What do you think?
Rate this book
Pilatus
Mukaansa tempaava sukellus ajanlaskumme alun ihmiskohtaloihin
Pontius Pilatus luulee kokeneensa kaiken, kun Rooman jumalat päättävät pitää häntä vielä kerran pilkkanaan. Hän menettää asemansa Juudean prefektinä, hänen päätään vaaditaan vadille ja hänen vaimonsa on valmistellut hänelle salassa järkyttävän yllätyksen. Pilatus kääntyy kohti menneisyyttään, koettuja sotia ja seikkailuja, juonitteluja vallan käytävillä, rakkautta ja vihaa. Hän yrittää ymmärtää elämäänsä imperiumin orjana.
Asko Sahlbergin romaanissa traaginen kohtaa koomisen ja historian myyttisistä hahmoista, Rooman keisareista ja juutalaisten profeetoista, tulee lihaa ja verta. Pilatus kasvaa armottomaksi pyrkyryyden, ahneuden ja vallanhimon kuvaukseksi. Samalla se on tilitys kulttuurien ja uskontojen yhteentörmäyksestä ja uusi tulkinta alkukristittyjen vaiheista.
Pontius Pilatus luulee kokeneensa kaiken, kun Rooman jumalat päättävät pitää häntä vielä kerran pilkkanaan. Hän menettää asemansa Juudean prefektinä, hänen päätään vaaditaan vadille ja hänen vaimonsa on valmistellut hänelle salassa järkyttävän yllätyksen. Pilatus kääntyy kohti menneisyyttään, koettuja sotia ja seikkailuja, juonitteluja vallan käytävillä, rakkautta ja vihaa. Hän yrittää ymmärtää elämäänsä imperiumin orjana.
Asko Sahlbergin romaanissa traaginen kohtaa koomisen ja historian myyttisistä hahmoista, Rooman keisareista ja juutalaisten profeetoista, tulee lihaa ja verta. Pilatus kasvaa armottomaksi pyrkyryyden, ahneuden ja vallanhimon kuvaukseksi. Samalla se on tilitys kulttuurien ja uskontojen yhteentörmäyksestä ja uusi tulkinta alkukristittyjen vaiheista.
15 pages, Audiobook
First published September 1, 2016
6 people are currently reading
83 people want to read
About the author
Asko Sahlberg
23 books13 followersAsko Sahlberg, born 1964, has acquired a fame in Finland that has yet to be replicated in the English speaking world. He published his first novel in 2000 and has written steadily since then, completing his ninth work, The Brothers, in 2010.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
February 4, 2017
Vuoden ensimmäinen kirja oli sitä tasoa, että aika paljon saavat seuraavat vakuuttaa päästäkseen edes sen kannoille. Sahlberg ei petä: lukija uppoutuu Pontius Pilatuksen ajatuksiin ja elämään, Roomaan ja Juudeaan, tapahtumiin ja tekoihin. Juoni etenee ja tarina tempaisee mukaansa, mutta samalla Sahlberg kirjoittaa viisaasti ajan olemuksesta, vallanhalusta ja inhimillisyydestä.
February 2, 2017
"Uusi Waltari", sanoi HS, mutta minusta Sahlbergin Pilatus on lähempänä Jerry Cottonia.
Nopeasti luettavan kirjan tarjoamat vaihtoehtoiset faktat Jeesuksen elämästä lähinnä haukotuttavat. Pisteet kuitenkin siitä, että keisariajan historiantutkimusta on luettu.
Nopeasti luettavan kirjan tarjoamat vaihtoehtoiset faktat Jeesuksen elämästä lähinnä haukotuttavat. Pisteet kuitenkin siitä, että keisariajan historiantutkimusta on luettu.
September 1, 2023
Asko Sahlbergin Pilatus-aiheinen romaani oli erikoinen lukukokemus. Kirja kertoo siis roomalaisesta prefektistä, joka tarinan mukaan pesi kätensä tuomittuaan Jeesuksen kuolemaan ja vapautettuaan erään Barabbaan.
Romaani alkaa saman oloisesti kuin Waltarin Sinuhe vanhan miehen muisteluista, mutta siihen se sitten jääkin. Tarina lähtee liikkeelle, kun valtakunnassa on keisari vaihtunut, ja Pilatuksen on aika mennä Palestiinasta Rooman senaatin kuultavaksi. Merimatka alkaa ja samalla takauma minäkertojan varhaisempiin vaiheisiin.
Hypätään Varuksen legiooniin, jotka tuhoutuivat taisteluissa germaaneja vastaan. Pakomatkalla Pontius tapaa erään Seianus-nimisen jalosukuisen, jonka ansiosta tie aukeaa pretoriaanikaartiin ja valtaapitävien suosioon ja keskelle Rooman valtaytimen juonitteluja. Niissä Pontius onnistuukin luovimaan kaverinsa avustuksella.
Kertomuksessa on historiallisia tapahtumia, ja myös molemmat Tiberiuksen pojat, joille käykin köpelösti. Sitten alkaa koko stoori tökkiä, kun kaverit alkavat kutsua kiipijää Pontius ”Ponna” Pilatukseksi. Jeesus-niminen nasaretilainen kirvesmies pykää Palestiinaan muuttaneelle prefektille hevostallin kattoparruja ja vaimolle koristeellisen lipaston. Kun ukkovarvasta kolottaa, ”Ponna” toivoo, että samainen ihmeidentekijä-Jeesus parantaisi myös prefektin kintun. Överimmäksi menee, kun vähäpätöinen prefekti lyöttäytyy Tiberiuksen frendiksi ja kavaltaa entisen ystävänsä Seianuksen vallankaappausyrityksen prinsiipille. Ihastuupa Pilatus vielä erääseen Maria Magdalenaan. Tarinassa on totta kai Kaifas, Johannes Kastaja ja juutalaisten juonitteluja. Vaimo Claudia jää lähinnä statistiksi ja miehensä viininlitkimisen sivustakatsojaksi. Loppu meneekin sitten ihan melodraaman puolelle, kun Jeesus alkaa kuolemansa jälkeen kummittelemaan Pilatukselle ja muuttaa sittemmin koko perheen elämän.
Aika lailla on tullut luettua historiallisia romaaneja, ja tämä ei onnistu viemään menneeseen aikakauteen. Teksti on pinnallista, henkilöhahmot hyvin ohuita, ja romaani rakentuu liiaksi historiallisten tapahtumien väkinäiseen sovittamiseen Pilatuksen sepitettyihin vaiheisiin. Välillä mennään ikään kuin Seianuksen ja senaattorien sukuselvittelyihin historiallisten lähteiden ja Wikipedian perusteella. Protagonisti jää välillä ihan sivustakatsojaksi, eikä hänestä saa sen paremmin syntipukkia tai lukijan sympatioiden kohdettakaan tämän köyriessä kurvikasta orjaansa menneiden loiston päivien jälkeen.
Sanastollisin keinoin toki pyritään viemään lukija roomalaistunnelmiin, kun paikannimet ovat vanhahtavia latinalaiseen tapaan kuten Palestina ja Antiochia. Kartalle sijoittamista olisi helpottanut, jos tapahtumapaikoista olisi sellainen ollut, sillä harvalla lukijalla antiikin tuntemus riittää sijoittamaan useimmat kirjan mestat omille sijoilleen. Jonkin verran on myös sotilassanastoa, mutta sekin jää ihan vaiheeseen. Kenturio ja optio ja mainitaan, mutta siihen se melkein jääkin. Sotilasvarusteista ainoastaan gladius-miekkaa kutsutaan omalla nimellään. Edes kilpeä (scutum) tai tikaria (pugio) ei ole käytetty jostain kumman syystä. Myös miljöön kuvaus on varsin olematonta, eikä palatseista, toreista eikä temppeleistä saa juurikaan kummoista mielikuvaa. Kirjoitusvirheitä oli myös runsaasti, ja yhdellä aukeamalla useampikin yhdyssanavirhe.
Jeesuksen ymppääminen Raamatun-sitaatteineen ei oikein ota toimiakseen, ja aika kauaksi jäädään uskonnollisen tematiikan liittämisessä romaanin aineksiin niin kuin jollakin Lagerqvistillä tai Sienkiewiczillä.
Romaani alkaa saman oloisesti kuin Waltarin Sinuhe vanhan miehen muisteluista, mutta siihen se sitten jääkin. Tarina lähtee liikkeelle, kun valtakunnassa on keisari vaihtunut, ja Pilatuksen on aika mennä Palestiinasta Rooman senaatin kuultavaksi. Merimatka alkaa ja samalla takauma minäkertojan varhaisempiin vaiheisiin.
Hypätään Varuksen legiooniin, jotka tuhoutuivat taisteluissa germaaneja vastaan. Pakomatkalla Pontius tapaa erään Seianus-nimisen jalosukuisen, jonka ansiosta tie aukeaa pretoriaanikaartiin ja valtaapitävien suosioon ja keskelle Rooman valtaytimen juonitteluja. Niissä Pontius onnistuukin luovimaan kaverinsa avustuksella.
Kertomuksessa on historiallisia tapahtumia, ja myös molemmat Tiberiuksen pojat, joille käykin köpelösti. Sitten alkaa koko stoori tökkiä, kun kaverit alkavat kutsua kiipijää Pontius ”Ponna” Pilatukseksi. Jeesus-niminen nasaretilainen kirvesmies pykää Palestiinaan muuttaneelle prefektille hevostallin kattoparruja ja vaimolle koristeellisen lipaston. Kun ukkovarvasta kolottaa, ”Ponna” toivoo, että samainen ihmeidentekijä-Jeesus parantaisi myös prefektin kintun. Överimmäksi menee, kun vähäpätöinen prefekti lyöttäytyy Tiberiuksen frendiksi ja kavaltaa entisen ystävänsä Seianuksen vallankaappausyrityksen prinsiipille. Ihastuupa Pilatus vielä erääseen Maria Magdalenaan. Tarinassa on totta kai Kaifas, Johannes Kastaja ja juutalaisten juonitteluja. Vaimo Claudia jää lähinnä statistiksi ja miehensä viininlitkimisen sivustakatsojaksi. Loppu meneekin sitten ihan melodraaman puolelle, kun Jeesus alkaa kuolemansa jälkeen kummittelemaan Pilatukselle ja muuttaa sittemmin koko perheen elämän.
Aika lailla on tullut luettua historiallisia romaaneja, ja tämä ei onnistu viemään menneeseen aikakauteen. Teksti on pinnallista, henkilöhahmot hyvin ohuita, ja romaani rakentuu liiaksi historiallisten tapahtumien väkinäiseen sovittamiseen Pilatuksen sepitettyihin vaiheisiin. Välillä mennään ikään kuin Seianuksen ja senaattorien sukuselvittelyihin historiallisten lähteiden ja Wikipedian perusteella. Protagonisti jää välillä ihan sivustakatsojaksi, eikä hänestä saa sen paremmin syntipukkia tai lukijan sympatioiden kohdettakaan tämän köyriessä kurvikasta orjaansa menneiden loiston päivien jälkeen.
Sanastollisin keinoin toki pyritään viemään lukija roomalaistunnelmiin, kun paikannimet ovat vanhahtavia latinalaiseen tapaan kuten Palestina ja Antiochia. Kartalle sijoittamista olisi helpottanut, jos tapahtumapaikoista olisi sellainen ollut, sillä harvalla lukijalla antiikin tuntemus riittää sijoittamaan useimmat kirjan mestat omille sijoilleen. Jonkin verran on myös sotilassanastoa, mutta sekin jää ihan vaiheeseen. Kenturio ja optio ja mainitaan, mutta siihen se melkein jääkin. Sotilasvarusteista ainoastaan gladius-miekkaa kutsutaan omalla nimellään. Edes kilpeä (scutum) tai tikaria (pugio) ei ole käytetty jostain kumman syystä. Myös miljöön kuvaus on varsin olematonta, eikä palatseista, toreista eikä temppeleistä saa juurikaan kummoista mielikuvaa. Kirjoitusvirheitä oli myös runsaasti, ja yhdellä aukeamalla useampikin yhdyssanavirhe.
Jeesuksen ymppääminen Raamatun-sitaatteineen ei oikein ota toimiakseen, ja aika kauaksi jäädään uskonnollisen tematiikan liittämisessä romaanin aineksiin niin kuin jollakin Lagerqvistillä tai Sienkiewiczillä.
May 18, 2025
Finlandia-revisited:
Tavoitteena lukea joitakin Finlandia-ehdokkuuden ulkopuolelle jätettyjä teoksia, joita on saatettu julkisuudessa pitää hyvinkin ehdokkuuden arvoisina (tai joita itse olisin voinut veikata ehdolle kirjailijoiden aiemman tuotannon perusteella).
4.
4,5/5 Asko Sahlberg: Pilatus 2016
Nyt olen lukenut kaikki kolme Asko Sahlbergin historiallista romaania antiikin Rooman suurmiehistä: Herodes (2013)
Pilatus (2016) ja Pompeius (2024). Tuleekohan näitä vielä lisääkin? Ei ainakaan mua haittaisi. Tämän Pilatuksen olin kuunnellut jo aiemmin äänikirjana (5/5?) ja nyt sitten luin (4,5/5). Jos nämä pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen, niin ehkä se olisi sama kuin julkaisujärjestyskin: Herodes > Pilatus > Pompeius. Tässä Pilatuksessa Sahlberg tekee saman kuin Herodeksessakin: eli ottaa Uudessa testamentissa sivuhenkilöksi jäävän hahmon romaaninsa keskus- ja nimikkohenkilöksi – ja jättää sitten taas vuorostaan Uuden testamentin keskushenkilöt (ennen muuta Jeesuksen tai Jeshuan) omassa kirjassaan sivurooleihin; ja samalla hän kirjoittaa näille UT:n henkilöille vaihtoehtoiset ja hyvinkin paljon UT:n omasta kuvauksesta poikkeavat historiat. Tätä kutsutaan taiteilijan vapaudeksi – mikä ei tietysti itseäni häiritse tippaakaan. Uskoni kohde ei kuitenkaan ole tämä Sahlbergin Jeshua vaan ihan se vanha UT:n Jeesus. Erinomainen romaani, jonka olisin hyvinkin voinut kelpuuttaa omalle Finlandia-ehdokaslistalleni – laitan sen vähintäänkin viiden oikeasti ehdolle päässeen romaanin edelle:
4,5 Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet 2016
[4,5 Asko Sahlberg: Pilatus 2016]
4+ Tommi Kinnunen: Lopotti 2016
4+ Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä 2016
4+ Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista 2016V
4+ Peter Sandström: Laudatur 2016
4 Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan 2016
Tavoitteena lukea joitakin Finlandia-ehdokkuuden ulkopuolelle jätettyjä teoksia, joita on saatettu julkisuudessa pitää hyvinkin ehdokkuuden arvoisina (tai joita itse olisin voinut veikata ehdolle kirjailijoiden aiemman tuotannon perusteella).
4.
4,5/5 Asko Sahlberg: Pilatus 2016
Nyt olen lukenut kaikki kolme Asko Sahlbergin historiallista romaania antiikin Rooman suurmiehistä: Herodes (2013)
Pilatus (2016) ja Pompeius (2024). Tuleekohan näitä vielä lisääkin? Ei ainakaan mua haittaisi. Tämän Pilatuksen olin kuunnellut jo aiemmin äänikirjana (5/5?) ja nyt sitten luin (4,5/5). Jos nämä pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen, niin ehkä se olisi sama kuin julkaisujärjestyskin: Herodes > Pilatus > Pompeius. Tässä Pilatuksessa Sahlberg tekee saman kuin Herodeksessakin: eli ottaa Uudessa testamentissa sivuhenkilöksi jäävän hahmon romaaninsa keskus- ja nimikkohenkilöksi – ja jättää sitten taas vuorostaan Uuden testamentin keskushenkilöt (ennen muuta Jeesuksen tai Jeshuan) omassa kirjassaan sivurooleihin; ja samalla hän kirjoittaa näille UT:n henkilöille vaihtoehtoiset ja hyvinkin paljon UT:n omasta kuvauksesta poikkeavat historiat. Tätä kutsutaan taiteilijan vapaudeksi – mikä ei tietysti itseäni häiritse tippaakaan. Uskoni kohde ei kuitenkaan ole tämä Sahlbergin Jeshua vaan ihan se vanha UT:n Jeesus. Erinomainen romaani, jonka olisin hyvinkin voinut kelpuuttaa omalle Finlandia-ehdokaslistalleni – laitan sen vähintäänkin viiden oikeasti ehdolle päässeen romaanin edelle:
4,5 Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet 2016
[4,5 Asko Sahlberg: Pilatus 2016]
4+ Tommi Kinnunen: Lopotti 2016
4+ Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä 2016
4+ Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista 2016V
4+ Peter Sandström: Laudatur 2016
4 Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan 2016
December 20, 2020
4.5 tähteä.
Vain 83 reittausta? Kirjan kuuluisi olla suuri suomalainen klassikko, niin hyvä se on.
Ihan jo heti ekalla sivulla näki, että nyt on lukija erittäin taitavissa käsissä. Ei muuta kun ota hyvä asento ja nauti. Tässä on oikeastaan kaikkea mistä tykkään: upea tunteisiin vetoava tekstl ja hieno selkeä juoni. Ajatonta, läpeensä tyylikästä. Väkisin tuli Waltari mieleen.
Pakko änkeä tämä vuoden Top 5 kirjojen joukkoon, vaikka tunkua siellä on kovasti.
Vain 83 reittausta? Kirjan kuuluisi olla suuri suomalainen klassikko, niin hyvä se on.
Ihan jo heti ekalla sivulla näki, että nyt on lukija erittäin taitavissa käsissä. Ei muuta kun ota hyvä asento ja nauti. Tässä on oikeastaan kaikkea mistä tykkään: upea tunteisiin vetoava tekstl ja hieno selkeä juoni. Ajatonta, läpeensä tyylikästä. Väkisin tuli Waltari mieleen.
Pakko änkeä tämä vuoden Top 5 kirjojen joukkoon, vaikka tunkua siellä on kovasti.
June 8, 2017
Hämmentävä, hengästyttävä ja ajatuksia herättävä. Pidin kielestä!
June 20, 2021
Miten hieno kirja! Antiikin Rooma ja kristinuskon alkuvaiheet heräävät eloon uskottavalla tavalla Pontius Pilatuksen tarinan kautta. Kiinnostus historiallista Jeesusta kohtaan heräsi.
March 25, 2019
Välillä hieno ja tunnelmallinen historiallinen eepos, joka kuitenkin kärsii välillä eräänlaisesta harhailusta. Keisarikunnan historia on Sahlbergilla hienosti hallussa ja historiallinen miljöö maalataan kirjassa hienosti esiin. Varsinkin tarinan alussa kirja kuitenkin kärsii historiallisten romaanien perisynnistä, missä päähenkilö ei ole itse tarpeeksi aktiivinen toimija, vaan enemmän kuin lehti joka ajelehtii tapahtumien virrassa. Niinpä alussa koko Pilatukseen oli vaikea päästä kiinni. Päähenkilö ei ollut mielestäni myöskään ihan täysin uskottava suhteessaan valtaan ja väkivaltaan. Ehkä tässä oli tarkoituksella yritetty kuvata jotain psykologista ristiriitaa, mutta siinä ei ainakaan täysin onnistuttu. Myös Seianuksen ja Jeesuksen välille pyrittiin rakentamaan yhteyttä, mutta jälleen tämä jäi itseltäni tavoittamatta. Voi olla että tässä vika on enemmän lukijassa. Tyylillisesti ja kielellisesti "moderni Waltari" ei pääse lähellekään vanhaa Waltaria.
January 4, 2018
A very good historical novel, maybe a bit disappointeed about the ending. But very entertaining, well written.
July 17, 2017
Olipa vetävä ja todella hyvin kirjoitettu historiallinen romaani. Koukkuun jäin!
March 17, 2019
Ihminen ei muutu. Aina yhtä julma ja ahne.
June 26, 2025
dnf, p276
March 13, 2017
Pyrkiikö Sahlberg Waltariksi Waltarin paikalle? Ei yllä läheskään samalle tasolle! Periaatteessa kiinnostava historian näkökulmasta, mutta toteutus melko tylsää jaarittelua Roman keisarikunnan valtajuonitteluista. Ilmeisesti pyrkii antamaan Pilatuksesta monitahoisen ja inhimillisen kuvan, mutta ei pääse oikein pinnan alle.
August 8, 2020
Asko Sahlberg Pilatus kertoo nimensä mukaisesti Juudean maaherra Pontius Pilatuksesta. Jokainen tuntee hänet vähintään jouluevankeliumista, mutta mikä oli hänen suhteensa juutalaisiin ja Jeesukseen. Muiden muassa tätä Sahlberg romaanissaan pohtii. Sahlberg käyttää Jeesuksen nimestä muotoa Jeshua, mikä onkin varmasti lähempänä alkuperäistä lausumista.
Sahlbergin ehdottama näkemys Jeesuksesta on varsin kiinnostava. Aluksin Pilatus ja Jeesus tuntevat toisensa henkilökohtaisesti. Jeesus on puusepän ominaisuudessa valmistanut hänen vaimolleen vaatekaapin.
Sahlbergin Pilatus saa juutalaisista harmaita hiuksia, mutta ei vihaa heitä. Hän on valmis koviin toimiin, mikäli valtakunnan lakeja ei noudateta, mutta niin tuntuu olevan vähän jokainen roomalainen virkamies, josta olen alkuperäislähteissä tai fiktiossa lukenut.
Samoin Pilatus (varsin periroomalaiseen tapaan) usein huomauttaa, että juutalaisten suhtautuminen uskontoonsa ei ole käytännöllistä.
Kiinnostava on myös Pilatuksen suhde vaimoonsa ja lopulta tämän lähtö seuraamaan Jeesuksen oppia. Pilatuskin pitää kyllä hirtehisen huumorin omaavasta ja selvästi draaman kaaren tuntevasta Jeesuksesta, mutta viittaa tämän sanoille pääasiassa kintaalla.
Kuitenkin tuon nasaretilaisen opettajan ääni vaivaa häntä vielä pitkään Juudeasta poistumisen jälkeen. Lisäksi kirja kuvaa kiinnostavasti Tiberiuksen keisarikauden loppuajan politiikkaa Roomassa, jossa Seianus pitää tiukasti vallan kahvasta kiinni.
Sahlberg maalaa Pilatuksesta yllättävän filosofisen kuvan. Hän pohtii elämän varreellaan keräämissään aforistisissa mietteissä suuriakin teemoja. Suosittelen kirjaa lämpimästi ja tartun tulevaisuudessa itse sen sisarteokseen Herodekseen.
Sahlbergin ehdottama näkemys Jeesuksesta on varsin kiinnostava. Aluksin Pilatus ja Jeesus tuntevat toisensa henkilökohtaisesti. Jeesus on puusepän ominaisuudessa valmistanut hänen vaimolleen vaatekaapin.
Sahlbergin Pilatus saa juutalaisista harmaita hiuksia, mutta ei vihaa heitä. Hän on valmis koviin toimiin, mikäli valtakunnan lakeja ei noudateta, mutta niin tuntuu olevan vähän jokainen roomalainen virkamies, josta olen alkuperäislähteissä tai fiktiossa lukenut.
Samoin Pilatus (varsin periroomalaiseen tapaan) usein huomauttaa, että juutalaisten suhtautuminen uskontoonsa ei ole käytännöllistä.
Kiinnostava on myös Pilatuksen suhde vaimoonsa ja lopulta tämän lähtö seuraamaan Jeesuksen oppia. Pilatuskin pitää kyllä hirtehisen huumorin omaavasta ja selvästi draaman kaaren tuntevasta Jeesuksesta, mutta viittaa tämän sanoille pääasiassa kintaalla.
Kuitenkin tuon nasaretilaisen opettajan ääni vaivaa häntä vielä pitkään Juudeasta poistumisen jälkeen. Lisäksi kirja kuvaa kiinnostavasti Tiberiuksen keisarikauden loppuajan politiikkaa Roomassa, jossa Seianus pitää tiukasti vallan kahvasta kiinni.
Sahlberg maalaa Pilatuksesta yllättävän filosofisen kuvan. Hän pohtii elämän varreellaan keräämissään aforistisissa mietteissä suuriakin teemoja. Suosittelen kirjaa lämpimästi ja tartun tulevaisuudessa itse sen sisarteokseen Herodekseen.
December 29, 2016
Alun takkuilun jälkeen (vika ei välttämättä kirjassa vaan lukemisajankohdassa) muodostui ihan kelpo romaaniksi. Kiinnostavaa ajankuvausta ajattomassa tarinassa ihmisenä olemisen raadollisuudesta. En kuitenkaan innostunut yhtä lailla kuin aiemmin lukemastani Sahlbergin Irinan kuolemista.
Displaying 1 - 15 of 15 reviews