Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.
Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita.
Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.
Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.
Jarkko Tontti is a writer, living in Helsinki, Finland
Tontti studied law, philosophy and literature at the universities of Helsinki, Edinburgh, Berlin and Brussels. Doctor of Laws 2002. He has published collections of poems, novels and essays. His first poetry collection Vuosikirja (Book of Years, 2006) won the Kalevi Jäntti literature prize for young authors.
His poems have been translated into twenty languages, English, French, Swedish, Italian, Spanish, Russian, Japanese, Estonian, German, Greek, Slovenian, Polish, Latin, Czech, Romanian, Marathi, Croatian, Hebrew and Portuguese.
Pidin Perinnöstä valtavasti. Ensiksikin siksi, että se kertoi ihan tavallisista ihmisistä, sinusta ja ainakin minusta. Uskon, että liki jokainen lukija löytää teoksesta runsaasti samastumispintaa. Suhteet sisaruksiin eivät aina ole niin auvoisia, vaan hiertymää riittää. Teini-ikäisten lasten vanhemmat taas tuskailevat samaan tapaan kiukkuilevien ja angstaavien lastensa kanssa. Eikä ole ollenkaan harvinaista, että perinnönjakoriidat rikkovat sisarusten suhteet loppuelämäksi.
Tontti kuorii tämän yhden perheen elämäntarinan kerros kerrokselta kuin sipulin. Sisältä paljastuu kitkeryyttä ja katkeruutta, surua ja hirveyksiä, naurettavuutta ja typeryyttä - niinkuin elämässä osamme on. Kuvaus on nautittavan aidon oloista ja todentuntuista; Tontti ei silottele eikä kiillota - ihailtavaa.
Henrikin ja Anna-Leenan äiti kuolee, ja äidin työpöydän laatikosta löytyy kasa sinikantisia vihkoja: päiväkirjoja monen vuosikymmenen ajalta. Keski-ikäiset sisarukset joutuvat miettimään menneisyytensä ja tulevaisuutensa uusiksi, kun päiväkirjojen sivuilta paljastuu yllättäviä asioita.
Perintö kertoo kipuilusta ihmissuhteissa (suhteissa äitiin ja isään, sisarukseen, teini-ikäisiin lapsiin), elämässä tehdyistä valinnoista, salaisuuksista, kulissien ylläpitämisestä. Siitä, miten omilta vanhemmilta saatava perintö ei ole pelkästään aineellista laatua.
Isä tuli huoneeseeni illalla. Silitti hiuksiani ja sanoi, että hänkin lintsasi koulussa liikuntatunteja. Hän antoi minulle salaa viikkorahat. Äiti ei saanut koskaan tietää. Samalla viikolla heräsin siihen, että isä tuli humalassa kotiin. "Vitun huora." Huudot tulivat huoneeni oven lävitse. Painoin kämmenet korvilleni ja vedin peiton pääni ylitse. Eniten pelkäsin sitä, että äänet kuuluisivat naapuriin. (s. 98)
Perintö osoittautui kirjaksi, joka tekee mieli hotkia yhdeltä istumalta, kirjaksi, jota lukee kuin jännitysromaania. Mitä äidin päiväkirjoista paljastuu? Selviääkö ikinä, kuka on salaperäinen M? Salaisuudet aukeavat lukijalle vähitellen, kun tarina etenee vuoroin Henrikin ja vuoroin Anna-Leenan näkökulmasta kerrottuna.
Kerrassaan mainio kolmen ja puolen tähden kirja! Lämmin kiitos kirjaston Katille, jonka suosituksen ansiosta tulin tähän opukseen tarttuneeksi.
Tämä romaani kuvasi loistavasti perhettä, jossa nähdään ja puhutaan toisten ohi. Jossa on käsittämättömiä salaisuuksia. Jossa kulissit pysyvät viimeiseen asti. Ja jonka jäsenet vihaavat toisiaan. Surullista, mutta mietin omaa lapsuuden perhettäni tätä lukiessa. 😧 Aivan uskomattoman hyvä. Luin miltei yhdeltä istumalta.
Mielenkiintoinen tutkielma sukulaisuussuhteista. Luin suorastaan ahnehtien - kiitos sujuvan kielen ja mielenkiintoisen tarinan. Oli erityisen herkullista päästä kurkistamaan 2 eri (vastakkaisen) näkökulmaan. Tässä kirjassa ihmiset ovat inhimillisiä - eikä se ole todellakaan aina kaunista. Paljon jäi kysymyksiäkin leijumaan ilmaan. Sitähän se elämä on.
Keski-ikäisten sisarusten Anna-Leenan ja Henrikin äiti on kuollut. Äidin asunnon tyhjentäminen ja perunkirjoitus paljastavat vanhoja sukusalaisuuksia. Niitä mielenkiintoisempaa on kuitenkin hyvin erilaisten sisarusten suhde. Tarinaa kerrotaan vuorotellen molempien sisarusten näkökulmasta. Ajassa hypitään nykyhetkestä lapsuuden ja nuoruuden muistoihin. Mielenkiintoista on lukea, kuinka erilailla päähenkilöt näkevät toisensa ja menneisyyden tapahtumat. Hyvinkinkin toistensa vastakohdilta vaikuttavat sisarukset ovat lopulta yllättäväkin samanlaisia. Keski-iässä he vihdoin kykenevät asialliseen keskusteluunkin.
Sujuvaa tekstiä ja kiehtova tarina. Henrikin ja Anna-Leenan äiti kuolee ja aikuiset sisarukset joutuvat tulla toimeen keskenään selvitellessään äitinsä jäämistöä. Äiti on pitänyt päiväkirjaa kaikki vuodet ja niistä paljastuu yllättäviä asioita.
Sujuvasti kulkeva kuvaus kahden ihmisen erilaisesta näkemyksestä. Juoni pitää otteessaan loppuun asti, vaikkakaan mitään suurta yllätystä ei ole luvassa.
Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.
Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita.
Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.
Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.