What do you think?
Rate this book
Kummeli – Erittäin hyvin sanottu
Kummeli syntyi pirkanmaalaisten jätkien videohölmöilyistä ja johti suosittuun sketsisarjaan ja useisiin menestyselokuviin ja -näytelmiin. Vuosien varrella viihderyhmältä on syntynyt myös paljon legendaarista musiikkia sekä yleiskieleenkin tarttuneita hokemia.
Pelleiltyään 25 vuotta kummelit päättivät kertoa tarinansa tietokirjailija Tuomas Marjamäelle. Äänessä ovat Timo Kahilainen, Olli Keskinen ja kaikki Heikit Silvennoisesta Helaan ja Vihiseen. He muistelevat, miten Mauno Ahonen, Matti Näsä, Speedy ja Saku sekä moni muu suosikkihahmo sai alkunsa. Miksi ohjelman nimiehdotuksista valittiin juuri Kummeli eikä Kusipäät? Kenen nauru pilasi useimmin kuvaukset? Miksi Vihinen on aina alasti?
Huumori on vakava laji, ja sen tietävät kummelitkin. Sketsejä on tehtävä myös silloin, kun muu elämä ei liiemmin naurata. Kummelit puhuvat rehellisesti ja avoimesti, mutta pilke silmäkulmassaan pitkän uran huipuista ja karikoista.
Jos olet aina rakastanut Kummelia tai jos et ole ikinä voinut sitä sietää, tämä kirja on tarkoitettu juuri sinulle. Teos kuuluu parhaaseen A-ryhmään.
Pelleiltyään 25 vuotta kummelit päättivät kertoa tarinansa tietokirjailija Tuomas Marjamäelle. Äänessä ovat Timo Kahilainen, Olli Keskinen ja kaikki Heikit Silvennoisesta Helaan ja Vihiseen. He muistelevat, miten Mauno Ahonen, Matti Näsä, Speedy ja Saku sekä moni muu suosikkihahmo sai alkunsa. Miksi ohjelman nimiehdotuksista valittiin juuri Kummeli eikä Kusipäät? Kenen nauru pilasi useimmin kuvaukset? Miksi Vihinen on aina alasti?
Huumori on vakava laji, ja sen tietävät kummelitkin. Sketsejä on tehtävä myös silloin, kun muu elämä ei liiemmin naurata. Kummelit puhuvat rehellisesti ja avoimesti, mutta pilke silmäkulmassaan pitkän uran huipuista ja karikoista.
Jos olet aina rakastanut Kummelia tai jos et ole ikinä voinut sitä sietää, tämä kirja on tarkoitettu juuri sinulle. Teos kuuluu parhaaseen A-ryhmään.
288 pages, Paperback
First published October 1, 2015
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
December 28, 2018
Jotenkin sangen osuvia nuo kirjaan varta vasten kuvatut fotot. Raameissa jakut päällä talsivat harmaahapset nöyryyttävät ja häpäisevät itteensä, ja koko maailma nauraa niille. Ja vastapainoksi loppupläräyksillä eteen kosahtaa upea järvimaisema kummeleineen ja kummelineen – ripaus taattua suomalaista tunnelmaa, joka on parhaimmillaan välittynyt Kummelista aikakapselimaisella tehokkuudella.
Kummeli ei harvemmin ole itteäni säväyttänyt suunnitelmallisuudellaan tai juonenkäänteillään. Keskisen sanoin: "Kummelissa sketsien ei tarvinnut olla niin hyviä, mutta meininki oli hyvä". Eikä siellä niitä niin hyviä sketsejä noiden kahden tekijän osalta ollutkaan. Ja olihan siellä lisäksi ihan perseentukkivaa paskaakin: varisten ärräpärrä, efektimiehen sylkisuihku, reptiliaani haalari-isä feat. peräkammarinpoika, Mauno Ahosen slo-mo trainwreckit studiossa, Kalevi Härvän suorastaan häkellyttävän kekseliäs hokema, Fabion pomon puheopetuskerrat, naapurin runoilijapojan kierrätys... puhumattakaan suoraan sanottuna vitun huonoista musiikkivieraista ja Vanaja-trilogian rimanalituspotentiaalista esim. Silvennoisen suhteen. Eli ei ole pelkkää Blackadderiä tämä rakkaussuhde kyllä nyt.
Mutta sitten päästäänkin siihen itse asiaan: mikä Kummelista tekee hyvän. No, se kaikki on artikuloitu aika justsillään tässä kirjassa. Käppäpuvusteet, laiska luovuus, ruosteenraiskaamat miljööt, supliikkius sekä suoranainen elämän löyhkä. Supliikkiutta haluan erityisesti korostaa, varsinkin niiden kuullen, joille Kummeli on vain hokemia tai hassuja ilmeitä: pelkästään Jaakko Parantaisen improja kuunnellessa tulee huomatuksi, kuinka hyvin jo yksi kummeli on pitänyt korvansa auki ihmisten ilmoilla ollessaan. Puhumattakaan Vanajan "hersyvästä verbaliikasta", Soikkelin pomon rempseästä kouluvideodialektiikasta tai Hakosen galaktoosi-impotentista dadasta. Vielä hienomman säväyksen ovat tuoneet sketsien pikkudetaljit: huoltomiehen vittuuntuminen "Make" Lindellin verkossaroikkumiselle, Fabion studioyleisövieraiden tajunnanvirta, Kouhian kissanruokatuliaiset, Kakon ajoittaiset räkänaurut, Kahilaisen salamannopea entrée örveltämisaiheisessa A-ryhmäkerrassa ja niin päin pois. Sitä leveliä löytyy ties kuinka paljon, eikä Kummelissa yleensä ole pyritty vetämään niitä parhaita juttuja rautalangasta, vaan vedotaan suomalaiseen yleistajuisuuteen, jonka implisiittistä tietä se paras huumori purkaa ilmat pihalle.
Enemmänkin voisi ja soisi kirjotella, mutta pysytään kuitenkin kirjassa. Täyttä vitosta ei näin kepeästä ja tasapaksusta kirjasta suo antaa – varsinkin kun tuo kronologinen puoli ontui välillä jopa hämmennykseen saakka, ja näin jälkikäteen olisi tohtinut saada enemmän irti itse henkilöhaastatteluista. Eikä kirjassa nyt mitään hirvittäviä paljastuksia tai valaistumisen hetkiä nyt muutenkaan tullut. Tämmöistä kivaa iltalukemista yömyssyn kylkeen.
[EDIT: Niin sen verran mun on ihan pakko sanoo, että toi "koko perheen Kummeli" on kyllä ihan A-luokan harhakuvitelmaa. Jos Vanaja oli hirveen ällöttävä hahmo (pieruhuumori ja hassut äänethän eivät koskaan toimi mukulille), niin mites sitten esim. Ytte ja Mosse, Mauno Ahonen (joka herran tulkoon nussi pylvästä), Erotix, Silakan hernekeittopaini, Hakonen ylipäänsä, Arttu Puukon paskansyönti, Mielikäinen toimimattomalla porsliinipöntöllä et hoc genus omne. Turhaa valitusta.]
Eikä siinä ole mitään väärää, kunhan varjelen selustaa, ettei Joycen ja Proustin viereen arvostelulistalle pääse mitkään pirkanmaalaiset pierukallet. Tosiasiassa kirja oli sekä hyvää viihdettä, raotti kivasti triviaportteja vannoutuneille faneille (joiksi ittenikin hipsteriyydestäni huolimatta luen) ja toi aimo annoksen realisuutta mukaan touhuun. Kummelin kohdalla tämä realisuushan on vain plussaa, sillä sketsit itsessään eivät mitenkään pyrkineet irtautumaan arjesta tai oikeasta elämästä, vaan pikemminkin tuomaan esille jokapäiväisen naurun – vaikka sitten vittu väkisin.
Kirja on helvetin helppo lukea, eli sopii Kummelin pirtaan. Kaiken lisäksi nide on varustettu melkoisella potrettipläjäyksellä, joten senkin puolesta suosittelen yhdelle jos toisellekin.
Havise sitä!
Kummeli ei harvemmin ole itteäni säväyttänyt suunnitelmallisuudellaan tai juonenkäänteillään. Keskisen sanoin: "Kummelissa sketsien ei tarvinnut olla niin hyviä, mutta meininki oli hyvä". Eikä siellä niitä niin hyviä sketsejä noiden kahden tekijän osalta ollutkaan. Ja olihan siellä lisäksi ihan perseentukkivaa paskaakin: varisten ärräpärrä, efektimiehen sylkisuihku, reptiliaani haalari-isä feat. peräkammarinpoika, Mauno Ahosen slo-mo trainwreckit studiossa, Kalevi Härvän suorastaan häkellyttävän kekseliäs hokema, Fabion pomon puheopetuskerrat, naapurin runoilijapojan kierrätys... puhumattakaan suoraan sanottuna vitun huonoista musiikkivieraista ja Vanaja-trilogian rimanalituspotentiaalista esim. Silvennoisen suhteen. Eli ei ole pelkkää Blackadderiä tämä rakkaussuhde kyllä nyt.
Mutta sitten päästäänkin siihen itse asiaan: mikä Kummelista tekee hyvän. No, se kaikki on artikuloitu aika justsillään tässä kirjassa. Käppäpuvusteet, laiska luovuus, ruosteenraiskaamat miljööt, supliikkius sekä suoranainen elämän löyhkä. Supliikkiutta haluan erityisesti korostaa, varsinkin niiden kuullen, joille Kummeli on vain hokemia tai hassuja ilmeitä: pelkästään Jaakko Parantaisen improja kuunnellessa tulee huomatuksi, kuinka hyvin jo yksi kummeli on pitänyt korvansa auki ihmisten ilmoilla ollessaan. Puhumattakaan Vanajan "hersyvästä verbaliikasta", Soikkelin pomon rempseästä kouluvideodialektiikasta tai Hakosen galaktoosi-impotentista dadasta. Vielä hienomman säväyksen ovat tuoneet sketsien pikkudetaljit: huoltomiehen vittuuntuminen "Make" Lindellin verkossaroikkumiselle, Fabion studioyleisövieraiden tajunnanvirta, Kouhian kissanruokatuliaiset, Kakon ajoittaiset räkänaurut, Kahilaisen salamannopea entrée örveltämisaiheisessa A-ryhmäkerrassa ja niin päin pois. Sitä leveliä löytyy ties kuinka paljon, eikä Kummelissa yleensä ole pyritty vetämään niitä parhaita juttuja rautalangasta, vaan vedotaan suomalaiseen yleistajuisuuteen, jonka implisiittistä tietä se paras huumori purkaa ilmat pihalle.
Enemmänkin voisi ja soisi kirjotella, mutta pysytään kuitenkin kirjassa. Täyttä vitosta ei näin kepeästä ja tasapaksusta kirjasta suo antaa – varsinkin kun tuo kronologinen puoli ontui välillä jopa hämmennykseen saakka, ja näin jälkikäteen olisi tohtinut saada enemmän irti itse henkilöhaastatteluista. Eikä kirjassa nyt mitään hirvittäviä paljastuksia tai valaistumisen hetkiä nyt muutenkaan tullut. Tämmöistä kivaa iltalukemista yömyssyn kylkeen.
[EDIT: Niin sen verran mun on ihan pakko sanoo, että toi "koko perheen Kummeli" on kyllä ihan A-luokan harhakuvitelmaa. Jos Vanaja oli hirveen ällöttävä hahmo (pieruhuumori ja hassut äänethän eivät koskaan toimi mukulille), niin mites sitten esim. Ytte ja Mosse, Mauno Ahonen (joka herran tulkoon nussi pylvästä), Erotix, Silakan hernekeittopaini, Hakonen ylipäänsä, Arttu Puukon paskansyönti, Mielikäinen toimimattomalla porsliinipöntöllä et hoc genus omne. Turhaa valitusta.]
Eikä siinä ole mitään väärää, kunhan varjelen selustaa, ettei Joycen ja Proustin viereen arvostelulistalle pääse mitkään pirkanmaalaiset pierukallet. Tosiasiassa kirja oli sekä hyvää viihdettä, raotti kivasti triviaportteja vannoutuneille faneille (joiksi ittenikin hipsteriyydestäni huolimatta luen) ja toi aimo annoksen realisuutta mukaan touhuun. Kummelin kohdalla tämä realisuushan on vain plussaa, sillä sketsit itsessään eivät mitenkään pyrkineet irtautumaan arjesta tai oikeasta elämästä, vaan pikemminkin tuomaan esille jokapäiväisen naurun – vaikka sitten vittu väkisin.
Kirja on helvetin helppo lukea, eli sopii Kummelin pirtaan. Kaiken lisäksi nide on varustettu melkoisella potrettipläjäyksellä, joten senkin puolesta suosittelen yhdelle jos toisellekin.
Havise sitä!
November 5, 2015
Tää ei oo mikkään puolueeton arvio, koska Kummeleilla on ollut aina miulle jätti-iso merkitys - onhan yks tyypeistä miulle etäistä sukuakin (ja ihan meiän isän näköinen). Silläpä mie tän yhessä illassa hotkaisinkin heti saatuani.
Tykkään Tuomas Marjamäestä ja tyylistään kirjoittaa. Tykkään myös rajauksesta aiheen suhteen: opuksesta on turha etsiä paljastuksia tyyppien siviilielämästä, sillä keskiössä on nimenomaan kaikki se työ, mitä hyö ovat yhessä tehneet. Tokihan kirjassa sivutaan esim. Heikki Silvennoisen alkoholiongelmaa, mutta sekin tuodaan esiin kytköksessä työhön.
Tykkään myös siitä, että tekstissä ollaan avoimia. Ei ryvetä, mutta rivien väleistä tihkuu rutosti tunnetta - eikä niistä ainoana ole nauru. Kuvia on palijon ja alkuun ihmettelemäni ruskea kansikin saa selityksensä. :)
Tykkään Tuomas Marjamäestä ja tyylistään kirjoittaa. Tykkään myös rajauksesta aiheen suhteen: opuksesta on turha etsiä paljastuksia tyyppien siviilielämästä, sillä keskiössä on nimenomaan kaikki se työ, mitä hyö ovat yhessä tehneet. Tokihan kirjassa sivutaan esim. Heikki Silvennoisen alkoholiongelmaa, mutta sekin tuodaan esiin kytköksessä työhön.
Tykkään myös siitä, että tekstissä ollaan avoimia. Ei ryvetä, mutta rivien väleistä tihkuu rutosti tunnetta - eikä niistä ainoana ole nauru. Kuvia on palijon ja alkuun ihmettelemäni ruskea kansikin saa selityksensä. :)
March 17, 2016
Positiivinen yllätys. Tämän kirjan olisi voinut tehdä hyvinkin puolivillaisesti, mutta onneksi oli päätetty hoitaa homma kotiin tyylikkäästi. Tasapainoinen rakenne, tarpeeksi mielenkiintoista taustatietoa ja detaljia sketsimuisteluiden ohessa, riittävästi itsekritiikkiä eikä oikeastaan mitään kovin turhaa. Sikäli kun tällaisen kirjan lukeminen ei lähtökohtaisesti olisi turhaa.
Fanikirja tämä on, eli ei tällä kenenkään mieltä käännetä. Minunkaan: edelleenkin minulle tärkeimpiä Kummeli-kausia ovat ne ensimmäiset, eikä tämä juurikaan innosta perehtymään myöskään Kummeli-elokuviin.
Lopussa oleva sketsilistaus kannattaisi varmaan pitää hollilla, kun haluaa löytää jonkun tietyn sketsin Yle Areenasta.
Fanikirja tämä on, eli ei tällä kenenkään mieltä käännetä. Minunkaan: edelleenkin minulle tärkeimpiä Kummeli-kausia ovat ne ensimmäiset, eikä tämä juurikaan innosta perehtymään myöskään Kummeli-elokuviin.
Lopussa oleva sketsilistaus kannattaisi varmaan pitää hollilla, kun haluaa löytää jonkun tietyn sketsin Yle Areenasta.
March 10, 2016
Kummeli-historiikki, sisältää perusasiat ilman yksityiselämien penkomista. Ei nyt pelkkää naurua ja iloakaan, eli kyllä tässä kummeliuden kääntöpuoliakin käydään, taloudellisesti esimerkiksi Kummelin tekeminen ei ole ollut silkkaa naurua matkalla pankkiin.
Vähän pintapuolinen fiilis tästä jäi, mutta kyllä tämän parissa jokainen Kummelinsa katsellut viihtyy.
Vähän pintapuolinen fiilis tästä jäi, mutta kyllä tämän parissa jokainen Kummelinsa katsellut viihtyy.
June 11, 2025
Marjamäen kirja on hengeltään samanlainen kuin käsittelemänsä legendaarinen sketsisarja: joskus kulttuurisesti ja psykologisesti tarkkanäköinen, aina vähintäänkin viihdyttävä. Meille 90-luvulla kasvaneille, Kummeli-sketsejä koulun välitunneilla matkineille kirja on hauska matka muistoihin. En tiedä mahtaako kukaan muu saada tästä paljoakaan irti: kuvien ja anekdoottien varaan rakentuva teos ei ole millään muotoa itsenäinen, vaan se vaatii avautuakseen melko tarkat muistikuvat legendaarisen komediaryhmän keskeisimmistä sketseistä ja elokuvista. Tätä on kuitenkin turha jäädä suremaan: vietä vaikka teemaviikonloppu, jonka aikana katsot maratoonina Kummeleiden televisio-ohjelmat ja elokuvat uudelleen, ja korkkaa sitten tämä kirja - huonomminkin voisit kesäisiä päiviä viettää, lupaan sen.
February 9, 2017
Kummelifaneille tämä kirja avaa sen tarinan kuinka ryhmä syntyi ja kehittyi Ilmiöksi. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja siinä on Kummeleiden omia kommentteja. Valitettavasti nämä kommentit sotkeutuvat välillä kirjoittajan tekstiin, joka hieman häiritsee lukemista. Toisaalta 1990-luvun tuotantotekniikan erilaisuus kuvataan hyvin. Pisteet 8/10.
July 11, 2017
Not a very good book, but as I love Kummeli so much it was a fun and fast read. I'm still bummed how fast it went by and how it only scratched the surface. Many things I would've wanted to know as a fan, but didn't get answers to. The pictures were great though and I had a very pleasant bus trip thanks to this book.
March 10, 2022
Tarvitsin mahdollisimman kevyttä kuunneltavaa kivuliaan toimenpiteen ajaksi ja sain juuri sitä. Harmittavasti kirja keskittyy paljolti vain toistamaan Kummelin ja elokuvien vitsejä, vaikka ne me kaikki jo tiedämme ja jos emme, ei kirja niitä avaa. Enemmän olisi saanut mennä kulisseihin, live-esiintymisiin ja mietteisiin. Mut kiitos viihteestä.
March 11, 2018
Viisi tähteä siksi, että mihinkään vaiheeseen ei ole käytetty liikaa aikaa eikä venytetty. Juuri sopiva infopaketti tilanteista tv-ruudun toisella puolella.
June 26, 2018
Asiatekstiä olisi saanut olla enemmän.
March 25, 2021
Nostalgista!
Read
June 30, 2021Kummelifanina sai kuunnella monia sattumuksia kulissien takaa. Suurta lukuelämystä tämä ei tuottanut, enemmän informatiivisempi teos.
March 10, 2022
Kevyt ja mukava naurupaketti. Ei hirveää hokemista(nimien), muuten tietty niinkuin pitääkin. Hyvä kattaus Kummelien sielunelämään ja kasvutarinaa.
February 21, 2023
Ihan hauska koonti Kummelin tarinasta.
October 28, 2024
Taattua Marjamäen laatua, hauska lukea taustoja sarjoista joita on katsonut. Keskittyy paljon ryhmän alkuvaiheeseen, myöhemmät tuotannot jätetään vähemmälle huomiolle.
November 22, 2017
Lyhyesti:
Asiallinen biografia Kummelista. Kertaa lähinnä faktat tekijöiden haastiksilla ja muistelmilla höystettynä. Siltikin luonnollisesti Kummeli-fanin makuun ja irroittaa joitakin naurujakin.
Pitkä arvio:
Kirja-arvio: Kummeli - Erittäin hyvin sanottu
Lukutoukaksi mut on leimattu jo aikojen alussa, mutta nykyään luen niin harvoin, että jopa mun isoveljenikin paheksuu asiaa. Pitkästä aikaa kuitenkin tartuin kirjaan ilman liikennevälineen tuomaa tekosyytäkin ja sainkin vuorokaudessa luettua koko teoksen läpi. Kyseessä on Tuomas Marjamäen kirjoittama Kummeli-historiikki Kummeli - Erittäin hyvin sanottu (Docendo 2015).
No, mut tuntevat tietävät, et oon joskus sattumalta elämässäni katsonut Kummeleita, vaikka insinöörinä (amk) järjestelmällisesti vastustankin huumorintajuisuutta ilmiönä. Tynnyrirakennelman ulkopuolelta maailmaa ihmetellyt ja kotona tv:n omistanut nuori ihminen ei kyseiseltä tamperelaissarjalta tosin kyennytkään välttyä 90-luvun Suomessa. Eri asia sitten luonnollisestikin oli oma henkilökohtainen suuntautuminen kummelihuumoriin. Mun kohdallani jutut selkeästi toimivat, sillä oonhan tituleerannut tiettyä sketsiä jopa "maailman hauskimmaksi". Tän pidemmälle ei siis kantsi edes miettiä, et miks mun jutut on niin "vitun tyhmiä" ja "vammaisia". Tyhmyys on just se vitsi siinä.
Tässä Kummeli-biografiassa käydään lähinnä läpi aikajana tekijöiden haastatteluiden voimalla. Yksityiskohtaisin osio lienee kirjan lopussa oleva jaksolistaus, jossa on luetteloitu kaikkien jaksojen kaikki sketsitkin. Pääasiassa siis teoksessa valotetaan sitä, miten kummelimiehet tapasivat toisensa ja miten homma lähti käyntiin. Hahmojen ja sketsien syntyprosessiin ei perehdytä kuin muutamasti, mikä on harmillista. Kiinnostavin anti kun on just taustakommentit vaikkapa Jaakko Parantaisen synnystä, sillä nämä tuovat osin yhden vitsin hahmoille hieman enemmän syvyyttä. Toki osa jutuista on jo kontekstissaan ilmiselviä, jolloin selittämistä ei enää tarvitakaan.
Oli kirja sentään hauskakin, sillä Kummeli-ukot (jotka jopa viittaavat itseensä yhdessä kohdin "suomalaispelleinä" et OOÄMGEE miten läheltä liippaa mun lempisanaani suomipelleen!) taitavat kyllä humoristisen kerronnan myös oman elämänsä tapahtumien osalta. Paljastuksia ei juuri ole, sillä henkilökohtaisiin elämiin ei juuri paneuduta. No, Heikki Silvennoisen alkoholiongelma mainitaan, kuten myös Timo Kahilaisen taloprojekti. Mikään todella LOL kirja ei kuitenkaan ole, eli uusia sketsejä ei ole sitä varten raapusteltu. Kummelin parissa kasvaneiden kolmekymppisten nostalgiatripiksi tää kai on tarkoitettu, kun muutenkin nää tämmöset kirjat tuntuu olevan suosittuja ja hyvin myyviä. Uutta Kummeli-kamaa ei kai oo ihan just nyt tulossa, mutta eipä siitä toisaalta kauaa ole kun Kummeli V (2014) tuli teattereihin. Mä en oo tosiaankaan sitä katsonut, sillä vaikka Kummeli Kultakuume (1997) on nostalgista kultaa ja Kummeli Storieskin (1995) hyvä niin Kummelin jackpot (2006) oli hirveä. Kirjassa itse tekijätkin jo haukkuvat Kummeli alivuokralaisen (2008), joten "voi olla", et en sitä uhraudu koskaan katsomaankaan.
Ihan mukava lukukokemus tää nyt sitten oli. En kuitenkaan ajatellut vaalia suurikokoista järkälettä kirjahyllyssäni jälkipolville perinnöksi, vaan voi olla, että nide löytää tiensä jo tänä jouluna toiseen kotiin lahjapaketiksi naamioituneena. Todennäköisesti nimenomaan juuri tuon kirjainnostukseni laiskuutta kritisoineen veljen luokse. Niin, ja Kummeli-ukot mainitsivat myös suureksi innoittajakseen sen Monty Pythonin, mikä jollain orastavalla tasolla herättää sellaisiakin ajatuksia, että pitäisiköhän joskus oikeasti yrittää katsoa niitä, edes vähäsen? Noh, jätetään idea muhimaan takaraivon puolelle toistaiseksi.
Loppuun muutama mun suosikkipoimintani Kummeli-tuotannosta:
- Jehovien työhönotto, täyttä komediallista kultaa ja sketsi, jossa on kaikki osa-alueet kunnossa. Nauran jo nyt ääneen tätä kirjoittaessa, vaikken oo ees katsonut tuota pätkää pitkiin aikoihin.
- Ladojen kokoontumisajot. Suomalaista yhdistystoimintaa parhaimmillaan realistisessa kuvauksessa.
- Luomisen tuskaa. Lakkipäinen ladakuski, paha kurki ja loppumaton puhetulva taiteen tekemisestä. Penskana tälle läpälle ei vielä lämmennyt, joten aikuisena on toiminut jo selvästi paremmin.
- Virsikirjan lisälehdillä. "Me jatkamme tätä lähes ikuisuudelta tuntuvaa seikkailua..." Nyt kun virsikirjaan on uutisoitu oikeasti tulevan jotain lisälehtiä, niin aina pitää tarkistaa oiskohan mukana jo viimein myös "Kaunis peto".
- Myrkyttäjä. Yksi klassikoimpia ja, ah!, niin yksinkertaisista lähtökohdista ammennettu asetelma.
- Musacorner. Iso-Peben tajunnanvirtaiset juonnot lämmittää mua, mutta sen lisäksi toki myös muutama vieras on ollut kova. Mun suosikkini niistä on mahdollisesti BB Korhonen, tuo jossain kylpyhuonetilassa krapuloissaan makaava ja Virpin jättämä kärsivä taiteilija.
Asiallinen biografia Kummelista. Kertaa lähinnä faktat tekijöiden haastiksilla ja muistelmilla höystettynä. Siltikin luonnollisesti Kummeli-fanin makuun ja irroittaa joitakin naurujakin.
Pitkä arvio:
Kirja-arvio: Kummeli - Erittäin hyvin sanottu
Lukutoukaksi mut on leimattu jo aikojen alussa, mutta nykyään luen niin harvoin, että jopa mun isoveljenikin paheksuu asiaa. Pitkästä aikaa kuitenkin tartuin kirjaan ilman liikennevälineen tuomaa tekosyytäkin ja sainkin vuorokaudessa luettua koko teoksen läpi. Kyseessä on Tuomas Marjamäen kirjoittama Kummeli-historiikki Kummeli - Erittäin hyvin sanottu (Docendo 2015).
No, mut tuntevat tietävät, et oon joskus sattumalta elämässäni katsonut Kummeleita, vaikka insinöörinä (amk) järjestelmällisesti vastustankin huumorintajuisuutta ilmiönä. Tynnyrirakennelman ulkopuolelta maailmaa ihmetellyt ja kotona tv:n omistanut nuori ihminen ei kyseiseltä tamperelaissarjalta tosin kyennytkään välttyä 90-luvun Suomessa. Eri asia sitten luonnollisestikin oli oma henkilökohtainen suuntautuminen kummelihuumoriin. Mun kohdallani jutut selkeästi toimivat, sillä oonhan tituleerannut tiettyä sketsiä jopa "maailman hauskimmaksi". Tän pidemmälle ei siis kantsi edes miettiä, et miks mun jutut on niin "vitun tyhmiä" ja "vammaisia". Tyhmyys on just se vitsi siinä.
Tässä Kummeli-biografiassa käydään lähinnä läpi aikajana tekijöiden haastatteluiden voimalla. Yksityiskohtaisin osio lienee kirjan lopussa oleva jaksolistaus, jossa on luetteloitu kaikkien jaksojen kaikki sketsitkin. Pääasiassa siis teoksessa valotetaan sitä, miten kummelimiehet tapasivat toisensa ja miten homma lähti käyntiin. Hahmojen ja sketsien syntyprosessiin ei perehdytä kuin muutamasti, mikä on harmillista. Kiinnostavin anti kun on just taustakommentit vaikkapa Jaakko Parantaisen synnystä, sillä nämä tuovat osin yhden vitsin hahmoille hieman enemmän syvyyttä. Toki osa jutuista on jo kontekstissaan ilmiselviä, jolloin selittämistä ei enää tarvitakaan.
Oli kirja sentään hauskakin, sillä Kummeli-ukot (jotka jopa viittaavat itseensä yhdessä kohdin "suomalaispelleinä" et OOÄMGEE miten läheltä liippaa mun lempisanaani suomipelleen!) taitavat kyllä humoristisen kerronnan myös oman elämänsä tapahtumien osalta. Paljastuksia ei juuri ole, sillä henkilökohtaisiin elämiin ei juuri paneuduta. No, Heikki Silvennoisen alkoholiongelma mainitaan, kuten myös Timo Kahilaisen taloprojekti. Mikään todella LOL kirja ei kuitenkaan ole, eli uusia sketsejä ei ole sitä varten raapusteltu. Kummelin parissa kasvaneiden kolmekymppisten nostalgiatripiksi tää kai on tarkoitettu, kun muutenkin nää tämmöset kirjat tuntuu olevan suosittuja ja hyvin myyviä. Uutta Kummeli-kamaa ei kai oo ihan just nyt tulossa, mutta eipä siitä toisaalta kauaa ole kun Kummeli V (2014) tuli teattereihin. Mä en oo tosiaankaan sitä katsonut, sillä vaikka Kummeli Kultakuume (1997) on nostalgista kultaa ja Kummeli Storieskin (1995) hyvä niin Kummelin jackpot (2006) oli hirveä. Kirjassa itse tekijätkin jo haukkuvat Kummeli alivuokralaisen (2008), joten "voi olla", et en sitä uhraudu koskaan katsomaankaan.
Ihan mukava lukukokemus tää nyt sitten oli. En kuitenkaan ajatellut vaalia suurikokoista järkälettä kirjahyllyssäni jälkipolville perinnöksi, vaan voi olla, että nide löytää tiensä jo tänä jouluna toiseen kotiin lahjapaketiksi naamioituneena. Todennäköisesti nimenomaan juuri tuon kirjainnostukseni laiskuutta kritisoineen veljen luokse. Niin, ja Kummeli-ukot mainitsivat myös suureksi innoittajakseen sen Monty Pythonin, mikä jollain orastavalla tasolla herättää sellaisiakin ajatuksia, että pitäisiköhän joskus oikeasti yrittää katsoa niitä, edes vähäsen? Noh, jätetään idea muhimaan takaraivon puolelle toistaiseksi.
Loppuun muutama mun suosikkipoimintani Kummeli-tuotannosta:
- Jehovien työhönotto, täyttä komediallista kultaa ja sketsi, jossa on kaikki osa-alueet kunnossa. Nauran jo nyt ääneen tätä kirjoittaessa, vaikken oo ees katsonut tuota pätkää pitkiin aikoihin.
- Ladojen kokoontumisajot. Suomalaista yhdistystoimintaa parhaimmillaan realistisessa kuvauksessa.
- Luomisen tuskaa. Lakkipäinen ladakuski, paha kurki ja loppumaton puhetulva taiteen tekemisestä. Penskana tälle läpälle ei vielä lämmennyt, joten aikuisena on toiminut jo selvästi paremmin.
- Virsikirjan lisälehdillä. "Me jatkamme tätä lähes ikuisuudelta tuntuvaa seikkailua..." Nyt kun virsikirjaan on uutisoitu oikeasti tulevan jotain lisälehtiä, niin aina pitää tarkistaa oiskohan mukana jo viimein myös "Kaunis peto".
- Myrkyttäjä. Yksi klassikoimpia ja, ah!, niin yksinkertaisista lähtökohdista ammennettu asetelma.
- Musacorner. Iso-Peben tajunnanvirtaiset juonnot lämmittää mua, mutta sen lisäksi toki myös muutama vieras on ollut kova. Mun suosikkini niistä on mahdollisesti BB Korhonen, tuo jossain kylpyhuonetilassa krapuloissaan makaava ja Virpin jättämä kärsivä taiteilija.
January 16, 2024
Kuunneltu suomeksi.
Kummelin sketsien syntytarinaa on hauska kuunnella. Silvennoisen, Kahilaisen ja kumppaneiden toilailu kuulostaa enemmänkin kaveriporukan sähläilyltä kuin tv-sarjan luomiselta. Kirja tuntuu hieman jäävän pintapuoliseksi, joka laskee kirjan arvosanaa. Kuitenkin hupaisa teos, jota on helppo suositella kaikille Kummelista diggaaville.
3/5
Kummelin sketsien syntytarinaa on hauska kuunnella. Silvennoisen, Kahilaisen ja kumppaneiden toilailu kuulostaa enemmänkin kaveriporukan sähläilyltä kuin tv-sarjan luomiselta. Kirja tuntuu hieman jäävän pintapuoliseksi, joka laskee kirjan arvosanaa. Kuitenkin hupaisa teos, jota on helppo suositella kaikille Kummelista diggaaville.
3/5
January 19, 2016
Loistava katsaus Kummelin maailmaan. Avaa hyvin monia sketsejä ja maailmaa niiden takana. Välillä sai myös nauraa kunnolla.
Aika ajoin kerronta oli vähän sekavaa ja olisi saanut kertoa enemmänkin hauskoja tarinoita sketsien takaa, näistä syistä yksi tähti pois.
Aika ajoin kerronta oli vähän sekavaa ja olisi saanut kertoa enemmänkin hauskoja tarinoita sketsien takaa, näistä syistä yksi tähti pois.
August 30, 2016
Liiankin nopeasti tuli ahmittua tämä tuotos! Kummeli on itsellä kulkenut kelkassa varmaan sieltä naperovuosista saakka, ja edelleen on vahvasti Kummelin vitsit omien läppien taustalla vaikuttamassa. Kirja oli loistava syväluotaus Kummelin miehiin eikä nauruiltakaan säästynyt.
December 12, 2015
Viihdyttävä ja kevytlukuinen katsaus ilmiön taakse. Kummeleiden omista kommenteista ja tarinasta löytyy myös se puoli millaista on olla ja selvitä hullunmyllyn keskellä.
August 13, 2017
Suomalaisen viihteen elävää legendaa kansien välissä. Paljon kuvamateriaalia ja hauskoja sattumuksia matkan varrelta.
May 2, 2017
Kummeli oli yksi 90-luvun suurimmista jutuista. En oikein itse koskaan fanittanut heitä, mutta eihän näiltä ole voinut ysärillä Suomessa elänyt. Ja yllättävän monta suomenkielen ilmausta olikin peräisin suoraan sylttytehtaalta. Ihan kiva näitä oli kertailla vaikken fanipojaksi itseäni laske. Kummeli on vähän niinkuin Raipe. Hidas, jäyhä ja vähän yksinkertaisen oloinen tamperelainen, josta kuitenkin sanottavaa tuntuu kaikilla riittävän. Melkein kolme tähteä.
Displaying 1 - 22 of 22 reviews