Laukkalan pamaus oli huolellisesti suunniteltu pankkiryöstö Laukkalan pikkukaupungissa jo toistakymmentä vuotta aikaisemmin. Ryhmä naamioituneita ryöstäjiä ryntäsi pankkiin, otti virkailijat ja yhden asiakkaan panttivangeiksi ja vaati kuljetusta lentokentälle, jossa piti odottaa lähtövalmis lentokone. Muutaman tunnin pattitilanteen jälkeen panttivangit juoksivat ulos pankista ja pankki räjähti. Rahoja, tallelokeroiden sisältöä eikä ryöstäjiä ei sen koommin nähty - pankin kellariin oli rakennettu käytävä pitäjän uunituoreeseen viemäriverkostoon. Ryöstöön syylliseksi sittemmin todettiin mm. kyseisen pankin johtaja ja viemäreiden rakentamisesta vastuussa ollut kunnaninsinööri. Tai ryöstäjiä ei siis oltu nähty, ennen kuin paikallinen mies - itseasiassa yhden ryöstäjän poika - rakennustöitä tehdessään käytöstä poistetun kaivon purkamisen yhteydessä löytää ryöstäjien ruumiit kaivosta - ja mikä kummallisinta nähtävästi koko ryöstösaaliin ruumiiden alta. Jos ryöstöporukassa oli mukana joku aikaisemmin tuntematon, joka hoiti muut pois päiviltä, niin miksi ihmeessä hän ei ottanut saalista itselleen? Tässä onkin keskusrikospoliisille ja Zettermanille visainen pähkinä purtavaksi. Ikävästi tosin Zetterman katkaisee akillesjänteensä ja joutuu sairaslomalle. Ja kun kotona on vielä putkiremontti, hän muuttaa juurikin Lauttalaan talon- ja koiranvahdiksi tuttavantuttavan kotiin. Samalla hän avustaa paikallispoliisi ystäväänsä, joka selvittelee kummallista tuhopolttojen sarjaa. Mutta voisiko näillä hyvin erilaisilla ja eri aikoina tehdyillä rikoksilla olla yhteys?
Sarja tuntuu parantuvan kirja kirjalta. Letkeää ja sopivan - tosin joskus ehkä hieman liiankin - rauhallista kuvausta, jossa oli ehkä pari turhaa sivujuonta vähemmän kuin edellisissä kirjoissa. Zimmerman itse on mukavan sympaattinen jörrikkä ja hänen kanssaan viihtyy. Tällä kertaa en keksinyt syyllistä niin varhaisessa vaiheessa kuin edellisissä osissa, joten yllätyksellisyyttäkin juonessa oli.