L'altruismo e la morale

by Francesco Alberoni

Italian

Genres: Philosophy, Nonfiction

123 pages, Paperback

First published January 1, 1988

About the author

Francesco Alberoni (31 December 1929 – 14 August 2023) was an Italian journalist and a professor of sociology.

Reviews

[Mika Auramo · Rating 4 out of 5]

Italialaisen professorikaksikon eli Francesco Alberonin ja Salvatore Vecan teos L'altruismo e la morale on jostain syystä suomennettu nimellä Hyvä ja paha, vaikka kirja käsittelee länsimaista kulttuurihistoriaa filosofian ja teologian näkökulmista, varsinkin lähimmäisenrakkauden määrittelyjä ja seurauksia eri aikoina.

Vajaat satasivuinen opus on nasevasti jäsennelty kymmeneen lukuun, ja niissä pohditaan moraalia, ryhmäegoismia, altruismia ihan uskonpuhdistuksesta marxismiin ja freudilaisuuteen saakka ja siitä ylikin. Lähtökohtana on usein italialaisen yhteiskunnan suhtautuminen kirjan aihepiiriin, ja sitä laajennetaan yleiseurooppalaiselle tasolle.

Kun kerran teologiastakin on kysymys, lähdetään liikkeelle rakkauden käsitteestä, ja muuan Paavali määritteli jumalaisen rakkauden eli agapen ikään kuin lähimmäisenrakkaudeksi, jollainen on ollut modernin kristillisen moraalikäsityksen taustalla. Jumalahan rakastaa tämän käsityksen mukaan uskovaisia niin kuin äiti lastaan, vaikka toinen ei olisi toiminnallaan sen arvoinen. Sen sijaan kreikkalainen rakkauskäsitys (eros) oli puolestaan enemmän ystävyyttä ja estetiikkaa.

Alkujaan kristinusko lupasi pelastusta kaikille uskoville, mutta monien lahkojen kuten kalvinilaisuuden ennaltamäämisrisopin myötä tavallinen seurakuntalainen saikin olla varpaillaan, avautuvatko taivaan portit itselle koskaan. Uudistipa Martti Luther luterilaisen työmoraalinkin niin, että suorittamalla työnsä nurkumatta ja hyvin, se on Jumalan tahto ja ikään kuin jokamiehen pappeutta ja kunnon protestantin arkinen rutiinisuoritus.

Kun on tultu kirjan sivujen myötä antiikista valistusaikaan (ja vielä sen jälkeenkin) on huomattu, että monenkirjavat johonkin kulttuurikontekstiin kuuluvat illuusiot ovat rauenneet. Kun viimeiset skolastiikan rippeet syrjäytyivät valistusaatteiden ja filosofien vanavedessä, kuviteltiin tosissaan, että järki voittaa ja että ihmiset muuttuisivat oikeasti hyviksi ja oikeudenmukaisiksi. Jonkinlaisen sosiaalisen lajisolidaarisuuden luultiin vievän voiton egoismista, kun utilitaristit ja Jeremy Benthamin teorioiden mukaan uskoivat, että jokaisen hyöty olisi pohjimmiltaan sellainen, että se hyödyttäisi mahdollisimman isoa porukkaa ja siten johtaisi onnen maksimointiin.

Totta kai samaan paradigmaan pitää saada myös Immanuel Kant ja järjen etiikka, unohtamatta kategorista imperatiivia, joka Kantin mukaan olisi universaali pakko, että niin todella pitäisi tehdä ikään kuin velvollisuuden kokemuksena. Tekijät asettavat Benthamin ja Kantin ajattelun vastakkain, kun ensimmäinen on todennut kaikenlaisten moraalisten imperatiivien olevan vain hypoteettisia. Velvollisuuden kokemusta onkin hyvä tarkastella vaikkapa kultaisen säännön asemasta hopeisen säännön mukaisesti. Voipa vielä pohtia, voiko muita kohdella ihan sen mukaisesti, miten he kohtelevat itseään.

Universaalista velvollisuuden moraalista päästään työelämään ja sen velvoitteisiin. Siihen yhdistetään Marxin teorioita tietoisuudesta, jollaisen tietysti kommunistinen puolue tarjoaa yksilön ”väärän” tietoisuuden tilalle ideologiaan liittyvine arvoineen. Sitten tuleekin vuoroon Freud ja hänen klassinen kaunamoraalinsa, jota sosialistit vielä nykyäänkin menestyksellisesti käyttävät poliittisessa retoriikassaan. Kuuluuhan tähän varakkaampien ja menestyneempien yksilöiden ja kansanryhmien kadehtimista kaikenlaisten tekopyhyyden naamioiden takaa lausuttuna.

Ihan viimeisessä osiossa on sentään jollain tavalla toivoa tai lohtua yksilölle, joka käy altruismin ja itsekkyyden ristiaallokossa vailla väylää tai majakan kalvakasta loistoa. Silloin onkin hyvä pohdiskella omia arvoja, ihanteita, hyveitä ja jalouttakin. Autonomiaa peräänkuulutetaan, sillä kirjoittajien mukaan moderniin moraalin kuuluu lähteä nimenomaan yksilöstä itsestään ja autonomisesti – ei millään pakottamisella ja pelottelulla. Toki tarvitaan terve määrää epäitsekkyyttä, sielun herkkyyttä ja muiden huomioon ottamista, kun ”muut unohtava hullaantuminen on kuin hengen sairautta, eräänlaista autismia”.

[Isabel Fontes · Rating 4 out of 5]

In Altruismo e Moral, Francesco Alberoni and Salvatore Veca offer a sweeping, erudite meditation on the evolution of morality in Western civilisation. This is not merely a philosophical treatise, but a deeply humanistic inquiry into the origins and trajectories of our moral sensibilities. Contrary to the oft-repeated lament that we are slipping into moral relativism or decline, the authors present a bold and hopeful thesis: morality is not dying, but evolving—refining itself beyond the strictures of fear-based dogma and into a domain governed by both heart and intellect.

The work is ambitious in scope, tracing moral development from the eros of Ancient Greece to the radical love of early Christianity, through the Protestant conscience of Luther, the utilitarian reforms of Bentham, and the categorical imperatives of Kant. The narrative meanders through the dialectics of Hegel, the critique of capitalism by Marx, the provocations of Nietzsche, the inner depths plumbed by Freud, and the modern theories of justice articulated by John Rawls.

Yet what distinguishes this book is not its parade of intellectual landmarks—though these are deftly handled—but its insistence on a core principle: that true morality is born at the intersection of altruism and reason. For Alberoni and Veca, moral action is not merely a product of societal pressure or religious edict, but an organic, dynamic impulse rooted in empathy and guided by thoughtful reflection. It is a vision of ethics that reclaims the individual’s capacity to act justly—not out of obedience, but out of inner conviction.

The prose, while rigorous, remains accessible, imbued with a quiet elegance that honours the complexity of the subject without alienating the reader. One does not merely read Altruismo e Moral; one is invited to engage in a dialogue across centuries, across schools of thought, and ultimately, within oneself.

A book for thinkers, for seekers, and for anyone who has ever asked: “What does it mean to be good?” In an age marked by cynicism and moral fatigue, Alberoni and Veca offer not just an analysis, but a renewal of ethical imagination.

[Simon Brostedt · Rating 5 out of 5]

Den här boken är för den som på ett djupt & allvarligt vis ämnar att leva och handla moraliskt. Vilket självfallet borde vara var och en allena.

[Mizé Fernandes · Rating 5 out of 5]

Very Good!!!