Kätkö

Zetterman #3

by Jari Salonen

Kun vanhasta kaivosta löytyy ruumiita, selvittämättä jääneen pankkiryöstön tutkimukset avataan uudelleen. Sympaattisen komisario Zettermanin täytyy jälleen jumpata aivonystyröitään.

Lauttalan latauksena tunnettu pankkiryöstö järisytti aikoinaan pikkukaupungin arkea. Kun ryöstäjien ruumiit löydetään kymmenen vuotta myöhemmin, saa Oili ”Opettaja” Jaakolan tiimi Keskusrikospoliisissa eteensä visaisen tapauksen. Kuka suunnitteli nerokkaan rikoksen ja miten se toteutettiin? Entä kuka tappoi pankkirosvot?

Kun umpikuja uhkaa, työntää lusikkansa soppaan komisario Zetterman. Hän kun on sattumoisin paennut putkiremonttihelvetin keskeltä suoraan Lauttalaan.

Genres: Audiobook, Fiction, Crime

351 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

Reviews

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Jo kolmas Zetterman ihan putkeen eli jos haet varmaotteisesti toimivaa perusdekkaria, tästä kannattaa aloittaa (tai ehkä ekasta osasta mieluiten). Salosella on taito rakennella monimutkaisia juonikulkuja ja tykkään myös tästä hiukan epätyypillisestä päähenkilön taustatarinasta.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Laukkalan pamaus oli huolellisesti suunniteltu pankkiryöstö Laukkalan pikkukaupungissa jo toistakymmentä vuotta aikaisemmin. Ryhmä naamioituneita ryöstäjiä ryntäsi pankkiin, otti virkailijat ja yhden asiakkaan panttivangeiksi ja vaati kuljetusta lentokentälle, jossa piti odottaa lähtövalmis lentokone. Muutaman tunnin pattitilanteen jälkeen panttivangit juoksivat ulos pankista ja pankki räjähti. Rahoja, tallelokeroiden sisältöä eikä ryöstäjiä ei sen koommin nähty - pankin kellariin oli rakennettu käytävä pitäjän uunituoreeseen viemäriverkostoon. Ryöstöön syylliseksi sittemmin todettiin mm. kyseisen pankin johtaja ja viemäreiden rakentamisesta vastuussa ollut kunnaninsinööri. Tai ryöstäjiä ei siis oltu nähty, ennen kuin paikallinen mies - itseasiassa yhden ryöstäjän poika - rakennustöitä tehdessään käytöstä poistetun kaivon purkamisen yhteydessä löytää ryöstäjien ruumiit kaivosta - ja mikä kummallisinta nähtävästi koko ryöstösaaliin ruumiiden alta. Jos ryöstöporukassa oli mukana joku aikaisemmin tuntematon, joka hoiti muut pois päiviltä, niin miksi ihmeessä hän ei ottanut saalista itselleen? Tässä onkin keskusrikospoliisille ja Zettermanille visainen pähkinä purtavaksi. Ikävästi tosin Zetterman katkaisee akillesjänteensä ja joutuu sairaslomalle. Ja kun kotona on vielä putkiremontti, hän muuttaa juurikin Lauttalaan talon- ja koiranvahdiksi tuttavantuttavan kotiin. Samalla hän avustaa paikallispoliisi ystäväänsä, joka selvittelee kummallista tuhopolttojen sarjaa. Mutta voisiko näillä hyvin erilaisilla ja eri aikoina tehdyillä rikoksilla olla yhteys?

Sarja tuntuu parantuvan kirja kirjalta. Letkeää ja sopivan - tosin joskus ehkä hieman liiankin - rauhallista kuvausta, jossa oli ehkä pari turhaa sivujuonta vähemmän kuin edellisissä kirjoissa. Zimmerman itse on mukavan sympaattinen jörrikkä ja hänen kanssaan viihtyy. Tällä kertaa en keksinyt syyllistä niin varhaisessa vaiheessa kuin edellisissä osissa, joten yllätyksellisyyttäkin juonessa oli.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Rikokset ovat tarpeeksi kiinnostavia, että niiden tutkimista jaksaa seurata. Olin utelias loppuratkaisun suhteen.
Tunnelma on kepeä ja kuvaa tavallista elämää onnistumisine ja pettymyksineen.
Tarinassa on mukana paljon huumoria. Ihanin henkilö on pieni Helmi.
Ihanaa että kirjassa oli romantiikkaa.

Jari Salonen osaa hienosti ripotella tietoa kaikkialle sivujuoniin ja punoa niitä yhteen kokonaisuudeksi.

Suosittelen rauhallisen dekkarin ystävälle.

Lukija Antti Viimavirralle 5 tähteä

[Anne Holappa · Rating 2 out of 5]

Mun kolmas Zeta ja nyt tuli vähän notkahdus. Liikaa, ihan liikaa vanhoja radiokuunnelmia, iskelmiä ja loruja.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Tätä sarjaa kuuntelee mielellään, tykkään erityisesti sarjan pienieleisestä huumorista ja nasevasta sanailusta, joka sopii karskienkin rikosten seuraksi.

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Tämäpä oli hyvä lopetus vuoteen. Ratkaisu antaa odottaa itseään. Tässä ei sorruta turhaan jaaritteluun, mutta silti erilaisia tunnetasoja syntyy.