Maryan Abdulkarim ja Eveliina Talvitie. Kaksi suomalaista naista. Kaksi erilaista elämää. Kaksi ikäpolvea. Molemmilla on kova pää ja samankaltaisia ulkopuolisuuden kokemuksia. Molemmista tuli isona feministi.
Abdulkarim ja Talvitie ovat kohdanneet paljon sitkeästi eläviä feminismiin liittyviä uskomuksia ja hokemia, joista useat eivät pidä paikkansa. Toisin sanoen kyse on eräänlaisista myyteistä. Tässä kirjassa nuo myytit murretaan, kuoritaan ja pilkotaan paloiksi. Tarjolla on herkullisia väitteitä ja sitäkin herkullisempia vastaväitteitä.
Tunnettujen tekijöiden tärkeä ja ajankohtainen keskustelunavaus ilmestyi Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3.2018.
No sehän meni sitten kertaistumalla alas. Hieman on silmät ristissä -fiilis nyt kyllä.
Mutta jos jonkun ajatuksen saisin vaikka muodostettua vielä, niin sanoisin, että tässä on mitä mainioin perusteos feministeille, jotka kaipaavat vahvistusta omille ajatuksilleen sekä mahdollisesti uusia lankoja, joiden kautta tiettyjä juttuja pohtia sekä niille, jotka ovat feminismistä tai vaikkapa ihmisyydestä ja siitä tasa-arvosta kiinnostuneita, mutta pelkäävät syystä tai toisesta käsitettä "feminismi". Tai no, pelkäävät, koska tämä käsite on edelleen hyvin vahvasti loanheittäjien käsissä, ja se tulisi todella ottaa haltuun. Ottaa niin laajalla skaalalla, ettei vastustajat enää edes tietäisi ketä vastustaa, kun feminismi olisi jo uusi normi. Jollainen sen todella siis kuuluisikin olla.
Muutama kohta tässä ehkä olisi kaivannut vielä vahvempaa syventymistä, mutta siitä lisää blogissa myöhemmin. Ehdottomat suositukseni tälle kirjalle siis kuitenkin.
Noin 10 myyttiä feminismistä on teos, jossa esitellään yleisiä feminismiin liitettäviä ajatuksia, jotka eivät suurimmansi osaksi pidä paikkaansa. Kuten vaikka, että vain naiset ovat feministejä, feministit vihaavat miehiä ja haluavat naisvallan. Näitä käsitellään ja puretaan osiin, pohditaan syitä niiden taustalla ja kerrotaan miksi väitteet ovat pitkälti vääristyneitä.
Teos oli parempi kuin ajattelin. Kahden henkilön vuoropuhelumainen kerronta toimi ja kirjassa oli tarkasteltu asioita useammasta näkökulmasta. Kirja herätti paljon ajatuksia.
Kirja sopii mielestäni kenelle vain, joka haluaa ymmärtää mistä feminismissä on kyse, mutta myös hyvänä lukemisena jo pitkän linjan feministillekin. Kirja ottaa kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin, mikä on plussaa (mutta saattaa vanhentaa kirjan muutamassa vuodessa).
Mä olen niin onnellinen tästä kirjasta. Monia ajatuksia, ihmetyksiä ja faktoja on puettu sanoiksi sellaiseen muotoon, jota kuka tahansa voi halutessaan lukea. Väkisin nouseekin mieleen kiusaus lahjoittaa oma kappale tästä kirjasta muutamalle tuttavapiirin antifeministille, ja luvata että keskustellaan lukemisen jälkeen. Koska kyllä, nämä keskustelut on käytävä.
Jokunen aihe jäi mun mielestä sen verran pintapuoliseksi, että huokaisin ääneen kun kappale loppuikin liian yllättäen. Siksi päädyin 4.5 tähteen.
(Henkilökohtaisemmalla tasolla oon vaan superonnellinen siitä, että sain pitkästä aikaa kirjan luettua vuorokaudessa alusta loppuun!)
Äh, kun olisin halunnut tykätä tästä. Halusin teoksen, joka kuorisi väärinkäsityksiä feminismistä panssarivaunun hellyydellä ja Minna Canthin hienovaraisuudella. Halusin saada kovia argumentteja ja tutkimustietoa, johon kiinnittää omia ajatuksiani. Alku oli lupaava: kutsu myyttäreihin, myyttien murtamiseen. Ja kuinka sitten petyinkään.
Teoksen teemat ovat tärkeitä (jos sisältö olisi millään lailla järkevässä muodossa, antaisin tälle neljä tähteä) ja tässä on hyviä pointteja, mutta myyttien käsittely on yhtä epämääräistä kuin otsikon tarkkuus (myyttejä on 11 - miksi teos ei voi olla "11 myyttiä feminismistä"?). Teemoja käsitellään kirjoittajien puhekielisen dialogin kautta. Tämä voisi toimia äänikirjana, mutta sellaista tästä en ainakaan onnistunut itse nopeasti löytämään, vaan luin tämän e-kirjana, jolloin rakenne ei toiminut sitten lainkaan. E-kirjaformaatti oli paikoin myös todella epäselvä - dialogiin sekoittuu käsitteiden selitysosioita ("faktalaatikkoja" ilman kunnon lähteitä) sekä sitaatteja, ja ainakaan e-kirja-versiossa ei aluksi ollut selvää, milloin dialogi loppuu ja sitaatti tai käsitteen avaus alkaa. Lisäksi yhtäkkinen muutos selitysosioon kummastutti välillä, koska aina linkki kyseiseen myyttiin ei ollut selvä. Nämä olisi pitänyt kielentää auki. Luvut myös loppuivat hyvin töksähtävästi niin, ettei punainen lanka ollut vain käsittämättömässä myttysolmussa, vaan paikoin myös poikki.
Dialoginen käsittely vaikutti myös siihen, että hyvin usein pointti katosi ja käsittelyssä eksyttiin sivupoluille. Nämäkin sivupolut olivat sinänsä tärkeitä, joten miksi niitä ei käsittelisi kunnolla omana lukunaan? Paikoin perustelut olivat myös mutuilua, olisin kaivannut tältä teokselta enemmän kovaa, silmiä avaavaa rautalankaa, jota voisi käyttää keskusteluissa. Valitettavasti sitä en saanut. En myöskään suosittelisi yhtään antifeministiä lukemaan tätä, koska tämä ei kaikessa sekavuudessaan vakuuta. Kaiken päälle kirjoittajat unohtuivat välillä kehumaan toisiaan.
Suosittelisin tätä sellaiselle henkilölle, joka on jo kallistunut feminismin puolelle (tai ei ainakaan vastusta sitä), mutta on vielä epäröivä. Silloin tämä teos saattaa antaa jotain uutta ja avata rakenteellisia ongelmia esimerkkien ja kirjoittajien kokemusten kautta. Sen sijaan näitä kysymyksiä paljon pyöritelleelle (oli sitten feministi tai anti-sellainen) teos jää valjuksi dialogirakenteensa ja epämääräisyytensä vuoksi.
Tästä pettymyksestä turhautuneena käännynkin GR-kavereideni puoleen: onko kellään suositella mitään toimivaa rautalankaa kys. aiheesta?
Mainio perusteos feminismistä. Murskaa yleisimmät väärinkäsitykset, joita aatteesta edelleen liikkuu. Tämä pitäisi kaikkien ihmisten lukea, ja mieluusti näkisin myös koululaisten lukemistossa.
Kun sisältö on täyttä rautaa, mutta laiska toteutus huonontaa lukukokemusta merkittävästi.
Tässä oli sisällöllisesti paljon hyvää pohdintaa, käsitteiden avaamista ja tyypillisten feminismiin liittyvien virhekäsitysten purkamista - mutta tuo hemmetin dialogimuoto. Ilmeisesti se on joku muotijuttu nykyään, mutta minä en vain jaksa sitä sitten yhtään, etenkään tällaisen kirjan kohdalla. Dialogimuoto tekee tekstistä hyppivää ja sekavaa, ja aiheeseen on hankala syventyä. Asiasta ei saa mitään kunnolla irti, kun ääni ja näkökulma vaihtuvat muutaman rivin jälkeen, ja väliin on lisäksi tungettu (muuten oikein hyviä) lainauksia kirjallisuudesta. Kuin 170-sivuinen aikakauslehden haastattelu.
Miksei näistä myyteistä olisi voinut kirjoittaa vaikka kunnollisia pohdiskelevia esseitä à la Roxane Gay? Ajateltiinko dialogimuodon olevan jotenkin "helposti lähestyttävä"? (Ei ole - turhan sekava ja somemainen vain.) Loppuiko kirjoittajilta aika kesken? En tiedä, miksi tähän ratkaisuun oli päädytty, mutta ihan harmittaa ja ärsyttää, kun hyvä idea ja sisältö on pilattu kököllä chattikeskustelun rakenteella.
Lisäksi tässä oli ihan järkyttävästi kirjoitus- ja kielioppivirheitä. En osaa enää sulkea ammattiani pois päältä, sori.
Niin. Sisältö neljä tähteä, toteutus ja rakenne ehkä hätäiset kaksi, josta vielä yksi tähti pois kirjoitusvirheiden takia. Harmittaa, kun aihe on niin hyvä.
Harmittavaa kyllä, kirja oli paikoin hyvinkin puuduttava ja pintapuolinen. En usko, että kukaan, kenelle kirja olisi sinänsä hyödyllinen (niille, joiden mielestä muka nainen ei voi olla seksisti tai feministi käyttää huulipunaa...) paneutuu tähän, koska keskustelun muodossa toteutettu teksti ei onnistu luomaan luottamusta varsinkin kun välillä Abdulkarim ja Talvitie yltyvät kehumaan toisiaan.
Joitain mielenkiintoisia pohdintoja kirjassa on, mutta ne ei riitä nostamaan kirjaa mitenkään erityiseksi kokemukseksi.
Helposti lähestyttävä ja luettava, feminismin perusasioita ja termejä yleistajuisesti avaava keskustelukirja, jossa kaksi lähtökohdiltaan erilaista feministiä avaavat näkemyksiään ja purkavat osiin ja kumoavat niitä sitkeitä myyttejä ja vääriä uskomuksia, joita feminismiin usein liitetään. Kirja tarjoaa voimaa ja inspiraatiota ja tietoa ja keskusteltavaa itse kullekin, olisipa se ollut vielä pidempi ja mennyt vielä syvemmälle!
Toimii yleistajuisuutensa vuoksi hyvin myös sellaisena perusteoksena feminismistä kiinnostuneelle.
Lyhyt ja nopealukuinen teos, joka antoi minulle myös uutta tietoa. Aluksi hieman kauhistuin, kun tajusin, että kirjan rakenne on sellainen, että kirjailijat ovat keskustelleet kirjan teemoista yhdessä ja nämä keskustelut on sitten ikään kuin avattu kirjan sivuille kirjalliseen muotoon. Se ei ehkä lähtökohtaisesti ole kovin miellyttävä rakenne tällaiselle kirjalle, vaikka se toisaalta myös teki kirjasta helposti lähestyttävän ja sujuvan lukea.
Talvitien ja Abdulkarimin esille nostamat teemat ovat kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä. Mutta pakko kyllä myöntää, että kirjassa oli useampikin sellainen asia, jota käsiteltiin niin, että itse vähän ärsyynnyin. Esimerkiksi ableismia käsittelevä tietoisku oli hyvä, mutta siitä tuli vähän sellainen vaikutelma, että esimerkiksi kuulovammaiset eivät saisi käyttää kuulokojetta - tai muuten hyödyntää vammaisia auttavaa teknologiaa -, koska se olisi yhteiskunnan tapa olla päästämättä heitä ns. "normin" ulkopuolelle. Toki pari lausetta myöhemmin mainittiin, että voisiko teknologian hyödyntämistä vastustaa "ideaalin ihmisen" aikaansaamisessa kieltämättä sen hyötyjä sairauksien hoidossa ja elämänlaadun parantamisessa. Ehkä minulla vain sitten meni jotain ohi, mutta kyllä minusta on vain hyvä, että on olemassa esimerkiksi kuulokojeita tai näkövammaisille tarkoitettuja apuvälineitä, joita voi käyttää. Se ei automaattisesti tarkoita sitä, että vammaisia jotenkin syrjittäisi tai koettaisi painostaa tai ahtaa tiettyyn "normaalin ihmisen" muottiin, vaan se voi ihan oikeasti parantaa heidän elämänlaatuaan. Ja esimerkiksi ns. sisäkorvaimplantit (jotka ymmärtääkseeni tehdään kirurgisena toimenpiteenä) ovat nykyisin niin hyviä, että niillä voi parhaimmillaan tietyllä tavalla jopa "saada kuulonsa takaisin" - siis niin, että pystyy elämään normaalia elämää, vaikka onkin kuulovammainen. Näin sosiaali- ja terveysalaa opiskelevana en vain mitenkään voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että apuvälineet voivat olla elintärkeitä jollekin ihmiselle, eikä apuväline-teknologiaa pidä siis vain vastustaa ja änkyröidä sitä vastaan.
Toinen asia, mikä rupesi mietityttämään, oli kommentti siitä, että normien ulkopuolella olevien ihmisten tehtävä ei ole sopeutua yhteiskuntaan, vaan yhteiskunnan tehtävä on sopeutua heihin. Joo, tietyllä tavalla tämä onkin totta. Tietenkin jokaista ihmistä pitää kunnioittaa yksilönä, heikkouksineen kaikkineen. Mutta mielestäni vaikkapa tietynlaisista henkilökohtaisista rajoituksista kärsivän ihmisen (en nyt ala sen enempää tarkentamaan, että millaisista rajoitteista puhun/en puhu) on välillä myös hyvä kehittää itseään ja mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. En tarkoita tässä sitä, että vaikkapa pahasta paniikkihäiriöstä kärsivän ihmisen täytyy pakottaa itsensä päivittäin ihmisten ilmoille tai kauppaan, jos se vain ei onnistu. Mutta jossain vaiheessa sitä on hyvä koettaa edes kokeilla, koska muuten tilanne vain pahenee. Me kun emme kuitenkaan elä tässä yhteiskunnassa yksin ja täydellinen toisten ihmisten välttely ei vain tunnu kovin realistiselta.
Mutta joo, selvästi tämä herätti ajatuksia ja jopa tuohtumusta. Ja ehkä se oli tarkoituskin. Lyhyt ja nopealukuinen teos joka tapauksessa.
Sattumalta luin tämän teoksen näköjään miestenpäivänä.
Yhdyn muutamiin muihin arvostelijoihin: sisältö on (pääasiassa) hyvää, toteutus kuitenkin ontuu. Tämä on kuin kehnon kahden hengen podcastin tekstimuotoisen blogipläjäyksen lukeminen, eli siis nopeasti selattava, mutta toimii todella huonosti kirjamuodossa. Asiasta toiseen mennään jatkuvasti mihinkään kunnolla syventymättä ja tekstissä on aika paljon ärsyttäviä puhekielisyyksiä (tietenkin, koska kyseessä on ainakin näennäisesti kahden henkilön keskustelu). ”Myytit murretaan, kuoritaan ja pilkotaan palasiksi”, luvataan takakannessa, mutta en ihan allekirjoita tätä. Samalla kuitenkin myös toistetaan toisia myyttejä tai väitteitä avaamatta niitä kuitenkaan tarkemmin (esimerkiksi palkkaerot).
Missään nimessä en whataboutismia tai tasapuolisuusharhaa olisi kaivannut tähän mukaan, mutta ehkä hieman syvempää pohdiskelua olisi kirjan sisältö välillä voinut olla. Paikoin esiintynyt "joo, mä fiilaan sua niin paljon" -selkääntaputtelumeno ei oikein napannut.
Täytyy myös ihmetellä suomalaisten lähteiden vähyyttä tekstissä. Tuntui, että lähes kaikki mainitut asiat olivat ulkomaisia tutkijoita tai feministejä. Eikö meiltä oikeasti löytynyt Minna Canthin lisäksi juuri muita esimerkkejä tai esikuvia?
Loppuvalitus: lukujen alussa oleva ”konekirjoitusfontti” oli harvinaisen huonosti luettavissa.
Abdulkarim ja Talvitie rocks! Noin 10 myyttiä feminismistä on lyhyt ja selkeä ensiaskel feminismin maailmaa. Kirjassa käydään selkeiden ja käytännöllisten esimerkkien kautta kiinni ummehtuneisiin normeihin, myytteihin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Kirjoittajat auttavat lukijaa askel askeleelta pääsemään kiinni feministiseen ajattelutapaan topakkaa huumoria unohtamatta. Tässä helppolukuinen lukusuositus kaikille nykymaailman menoa pohtiville. Iso lisäplus kirjaan sisällytetyistä runoista - ihana lisä kokonaisuuteen! Ainoa miinus (kustantamon väelle..) kirjan kauheasta taitosta! Fontit, asettelut ja kuvien tyyli tuovat mieleen 90-luvun larppailun ja nämä hiomalla kuntoon kirja olisi vielä antoisampi lukukokemus.
Loppuun lainaus kirjan runopuolelta:
"Tämä saari musertaa ihmisen, ellei vierellä ole joku, joka laulaa, lukee runoa, polttaa tupakkaa, on hiljaa, enimmäkseen on hiljaa, jakaa tämän väistämättömyyden.! - Pisrkko Saisio / Signaali (2014)
Ihan ok, muttei kyllä tarjonnut muihin vastaaviin teoksiin verrattuna oikeastaan yhtään mitään uutta. Aika jäykkä kuvituskin. Odotin ennakkoon jotenkin rennompaa meininkiä. Henk. koht. kiinnostavin kohta oli ehkä Maryanin uskon ja muun elämänfilosofian aukiselittely. sillä ihmisen henkilökohtaisen uskon ja ympäröivän todellisuuden välisten ristiriitojen auki selittäminen on aina yksilöllistä ja siksi kiinnostavaa. Mutta siis, aasiasta ensimmäistä kertaa lukevalle ihan näpsä tietopaketti kevyeen ja keskustelevaan sävyyn.
Keskustelun muotoon kirjoitettu selkeä ja helpostilähestyttävä teos feminismistä 2020-luvulle tultaessa. Termejä avataan, mielipiteitä jaetaan, ja niiden kautta osoitetaan paitsi yhdenvertaisuuden kohtaamat haasteet, myös feministin (siis yksilön) epätäydelliset ajatukset. Keskusteluun hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä feminismistä sanoisin, että hyvää ja oikeaa on jatkuvasti korvat ja sydän auki pysyvä feministi, joka haluaa oppia ja kehittää omaa ajatteluaan. Suosittelen.
Helppolukuinen perusteos feminismistä ja siihen liittyvistä teemoista nykypäivän Suomen kontekstissa. Dialogimuodosta johtuen fokus tuntuu välillä hieman harhailevan, mutta kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa. Kovin syvällisesti teemoihin ei päästä pureutumaan, mutta se ei selvästi ole tämän lyhyehkön kirjan tarkoituskaan. Käsitteiden selventämiseen ja ajatusten herättelyyn toimii oikein hyvin.
Tosi tärkee aihe ja Talvitie ja Abdulkarim jakaa hyviä pointteja ja mielipiteitä mutta sanoisin et olisin tykänny tästä enemmän jos olisin lukenu tän esim. 17-vuotiaana. Vaikka feminismi on mulle tosi tärkee asia nii feminismi-kirjat ei vaan oo mun juttu jostain syystä ja tykkään kyllä kuunnella feminismi-podcasteja tosi paljon mutta en vaan kiinnostu kirjoista jotka käsittelee feminismiä. En oikeestaan vieläkään tiiä että annanko tälle 3,5 vai 4-
Tämä kirja oli minun mielestä vähän niin kuin sellainen feminismin alkeet tai perusteet kenelle vain. Tykkäsin keskustelumuotoon kirjoitetusta tekstistä ja jokaisen myytin luvun lopussa olevasta tietoiskusta, joka liittyi johonkin olennaiseen ilmiöön. Opin uutta ja sain lisää ideoita kirjoista ja kirjoittajista, joihin haluan tutustua. Tykkäsin.
Maryan Abdulkarimin ja Eveliina Talvitien vuoropuhelu feminismistä on hyvää luettavaa kaikille - olipa suhde feminismiin mikä tahansa. Kirjoittajat esittelevät tavallisimpia feminismiin liitettyjä ennakkoluuloja ja selittävät, mistä on todellisuudessa kyse. He analysoivat myös kirjoitushetkellä ajankohtaisia ilmiöitä, mikä tosin vanhentaa teoksen nopeasti.
Varsinkin alussa tekstistä hyppäsi oikein silmille, kuinka Talvitien mielenkuvassa on vain naisia ja miehiä, kun taas Abdulkarimin mielikuvassa edellämainittujen lisäksi transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus on olemassaoleva asia. Jossakin kohtaa Talvitie kyllä myönsi oman ahdasmielisyytensä sanomalla, että ”on vielä totuteltavaa”.
En harmikseni saanut tästä oikein mitään irti. Keskustelumuotoinen teos ei ehkä ollut minulle sopivin muoto, täytyy perehtyä aiheeseen toisella tapaa. Kirjassa oli paljon puhetta sortavista rakenteista ja niiden muuttamisesta, mutta olisin kaivannut vielä konkreettisempia esimerkkejä, nyt asia jäi etäiseksi.
Helposti ymmärrettävä kirja, jonka jokaisen feminismistä kiinnostuneen, sitä väärinymmärtäneen ja sitä vastustavan pitäisi lukea. Myös kaikille muille, jotta kirjassa esillä olevat myytit murrettaisiin ja keskustelu ei törmäisi aina *myyttiseinään*, kun feminismi mainitaan.
nopea ja helppolukuinen teos, joka sopii kyllä hyvin sellaiselle lukijalle jolle feminismi on uutta/vierasta. itselleni siis kirja ei juuri tarjonnut mitään uutta. myyttien käsittely jäi usein hyvin pintapuoliseksi ja keskusteleva rakenne ei mielestäni palvellut kirjaa.
Mainio keskustelukirja feminismiin liittyvistä myyteistä. Ei mitään kovin mullistavaa, mutta jos ei muuta, niin ymmärrän vähän paremmin intersektionaalisen feminismin käsitettä.
Tuossapa kaksi väkevää sanaa, jotka moni kuulee mieluummin kuin sanan feminismi. Tätä kirjaa voisin suositella sille henkilölle, joka kavahtaa/värähtää/ärtyy kuullessaan sanan feminismi/feministi. Löytyisiköhän tästä kahden feministin vuoropuhelusta ja myyttien purkamisesta myös sinulle uutta ajateltavaa? Tai kenties toisenlaista näkökulmaa siihen feministinä olemiseen tai feminismin tavoitteeseen.
Tämä vuoropuhelu imaisi minut syövereihinsä heti. Aivan loistavaa ajattelua, sanailua ja ennen kaikkea keskustelua vallasta, normeista ja feminismiin liittyvistä myyteistä. Kirjassa pureudutaan kiinni noin kymmeneen feminismiin liitettyyn myyttiin, keskustellaan ne halki ja revitäänpä ne pieniksi palasiksi.
En tiedä tarvitseeko kirjaa lukiessa kenenkään triggeröityä. Itse en kokenut tähän tarvetta. Sen sijaan nauroin ääneen, pudistelin päätäni tai nyökyttelin kirjan ja keskustelun edetessä. Lisäksi kirjasin monia nimiä ja kirjoja ylös, sillä sain lisää luettavaa alati kasvavaan "luettavaksi"-listaani.
Kenelle tätä suosittelen? Kaikille. Toivoisin eritoten, että tämä teos otettaisiin luettavaksi yläasteen ja lukion äidinkielen tunneilla.