Ei muisteta pahalla

by Veera Nieminen

Mikään ei lämmitä erossa paremmin kuin kunnon kosto! Vähän lohtua tuo myös Piipen kotona sitkeästi tassutteleva läpinäkyvä kissa. Ei Piipe hullu ole. Hän nimeää näkymättömän kissansa Heimoksi, mutta on muuten ihan kunnossa. Tai oli, kunnes Juri lähti. Siihen auttaa Eetu, se mies osaa panostaa! Kun Jurin postilaatikko räjähtää kohti korkeuksia, saattaa kyllä olla ettei entiseen ole paluuta... Silti Piipe ei voi päästää irti. Kosto houkuttaa liikaa, tai ehkä se kirottu Juri?Avioliittosimulaattorin kirjoittajan huumori puree taas aiheen ytimeen! Nyt aihe on kosto. Tai rakkaus. Ainakaan se ei ole seonnut vanhapiika ja hänen kissansa.

Genres: Fiction, Contemporary, Finnish Literature, Romance

202 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

Reviews

[Suvi · Rating 2 out of 5]

Tätä markkinoitiin hauskana, mutta minun lukukokemukseni oli surullinen ja ahdistunut.

[Viivi / Kirjailuja · Rating 2 out of 5]

Tämä oli vähän kummallinen tapaus... Ennemminkin ahdistava kaikessa kostofantasioinnissaan, kuin hauska, vaikka Niemisen tyyli tavallaan ihan letkeää luettavaa tuottaakin.

[Jaana · Rating 2 out of 5]

Olipas raskas luettava! En löytänyt tästä mitään hauskaa, ennemmin surullista. Toinen tähti tuli siitä, että kirja sai vangittua riittävästi lukemaan sen loppuun saakka. En suosittele tätä kenellekään.

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Ehkä 3 1/2.

En oikein tiedä mitä mieltä olin kirjasta. Välillä oli ihan okei tekstiä mutta välillä ärsytti todella paljon. Kummallisesti sympatiat ja jopa säälini meni molemmille osapuolille tasaverroin. Miehelle kun joutui sietämään hullua ja naiselle kun oli tullut jätetyksi. Toisaalta kumpikin osapuoli ärsytti minua suuresti, samoin muut henkilöhahmot. Kirjoitustyyli oli kyllä jouhevaa ja eteenpäin menevää ja minusta oli kiva lukea sekä miehen näkökulmasta kirjoitettua tekstiä että naisen näkökulmasta kirjoitettua tekstiä. Yritys tehdä asioista hauskoja, kaikki sekopäiset tempaukset, oli ihan ok vaikka en tiedä oliko siinä kuitenkaan onnistuttu kovin hyvin. Välillä pidin kirjasta, välillä en mutta tuntuu kuitenkin ettei aika mennyt hukkaan kuitenkaan.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Tämä ei ehkä yltänyt Avioliittosimulaattorin tasolle, mutta nautin Niemisen kepeästä ja räväkästä, helpolta tuntuvasta ilmaisusta. Naisen raivo epäreiluksi kokemansa eron jälkeen voi olla hurjaa, tässä tarinassa se hurjuus oli puettu huumorin puolelle menevään muotoon, kyllä minua ainakin hetkittäin hymyilytti. Toimii välipalakirjana.

[Susanna · Rating 1 out of 5]

Meinasin jättää kesken noin 20% luettuani, mut jälleen kerran luin kiltisti loppuun. Ei vaan ois kannattanut. Ei tää siitä miksikään muuttunut. Läheisriippuvainen, pelottava, sekopäinen ämmä, joka kaipais psykiatria eikä poikaystävää jäätyään jumiin eroon muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Mitään hauskaa tässä oli kyllä vaikea nähdä. Ja Juri, joka muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen oli todennut Piipestä: "Ja vaikka sille miten hoki, että kaikki on ihan hyvin, se ei saanut pidettyä itseään kasassa. Se oli kuin rapistuva talo, jota piti koko ajan pönkätä jostain suunnasta, ettei se sorru lopullisesti." Terve suhde? Ja tästä ei päässyt sit kumpikaan yli vaikka aikaakin ehti vierähtää reilu vuosi? Joo. Ja sitten piinattu Juri kiltisti taas samassa veneessä. Moro. Tosielämässä näistä lopulta kirjotetaan sitten Alibissa jossain vaiheessa. Hauskuus kaukana.

[Heli · Rating 3 out of 5]

Tämä olikin sopivan helppoa ja hauskaa luettavaa joulun pyhiksi. Tämä ei ollut ihan yhtä hyvä kuin Avioliittosimulaattori, mutta mukavaa luettavaa tämäkin. Aihe sinänsä ei ole mikään iloinen, ero ja kosto - olisipa kamalaa, jos joutuisi tuollaisen kiusanteon ja vainoamisen kohteeksi - mutta tässä sitä oli kuitenkin käsitelty hauskasti enkä voinut olla ihmettelemättä millaisia koston tapoja katkera nainen voisikaan keksiä ja miten koko elämä vääristyykään, kun tekee omia johtopäätöksiä tapahtumien pohjalta!

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Kotimainen naispaholainen herätetään, ja kosto on kyllä parasta kylmänä, haaleana, lämpimänä ja kuumanakin. Huh :D!

Itse pidin kaiken överiydestä ja mustasta huumorista - myös siitä, että välillä mennään niin pitkälle, ettei enää nauratakaan. Loppu olisi voinut olla toisenlainen, mutta avoimuuteen ainekset tässäkin.

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Odotus palkittiin, sillä Veera Niemisen toinen teos Ei muisteta pahalla on yhtä hauska kuin ensimmäinen Avioliittosimulaattori. Veera Niemisen kirjat ovat tunteellisia ja niiden seurassa itkettää ja naurattaa ihan oikeasti. Tällä kertaa kirjassa mellastaa todella kiukkuinen ja pahansisuinen Piiamari eli Piipe. Piipe on vihainen, koska hänen poikaystävänsä Juri on jättänyt hänet. Noin vain, eikä se ollut ensimmäinen kerta. No Piipe oli aikonut räjäyttää Jurin postilaatikon, jos Juri jättää. Juri oli siis saanut varoituksen etukäteen, ja sinne se postilaatikko lensi iloisesti taivaan tuuliin. Postilaatikon räjäytys aloitti oikein ilkitöiden sarjan, sellaisten ilkitöiden, joita mustasukkainen ja vihainen sekä ärsytetty nais-ihminen voi suutuspäissään sortua tekemään ilman järkevää ajatusta siitä, että niistä voi olla jotain seurauksia.
Veera Nieminen on pureutunut parisuhteen karikkoihin syvällä intensiivisyydellä. Ero on aina vaikea paikka ja harvemmin se tapahtuu kaikella ystävyydellä ja yhteistyöllä, ei ainakaan Jurin ja Piipen ero päättynyt ystävyyteen. Kyllä se aiheutti sotatilanteen, jonka kohteena oli Juri. Lupaan, että et voi hymyilemättä lukea tätä kirjaa. Nauruterapiaa olkaa hyvä.

[Deb Roselind · Rating 1 out of 5]

I don’t know if this book is only in my language (Finnish) but to all my people out there who consider reading this dumpster fire of a book I want to say that this book did not give me anything it was supposed to based on the marketing. This was supposed to be funny and I just want to say that I only laughed one time and it was in the very beginning of this book but not the lightest chuckle came out of me after I realised how insane the main character was. Were we supposed to be rooting for this woman? I was rooting for her to get therapy but the book was trying to make me think that she “doesn’t need it”. This was mostly glorifying mental issues and harassing poor innocent people. And then get rewarded for it? If this was a guy doing this insanity it would absolutely not be glorified and idolised like this. I’m honestly just done with people who glorify shit like this I absolutely do not recommend this by any means. Find something more enjoyable this is far away from it.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Kauan odotettu Veera Niemisen toinen kirja. Tykkäsin ekasta, Avioliittosimulaattorista tosi paljon! Tykkäsin tästäkin. Tämä oli tosi erilainen, eli jos odottaa samanlaista, niin voi pettyä. Tässä oli ihan erilainen fiilis, mutta yhtä hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Aihe oli vähän synkempi, eron jälkeiset fiilikset ja miten kukin niihin suhteutuu. Lähteekö koston tielle vai jääkö selvittelemään ja tekemään eroa pitkään. Onko kostosta hyötyä ja milloin se menee liiallisuuksiin. Mä en ole kokenut tuollaista kostoeroa koskaan, mutta muuten kirjan tunnelmat olivat mulle samaistuttavia ja sen takia varmaan kolahti. Aina on kiinnostavaa tunnistaa itseään kirjailijoiden teksteistä. Oli jännä, monella tavalla ja loppu yllätti.

[Adelein · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä.

Luin Veera Niemisen esikoisteoksen Avioliittosimulaattori sen ilmestyessä ja hurmaannuin. Siitä asti olen odottanut Niemiseltä uutta kirjaa. Ei muisteta pahalta kertoo Piipestä ja Jurista, jotka ovat eronneet puolen vuoden seurustelun jälkeen. Piipe kuitenkin kokee, ettei ole saanut sanottua kaikkea ja päättää kostaa Jurille.

Olihan tämä aika överi, mutta juuri sen takia niin hauska. Nieminen sai jälleen minut hekottelemaan kirjan parissa ääneen. Mielenkiintoiseksi tämän teki se, että joka toinen luku oli kerrottu Piipen ja joka toinen Jurin näkökulmasta.

Mikäli Nieminen kirjoittaa jatkossa lisää, aion lisätä hänen teoksensa lukulistalleni.

[Maria · Rating 1 out of 5]

Luin, että tämän oli tarkoitus olla hauska, mutta mielestä tämä oli lähinnä ahdistava. Henkisen väkivallan ja mielenterveysongelmien maalaaminen huumoriksi ei purenut. Nieminen kirjoittaa kevyesti ja hauskasti, joten toivoisin lisää tarinoita, mutta tämän olisi vain voinut jättää pöytälaatikkoon. Loppuvaiheessa kääntelin sivuja nopeammin, jotta saisin tietää mitä tarinassa tapahtuu, mutten jaksanut lukea ihan kaikkia päähenkilöiden ajatuksia ja tunteita, kun tilanne oli niin monella tapaa ahdistava ja sairas.

Loppuratkaisu suoraan sanottuna vitutti ja iski naulan arkkuun, 0/5 tälle tarinalle.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Nyt täytyy kyllä sanoa, etten oikein tiedä mitä ajattelisin. Oletin kirjan olevan huumorillisempi, mutta sellainen tuntu itselleni ei tullut oikein missään vaiheessa. Useampikin hahmo olisi tarvinnut psykiatria, eikä vähiten päähahmo. Moni osa oli humoristisen sijaan lähinnä ahdistava. En tosin tiedä johtuuko se osaksi siitä, että en ole ikinä nähnyt kostamista mitenkään järkevänä toimintana. Kerronta kuitenkin sinänsä on sujuvaa ja helppolukuista.

[Matti · Rating 2 out of 5]

Tämä varmaan luokiteltaisiin huumoriksi. Mutta ennemminkin lukukokemus oli ahdistava. Toinen päähenkilö ei pääse yli erosta ja toinen on siitä masentunut. En oikein osaa nauraa mielenterveyden ongelmille, joista huumoria tässä rakennettiin. Yleistunnelma oli alakuloisesta kostonhimon kautta masentuneeseen. Lopetus ei oikein auennut ja se teki kirjasta hieman yhdentekevän.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Ihan sujuva ja viihdyttävä kirja Piipestä, joka ei todellakaan pääse yli erostaan Jurin kanssa. Sen sijaan kosto on suloinen! Piipen häiriintynyt käytös vaatisi varmaankin ammattiauttajaa, mutta sellaista ei valitettavasti ole näköpiirissä. Tavallaan siis myös aika surullinen kirja.

[jennijohanna. · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä. Tuli luettua aika nopeasti, mutta en ole varma tykkäsinkö.

[Allu · Rating 5 out of 5]

Kirja sai nauramaan ääneen. Yhden illan komediahetki, suosittelen vähän kevyempää ja nopeaa lukemista halajavalle.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Kevyttä kesälukemista. Loppua kohti parani.

[Päivi · Rating 3 out of 5]

Odotin hauskaa kirjaa, mutta tämä olikin lopulta aika surullinen ja ahdistava. Jäi aika hämmentynyt olo, en tiedä mitä tästä ajattelen.

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Nainen eroaa miehestä ja jää kiinni tähän. Nainen näkee näkymättömän kissan ja tulkitsee vallitsevan tilanteen väärin. Mielenterveysongelma. Puhdasta fiktiota.

[Elina Kristiina · Rating 2 out of 5]

A

[Johanna · Rating 3 out of 5]

Kirja alkoi hyvin ja nauratti, mutta loppua kohden aloin vain toivoa, että Piipe saataisiin hoitoon. Sen sijaan kaikki vain meni mukaan sen hulluuteen. Kirjasta jäi aika ristiriitaiset fiilikset. Hyvin Niemi kirjoittaa kuitenkin.