Den falešné kočky

by Pasi Ilmari Jääskeläinen, Vladimír Piskoř (Translator)

Název finského města Marrasvirta doslova znamená Smrtný proud, což v lecčems symbolizuje vyznění nejnovějšího románu od známého mistra finského podivna. Ač se příběh odehrává v jediném dni, ten den možná trvá i 100 let. Ve městě vrcholí každoroční festival, ale Kaarna, jeden z jeho organizátorů, nemá na zábavu ani pomyšlení. Právě mu zavolali z domu pro seniory, že jeho matka, trpící Alzheimerovou chorobou, umírá a on by měl co nejdříve přijet. Jaké nečekané události rozbijí Kaarnův pečlivě připravený program a nakonec převrátí naruby celý jeho život?

Populární autor opět míchá kartami osudů a spojuje žánry do jedinečného finského podivna, v němž nechybí prvky fantasy, špionážního románu, hororu, ba ani detektivky nebo pohádky

Genres: Fiction, Finnish Literature, Fantasy, Magical Realism, Scandinavian Literature, Urban Fantasy, Speculative Fiction

316 pages, Paperback

First published August 1, 2017

About the author

Pasi Ilmari Jääskeläinen is Finland’s best kept literary secret…

In the early 70’s, when he was five, Pasi Ilmari Jääskeläinen lived in a block of flats by the Jyväskylä’s (a city in Central Finland) old cemetery and believed in vampires.

In the early 80’s he still had vampire dreams and fell in love with Jeanne Moreau in Truffaut’s Jules et Jim.

Ten years later Pasi wrote his first short stories. He wan the writing competition of SciFi and fantasy stories four times and then decided to become a writer.

Now he is an author, but he is also a Finnish and literature teacher in upper secondary school and the father of three sons.

He hasn’t stopped loving vampires, Jeanne Moreau and old film classics.

Reviews

[Taru Luojola · Rating 5 out of 5]

Tiedätkö sen tunteen, kun luet keskimäärin yli 60 kirjaa vuodessa, mutta olet niin saatanan kranttu ja kaikki ne yli 60 kirjaa ovat parhaimmillaankin vain keskinkertaisuuksia? Kun edellisestä pysäyttävästä, värisyttävästä ja vaikuttavasta lukukokemuksesta on kulunut jo yli kaksi vuotta? Kun tartut jälleen suurin odotuksin seuraavaan kirjaan — ja se on juuri se kirja, joka ylittää odotukset, saa koukkuun heti alussa, vetää maton jalkojen alta suunnilleen joka luvussa, tarjoilee hykerryttävää komiikkaa ja jättää jälkeensä sen kaikkein tavoitelluimman, mitä minä juuri luin? -tunteen? Tiedätkö, se on Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä (Atena 2017). Juuri tällaisten kirjojen lukemista varten ihminen elää ja hengittää.



Vaan mitä tästä kirjasta voisi sanoa paljastamatta liikaa? Alku on sitä, mitä takakansiteksti lupaakin, ja lukija asennoituu ottamaan selvää dementoituneen äidin ja keski-ikäisen lapsen suhteesta. Mutta jo alussa heitetään ilmaan vihjeitä paljon isommastakin, ja kun kolmannen luvun lopussa tapahtuu käänne, joka pyyhkii pöytää kaikella siihen asti kerrotulla, lukija pääsee siihen tuttuun epävarmuuden ja odottamattomuuden tilaan, joka Jääskeläisen kirjoja lukiessa on ainoa varma asia — ja jonka takia hänen kirjojaan haluaakin lukea.



Alkaa symboliikkaa ja intertekstuaalisuutta hikoileva koominen ja vauhdikas seikkailu, jonka aikana esitellään Ankkalinnan — anteeksi, tarkoitin tietenkin Marrasvirran — tärkeimpiä ja uskomattomimpia nähtävyyksiä ja yritetään selvitä seuraavalle etapille jonkun paikalle tupsahtaneen, häkellyttävän moniulotteisesti ja syvästi kirjoitetun karikatyyrihenkilön avulla tai hänestä huolimatta. Missään vaiheessa ei voi olla varma, lukeeko dekkaria, ihmissuhdedraamaa, kansainvälistä agenttijännäriä, uusliberaalin urbanistin kolumnia vai 70-luvun Aku Ankan taskukirjaa, vaiko kuitenkin niitä kaikkia. Sitten yhtäkkiä tapahtuu taas jotain, mikä on samaan aikaan uskomattoman koomista ja kaiken siihen asti luetun valossa täysi yllätys. No, lopussa toki päästään perille siitä, minkä tarkka lukija ehkä on jo ounastellut matkan puolivälissä olevan määränpää, mutta varmahan siitä ei voi olla, ennen kuin sen on vihdoin lukenut. Eikä sitäkään — tietenkään — tarjoilla miltään pahvilautaselta sumuisen puiston nakkarilla.



Jösses. Lukijana nauttii joka lauseesta, siitä kuinka Jääskeläinen rakentaa hirtehishuumoriaan ja tarjoilee sitä kaurismäkeläisten sarjakuvahahmojensa kautta, siitä kuinka hän tiivistää yhteiskunnallisen ajankuvan niin tunnistettavan selkeisiin arkkityyppeihin ilman, että ne tuntuvat nopeasti vanhenevilta, ja siitä kuinka hän osaa yhdistää menneisyyden suuria virtauksia nykypäivän ilmiöihin. Lukijana nauttii myös siitä, miten erilaisia ja arvaamattomia, mutta aina yhtä vaikuttavia kirjoja Jääskeläinen kerta toisensa jälkeen onnistuu kirjoittamaan. Kirjailijana sitä tietenkin haipuu syvimpään alhoon, kun tajuaa, ettei ikinä osaa itse kirjoittaa mitään yhtä hienoa. Ja kaiken tämän jälkeen kissat näyttävät yhtäkkiä paljon epäilyttävämmiltä. Söpöiltä edelleenkin, kyllä, mutta eivät aina niin suorilta.

Väärän kissan päivän arvosana on kirkkaasti vähintään 15/5. Jos luet tänään vain yhden kirjan, lue tämä.

[Lukáš Cabala · Rating 4 out of 5]

Ja sám som nedávno zažil Den falešné kočky a rozhodol som sa, že o tom prehovorím:

Sestra šla do Trnavy, kde si zajednala britskú modrú a my sme sa po chvíľkovom váhaní rozhodli, že teda... tiež by sme jednu vzali. Mačiek nie je nikdy dosť. Keď sa sestra vrátila, rozprávala, ako si ich jedna doslova vybrala a bola veľmi prítulná. Tá druhá, naša, je taká divšia. Odovzdala nám kočku a tú svoju si vzala k sebe.

My sme si ju hneď pomenovali dnes už notoricky známym menom Charlotte Shirley Bronte a rovno sme ju nafotili pre potreby antikvariátu. Pri tejto činnosti sme sa s mačkou zblížili a rýchlo sa z nás stali najlepší priatelia. Fotky sme zavesili na našu facebookovú a instagramovú stránku. Okamžite sa stali takmer virálne a ruka v packe sme sa z toho spolu tešili.

V tom sa objavila tá... v tom sa objavila moja sestra. Vraj došlo k zámene. Akože v pôrodnici? Napadlo mi.
Nie, nie, to je ich kočka, omylom nám dala tú dobrú a tá divá u nich práve zúri. Môj nový synovec je už značne doškriabaný.

Potom som pozeral ako sa vzďaľuje s našim mačiatkom v náručí, Charlotte jej visela cez rameno, hľadela mi do očí a v kŕči srdcervúceho lúčenia ku mne žalostne naťahovala packu. O chvíľu na to sa pootvorili vchodové dvere, nevrlá ľudská ruka nám do chodby vhodila novú Charlotte, divokú.

Takže... ja veľmi dobre viem, čo je to Den falešné kočky a s poľutovaním musím konštatovať, že Jääskeläinen melie úplne o čomsi inom.

[Bosorka · Rating 5 out of 5]

Baví me to balancování na hraně snu a reality. Baví mě, jak autor nechává čtenáře vlát na rozvěšeném prádle své fantazie (i to, že prádlo občas sundá a poskládá a řekne, bacha, tady už to byl zase jen sen, tak dumej, jak to je vlastně doopravdy). Líbil se mi vztah hlavního hrdiny s jeho mámou a líbily se mi i další postavy, které se v příběhu zjevily. To, jak byli všichni nejednoznační. A byli to vlastně vůbec oni? Skvělé bylo tančení mezi žánry, baletění vzpomínkami. Byly to pohádky, snění nebo detektivka? Pasi Ilmari Jääskeläinen píše poeticky, našlapuje zlehka a jemně, opravdu až tanečními kroky. Četla jsem na ostrově Thassos a často, když vzhlédla, prohlížela si mě nějaká kočka. Seděla na plotě, ležela líně pod keřem, protahovala se nebo nás s nadhledem obcházela. A mně nedalo než přemýšlet, je tohle fakt jen knížka, nebo to kolem je reálné? Nesním já náhodou taky, zatímco kolem mě tančí rej koček?

[Natália B · Rating 5 out of 5]

Minulosť vie byť strašidelná, ktovie aké ozrutnosti sme stvárali ako deti, iba si na ne nespomíname?

Ďalší náklad od majstra mindfuckov; táto kniha nie je vôbec tým, čím sa zdá a ak si potrpíte na to, aby boli všetky loose ends starostlivo zaplátané, tak ruky preč

[Katri Alatalo · Rating 5 out of 5]

Mitä mä just luin!?

Siinä missä Lumikko ja Harjukaupungin salakäytävät jäi mulla hiukan hämmentäviksi lukukokemuksiksi, ja Sielut kulkevat sateessa tuntui paisuvan ja rönsyilevän vähän liikaa, Väärän kissan päivä oli ihan täysosuma. Yhdenpäivänromaani pysyy täydellisesti paketissa - vaikka yhden päivän lisäksi sisältääkin kokonaisen elämän ja sukupolvien kokoisen tarinan. Mysteerit aukeavat, tarina kasvaa hiljalleen, yksityiskohdat ja vihjeet on hiottu kristallinkirkkaiksi. Lukemisen jälkeen oli pakko vielä selailla taaksepäin ja ihailla: tosiaan, tässä oli vihje tuosta! Ja tässä tämä juttu viittasikin tuohon! Eikä kyse ole mistään pinnallisesta kikkailusta, vaan mysteerirakenne istuu täydellisesti kirjan teemoihin: koko romaani pohtii ihmisen muistia ja muistojen rakentumista, unohtamista, väärin muistamista. Kaikkeen tähän lukija sukeltaa minäkertojan pään sisälle.

Ja kaiken huipuksi romaani on hiottu uskomattoman mukaansatempaavaksi tarinaksi, joka rullaa eteenpäin koukuttavana kuin parhainkin dekkari. Teksti on vaivatonta ahmittavaa, ja silti Jääskeläinen on saanut taiottua siihen kaikki nämä tasot ja merkitykset...

Oikeastaan tekisi mieli antaa kuusi tähteä.

[Mollyvknize · Rating 5 out of 5]

Tak za mě fakticky skvělý!

[Filoména · Rating 4 out of 5]

Já se picnu. Hvězdičkovat Jääskeläinena... No uf.
Dobře. Jak Laura, tak Pahorek mě pohltily. Kočka taky. Laura mě místy pekelně rozčilovala. Kočka ne tak pekelně. Pahorek mě pekelně bavil. Kočka ne tak pekelně.
Baví mě to rozhraní snu a skutečnosti. Chvíle, kdy všechno vypadá naprosto v pořádku a hle, jakási slupka podivna, s níž je ovšem nakládáno jako se samozřejmou součástí skutečnosti. Kolísá to, člověk si nemůže být dostatečně jist, kde hranici překračuje; hranice se totiž mění i při zpětném pohledu.
Baví mě i to, že se nemůžu rozhodnout, jestli se mi Jääskeläinen děsně líbí, nebo děsně nelíbí. Často se děje, že atmosféra, kouzlo kolem knihy - nebo řekněme pocit, s jakým je kniha čtena - se poslední stránkou posune, rozjasní, urovná, rozšifruje. Tady ne-e. Cítím se stále stejně pomatená a ručně si rovnám obočí...
Opět si myslím, stejně jako u Laury, že některý věci si mohl odpustit. Kočka se mi taky zdála o něco méně divoká než předchozí dvě knížky. I závěr.
Přesto - prostoduché shrnutí - bavilo. Tuze.

[Ansu · Rating 2 out of 5]

Pasi Ilmari Jääskeläisen aiempi tuotanto oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen, joten odotukset myös tätä romaania kohtaan olivat suuret. Ne eivät kuitenkaan täyttyneet. Suurimman osan ajasta Väärän kissan päivä säntäilee sekavasti ympäriinsä, enkä päässyt siitä jyvälle missään vaiheessa. Poukkoileva tyyli sopii sinällään muistiproblematiikan käsittelyyn, mutta koko teoksen olisi voinut muotoilla elegantimminkin ilman, että viehättävä outous katoaisi. Lopun twisti oli hyvä, mutta jos kirjasta viimeiset 20 sivua ovat parhaat, niin sillä ei pitkälle pötkitä. Pettymys on suuri.

[Tereza Eliášová · Rating 5 out of 5]

Jestli ten chlap někdy vydá knižně svůj nákupní seznam, přečtu si ho!
Laura Sněžná asi pořád trochu vede, ale tohle mě zase bavilo o fous víc než Pahorek.
Víc asi až se na to vyspím :D

[Dani Dányi · Rating 4 out of 5]

Érdekes könyv, véletlenszerűen kaptam fel a könyvesboltban (és ilyen és régen volt már!). Eltartott egy darabig, amíg végigmutálódott ez a szöveg néhány zsáneren: krimi, gyerekkortörténet, kalandkönyv, pszichothriller, scifi. Végülis mindez együtt, egy meseszerű és kissé kaotikusan megkavart, tematikusan dezorientált forgaatókönyvbe gyúrva. A főhős és elbeszélő előbb saját, demenciával élő (illetve haldokló) anyját hajkurássza, majd egész sajátéletbeli rejtély-sorozat bomlik ki, hallucinációkkal és világjobbító fantáziákkal, meg titkosügynökösdivel tarkítva. Továbbá óriási könyvtárak, mutáns macskák, Stasi, Star Trek, urbanisztika, és mesebeli mondókák, karnevál üzemmódban. A finn Enyészfolyam fiktív középváros jelene és jövője amolyan Alíz Csodaországban, ahogyan Agatha Christie egy ópiumos gyógykúra során esetleg megírta- persze finn nyelven, de szerencsére a magyar fordítás (A furcsa macska napja, ford. Bába Laura) megkönnyíti az olvasó dolgát. Ha a könyv nem is. :)

[Vít Kotačka · Rating 4 out of 5]

Začínám si myslet, že budeme mít s Jääskeläinenem proměnlivý vztah. Laura mě zklamala, Pahorek mě nadchnul a Kočky spadají tak nějak mezi.

Mám rád magický realizmus, finské podivno i new weird. Podstatné pro mne je, že to magické-podivné do příběhu-reality hladce a organicky zapadne. To, bohužel, o Dnu falešné kočky říct nemohu. Občas to drhlo, občas to nudilo a občas jsem se chytal za hlavu.

Přes všechny slabosti a berličky příběhu - důvod, proč nefungovaly mobilní telefony, či samotný mechanizmus skoků v čase - je kniha jinak dob��e vystavěna a má parádní závěr, kdy je ústřední motiv řádově povýšen a dotažen k dokonalosti.

Osobně mi hodně zarezonoval motiv opakovaného návratu do dětství - sám jsem si něčím podobným prošel, kdy jsem se před časem vrátil po 30 letech do míst, která jsem opustil jako 6letý a porovnal si perspektivy a vzpomínky. Hodně silný byl motiv se spolehlivostí a reálností vzpomínek.

Slibně se zpočátku rozvíjela linka se Stasi a její práce ve Finsku, ale postupně to, bohužel, vyšumělo a bylo použito k několika oslím můstkům. Což je škoda.

Musím říct, že identitu hlavního hrdiny jsem odhalil celkem záhy a i když se to autor pokoušel ve zbytku příběhu různě kamuflovat a kličkoval, tak závěrečné odhalení už bylo zbytečné.

Celkově musím říct, že Jääskeläinenem se hodně podobá Murakamimu - buduje podobná "bezčasí" a generická města/místa (moc finského zde nenajdete), popisuje duševní stavy mužů ve střední věku, teď navíc kočky... (Mimochodem, já nemám rád kočky a v týhle knize mě pěkně štvaly. Zbytečný motiv. 😾😾😾). Určitě si od něj ještě něco přečtu, ale že bych hned běžel do knihkupectví pro nový překlad... to asi ne.

------------

Recenze Literární spolek Laury Sněžné ★★★
Recenze Magický průvodce městem pod pahorkem ★★★★★

[Tuomas Saloranta · Rating 4 out of 5]

Alkaa hieman hitaasti ja oikeastaan lupaa erilaista, paljon seesteisempää kirjaa kuin millaiseksi sitten ensimmäisten lukujen jälkeen muotoutuu. Tavallaanhan tämä on suomikummaversio Dan Brownin trillereistä - kilpajuoksua aikaa vastaan hämärien johtolankojen perässä (tässä ne tosin liittyvät päähenkilön ja hänen lähipiirinsä menneisyyteen eivätkä taidehistoriaan), taustalla salaliittoja ja maailmanpolitiikkaa eikä keneenkään tai mihinkään oikein voi luottaa, joskin Jääskeläinen tietysti kirjoittaa huomattavasti paremmin ja kiinnostavammin kuin Dan Brown eikä juonikaan lopulta ole niin yksioikoinen mysteeriralli kuin aluksi vaikuttaa, vaan ihmismielen pimeitä lokeroita tongitaan varsin syvältä. Ja nautittavaa kieltä, kieroa huumoria ja herkullisia yksityiskohtia, kuten Jääskeläisellä aina.

"Vain" neljä tähteä kuitenkin, koska lopulta asioita ehkä selitetään hieman liikaa ja viimeisille sivuille säästetyn paljastuksen aavistaa jo melko varhaisessa vaiheessa. Toki tämä saattaa olla vain lukijan hämäämistä ja huomion vetämistä pois muista yllätyksistä, joita myös on luvassa.

[Kirja Vieköön! · Rating 5 out of 5]

Loistava fantasiakirja, joka vei täysin mukanaan!

[Zuzana Schedová · Rating 4 out of 5]

Další knížka zastupitele finského podivna, která se mi jeho skvělém Literárním spolku Laury Sněžné dostala do rukou a řeknu na rovinu, že jsem od ní měla velká očekávání. A nikdo nemá z toho větší radost než já, že se mé očekávání naplnila a já si čtení Dne falešné kočky neskutečně užila.
Příběh se odehrává v průběhu jednoho svátečního festivalového dne v městečku s názvem Marrasvirta a točí se kolem matky hlavního hrdiny Kaarny, která po aplikování experimentální léčby demence utekla z psychiatrického ústavu, kde byla hospitalizovaná a na Kaarnovi je, aby ji našel a do určitého omezeného času ji aplikoval další dávky léku, jinak to může mít nedozírné důsledky. Jeho matka tak postupně prežívá svojí mladost v vzpomínkách postupně stárne a Kaarna se tak dozvídá mnohé věci, které do té doby netušil a postupně se mu odkrývají tajemství, o kterých jeho matka nikdy nemluvili, protože jejich vztah nebyl nikdy extra blízký.
Tak jak jsme u finského podivna zvyklí, i tady se míchají prvky fantasy, hororu, napínavého thrilleru či pohádky. Děj plyne a v reálných místech se prolínají linky reality a magického realizmu, potkáváme různé méně či víc zajímavé postavičky, navštevujeme různá místa a spolu s Kaarnou plníme úkoly, abychom našli jeho matku a odhlalily další střípky minulosti a jejich vzpomínek a po celý čas se potkávámé s méně či víc divnými kočkami, které lemují celou naši cestu a dobrodružství.
Pro milovníky finského podivna je to rozhodně knížka, která stojí za pozornost a líbilo se mi, že v porovnání s Literárním spolkem byla víc zasazená do reality a ty snové pasáže byly umístněné přesně tak, aby podpořily naši fantazii a zároveň nenarušovali průběh příběhu, právě naopak, rozvíjeli ho tím správným směrem. Bylo to skvělé a mně se strašně moc líbilo. A ten závěr? Tleskám.

[Inka · Rating 5 out of 5]

Oi miten rakastan Jääskeläisen kirjoja. Väärän kissan päivä on ehdottomasti Jääskeläistä parhaimmillaan. Tarina on nerokkaasti rakennettu kudelma, joka onnistuu jatkuvasti yllättämään lukijan. Juonenkäänteitä ei pysty mitenkään ennakoimaan, vaan useampaan otteeseen huomaa ajattelevansa lukiessaan, että mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu. Tosi pienetkin yksityiskohdat paljastuvat myöhemmin tarinan kannalta merkityksellisiksi ja asioiden väliset suhteet avautuvat pikkuhiljaa pitkin kirjaa. Loppuratkaisu yllättää tavalla johon harva teos pystyy, useammassakin arviossa on mainittu kirjan loppumisen jälkeiseksi ajatukseksi "mitä juuri luin", ja tähän ajatukseen voi kyllä samaistua. Omalla kohdalla hämmennystäkin voimakkaammaksi ajatukseksi viimeisen sivun jälkeen jäi yksinkertaisesti "vau".

Juonesta on mahdoton sanoa juuri mitään spoilaamatta tarinaa, mutta lukekaa tämä, suosittelen ihan jokaiselle. Ihan harmittaa, että kirja on lainassa kirjastosta, on ehkä pakko ostaa tää omaan hyllyyn jossain vaiheessa.

[Simppu · Rating 4 out of 5]

Lukija joutui pohtimaan, mikä on totta ja mikä ei, ja kenen muistoja lopulta on epäiltävä. Pidin siitä, että todellisuus vääristyi usein juuri kissojen hahmossa, koska kissat nyt ovat – kaikella rakkaudella sanottuna – mutantteja luonnostaan. Tämä oli erittäin hyvä kirja, mutta jostain syystä en ihan tavoittanut sitä samaa nerokkuutta kuin aiemmin lukemissani Jääskeläisen teoksissa. Näennäisestä vauhdikkuudestaan huolimatta juoni tuntui jossakin kohtaa hieman junnaavan, vaikka kokonaisuus pysyikin kasassa loistavasti.

[Anna Reta Maria · Rating 3 out of 5]

Olipa tosi kumma kirja. Vaikea tähdittää, sillä tavallaan pidin kirjan outoudesta, mutta samalla odotin edes vähän selvempää linjaa. Oli se sentään lukemisen arvoinen.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

3,5 *

Jännä kirja, monenlaisia käänteitä, vahva tunnelma. Minuun makuuni tähän jäi ehkä vähän liikaa aukkoja, mutta pidin joka tapauksessa.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Alkuun kirja on sekavaa juoksentelua paikasta toiseen karnevalistisessa ympäristössä, mutta mitä pidemmälle lukee, sitä kummallisempia käänteitä kirjasta avautuu. Lopputulos on huikean hieno ja nostaa kirjan osakkeita merkittävästi. Muistin ja minuuden rakentumisen tematiikka on kiinnostavaa ja aiheen käsittely vähintäänkin vauhdikasta. Marrasvirran syysjuhla on kertakaikkisen omituinen ja yksityiskohtia täynnä oleva ympäristö omituisille tapahtumille.

[Junna · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja oli täynnä erittäin laadukasta kirjoitusta. Juonenkäänteet, henkilöhahmot, miljöö, kaikki toimi yhteen todella hyvin. Tarinassa liikutaan paljon todellisuuden ja muistojen äärirajoilla, mutta koskaan ei livetä eksessiiviseen abstraktiuteen, mikä on minusta aina halpa veto. Asiat esitetään yksinkertaisuuden ja mysteeriuden täydellisessä harmoniassa.

Välillä kirjoituksesta kuulsi läpi miehille tyypillinen kirjoitustapa, jossa päähenkilöä ympäröivät hahmot, yleensä naispuoleiset, näkevät asiat paljon kirkkaammin. Erityisesti päähenkilön, ja hänen luonteensa suhteen. He tietävät asioita, mitä päähenkilö ei ole tajunnut vielä, ja arvoituksellisesti puhuen lipuvat hänen ympärillään ohjaten hänen matkaansa. Se on liian etäännyttävää ja outoa minusta, mutta kaiketi ihan validi tyylillinen valinta siinä missä muutkin.

Parasta kirjassa oli tarinan tahti. Hyvin pystyi arvaamaan mitä tulee tapahtumaan annettujen elementtien perusteella, mutta mihinkään ei jääty pyörimään liikaa jotta olisi tylsistynyt. Elementeistä rakentui hieno kokonaisuus loogisesti ja tarkoituksellisen siististi. Kirjan luettuani haluankin tutustua kirjailijan muihin teoksiin.

[Karolína · Rating 5 out of 5]

Tak, mám pocit, že tahle knížka se musí v člověku trochu rozležet a ani nevím, jestli to všechno dokážu popsat. Typický Jääskeläinen, ale tentokrát se mi líbil z těch třech knížek úplně nejvíc, hned od začátku. Celý příběh a vyprávění je jako ten malý okamžik mezi spánkem a bděním, takové proplouvání, bloumání snovou krajinou. Autor si se čtenářem hraje, nechává ho sledovat děj a pak mu oznámí, že to byl sen...a co byl vlastně sen a co skutečnost, co bylo doopravdy?
Bylo to takové putování do dětsví, do osobní historie, do nitra vypravěče, do vzpomínek, do dynamiky vztahu matka-syn (což je, přiznejme si, většinou dost problematický vztah). A také zběsilá a místy pomalá cesta městem, rozjařeým davem, vypravěčovými místy a místy jeho dětsví.
Navíc k tomu všemu tam bylo spoustu zpomalujích míst, poetických popisů a myšlenek, a i přesto, že to byl podivný příběh, nepůsobil tak tísnivě tako třeba Pahorek.

[Hanna Morre · Rating 3 out of 5]

3½
Ärsyttää todella paljon, etten pitänyt tästä niin paljon kuin olisin halunnut, sillä Jääskeläinen kuuluu heittämällä lempikirjailijoihini. Yksi pulma on se, että jostain syystä olen aina tullut huonosti juttuun yhdenpäivänromaanien kanssa. Jotenkin VKP jäi minun makuuni liian hajanaiseksi ja takaa-ajokeskeiseksi.
Mielenkiintoisia ja loistavia elementtejä oli paljon. Alice Kaarna oli ehkä Jääskeläisen yksi parhaimpia hahmoja ikinä. Koko Marrasvirran kaupunki tuntui kerrassaan ihmeellisen kiehtovalta, nurinkuriseltakin paikalta.
Pidin lopusta enemmän kuin olisin osannut odottaa, mutta silti jäin vähän pettyneeksi – ehkä ennen kaikkea itseeni. Odotukset olivat niin korkealla, kun puoliskonikin kehui VKP:n maasta taivaaseen ja oli valmis rinnastamaan tämän suosikkiinsa Lumikkoon. Ehkä minun pitää lukea tämä jossakin vaiheessa uudestaan?

[Paula Silvonen · Rating 5 out of 5]

Olisi pitänyt kirjoittaa tai nukkua, mutta minä luin Väärän kissan päivää.
Odotin toisella silmällä vilkuiltujen arvioiden perusteella kimuranttia ja sekavaakin juonta, mutta tämähän oli varsin suoraviivainen rymistely ihmismielen ja muistojen maisemissa. Mysteerien ratkaisut oli enimmäkseen kirjoitettu rivien väliin niin isoin kirjaimin, että ne tajusi heti kun mysteerit esiteltiin, mutta ei se haitannut menoa ollenkaan.
Pidin aivan valtavasti Marrasvirran kaupungista, huumorista ja sarjakuvamaisista hahmoista. Pieni miinus tulee lopun liiallisesta selittelystä, mutta kyllä tämä silti on viiden tähden kirja.

[Heli · Rating 4 out of 5]

Ihanan sekavaa häröilyä ja kiihkeitä takaa-ajoja maagis-realistisissa mielen maisemissa. Kaikin puolin vauhdikasta luettavaa: ei kertaakaan tuntunut siltä, ettei tarina etenisi (toisin kuin joitakin P. I. Jääskeläisen novelleja lukiessa). Ajatuksenjuoksu eteni jopa niin vauhdikkaasti, että aavistin loppuratkaisun jo jokseenkin varhaisessa vaiheessa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kirjan karnevaalitunnelma vei mukanaan ja nauratti ääneen.

Aivan loistava miljöö. Haluaisin asua Marrasvirran kaupungissa!

[Tapani Aulu · Rating 5 out of 5]

Tämä kirja on täyttä menoa alusta loppuun. Ensin näytti jo, että käsissä on episodimainen yhdenpäivänseikkailuromaani, mutta kissa vieköön, tahti vaan kiihtyi ja kerroksia kuoriutui yksi toisensa jälkeen aina vain lisää. Jos joku väittää arvanneensa kaiken (tai edes jotain) etukäteen, valehtelee.

Väärän kissan päivä on kotimaisen kirjallisuuden huikeimpia elämyksiä ja taas muistutus mulle, että genrekirjat ovat jotain aivan muuta.

[Edna Nová · Rating 2 out of 5]

O tom, jak je paměť křehká. A naše vnímání světa subjektivní a snadno ovlivnitelné.
Měla jsem problém se začist prvních 50 stran, milovala jsem občasné divné obraty, citát Sylvie Plath na hodinkách je best, ke konci jen bezite s hlavním hrdinou a nestačíte popadnout dech.
Jako po par letech bych si to přečetla znova!
A na kočky se taky po přečtení budete koukat jinak!

Rereading se nepovedl. Vůbec mě to nezajímalo a nechytlo.

[Linnea]

Jääskeläinen taitaa (edelleen) maagisen realismin. Väärän kissan päivä sukeltaa muistojen epäluotettaviin vesiin ja pinnalla pysyminen vaatii siksi hieman keskittymistä lukiessa. Parhaimmillaan rauhassa luettuna, katkonainen palaluku hankaloittaa lukukokemusta. Erityisplussa kauniista kirjapuheesta ja ihanasta futuristisesta kirjasto-joukkoliikenne-visiosta.

[Sari Nyman · Rating 4 out of 5]

Erinomainen kirja vaikka suhtauduinkin aluksi hieman epäilevästi koska ei ole olemassa vääriä kissoja!

Kirjan alku oli omasta mielestäni hieman sekava mutta kun kirja pääsi vauhtiin ja tyyliin tottui, tuli esiin ajatuksia herättävä ja hieno teos.

Ensimmäinen kirja jonka luin Jääskeläiseltä, mutta ei varmasti viimeinen.

[Simone · Rating 4 out of 5]

Lepší než Pahorek, ne tak skvělý jako Laura.
Poslední část parádně napínavá. Závěr jsme oba s mužem odhadli správně (yep, povedlo se mi ho nalákat ke čtení, bod pro mě!). I tak to ale bylo překvapivé a opět skvěle napsané.

[Päivi · Rating 5 out of 5]

Kirja, jonka maailmaan pujahtaa yhtä mielellään kuin kävelylle sumuiseen puistoon.