Suurten vesien varsilla jylkyttivät sahat ja tuprusivat tehtaat. Tämän maan hyvinvointia rakennettiin puusta.
Mutta ennen kuin puu muuttui selviksi seteleiksi, se oli otettava avarista erämaista tiettömien taipaleiden takaa kohtuullisin kustannuksin. Tarvittiin sitkeitä suomenhevosia sekä erästä erityistä ihmisen lahkoa, jota sanottiin yleisesti jätkäksi.
Jätkä kaaloi sinisenpurevassa pakkashämärässä petäjien tyvillä ja kuusten helmuksissa selkä höyryten, veteli pokalla rungot nurin, katkoi, kankesi. Työ oli kovaa ja elämän ilot kortilla. Kämpillä oli ritsi, seinässä naula ja elämän luukulta sai soppaa.
Mutta kun tili oli kuitattu, jätkä heitti repun pykälään ja otti suunnan kylille päin. Ja niin kauan kuin raha kahisi taskussa, jätkä eli herroiksi ja hyvitti itselleen ankaran työn vaivoja.
Mitäpä muuta Humu-Hämynenkään ja muut Vituran miehet kuin kauppalaan. Pirssillä mennään jotta pölisee, kamppeita kohennetaan, haukataan suuren maailman herkut, ja kortteeri saadaan Ruusun mökiltä Putrakosta. Vaan ainahan jätkälle sattuu - ja ukkoherra Samperillakin on omat piirustuksensa Vituran miesten varalle.
Simo Hämäläinen iskee rentoa tarinaa rehevistä jätkistä - joiden elämäntavasta ja tempauksista kiertää vieläkin satoja juttuja siellä missä jätkä liikkui. Hän tavoittaa hykerryttävällä tyylillään päähenkilöittensä väljän ja suurpiirteisen elämänasenteen, jonka tuella mennä porskautetaan pahastakin paikasta eikä itketä ollenkaan. Hupaisan kertomuksen taustalla on kaiken aikaa leikitön todellisuus, joka antaa juonen käänteille omaa kitkerää makuaan.
Hauska kertomus menneiden aikojen metsätyöläisistä, jätkistä. Tarinassa seurataan muutaman jätkän touhuja savotalta kauppalaan ja lopulta kilpailuun perinteisen sahan ja moottoriversion välillä. Ennen kisailua jätkät ehtivät hoitaa itsensä syyttöminä putkaan, välttää putkan syyllisinä joukkotappelun jäljiltä ja muutenkin pistää hyrskyn myrskyn.
Jätkät ei ole Simo Hämäläisen paras kirja, mutta hauskaa luettavaa se kuitenkin on. Tykkään lukea vanhaa, murrevoittoista kieltä eikä hurtti huumorikaan pahitteeksi ole.