Kävikö käry? Vakuutusetsivien parhaat tarinat

by Christian Rönnbacka

Vakuutusyhtiöiden huijaamisella on vankat perinteet suomalaisessa kulttuurissa. Sitä pidetään usein enemmän jopa kuluttajan oikeutena kuin millään tavalla tuomittavana toimintana. Tässä kirjassa paljastetaan, kuinka yhtiöitä on huijattu tai ainakin yritetty huijata. Kaiken kokeneiden vakuutusetsivien vuosien varrelta kertomat tarinat ovat hulvattoman hauskoja ja opettavaisia eikä myötähäpeältäkään voi välttyä.

Kirjaa esimerkit toivottavasti auttavat petoksen tielle lähtijöitä välttämään pahimmat amatöörin sudenkuopat ja siten tarjoamaan vakuutusetsiville entistä mielenkiintoisempia ja haasteellisempia tehtäviä.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Finnish Literature, Crime, Humor, True Crime

239 pages, Paperback

Published January 1, 2018

Reviews

[Maarit · Rating 3 out of 5]

Vakuutusyhtiöiden huijaamisen ja kiinnijäämisen ABC yksissä kansissa. Älä ota näistä mallia, sillä kaikki jutut ovat menneet enemmän tai vielä enemmän pieleen. Tai jos otat (ei suositeltavaa), niin älä tee näissä jutuissa mainittuja mokia. Jutut ovat sopivan mittaisia, ainoastaan muutamalle monimutkaisemmalle tapaukselle on varattu vähän enemmän sivuja. Humoristinen kirjoistustyyli ja pienehkö toistuvuus alkavat pidemmän päälle hieman tökkimään, joten sen vuoksi 3,5 tähteä putoaa tällä kertaa 3 tähteen.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Tosi mielenkiintoinen ja tuore aihe itselleni, mutta jutuissa oli liikaa toistoa, esimerkiksi yhtään ylimääräistä esimerkkiä autoihin liittyvistä vakuutuspetoksista en olisi enää jaksanut :) Kielen oli ilmeisesti tarkoitus olla humoristista, mutta tyylilaji ei mielestäni sopinut sisältöön, ja se sai vakuutustutkijan kuulostamaan lähinnä ivalliselta ja työhönsä leipääntyneeltä. Kirja avasi ihan uudenlaisen näkökulman vakuutuksiin ja vakuutuksenottajiin, olen tainnut itse olla aika sinisilmäinen ja läpikotaisin rehellinen, kun ei moinen kikkailu vakuutuksilla ole tullut mieleenkään!

[Vesa Linja-Aho · Rating 4 out of 5]

Lukemisen arvoinen kirja jos haluaa nauraa vuorotellen ihmisten kekseliäisyydelle ja tyhmyydelle. Kirja koostuu 1-3 sivun pituisista lyhyistä luvuista, joissa kerrotaan ihmisten yritelmiä huijata helppoa rahaa vakuutusyhtiöltä. Välillä homma kaatuu tekijän onnettomaan räveltämiseen, välillä tutkijan etevyyteen ja välillä silkkaan tekijän huonoon tai vakuutusetsivän hyvään tuuriin.

[Mika Auramo · Rating 1 out of 5]

Dekkaristi Grönnbacka jatkoi kyttähommiaan rikospoliisiuransa jälkeen ja päätyi vakuutusetsiväksi, ja tämä kirja sisältääkin aihepiireittäin ryhmiteltyjä pölvästejä huijausyrityksiä, joita maustetaan pääosin kehnolla huumorilla.

Rakenteeltaan teos yrittää olla jämäkkä, ja johdannossa perustellaan kirjan olemassaoloa ja tekijän uravalintaa. Sitä seuraa muutamat kategoriat tulipaloista, varkauksista ja matkavakuutuksista. Yhteistä niille on se, että huijareista tehdään ihan typeryksiä ja esimerkkitapausten rakenne on hyvin kaavamainen. Tavallisesti mennään niin, että tapausta tutkiva etsivä on kuin joku Poirot, ja lopulta poliisi ratkaisee vartissa kuulustellen rautakankisella ammattitaidolla. Keissien epilogeissa tulee vielä tuomiot, eli yleensä mennään käräjäoikeudesta hoviin, ja kuvitellaan pelotteen olevan kovaa luokkaa: nyt ”eettinen Eemeli” ei rikokaan uusinta kännykkää ja osta korvausrahoilla uusinta lippulaivamallia. Eli niitä kanaljojen tyypiteltyjä luonnehdintoja ripotellaan sinne tänne eri lukuihin.

Yksittäiset tarinat ovat samaa sorttia, jollaista saa lukea aika ajoin iltapäivälehdistä, ja tuntuikin aika puuduttavalta selailla kaavamaista juttua jutun perään, kun niitä oli yritetty piristää keskinkertaisella huumorilla:

”Onneksi tässä tapauksessa talon omistajalla oli vakuutukset kunnossa, sillä tekijöiltä ei montaa kymppiä löytynyt. Sitä juomatonta rahaa.”
”Pahaksi onnekseen Rahid sairastui matkallaan ja joulupukin sijaan hän tapasikin veriripulin ja köhän.”

Oikeastaan kirja tarjoaa hyviä vinkkejä, miten välttää pahimmat mokat, jotta huiputtaminen onnistuisi luultua paremmin: ”Kirjaa voi toki käyttää jonkinlaisena kenttäoppaana, 'sudenpennun käsikirjana', ketkuiluun ja siihen miten huijata vakuutusyhtiöitä." Toki tästä jälkimmäisestä puuttuvat onnistuneet esimerkit, mutta kyllähän niitä löytää jokainen omasta tuttavapiiristä– joten ehkä ne parhaimmat petostarinat jäivätkin kertomatta...

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Vakuutusetsivän kertoma ja keräämä kokoelma enemmän tai vähemmän hupaisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat yrittäneet huijata vakuutusyhtiötä. Osa huijausyrityksistä on lähinnä surkuhupaisia, osa hyvin pitkälle harkittuja ja suunniteltuja ja ovat usein jääneet kiinni vain ahneuden vuoksi – ei kannattaisi tehdä samanaikaisia vakuutuksia moneen vakuutusyhtiöön, firmat kun saattavat verrata tietojaan. Kevyesti kirjoitettu mukava välipalakirja, josta muutama kertomus oli jo entuudestaan lehtien otsikoista tuttuja.

[Jouni · Rating 3 out of 5]

Ihan kivaa kesälukemistahan tämä oli.
Minun nenääni tuli kuitenkin sellainen käry, että hiukan tässä yritetään hyödyntää samaa markkinarakoa, jonka Antto Terraksen Stockmann Yard aloitti. Eli väkisinkin vertaan näitä teoksia toisiinsa. Rönnbackan tyyli kirjoittaa miellytti minua enemmän kuin Terraksen tyyli, koska tässä ei mollata kaikkia muita, ei ole aiheetonta itsensä kehumista ja väkinäistä huumoriakaan ei onneksi ole kovin paljon.

[TS · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoinen aihe. Ihan kivaa luettavaa, mutta 'hauskat' ja vauhdikkaat kielikuvat saavat tekstin kuulostamaan amatoorimaiselta - kuulostaa kuin Teboilin kahviossa ukko vaantaisi juttua kavereille. Aihe itse on viihdyttava, ei siihen olisi tarvinnut paljoa lisailla.

[Markus Lustig · Rating 2 out of 5]

Hauska ja viihdyttävä kirja, mutta sinällään turha. Tarinat on hauskoja ja kirjassa on ehkä käytetty enemmän aikaa yksittäisiin hauskoihin sanavalintoihin kuin tarinan kerrontaan. Mukavaa luettavaa, mutta ei ole sellainen kirja, että kokisin tarvetta palata uudelleen.

[Taava Saukkonen · Rating 3 out of 5]

Nappasin tämän kirjaston poistohyllystä, koska tarvitsin kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan "Kirjan kannen pääväri on / nimessä on sana punainen". Vakuutuspetokset olivatkin todella mielenkiintoinen aihe! Aiheelle antaisin viisi tähteä, mutta itse kirja on aika huonosti kirjoitettu. Teksti vaikuttaa korkeintaan huolimattomasti oikoluetulta, ja yritetty huumori aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Jos tekstin ja otsikoiden ulkonäköön olisi edes vähän panostettu, kirja ei olisi vaikuttaut niin kiireessä ja halvalla tehdyltä.

[Pasi Rautio · Rating 2 out of 5]

Nopealukuinen kirja. Mielenkiintoisia tarinoita ihmisten kekseliaisyydestä ja epätoivostakin.

[Kirsi · Rating 1 out of 5]

Ehkä aihe ei kuitenkaan kiinnostanut tarpeeksi, kun en jaksanut lukea kuin sieltä täältä selaillen.

[Raija · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä kirja. Nauraa kikattelin monta kertaa ääneen.

[Pilppu · Rating 3 out of 5]

Mukava kerrontatyyli, tämä oli viihdyttävää luettavaa, eikä tämän jälkeen tulisi mieleenkään yrittää huijata vakuutusyhtiötä

[Tiia P · Rating 3 out of 5]

Ihan hyvä kirja, joskin ehkä hieman tylsähkö, varsinkin historiallinen osuus.

[Mana · Rating 3 out of 5]

Vähän väkisin väännettyä vitsiä mutta ihan mielenkiintoisia tarinoita.