What do you think?
Rate this book
Kongolainen kampa
Insinöörinsieluinen suomalaistoimittaja seuraa afrikkalaismuusikkojen jälkiä ja ajautuu kasvotusten myös oman taustansa kanssa.Antti Kahanpää on talouslehden Brysselin-kirjeenvaihtaja, insinöörinsieluinen mies, jolle Euroopan kiihtyvä pakolaiskriisi on ensin vain turhauttava uutisaihe muiden joukossa. Mutta sitten sisarentytär Kaislan katoaminen heittää Antin keskelle kriisin käytännön seurauksia. Hän tapaa joukon pakolaisleiriltä pelastettuja kongolaisia, jotka etsivät paikkaansa Euroopassa eivätkä suostu numeroiksi tilastoihin.Räväkän ja pelottoman Kaislan kautta Antti joutuu kohtaamaan myös lapsuudenperheensä valta-asetelmat, joita hän tähän mennessä on käsitellyt lähinnä vaikenemalla.
412 pages, Hardcover
Published August 1, 2018
1 person is currently reading
10 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
October 20, 2018
Ensiksi tunnustan, että kirjailija on kurssikaverini vuosikymmenten takaa. Olin tietenkin innoissani kirjasta, mutta samalla pelkäsin, että tuttu tyyppi näkyisi liikaa tekstissä, esimerkiksi sen huumorissa. Mutta ei, unohdin melko pian tarkkailla koko asiaa ja luin kirjaa aivan kuin kenen tahansa tuntemattoman tuotosta. Kirjassa oli huumoria, mutta toisenlaista kuin olin odottanut.
Alussa Antti-henkilö toi mieleeni Canal Granden jäyhän suorittajainsinöörin, joka on yksi Raittilan kirjan parhaita oivalluksia. Kuitenkin Antti oli täysin omanlaisensa, hänessä oli kiinnostavia ristiriitoja ja lukija sai (ehkä) myös tietoa Antin sisäisestä maailmasta tai ainakin siitä, mitä hän itse itselleen esitti olevansa. Kaislan näkökulmasta kerrotuissa osissa vaivasi alkuun puhekielen käyttö, mutta hyväksyin senkin melko nopeasti.
Asetelma oli hyvä: pakolaiskriisi, omat kriisit, perhesolmut ja rakkaudet ulkomaalaisten kanssa. Kirjailija käytti kehitelmäänsä taitavasti hyödyksi. Kaislan kaljakelluntakokemus vertautui kongolaista nuorta miestä kuljettaneen kumiveneen kohtaloon, toinen turhuuksien turhuus ja toinen taistelu elämästä ja kuolemasta. Antin lapsuudenperheestä paljastui koko ajan lisää, ja viimein tajusin alkaa pohtia Antin luonteen kummallisuuksia tältäkin kantilta.
Kirjassa on proosan ohella runsaasti tietoa ja koska itse pidän sivistävistä kirjoista, oli tämä yksi monista positiivisesti yllättäneistä puolista. Joitain asioita googlettelin lukiessani. Ja nyt pitää sitten lukea kaikki merkittävät Kongo-kirjat perään. Nimi sopi kirjalle monella tapaa hyvin.
Luin toissakirjana Pauliina Rauhalan Synninkantajat ja siinä lopetus antoi koko kirjalle syyn olla olemassa, noston toiselle tasolle. Tässä lopetus ei tehnyt sitä eikä tätä, mutta ei myöskään haitannut lukukokemusta. Nuoren naisen kuvaus Kaislan muodossa oli onnistunut ja ehkä siksi hieman petyin siihen loppuratkaisuun, johon kirja meidät hänen kanssaan jätti. Mutta sen jälkeen voi tapahtua mitä tahansa.
Mutta esiteltiinkö Antin ja vaimonsa ensitapaaminen vahingossa kahdesti hieman eri tavalla, vai oliko sekin osa Antin erikoista persoonaa: että hän muisti sen kahdella eri lailla, tarpeen mukaan?
Alussa Antti-henkilö toi mieleeni Canal Granden jäyhän suorittajainsinöörin, joka on yksi Raittilan kirjan parhaita oivalluksia. Kuitenkin Antti oli täysin omanlaisensa, hänessä oli kiinnostavia ristiriitoja ja lukija sai (ehkä) myös tietoa Antin sisäisestä maailmasta tai ainakin siitä, mitä hän itse itselleen esitti olevansa. Kaislan näkökulmasta kerrotuissa osissa vaivasi alkuun puhekielen käyttö, mutta hyväksyin senkin melko nopeasti.
Asetelma oli hyvä: pakolaiskriisi, omat kriisit, perhesolmut ja rakkaudet ulkomaalaisten kanssa. Kirjailija käytti kehitelmäänsä taitavasti hyödyksi. Kaislan kaljakelluntakokemus vertautui kongolaista nuorta miestä kuljettaneen kumiveneen kohtaloon, toinen turhuuksien turhuus ja toinen taistelu elämästä ja kuolemasta. Antin lapsuudenperheestä paljastui koko ajan lisää, ja viimein tajusin alkaa pohtia Antin luonteen kummallisuuksia tältäkin kantilta.
Kirjassa on proosan ohella runsaasti tietoa ja koska itse pidän sivistävistä kirjoista, oli tämä yksi monista positiivisesti yllättäneistä puolista. Joitain asioita googlettelin lukiessani. Ja nyt pitää sitten lukea kaikki merkittävät Kongo-kirjat perään. Nimi sopi kirjalle monella tapaa hyvin.
Luin toissakirjana Pauliina Rauhalan Synninkantajat ja siinä lopetus antoi koko kirjalle syyn olla olemassa, noston toiselle tasolle. Tässä lopetus ei tehnyt sitä eikä tätä, mutta ei myöskään haitannut lukukokemusta. Nuoren naisen kuvaus Kaislan muodossa oli onnistunut ja ehkä siksi hieman petyin siihen loppuratkaisuun, johon kirja meidät hänen kanssaan jätti. Mutta sen jälkeen voi tapahtua mitä tahansa.
Mutta esiteltiinkö Antin ja vaimonsa ensitapaaminen vahingossa kahdesti hieman eri tavalla, vai oliko sekin osa Antin erikoista persoonaa: että hän muisti sen kahdella eri lailla, tarpeen mukaan?
April 1, 2019
A light quick read about middle-age family/work life as an ex-pat.
The main figure is a stereotypical rational male engineer called Antti. Antti knows how devices work, can fix broken things, and act efficiently in an emergency. In the novel Antti has moved with his family to Brussels to work as a correspondent for a Finnish media company. He covers the 2016 refugee crisis in Europe, and meets up with Congolese immigrants in Brussels. In the clash of cultures, Antti learns to relax his strict rules-first attitude, and makes up with his past (dominating mother, mainly).
The novel is full of funny stereotyping, and occasionally gives amusing perspectives from both Antti's and other character's viewpoints.
The story gives interesting fictional background to the refugee crisis, and as someone who has lived in Brussels, I appreciated the accuracy and feeling of locality. Therefore four stars, even though normally this would be a three-star novel in my scale. The story takes place in Brussels, but comments on how a potential refugee route from Goma (in DRC) could form.
Recommended to Brussels ex-pats.
The main figure is a stereotypical rational male engineer called Antti. Antti knows how devices work, can fix broken things, and act efficiently in an emergency. In the novel Antti has moved with his family to Brussels to work as a correspondent for a Finnish media company. He covers the 2016 refugee crisis in Europe, and meets up with Congolese immigrants in Brussels. In the clash of cultures, Antti learns to relax his strict rules-first attitude, and makes up with his past (dominating mother, mainly).
The novel is full of funny stereotyping, and occasionally gives amusing perspectives from both Antti's and other character's viewpoints.
The story gives interesting fictional background to the refugee crisis, and as someone who has lived in Brussels, I appreciated the accuracy and feeling of locality. Therefore four stars, even though normally this would be a three-star novel in my scale. The story takes place in Brussels, but comments on how a potential refugee route from Goma (in DRC) could form.
Recommended to Brussels ex-pats.
December 31, 2018
Kivasti kulkevaa tekstiä, jossa eri näkökulmien ja henkilöhahmojen kautta rakentuu kiinnostava tarina. Tykkäsin myös kirjan huumorista.
October 2, 2018
Tämä ei vaan iskenyt. Jätin kesken. Jotenkin tuli Antti Tuurin henkilöhahmot mieleen päähenkilöä seuratessa.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews