What do you think?
Rate this book
Ukraina ajalugu
Ukraina on suur Euroopa riik, kuid kas see kuulub läände või itta?
Millest koosneb ukraina identiteet?
Millal tekkisid ukraina rahvas ja Ukraina riik?
Ukraina avarad stepid on olnud võitlusväljaks kord mongolitele, tatarlastele ja kasakatele, kord tüliõunaks Kiievi-Russi, Poola, Venemaa ja Austria vahel. Sajandite jooksul on see rahvaste kokkupuutepiirkond saanud koduks ukrainlastele kogu nende rahvuslikus mitmekesisuses. „Ukraina ajalugu“ on kergesti loetav põhiteos kõigile, kes tahavad mõista, kuidas riik sündis ja kuhu see praegu suundumas on.
Millest koosneb ukraina identiteet?
Millal tekkisid ukraina rahvas ja Ukraina riik?
Ukraina avarad stepid on olnud võitlusväljaks kord mongolitele, tatarlastele ja kasakatele, kord tüliõunaks Kiievi-Russi, Poola, Venemaa ja Austria vahel. Sajandite jooksul on see rahvaste kokkupuutepiirkond saanud koduks ukrainlastele kogu nende rahvuslikus mitmekesisuses. „Ukraina ajalugu“ on kergesti loetav põhiteos kõigile, kes tahavad mõista, kuidas riik sündis ja kuhu see praegu suundumas on.
291 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
5 people are currently reading
48 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
April 2, 2022
Kuna mul on ajalooteadmistes väga suured augud, on selle ala raamatute lugemine minu jaoks paras ettevõtmine. Ning ilmselt jääbki nii, et suur osa infot kukub kusagile parajasse tühimikku ning ei leia oma kindlat kohta süsteemis, sest süsteem puudub. Siiski leian, et ka minusugusele võhikule on Johannes Remy raamatu lugemisest abi. Kui mitte muud siis tuletab see meelde ajaloos lõpmatuna näivad sõdade ja konfliktide rodud. Olgugi, et nüüd oleme otseselt silmitsi sõja ning selle tagajärgedega, võib suures plaanis ilmselt siiski selgelt väita, et oleme elanud üsnagi pika rahuperioodi. Sõjad, mis meid lõpuks ikkagi mingil moel puudutavad, on paljude jaoks senimaani toimunud kaugemal, meie käeulatusest ja igapäevast eemal.
Muuhulgas annab raamat kinnitust sellele, et on päris palju sõdu, mis on pigem ette planeeritud ning mille toimumiseks on lihtsalt oodatud sobivat hetke, stiimulit, motiivi, ajendit... Näiteks järgmine juhtum.
"Sündmused hakkasid hargnema 1791. aasta märtsis Poolas vastu võetud konstitutsioonist, mis kinnitas kuninga võimu ja kaotas seimi otsuste konsensuslikkuse nõude, muutes seega riigi endisest teovõimelisemaks. Reformi initsiaatorid olid kuningas Stanislaw August Poniatowski ümber kogunenud valgustusmeelsed poliitikud. Muus osas olid põhiseadusesse tehtud muudatused üsna mõõdukad, isegi pärisorjust ei kaotatud. Ometi väitis Katariina II, et poolakad on võtnud ette Prantsuse revolutsiooniga sarnaneva tee. Võitluseks uue põhiseaduse vastu moodustas käputäis Venemaale ustavaid Poola aadlikke Venemaa egiidi all konföderatsiooni. Kuigi liit sõlmiti tegelikult Peterburis, kuulutati see välja Poolale kuulunud Ukraina asulas Targowicas. 1792. aasta mais palus see nn Targowica konföderatsioon Venemaalt abi võitluses uue konstitutsiooni vastu. Vaid neli päeva hiljem ületasid Vene väed Poola piiri. See oli Venemaa valitsuse korraldatud näitemäng, millega püüti jätta mulje, nagu oleks sissetungi eesmärk olnud toetada Poola kodusõjas ühte, temalt abi palunud osapoolt. Läänest tungis samal ajal Poolasse Preisimaa. Venelased vallutasid Paremkalda-Ukraina üsna kiiresti."
Mõeldes raamatus kirjutatud sündmustele, kasakatele ning nende elukäigule sajandite jooksul, tekib paratamatult veendumus ning arusaamine, et vabaduse ja autonoomia soov on nii sügavale ukrainlaste geenipärandisse sisse kirjutatud, et seda ei saa kuidagi maha suruda. Kasakad, kellele mitmel korral anti rohkem vabadust ning autonoomiat, hoidsid ilmselt veel sajandeid meeles Perejaslavi lepingut, millega Venemaa oleks pidanud neile nende õigused tagama. Ukraina poolt nähti seda võrdväärsete osapoolsete lepinguna, ent tsaar siiski ei kinnitanud seda vandega ning ei täitnud kõiki lubadusi. 1846. aastal avaldatud teose "Russide ajalugu" autor leiab, et Venemaa esindab orjust ja kultuuritut toorust, Väike-Venemaa (sedasi nimetatakse siin tulevast Ukrainat) aga haridust ja vabadust. Teoses ära toodud 17. sajandi kasakapealiku kõnes kõlavad tema arvamused nii:
"Moskoovia rahva seas valitseb väga üldine metsik orjus. Kõik on kas Jumala või tsaari oma, neil endil pole midagi ega tohigi olla. Inimesed on saadetud maailma vaid orjadeks, kellel ei ole mitte mingit varandust. Neil nimetavad ülikud ja bojaaridki end tsaari orjadeks ja teatavad ikka oma palvekirjades, et kummardavad otsmikut vastu põrandat lüües tema ees maani. Kõiki lihtrahva liikmeid peetakse pärisorjadeks, otsekui ei oleks nad sama rahvas, vaid sõjavangid ja ostetud orjad. Mujal maailmas tundmatu õiguse ja omavoli alusel müüvad mõisnikud neid laatadel nagu loomakarja (---), mehi ja naisi lastega, ning tihti vahetatakse neid ka koerte vastu. Müüdavad peavad veel üles näitama rõõmsameelsust ja kiitma oma head häält, leebet iseloomu ja käsitööoskusi, et nad kiiremini ära ostetaks ja nende eest rohkem makstaks. Ühesõnaga, ühineda sellise pöörase rahvaga oleks vihma käest räästa alla sattumine."
Raamat, mida tasub lugeda. Ehkki on muidugi väga kurb tõdeda, et aastasadade jooksul on sõjad, surmad, massilised tapmised, olnud küllaltki tavaline osa inimese igapäevast. Ent samuti kindlasti on suurel osal rahvast olnud soov elada rahus ja vabana - isegi kui selle mõtteni jõudmine on võtnud palju-palju aega.
Muuhulgas annab raamat kinnitust sellele, et on päris palju sõdu, mis on pigem ette planeeritud ning mille toimumiseks on lihtsalt oodatud sobivat hetke, stiimulit, motiivi, ajendit... Näiteks järgmine juhtum.
"Sündmused hakkasid hargnema 1791. aasta märtsis Poolas vastu võetud konstitutsioonist, mis kinnitas kuninga võimu ja kaotas seimi otsuste konsensuslikkuse nõude, muutes seega riigi endisest teovõimelisemaks. Reformi initsiaatorid olid kuningas Stanislaw August Poniatowski ümber kogunenud valgustusmeelsed poliitikud. Muus osas olid põhiseadusesse tehtud muudatused üsna mõõdukad, isegi pärisorjust ei kaotatud. Ometi väitis Katariina II, et poolakad on võtnud ette Prantsuse revolutsiooniga sarnaneva tee. Võitluseks uue põhiseaduse vastu moodustas käputäis Venemaale ustavaid Poola aadlikke Venemaa egiidi all konföderatsiooni. Kuigi liit sõlmiti tegelikult Peterburis, kuulutati see välja Poolale kuulunud Ukraina asulas Targowicas. 1792. aasta mais palus see nn Targowica konföderatsioon Venemaalt abi võitluses uue konstitutsiooni vastu. Vaid neli päeva hiljem ületasid Vene väed Poola piiri. See oli Venemaa valitsuse korraldatud näitemäng, millega püüti jätta mulje, nagu oleks sissetungi eesmärk olnud toetada Poola kodusõjas ühte, temalt abi palunud osapoolt. Läänest tungis samal ajal Poolasse Preisimaa. Venelased vallutasid Paremkalda-Ukraina üsna kiiresti."
Mõeldes raamatus kirjutatud sündmustele, kasakatele ning nende elukäigule sajandite jooksul, tekib paratamatult veendumus ning arusaamine, et vabaduse ja autonoomia soov on nii sügavale ukrainlaste geenipärandisse sisse kirjutatud, et seda ei saa kuidagi maha suruda. Kasakad, kellele mitmel korral anti rohkem vabadust ning autonoomiat, hoidsid ilmselt veel sajandeid meeles Perejaslavi lepingut, millega Venemaa oleks pidanud neile nende õigused tagama. Ukraina poolt nähti seda võrdväärsete osapoolsete lepinguna, ent tsaar siiski ei kinnitanud seda vandega ning ei täitnud kõiki lubadusi. 1846. aastal avaldatud teose "Russide ajalugu" autor leiab, et Venemaa esindab orjust ja kultuuritut toorust, Väike-Venemaa (sedasi nimetatakse siin tulevast Ukrainat) aga haridust ja vabadust. Teoses ära toodud 17. sajandi kasakapealiku kõnes kõlavad tema arvamused nii:
"Moskoovia rahva seas valitseb väga üldine metsik orjus. Kõik on kas Jumala või tsaari oma, neil endil pole midagi ega tohigi olla. Inimesed on saadetud maailma vaid orjadeks, kellel ei ole mitte mingit varandust. Neil nimetavad ülikud ja bojaaridki end tsaari orjadeks ja teatavad ikka oma palvekirjades, et kummardavad otsmikut vastu põrandat lüües tema ees maani. Kõiki lihtrahva liikmeid peetakse pärisorjadeks, otsekui ei oleks nad sama rahvas, vaid sõjavangid ja ostetud orjad. Mujal maailmas tundmatu õiguse ja omavoli alusel müüvad mõisnikud neid laatadel nagu loomakarja (---), mehi ja naisi lastega, ning tihti vahetatakse neid ka koerte vastu. Müüdavad peavad veel üles näitama rõõmsameelsust ja kiitma oma head häält, leebet iseloomu ja käsitööoskusi, et nad kiiremini ära ostetaks ja nende eest rohkem makstaks. Ühesõnaga, ühineda sellise pöörase rahvaga oleks vihma käest räästa alla sattumine."
Raamat, mida tasub lugeda. Ehkki on muidugi väga kurb tõdeda, et aastasadade jooksul on sõjad, surmad, massilised tapmised, olnud küllaltki tavaline osa inimese igapäevast. Ent samuti kindlasti on suurel osal rahvast olnud soov elada rahus ja vabana - isegi kui selle mõtteni jõudmine on võtnud palju-palju aega.
January 13, 2023
Tämän nimi olisi pitänyt olla Ukrainan poliittinen historia. Ja sekin oikeastaan vain viimeisten parin sadan vuoden osalta. Sitä edeltävä aika hypättiin parilla aukeamalla ja oikeastaan yhtään mistään muusta ei puhuttu kuin hallitsevan porukan vaihdoista. Sinänsä asiantuntevaa tekstiä, mutta miksi historia pitäisi aina kirjoittaa pelkästään tästä näkökulmasta? Aivan kuin Ukrainassa(kaan) ei olisi tapahtunut yhtään mitään muuta, tai ainakaan mitään positiivista.
October 18, 2022
Tämä teos auttoi todella paljon ymmärtämään nykyisten tapahtumien taustoja. Kirja on tiivistempoinen, mutta silti hyvin selkeä, kunhan lähes jokaisen lauseen malttaa lukea ajatuksella.
Teos menettää arviossani yhden tähden siitä, että tasapainoillessaan perusteellisuuden ja tiiviyden välillä, kirja lataa liikaa tietoa liian kovalla tahdilla meikälukijalle. Osasyynä on taatusti Ukrainan historian vaikeaselkoisuus. Alue oli muinoin erinäisten kasakoiden vaihtelevan autonomisuuden vyöhyke ja samalla usean ulkovallan laajentumispyrkimysten kohteena. Laajentumispyrkimysten kohteena olo on jatkunut vain pienin katkoksin tähän päivään saakka, minkä vuoksi alueen rajat ovat eläneet jatkuvasti. Remy joutuu siksi sovittamaan teokseen lukuisten muiden maiden, esimerkiksi Venäjän, Puolan/Puola-Liettuan, Saksan, Ottomaanien ja Mongolien, historiaa sekä pari maailmansotaa voidakseen avata lukijalleen Ukrainan ja ukrainalaisten paikkaa ja asemaa historiallisessa maailmassa. Kaiken huomioiden punainen lanka pysyy kirjailijan käsissä yllättävän hyvin.
Jos tämän kirjan meinaa lukea, kannattaa se lukea nyt, koska a) se on nyt erityisen ajankohtainen ja auttaa ymmärtämään tilannetta sekä b) teos tulee vanhentumaan taas pian (johtuen kohdasta a.)
Teos menettää arviossani yhden tähden siitä, että tasapainoillessaan perusteellisuuden ja tiiviyden välillä, kirja lataa liikaa tietoa liian kovalla tahdilla meikälukijalle. Osasyynä on taatusti Ukrainan historian vaikeaselkoisuus. Alue oli muinoin erinäisten kasakoiden vaihtelevan autonomisuuden vyöhyke ja samalla usean ulkovallan laajentumispyrkimysten kohteena. Laajentumispyrkimysten kohteena olo on jatkunut vain pienin katkoksin tähän päivään saakka, minkä vuoksi alueen rajat ovat eläneet jatkuvasti. Remy joutuu siksi sovittamaan teokseen lukuisten muiden maiden, esimerkiksi Venäjän, Puolan/Puola-Liettuan, Saksan, Ottomaanien ja Mongolien, historiaa sekä pari maailmansotaa voidakseen avata lukijalleen Ukrainan ja ukrainalaisten paikkaa ja asemaa historiallisessa maailmassa. Kaiken huomioiden punainen lanka pysyy kirjailijan käsissä yllättävän hyvin.
Jos tämän kirjan meinaa lukea, kannattaa se lukea nyt, koska a) se on nyt erityisen ajankohtainen ja auttaa ymmärtämään tilannetta sekä b) teos tulee vanhentumaan taas pian (johtuen kohdasta a.)
October 29, 2019
Ukraina oli pitkään aika unohdettu valtio Itä-Euroopassa, mutta sitten Venäjä valtasi Krimin ja yhtäkkiä Ukraina olikin jatkuvasti otsikoissa. Ei siis ihme, että tämäkin Ukrainan historiasta kertova kirja julkaistiin 2015.
Remy on erikoistunut 1700–1900 -lukujen historiaan, ja sen huomaa, sillä Ukrainan varhaisvuosien historia käydään läpi naurettavan nopeasti. Kiovan Rus, Kultainen Orda, Krimin kaanikunta ja Puola-Liettuan aika käydään läpi KAHDEKSASSA sivussa. Eihän siinä ollutkaan kuin 700 vuotta historiaa, miksi turhaan enemmän tilaa uhraamaan?
Tämä oli järjetön ratkaisu. Ymmärrän, että kirjoittajalla on erikoisalansa, mutta oikeasti, kuinka vaikeaa olisi ollut kirjoittaa edes parikymmentä sivua lisää aikaisemmista vuosisadoista? Hitot, pienellä valmistelulla minäkin pystyisin siihen, vaikka olen opiskellut Itä-Euroopan historiaa vain sivuaineena. Tämä oli surkea aloitus kirjalle. Koko kirjan nimeksi olisikin rehellisyyden nimissä pitänyt antaa "Ukrainan historia 1600-luvulta nykyaikaan".
Ukrainan historia on aika karua. Ukrainan alue on kautta historian jaettu eri valtakuntien välillä ja ukrainalaisten osaksi jäi lähinnä maaorjuus. Ukrainankielinen kirjallisuus kiellettiin useita kertoja ja koko kielen olemassaolokin on kiistetty toistuvasti. Jos Suomen historia on välillä aika tylyä, niin Ukrainan historia on etenemistä surkeudesta toiseen.
Koska Ukrainan valtiota ei ole ollut olemassa kuin vain 1900-luvulta lähtien, täytyy historiassa käsitellä useiden eri nyky-Ukrainan alueiden historiaa erikseen. Se tekee kirjasta aika poukkoilevan. Tämä olisi ollut joka tapauksessa ongelma, vaikka kirja olisikin erityisen hyvin kirjoitettu, mutta valitettavasti teksti on enintään keskinkertaista.
Itsenäisen Ukrainan historia kerrotaan kirjassa jo selvästi paremmin, joten onneksi sentään kirja parani loppua kohden.
Remy on erikoistunut 1700–1900 -lukujen historiaan, ja sen huomaa, sillä Ukrainan varhaisvuosien historia käydään läpi naurettavan nopeasti. Kiovan Rus, Kultainen Orda, Krimin kaanikunta ja Puola-Liettuan aika käydään läpi KAHDEKSASSA sivussa. Eihän siinä ollutkaan kuin 700 vuotta historiaa, miksi turhaan enemmän tilaa uhraamaan?
Tämä oli järjetön ratkaisu. Ymmärrän, että kirjoittajalla on erikoisalansa, mutta oikeasti, kuinka vaikeaa olisi ollut kirjoittaa edes parikymmentä sivua lisää aikaisemmista vuosisadoista? Hitot, pienellä valmistelulla minäkin pystyisin siihen, vaikka olen opiskellut Itä-Euroopan historiaa vain sivuaineena. Tämä oli surkea aloitus kirjalle. Koko kirjan nimeksi olisikin rehellisyyden nimissä pitänyt antaa "Ukrainan historia 1600-luvulta nykyaikaan".
Ukrainan historia on aika karua. Ukrainan alue on kautta historian jaettu eri valtakuntien välillä ja ukrainalaisten osaksi jäi lähinnä maaorjuus. Ukrainankielinen kirjallisuus kiellettiin useita kertoja ja koko kielen olemassaolokin on kiistetty toistuvasti. Jos Suomen historia on välillä aika tylyä, niin Ukrainan historia on etenemistä surkeudesta toiseen.
Koska Ukrainan valtiota ei ole ollut olemassa kuin vain 1900-luvulta lähtien, täytyy historiassa käsitellä useiden eri nyky-Ukrainan alueiden historiaa erikseen. Se tekee kirjasta aika poukkoilevan. Tämä olisi ollut joka tapauksessa ongelma, vaikka kirja olisikin erityisen hyvin kirjoitettu, mutta valitettavasti teksti on enintään keskinkertaista.
Itsenäisen Ukrainan historia kerrotaan kirjassa jo selvästi paremmin, joten onneksi sentään kirja parani loppua kohden.
January 15, 2023
Tämä kirja on osoitus siitä, kuinka historian tutkimus ja tuntemus auttaa ymmärtämään nykyisyyttä. Kirjassa kattaa koko Ukrainan kirjoitetun historia nykypäivään saakka: kiinnostavia ovat etenkin Ukrainan kansallisen identiteetin syntyä, Krimiä sekä Neuvostoliiton aikaista politiikkaa käsittelevät osuudet.
Pidin siitä, että kirjassa vältetään normatiivisia kannanottoja. Historian erilaisia tulkintoja avataan ja arvioidaan kattavasti, ja kirja auttaa ymmärtämään sekä Ukrainan että Venäjän nykyisen historiapolitiikan taustoja.
Pidin siitä, että kirjassa vältetään normatiivisia kannanottoja. Historian erilaisia tulkintoja avataan ja arvioidaan kattavasti, ja kirja auttaa ymmärtämään sekä Ukrainan että Venäjän nykyisen historiapolitiikan taustoja.
May 14, 2023
Tällaisen historiaa käsittelevän tietokirjan tyyppiesimerkki. Tyyliltään kuiva ja vuosilukuja, nimiä ja tapahtumia vyörytetään lukijan päälle luettelomaisesti. Pitkälti oman keskittymiskykyni puutteellisuutta että tuntui todella raskaalta, vaikka aihe kiinnostaa. Lukemani painos on myös jo sikäli vanhentunut ettei ihan viime vuosien käänteitä ole tässä käsitelty, uudessa painoksessa on. Ajaa asiansa periaatteessa kyllä.
May 30, 2023
As a chronological overview, an ordered list of facts, telling the history of Ukraine, this book does an OK job. It's ca 250 pages of rapid-fire listing of names, dates and places. The tone of the book feels well balanced - it covers also the more dark and controversial events in Ukrainian history.
Where this book falls short is making the reader understand and empathise with "the Ukrainian soul". (Sidenote - maybe there are multiple different Ukrainian souls - a Ukrainian living in the west vs in the east, a Ukrainian-speaking rural person's soul vs a Rrussian-speaking industry worker in a city, a descendent of the Cossacks).
E.g. - if I compare this book to Simon Sebag Montefiore's book "The Romanovs", a book that reads like a fiction novel and makes you empathise and mentally connect to the historic characters and understand their motives. This particular book does not reach that level.
Where this book falls short is making the reader understand and empathise with "the Ukrainian soul". (Sidenote - maybe there are multiple different Ukrainian souls - a Ukrainian living in the west vs in the east, a Ukrainian-speaking rural person's soul vs a Rrussian-speaking industry worker in a city, a descendent of the Cossacks).
E.g. - if I compare this book to Simon Sebag Montefiore's book "The Romanovs", a book that reads like a fiction novel and makes you empathise and mentally connect to the historic characters and understand their motives. This particular book does not reach that level.
May 8, 2022
Kirja Ukrainan historiasta, joka alkaa 1600-luvulta. Mikäli haluaa enemmän tietoa vanhemmista asioista ja vielä pidemmistä linjoista, Plokhy kannattaa lukea.
June 6, 2023
Hyvä sukellus Ukrainan poliittiseen historiaan, joka kärsii liiallisesta tiivistämisestä.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews