkiva rasismi. Lenni hakeutuu miehen mallia etsiessään itseään vanhemman Jannen seuraan ja sitä kautta paikallisiin rasistiporukoihin. Jengi harkitsee iskua paikalliseen moskeijaan.
Lukukokemus jäi ehdottomasti positiivisen puolelle, vaikka loppua kohti kirjan tunnelma ehkä pikkuisen latistui. Saari sanoittaa nuorten päähenkilöittensä ajatukset ja tekemiset varsin taitavasti, vaikka pientä osoittelevuutta oli muutamista kohtauksista löydettävistä. Kieli on kaikin puolin kaunista.
Saari on laatinut myös käsikirjoituksen romaanin pohjalta tehtyyn samannimiseen elokuvaan (ohj. Selma Vilhunen, 2018).
Jos tykkäsit tästä, niin kokeilepa myös Veera Salmen nuortenkirjaa Kaunis ilma kuolla ja toista teinivanhemmuutta ja aikuiseksi kasvamista käsittelevää teosta, Nick Hornbyn Skeittaria.
Helppolukuinen kirja heikommillekin lukijoille: lyhyet luvut, nopea tempo, kiinnostava tarina, joka herättää varmasti keskustelua. Hieman vanhempaa lukijaa ärsyttää tietty kliseisyys. Onko pakko olla niin selvästi Itä-Helsingissä, viellä nimeltä mainiten Myllypurossa? Paikka voisi olla mikä tahansa nimetön lähiö. Myös päähenkilöiden tausta on alleviivatusti vähäosainen. Ei pelkästään vanhempien työttömyys, isättömyys ym. johda lasten ongelmiin. Kyllä siihen voi johtaa esim. akateemisten vanhempien työlle omistautuminenkin ja liian suuret vaatimukset lapselle. Toisaalta tietty stereotyyppisyys tekee tarinasta helpommin ymmärrettävän heikommillekin lukijoille.
Aidonoloinen, hengästyttävä kertomus kahdesta viisitoistavuotiaasta, joista yhden harkitsemattoman hetken jälkeen on tulossa vanhempia. Saaren teksti on niin kuin teini-ikä itse: suoraviivaista, ehdotonta, vääjäämättömästi tapahtumia eteenpäin vyöryttävää. Kun elämä ja olosuhteet eivät paljon raameja tarjoa, ne on haettava itse ja koetettava ymmärtää mitä on tapahtumassa. Teksti vaikuttaa autenttiselta eikä sorru turhaan lyyriseen maalailuun tai sisäisiin pohdiskeluihin vaan etenee raivokohtausten, vittujen huutamisten ja pienten hellyyden hetkien kautta niin kuin elämäkin.
Tartuin kirjaan ilman suuria ennakkokäsityksiä ja yllätyin positiivisesti! Hyvin aitoa ja soljuvaa nuorisokuvausta, Lennin ja Kiiran suhteeseen ja teinivanhemmuuteen oli helppo eläytyä. Lukemisen jälkeen oli pakko mennä googlettamaan tietoa kirjoittajasta ja katselinpa Turun kirjamessuilla tehdyn haastattelunkin saadakseni selville, kuinka teini-iän itse jo aikaa sitten ohittanut kirjailija tuntee nuorten maailman näin läheltä. Pidin kirjasta niin paljon, että jää harkintaan, haluanko nähdä tätä elokuvaversiona vai en.
Tästä on kuulemma leffakin, mutten ole nähnyt. Kirjassa nuori ja suosittu Kiira liehuaa ympäriinsä ja tekee nuorisojuttuja, kunnes raskaustesti näyttää positiivista. Se tapahtui Lennin kanssa, joka on hyvin ihastunut Kiiraan. He päättävät pitää lapsen ja alkaa elää pariskuntana. Lenni yrittää olla mies, muttei oikein tiedä miten. Hän löytää miehenmalleja äärioikeistolaisista tyypeistä, mutta asiat eivät mene ihan putkeen. Aikuistuminen ei ole helppoa eikä suoraviivaista ja kirjassa hyvin kuvataan nuorten hapuilua.
Lukaisin tän e-kirjana nopeasti läpi ja eihän tätä voi kuin ihailla. Vaikka elokuvassakin oli saatu tunnelma hienosti aidoksi, tässä se onnistui vielä paremmin. Vertaukset ja kielikuvat oli juuri oikeassa paikassa yhtä aikaa ja juonikaarikin oli kirjamuodossa selkeämpi. Jälleen täytyy todeta, että kirja voittaa elokuvan vaikka tälläkertaa vain ihan pienellä erolla. Vau.
Hyvin uskottavaa teinisekoilua ja vakavia aiheita. Joku kuvasi stereotyyppiseksi, mutta itse koin tämän aika virkistävänä ja uskottavana nykyhetken lähiökuvauksena, jossa aikuisuus tulee vastaan aivan liian aikaisin ja maailma on pieni ja iso ja pelottava yhtä aikaa.
Mukavan ohut, kaunis ja täynnä raatelevuutta. Tällaista voi elämä olla, ja tässä kirjassa onkin. Kaunista kielellisesti, kun joku osaa ilmaista sen helevetillisen rumuuden, mitä toinen kokee. Vähän moraalitontahan se on, mutta niin on vittuilu, kaverin poikakaverin vieminen, turpiinvetäminen ja yleinen elämässä lilluminenkin. Onko se tämmöistä, elämä, nuoruus? Onko?
Hieno aihe, todentuntuinen esitys, mutta se kuuluisa "jokin" vain puuttui. Se jokin, joka olisi saanut minut kiintymään edes yhteen hahmoista tai muuten kiinnostumaan juonen koukeroista.
Kirsikka Saari on tunnettu ohjaajana ja käsikirjoittajana ja romaanin Hölmö nuori sydän lisäksi Saari on kirjoittanut samannimisen elokuvakäsikirjoituksen. Elokuvaversio tulee ensi-iltaan Selma Vilhusen ohjaamana lokakuussa. Luonnollisesti en siis ole vielä päässyt näkemään elokuvaa, mutta kirja Hölmö nuori sydän pakotti kyllä lukemaan koko tarinan yhdeltä istumalta.
Hölmö nuori sydän on kauniin koruttomasti kirjoitettu ja tiivis romaani teiniraskaudesta ja rasismista. Nimen ja takakannen perusteella pääaihe olisi ensirakkaus, mutta se jää kyllä painavampien teemojen jalkoihin. Ajankohtaisten poliittisten kysymysten ja vanhemmuuden käsittelyn vuoksi Hölmö nuori sydän on 16-vuotiaista päähenkilöistään huolimatta enemmän kirja aikuisille kuin nuorille itselleen.
Pienikokoinen Lenni ottaa muilta turpaan ja haikailee suositun Kiiran perään. Kun Kiiralla menee taas suhde poikki, hän bileissä lohduttautuu Lennin käsivarsilla. Pikaseksi käytävällä johtaa raskauteen ja jo yhden abortin kärsinyt Kiira päättääkin pitää lapsen. Kahden keskenkasvuisen pitäisi äkkiä opetella parisuhteen, aikuisuuden ja vanhemmuuden saloja. Kotoakaan ei mallia tai apua ole tiedossa, kun molempien äidit ovat toimeentulon rajoilla ja hukassa elämänsä kanssa, isiä ei kuulu eikä näy.
Etupäässä bileitä, komistuksia ja lintsausta harrastaneelle Kiiralle raskaus on sekä fyysisen että henkisen kasvun paikka ja Lenni puolestaan kokee uuden vastuun myötä entistä suurempaa painetta miehistyä. Hän hakee voimaa äärioikeistolaisesta äijäporukasta, eikä pysty näkemään, ettei Kiira rakasta häntä hänen heikkoudestaan huolimatta vaan juuri sen takia. Saari kuvaa autenttisen oloisesti ja inhimillisellä lämmöllä nyky-Suomen polttopisteitä.
Nuoruus on harvoin huoletonta aikaa: välillä miettii, miten voisi erottua joukosta, toisinaan taas haluaa vain sulautua joukkoon. Omat kulmat ahdistavat, mutta toimivat myös turvasatamana: tänne mä kuulun, täällä osaan olla. Elämä tapahtuu tässä ja nyt, mutta "alkaa" oikeasti vasta jossain muualla, joskus myöhemmin. Nopealukuinen, nuorten aivoituksia hyvin esiin nostava tarina. Tulossa myös elokuvana 10/2018.
+ mielenkiintonen aihe + tunteita herättävä + rasismin kuvaus + yläasteen maailman kuvaus + lepposa nuoriso kirja
- trauma/kurja menneisyys hahmon rakentamisena tuntu häiritsevältä, kun ei sitten myöhemmin kirjassa tuntunu olevan osa tarinaa. +/- päähahmot aivan helvetin ärsyttäviä - osa hahmoista jäi niin luonteettomaks, että yhdistin ne vaan yheks ainooks hahmoks - motiivit vähän niih jaah no jooh - kirjan rakenne, vähän liian hyppelevä kahden ihmisen välillä omaan makuun
En jotenkinsaanut kiinni teoksen äänestä ja nuoren näkökulmasta. Lyhyet tempoilevat kappaleiden kai pitäisi kuvata ailahteleva nuoren mieltä, mutta välillä se tuntui vain keinolta liikkua eteenpäin ilman sisältöä. Kovin lyhyt kirja.
Teiniraskautta, rasismisekoilua ja pieniä inhimillisiä valonpilkahduksia Itä-Helsingissä. Lähtökohdat eivät ole vahvat, mutta nuorista löytyy kuitenkin rohkeutta. Lenni ajautuu käyttämään sitä väärin, kun ainoa aikuinen, jolta hän saa huomiota, on uusnatsiporukassa liikkuva sukulaismies. Loppu jää hyvin avoimeksi uuden elämän äärellä.
Kirsikka Saari on ohjannut Kiiran ja Lennin tarinan myös elokuvaksi. En ole leffaa nähnyt, mutta lukiessani mietin, että tämä varmaan toimii elokuvanakin mainiosti.
Helppo ja nopealukuinen kirja, joka ei kuitenkaan ollut tarpeeksi omaan makuuni, jotta olisin voinut sille enempää tähtiä antaa. Kirja eteni välillä aivan liian nopeasti ja paljon jäi epäselväksi. Ikäänkuin kirjasta olisi puuttunut sivuja.
Jotakin positiivistakin kirjassa kuitenkin oli, nimittäin se kuinka tarkasti nuorten elämää ja ajatuksia oli joissakin kohtauksissa kuvattu. Tuli elävästi oma nuoruus mieleen.
Tarina toimi kirjana mielestäni paremmin kuin leffana, koska Saari pystyy pienillä sanoilla (joskus suuremmillakin) näyttämään esimerkiksi kätkettyjä häpeän tunteita, jotka leffassa jäivät vähän taka-alalle. Nopeakäänteinen ja jotenkin pakahduttava kuvaus teini-iän vähän dramaattisemmasta räpiköinnistä.
Oijoi, pieni helmi kirjaksi. Elokuvvaa en oo nähnyt, mutta tällä keinutin ihteni uneen kahdessa illassa. Tekstin kauneus ja kepeys toimii mainiona vastapainona sisällölle, jossa ollaan hetkittäin reippaasti sekaisin. Yksi tähti tarkkanäköisyydestä ja mielettömän osuvasta lauseesta. Otan vinkkaussettiin!
Lyhyt, mutta asialtaan painava kirja. Periaatteessa tämän olisi voinut sijoittaa myös nuorten osastolle, mutta aikuisten osastolla tavoittaa varmasti enemmän lukijoita. Hyvä aihe ja hyvin uskottavasti kirjoitettu. Teksti veti hyvin, henkilöt olivat uskottavia ja miljöön kuvaus hyvää. Lukisin tälle mielelläni jatkoa.
Todenmakuinen tarina teini-ikäisten toilailuista. Duunarien, työttömien ja yksinhuoltajien - hakattujen, petettyjen ja jätettyjen lapset vanhempiensa jälkiä kulkemassa. Loistavia repliikkejä, elokuvamaista kerrontaa. Suosittelen.
Nopealukuinen, mutta ei silti kevyt. Sanoisin että aika onnistunut teinikuvaus, vaikka vähän jäi ohueksi - sivumäärä olisi voinut olla isompikin. Alussa ärsytti, paljonkin, mutta lopussa tuli jotenkin todella suuri rauha ja lempeys, jonka takia annan paljon anteeksi.
Luin tämän Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan "Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi". Oletin, että kirja olisi ollut vaikealukuisempi, mutta tämä osoittautuikin yhden illan lukukokemukseksi, vaikkakin ihan mukavaksi sellaiseksi.
Kipeä, inhimillinen kuvaus kahdesta lähiönuoresta ja suunnittelemattomasta raskaudesta. Kaksi teiniä etsii omaa paikkaansa kyseenalaisinkin tavoin, kun aikuiset ympärillä tuntuvat olevan yhtä hukassa.
Jotenkin tuntui, että tämä jäi jotenkin kesken. Muuten kokonaisuudessaan ihan kiva kirja. Ei ollut mitään tönkköjä kliseisiä juttuja ja kielellisesti hyvä. Ja jos tykkää lukea lyhyempiä kirjoja, niin tämä on sitten sopiva. (tässä on 205 sivua)
Pitkästä aikaa sopivan ahdistavaa luettavaa. Johan tässä in tullut luettua aivan liian kepeitä ei-realistisia kirjoja. Ehdoton suosikkini tälle vuodelle.
3,5. Oikeen elämän makuinen, välillä raivostutti hahmojen sekoilut ihan aidosti, mutta ehkä lopulta kaikki menee ihan hyvin. Niin tässä kirjassa kuin elämässäkin.
Hölmö nuori sydän on aito ja empaattinen romaani nuoruuden vimmasta ja ehdottomuudesta. Se näyttää enemmän kuin selittelee ja vetää mukaansa kiihkeätempoiseen kerrontaan.