What do you think?
Rate this book
Ota elämä vakavasti: negatiivisen ajattelijan opas
Myönteisen ajattelun voittokulkua eivät näytä pysäyttävän tieteelliset vastalauseet eikä yhteiskuntakritiikki. Ainakin julkista keskustelua se pitelee pihdeissään: laajalle varsinaisen olopiirinsä ulkopuolelle leviävää elämäntyylipuhetta hallitsevat omalla autuudellaan ylpeilevät ja erinomaisuudestaan omakuvia jakavat positiivisen asenteen lähettiläät ja lobbarit. OTA ELÄMÄ VAKAVASTI on tavallista järeämpi väline katteettoman hehkutuksen erittelyyn ja todellisten elämänkysymysten käsittelyyn.
"Moraalista onnistumista ja menestystä korostava poseeraaminen voi pahimmillaan köyhdyttää ja rappeuttaa moraalista kieltä", teos varoittaa. Samalla heikentyvät "moraalisen toiminnan ja arvioinnin käytännöt, joihin yksilöinä ja yhteisöinä osallistumme". Kokemus niin hyvästä ja pahasta kuin oikeasta ja väärästä pinnallistuu ja yksipuolistuu. Tapahtumakulkua heijastavat ja kiihdyttävät sekä yksilöitä kouliva itseapuhöttö että yhteisöjä trimmaava konsulttihumpuuki. Hukataan taju elämän vaikeudesta ja eettisyyden painosta.
Vakavalle elämänfilosofialle on harvoin ollut yhtä kiireellistä tarvetta kuin nyt. Elämiseen kuuluvia huolia ja murheita ei pidä kieltää tai kätkeä kritiikittömän luovuuden, kapeasti ymmärretyn kilpailukyvyn tai äkkinäisesti teeskennellyn ratkaisukeskeisuuden nimissä. Mitään kestävästi myönteistä ei synny tunnustamatta ja tutkailematta olemassaolon pulmallisuutta ja omaa rajallisuuttamme täydessä painossaan.
OTA ELÄMÄ VAKAVASTI tarjoaa rautaisannoksen vanhaa viisautta ja uutta tutkimusta. Yleistajuisena tietokirjana se evästää ongelmalliseen mutta ongelmallisuudessaan mielekkääseen elämään.
"Moraalista onnistumista ja menestystä korostava poseeraaminen voi pahimmillaan köyhdyttää ja rappeuttaa moraalista kieltä", teos varoittaa. Samalla heikentyvät "moraalisen toiminnan ja arvioinnin käytännöt, joihin yksilöinä ja yhteisöinä osallistumme". Kokemus niin hyvästä ja pahasta kuin oikeasta ja väärästä pinnallistuu ja yksipuolistuu. Tapahtumakulkua heijastavat ja kiihdyttävät sekä yksilöitä kouliva itseapuhöttö että yhteisöjä trimmaava konsulttihumpuuki. Hukataan taju elämän vaikeudesta ja eettisyyden painosta.
Vakavalle elämänfilosofialle on harvoin ollut yhtä kiireellistä tarvetta kuin nyt. Elämiseen kuuluvia huolia ja murheita ei pidä kieltää tai kätkeä kritiikittömän luovuuden, kapeasti ymmärretyn kilpailukyvyn tai äkkinäisesti teeskennellyn ratkaisukeskeisuuden nimissä. Mitään kestävästi myönteistä ei synny tunnustamatta ja tutkailematta olemassaolon pulmallisuutta ja omaa rajallisuuttamme täydessä painossaan.
OTA ELÄMÄ VAKAVASTI tarjoaa rautaisannoksen vanhaa viisautta ja uutta tutkimusta. Yleistajuisena tietokirjana se evästää ongelmalliseen mutta ongelmallisuudessaan mielekkääseen elämään.
272 pages, Paperback
Published January 1, 2018
8 people are currently reading
119 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
January 10, 2019
Näin tehdään tieteen popularisointia! 14:sta esseestä koostuva kokonaisuus, joka perustelee sitä, miksi elämässä ei tulisi heittäytyä mukaan kukoistus-puheeseen ja konsulttijargoniin. Pidin paljon. Ehkä 4,5 tähteä, mutta pyöristetään viiteen samalla rahalla!
November 25, 2020
Sami Pihlströmin opaskirja ei ole sellainen sanan varsinaisessa merkityksessä, jos on tottunut amerikkalaistyylisiin itseapuoppaisiin, joiden avulla saa omat elämänasenteensa uuteen kuosiin. Oikeastaan vasta kirjan loppuvaiheessa lukijan harhaileva katse kenties tavoittaa oleellisen, eli se negatiivinen asenne tulee suunnata filosofiaan itseensä. Tekijä kutsuukin filosofian negatiivista näkökulmaa maailmaan inhimillisen ajattelun yhdeksi tärkeimmistä saavutuksista.
Täytyy myöntää, että kirja oli aika puuduttavaa luettavaa, kun en varsinaisesti kuulunut kohderyhmään, joka lienee uskonnonfilosofian opiskelijat jossain opintojen myöhäisvaiheessa. Neljääntoista lukuun jaetut esseet ovat ikään kuin luentoja, joihin johdatellaan samoin kuin joskus muistan filosofian luennoilla olleen yliopistossa. Lopussa on vielä yhteen pötköön lisätyt lukujen liitteet ja sisällysluettelo. Hakusanasto puuttuu kokonaan, ja sieltä käsin olisi voinut bongata Wittgensteinin, Levinasin ja muut toistuvasti esiintyvät filosofit eri luvuissa.
Etiikka, ontologia ja uskonnollisuus moraalisaarnoineen on vahvasti läsnä. Sitten kirjoittaja sortuu paasaamaan rasismin ja viinanjuonnin moraalittomuudesta. Lisäksi kirjoittaja patistaa muuttamaan asenteitaan ja käymään barrikadeille epäeettistä toimintaa vastaan. Välillä juututaan Hegelin maailmanhenkeen, ja sieltä ponnistetaan Hilary Putnamin, Levinasin, Heideggerin, Wittgensteinin, Kantin, Schopenhaurerin ja monien muiden avulla nykyaikaan, sankaruuteen, sotaan ja maanviljelykseenkin monien muiden aiheiden lisäksi.
Itsekin sain uutta näkökulmaa niin viinan kuin maanviljelynkin filosofiaan ja hautausmaiden materialisointiin – ympäristöetiikkaa ja -estetiikkaa unohtamatta. Pahuutta ja moraalittomuutta nähdään vähän joka puolella, ja vaurastaminenkin voi olla siksi problemaattista. Pahuuden dilemman kimppuun käydään myös kirjallisuusmallein, jolloin Dostojevskilta ja Linnalta poimitaan muutamia epeleitä lähempään tarkasteluun.
Jos varsinkin on kiinnostunut pragmaattisesta uskonnonfilosofiasta, omien moraalikäsitysten tarkastelusta, elämänarvoista ja eettisestä perustasta, kirja on kyllä suositeltavaa luettavaa. Kantin kategoriseen imperatiiviin näyttäisi moraalinen velvollisuus kiteytyvän: pitäähän sen moraalin olla ehdotonta.
Täytyy myöntää, että kirja oli aika puuduttavaa luettavaa, kun en varsinaisesti kuulunut kohderyhmään, joka lienee uskonnonfilosofian opiskelijat jossain opintojen myöhäisvaiheessa. Neljääntoista lukuun jaetut esseet ovat ikään kuin luentoja, joihin johdatellaan samoin kuin joskus muistan filosofian luennoilla olleen yliopistossa. Lopussa on vielä yhteen pötköön lisätyt lukujen liitteet ja sisällysluettelo. Hakusanasto puuttuu kokonaan, ja sieltä käsin olisi voinut bongata Wittgensteinin, Levinasin ja muut toistuvasti esiintyvät filosofit eri luvuissa.
Etiikka, ontologia ja uskonnollisuus moraalisaarnoineen on vahvasti läsnä. Sitten kirjoittaja sortuu paasaamaan rasismin ja viinanjuonnin moraalittomuudesta. Lisäksi kirjoittaja patistaa muuttamaan asenteitaan ja käymään barrikadeille epäeettistä toimintaa vastaan. Välillä juututaan Hegelin maailmanhenkeen, ja sieltä ponnistetaan Hilary Putnamin, Levinasin, Heideggerin, Wittgensteinin, Kantin, Schopenhaurerin ja monien muiden avulla nykyaikaan, sankaruuteen, sotaan ja maanviljelykseenkin monien muiden aiheiden lisäksi.
Itsekin sain uutta näkökulmaa niin viinan kuin maanviljelynkin filosofiaan ja hautausmaiden materialisointiin – ympäristöetiikkaa ja -estetiikkaa unohtamatta. Pahuutta ja moraalittomuutta nähdään vähän joka puolella, ja vaurastaminenkin voi olla siksi problemaattista. Pahuuden dilemman kimppuun käydään myös kirjallisuusmallein, jolloin Dostojevskilta ja Linnalta poimitaan muutamia epeleitä lähempään tarkasteluun.
Jos varsinkin on kiinnostunut pragmaattisesta uskonnonfilosofiasta, omien moraalikäsitysten tarkastelusta, elämänarvoista ja eettisestä perustasta, kirja on kyllä suositeltavaa luettavaa. Kantin kategoriseen imperatiiviin näyttäisi moraalinen velvollisuus kiteytyvän: pitäähän sen moraalin olla ehdotonta.
February 13, 2023
Mielenkiintoista lukea hyvin toisenlaista näkökulmaa elämään ja ajatteluun. Mm. kärsimyksen ja pahan teemat puhuttelivat.
Aika raskas - osa jutuista oli vaikeaa ymmärtää. Siksi annoin vain kolme.
Aika raskas - osa jutuista oli vaikeaa ymmärtää. Siksi annoin vain kolme.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews