Kosken kahta puolta

by Jari Järvelä

Kaksi mummia – kaksi totuutta kansalaissodasta.

7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Historical Fiction, Audiobook, War

200 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

About the author

ENG: Jari Järvelä has written novels, short stories, essays, radio plays and plays. He currently resides at Kotka, living between the ocean and a river, likes both cities on harbours and train stations. His favourite cities are Napoli and Marseille, in both of which nothing is working yet everything works out, everybody believes in miracles and not for nothing. His hobbies include swimming, wines and history (even the one that can be found on a roadside or on rusty tin cans on an old fridge on an attic). Most of all, Järvelä is into punk music and paintings from 1500's renaissance, both of which most of his friends dislike strongly. Both of them include that frenzied indulging which makes art something more than life, or at least more sensible.

FIN: Jari Järvelä on syntynyt Helsingissä 21. marraskuuta 1966. Hän on kirjoittanut romaaneja, novellikokoelmia, esseitä, kuunnelmia ja näytelmiä. Hän asuu Kotkassa meren ja joen välissä, pitää sekä satamakaupungeista että juna-asemista. Hänen mielikaupunkinsa ovat Napoli ja Marseille, niissä ei mikään toimi mutta kaikki järjestyy, ja jokainen uskoo syystä ihmeisiin. Hän harrastaa uintia, viinejä, myös valtateiden ulkopuolista historiaa, sitä joka löytyy vesakkoisilta pientareilta ja vintiltä vanhasta nestekidejääkaapista, sen sisältämistä ruosteensyömistä säilykepurkeista. Erityisen nitkahtanut Järvelä on punkmusiikkiin ja 1400-luvun renessanssitauluihin, hänen useimmat ystävänsä saavat molemmista nokkosihottumaa. Molemmissa on sitä vimmaista heittäytymistä, joka tekee taiteesta elämää suurempaa, tai ainakin herkempää.

Reviews

[Elisa-Johanna Liiv · Rating 5 out of 5]

See on kui oleksid suvel vanaema juures ja ta räägib sulle lugusid oma lapsepõlvest. Sina ja sinu suvised tegemised, raamatu lugemised käed taeva poole, sest teistpidi sajab vihm lehtedele ja vanaema rühkimine läbi lumiste hangede, sest tulistatakse ühel ja teisel pool ja keset põldu pidama ei saa jääda. Keda anti üles, kes andis üles ja mis põhjusel. Ja siis jällegi vastik suurem õde, kes kuhugi kaasa ei võta.

1970ndad ja suved kahe vanaema pool, kes elavad teine teisel pool koske, aga üksteisele tere ei ütle, sest nende pered olid 1918. aasta sündmustel eri pooltel.

Mu lemmik tsitaat, mis ei käi kummagi jutuliini juurde kuigivõrd:

“Hirmus joodik oli,” ütleb Johanna. “Teda kartsid kõik, punased ja valged. Ainus, mis ta ise kartis, olid väiksed kuradid. Ükskord läks ta Tyrvää jaama ja tahtis osta kolmkümmend viis piletit Karkkusse. Ta kummardus piletiluugile ligemale ja sosistas kassiirile: “Ja ainult üks edasi-tagasi.” Ta ei taht, et kuradid kuuleks, et ta plaanib nad Karkkusse maha jätta.”

(samas oli sellist tüüpi kerge ära osta emmal-kummal poolel, sest viinapudelil ei ole ei punast ega valget silti küljes)

[Mae Lender · Rating 5 out of 5]

Selline "üks silm nutab, teine naerab"-raamat.
Väikese Jari 70ndate lapsepõlvelugudes ja fantaasiates võinuks pikemaltki mõnuleda, aga jah, siis need tema memmede kodusõjaaegsed lood... need virutasid sahmakaga jäist vett krae vahele.

[Ingrid · Rating 5 out of 5]

Raamat soome kodusõjast. Teema on raske, aga Järvelä on osanud selle raamatuks kirjutada nii, et sellise sõja julmus ja traagika saavad küll väga selgeks, kuid pisaraid kiskumata. Tasakaalu aitab hoida see, et raamat koosneb piltidest, nii et ükski õudus ei kesta liiga kaua, ja see, et kesksed tegelased on lapsed: kaks tüdrukut 1918. aastal ja poiss - nende tüdrukute lapselaps - 70ndatel.

Laste maailmanägemine, fantaasia ja huumor tegelikult ka päästab maailma. Selles raamatus sõna otseses mõttes puudutab ja viib kokku. Seal on turvatunnet tekitavaid killukesi, seda, kui meelekindel võib väike inimene raskes olukorras olla, seda, kui raske võib olla vanemate õdede-onu-/tädilaste vahel oma kohta leida, aga kuidas kõik on võimalik. Lühidalt - väga hästi kirjutatud.

[Riikka Koo · Rating 5 out of 5]

Lapsen silmin sota ja vastarannoilla kasvaneiden mummien välinen juopa näyttää juuri niin absurdilta, järjettömältä ja turhalta kuin onkin. Joutuisa luettava mutta syvälle kaivautuva.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Pysäyttävä ja hieno kirja mutta kuitenkin helppo lukea joten vinkkauspakkiin.

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Jari Järvelän teksti on nopeatempoista luettavaa. Kosken kahta puolta kertoo Jari-nimisen 7-vuotiaan pojan kahdesta lomapäivästä Vammalassa, kosken kahdella puolella. Ensin vieraillaan Aino-mummilla ja sitten siirrytään sillan yli Sofia-mummin luo keskustaan.

Jarin mielikuvitus laukkaa vilkkaasti. Leikkiin sekoittuvat mummien lapsuudenkokemukset. Ainon perhe on kuulunut työväestöön ja isä taisteli sisällissodassa punaisten puolella, Sofia puolestaan on kotoisin isosta talosta meren rannalta ja hänen kotonaan sankarit kantoivat valkoista nauhaa käsivarressaan. Mummit eivät oikein tule toimeen keskenään.

Järvelä tavoittaa hienosti lasten ajatusmaailman ja leikin tenhon. Tragedia, jonka keskelle lapset joutuivat vuonna 1918, on sydäntäsärkevää luettavaa. Kirja vie mennessään, mutta olisin toivonut sen pysähtyvän vähän syvemmin muutamiin hetkiin.

[Ronja · Rating 4 out of 5]

Kosken kahta puolta on romaani Suomen sisällissodasta ja sodan kokeneiden ihmisten elämästä sen jälkeen. Kirjan minäkertoja on vuonna 1977 lapsuuttaan elävä Jari-poika, joka kuvaa sodan nähneiden mummiensa kautta sitä, miltä sodan jäljet tuntuivat vielä yli puoli vuosisataa myöhemmin.

Kirjan juoni vuorottelee kahden 1970-luvun kesäpäivän ja sotakevään välillä. Mummien muistoissa Vammala palaa ja ihmisiä tapetaan. 1970-luvun kesäpäivinä Jari kuulee muistojen kaikuja mummien puheissa. Tarkasti juoneen keskittymällä huomaa, miten samat teemat toistuvat ja vanhat rintamalinjat säilyvät. En kuitenkaan ihan ymmärtänyt Jarin näkyjä vuonna 1918 ammutun Väinön kohtaamisesta. Lapsi kuulee kaksi erilaista tulkintaa ja näkee kaksi erilaista todellisuutta. Epilogi on kaunis päätös kirjalle.

Itse 1970-luvulla syntyneenä luulen kuulleeni sisällissodan kaikuja omien isovanhempieni puheissa. Myös minun suvussani ollaan oltu rintamalinjojen molemmilla puolilla.

[Oskar]

Hämmastavalt hea lugu, mis põimib mängulise lapsefantaasia ajaloo taaga ja sõjakoledustega. Eriti meeldejäävad on mõned toredad lapsemõtted ja tähelepanekud, à la et kalakujulise panni jaoks tuleb täpselt õige suurusega kala püüda või et kui kellakäol on häda, peab ta pissima kella sisse. Siis aga seguneb lugu vanema generatsiooni lapsepõlvega keset Soome kodusõda ning sealne läbielatu lõikab teravalt nagu nuga. Tohutu jõuga proosa, sageli pidin peatüki lõppedes raamatu korra käest panema, et võtta hetk toibumiseks. Ütleks isegi võimas.

[Ara · Rating 2 out of 5]

Joku tökki, epäuskottavuutta

[Helena · Rating 4 out of 5]

ikka väga hea! kogu ajaloo virrvarri ja verise vastandumise kõrval oli mu jaoks huvitavaim see, kui hästi tuli läbi minategelase välja lapselik olemus, nautisin seda väga.

[Viivi · Rating 3 out of 5]

Romaani seuraa 7-vuotiaan pojan kesää vuonna 1977 kahdessa eri mummilassa, joissa hän kuulee mummien kokemukset vuodelta 1918. Mummien kertomukset kulkeutuvat uniin asti ja pihallekin ilmestyy leikkitoveriksi Vilho, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Lapsen näkökulma ja fantasia-elementit antavat uuden mielenkiintoisen lähestymistavan 1918 tapahtumiin, mutta jäin silti kaipaamaan jotakin...

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2017, 2019, 2024: 244/244)
2018: 5/6
(2021: 2/6)
1984-2024: 251/274

4,5/5. Kuuntelin ensin äänikirjana (3/5) ja sitten luin (4,5/5). Peräti kolmas Finlandia-ehdokkuus Jari Järvelälle (Lentäjän poika 1999, Romeo ja Julia 2007). Noin vuosikymmenen välein ovat tulleet nämä ehdokkuudet – ja romaanit ovat mielestäni olleet aina kertaluokkaa edeltäjäänsä parempia. Tätä Kosken kahta puolta -romaania pidin kyllä jo täysosumana. Hieno teos kahdesta kesäisestä päivästä, jotka päähenkilönä oleva poika viettää Vammalassa kosken kahdella puolella kahdessa mummolassaan. Sisällissodassa suomalaiset jakautuivat punaisiin ja valkoisiin – ja joissakin perheissä ja suvuissa tämä jakolinja saattoi asettua silloisten tai myöhempien perheiden ja sukujen sisällekin. Niinpä tässä romaanissakin draama ja jännite syntyy siitä, että vielä vuosikymmeniä sisällissodan jälkeenkin toinen mummola on edelleen punainen ja toinen valkoinen. Kirjan takakannessa tai kansiliepeissä taidettiin mainita, että romaanissa on omaelämänkerrallisuuttakin mukana: kirjailijan omatkin mummut ajautuivat sisällissodan vastakkaisille puolille Vammalassa.

[Antti Virolainen]

Jos joku vielä muistovuoden 1918 lopuksi jaksaa kirjan sisällissodan melskeistä, niin tässä se on! Pari perustelua: romaanissa pyritään sovintoon ja sodan järjettömyyttä tarkastelevat 7-vuotiaan pojan uteliaat silmät.

Tarina on fiktiivinen, mutta perustuu osittain kirjailijan omiin kokemuksiin ja hänen mummiensa kertomuksiin. Niitä Järvelä kuunteli jo pikkupoikana, jolloin mielikuvitus ja todellisuus helposti sekoittuvat.

Mummit ovat vielä pikkutyttöjä hulluna vuonna 1918. Heidän perheensä asuivat Länsi-Suomessa kosken kahta puolta ja asettuivat sodassa eri puolille. Sekä punaiset että valkoiset syyllistyvät julmuuksiin, jotka katkeroittavat tyttöjen mielet loppuiäksi. Heidän haavansa eivät tahdo arpeutua, vaikka jälkeläiset solmivat perhesiteitä.

Järvelä tuo pienoisromaaninsa hienosti 1970-luvun loppuun, jo nuorukaiseksi varttuneen pojan aurinkoisiin lakkiaisjuhliin. Siellä iäkkäiden naisten sovinto vihdoin orastaa, mutta tärkeämpää on, että nuori polvi selviää aikuisuuteen ilman katkeruutta.

Antti Virolainen

[Terhi · Rating 3 out of 5]

Ristiriitaisia tunteita herättävä kirja. Alun 1970-luvun tunnelmat toivat mieleen omia lapsuudenmuistoja. Hetken päästä hypättiin Aino-mummin ja myöhemmin Sofia-mummin kaameisiin lapsuudenkokemuksiin sisällissodan aikana. Välillä kirja taas saa nauramaan ääneen, kun 7-vuotiaan Jarin huomiot ovat niin osuvia.
Kirja sai pohtimaan paitsi sodan julmuutta myös lapsen asemaa. Sota-aikojen kokemukset ovat tietysti ääriesimerkkejä, mutta Jari-kertojakin kokin paljon ikäviä asioita: aikuisten kärsimättömyyttä, kiukkua ja vaatimuksia sekä siskon ja serkkujen kiusaamista. Jäin myös miettimään, onko tämäkään sittenkään muuttunut niin kovin paljoa...
Kerronnassa minua ärsytti kieli, joka oli jossain kirja- ja yleiskielen välimaastossa. Erityisesti kongruenssi-virheet tökkivät.

[Jose Sbuck · Rating 4 out of 5]

Yet another book about Finnish civil war, but a powerful one. The novel takes a child's perspective, focusing on the feelings of chaos, threat of violence, and cruelty. The protagonist is a 7-year-old boy in the 1980's. He is spending summer days with his grandmas from both sides and gets to hear stories of the war, when the grandmas were about his age.

The story takes place in Vammala, which was one of the most badly destroyed towns during the civil war. A river divides the town to white and red sides.

The book is quick to read, and is not only about suffering in war but also about a child's idle summer days. I'd recommend to someone who has 5-10 years old children and/or links to Vammala.

[Riitta Perttunen · Rating 3 out of 5]

Kaksi mummia – kaksi totuutta kansalaissodasta.

7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

[Kadri · Rating 4 out of 5]

Kuigi see polnud kerge lugemine (pärast esimest peatükki panin raamatu tükiks ajaks käest), siis sain positiivse lugemiselamuse. Järvelä asetab lugeja kose äärele, laseb vaadata alla, põhjatusse sügavikku, kuid hoiab samas kindlalt kukkumast põlenud lehmade, mõrvatud perekondade ja tapetud laste sekka. Jari lapsepõlv ja tema nägemused annavad teosele transtsendentaalse mõõtme - see on teekond läbi inimeste saatuste, soov mõtestada toimunut ning paraneda seeläbi ajaloo keerdkäikude poolt saadud nähtamatutest haavadest.

[Koivula]

Tämä oli hyvä! Teksti on uskottavasti pienen pojan ajattelemaa. Tuli hyvin esille, miten molemmat puolet, punaiset ja valkoiset, ovat oikeastaan olleet samanlaisia. Molemmilta puolilta silmitöntä väkivaltaa. Ja pelkoa. Vaikutukset monen sukupolven yli. Lisäksi Järvelä on osannut kertoa tarinan 200 sivussa - sekin on taito, ettei venytä ja venytä. Tämä kirja olisi hyvä kaikkien lukea.
Helmet: 50 (kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä)
Popsugar: 2 (a book you bought from an independent bookstore; kirpputori :))

[Piret Dahl · Rating 4 out of 5]

Õudne, mis sõda inimestega teeb. Õudne, et see kõik inimloomuses olemas on. 70-ndada ja tikrikompott ei tee seda ju olematuks, ja kahjuks ei saa ju uskuda, et sõjad on nüüd lõplikult minevikku jäänud. Ja kahjuks ei saa ju uskuda, et sõjas käitub elajalikult ainult üks vaenupool - et on olemas see õige pool kelle poole hoides on moraalne üleolek kuidagi õigustatud või õige.
Aga noh, need on lihtsalt need mõtted, millega ma köite raamaturiiulisse ära panin. Jari ise oli vist pisut optimistlikum. Emotsionaalselt häiriv, aga hea raamat.

[Helena · Rating 2 out of 5]

Odotukseni olivat korkealla, mutta kirjasta tuli minulle pettymys. En tiedä, olisiko tämä teksti toiminut paremmin luettuna - äänikirjana kuuntelin, ja jostain syystä tarinan seuraaminen oli vaikeaa, tipahtelin vähän väliä ja huomasin ajatusteni karanneen ihan muualle kuin kirjan tapahtumiin. Lapsen näkökulma oli sinänsä aito ja elävä, Järvelän kieli on rikasta. Tärkeä aihe, vaikken mikään historiallisen fiktion ystävä sinänsä olekaan.

[Lauri · Rating 2 out of 5]

Kiidetud ja hinnatud kuid mulle ei meeldinud üldse. Ainukesed huvitavad kohad olid mõlema memme lapsepõlvekohad Soome kodusõjast ja tapatalgutest valgete ja punaste vahel. Tänapäeva - või siis 70ndatesse - paigutuvad osad olid lihtsalt tüütud ja haigutamaajavad. Unenäolisust rõhutavad absurdikohad käisid koguni agressiivselt närvidele, igasugu kuulihaavaga kõhus sosistavad väikeste poiste vaimud ja muud.
Tüütu ja igav, mu tagasihoidlikul isiklikul hinnangul.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Hyvin kirjoitettu teos sisällissodasta ja sen muistemisesta sekä pitkästä varjosta. Pidän usein lapsen näkökulmasta kirjoitetuista kirjoista, ja tässäkin tämä ratkaisu toimii hyvin. Moni kohta oli koskettava osittain juuri lapsen näkökulman vuoksi. Lopulta silti kenties jätti vähän kylmäksi, tai liekö syynä se, että kirjan loppu oli niin kamalan itsestäänselvä.

[Liisi Laineste · Rating 4 out of 5]

Kidlasti mitte armastus- ega ajaviitekirjandus, vaid valus raamat sõjatraumadest, mida autor aitobiograafiliselt ja isegi sadustliku liialdusega kirjeldab. Huumorit lubati, kuid puudus (vanaema kiristas määritud laualina peale nii kõvasti hambaid, et seda oli kuulda kõrvalkülas võiks teoreetiliselt naljakas olla, aga raamatu raskemeelsus ei luba muiata).

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Seda lugedes meenusid mulle oma vanavanemate lood nende lapsepõlvest ja noorusajast, kuhu mahtusid ka sõjad. Meie kõigi (vana)vanemad on täis põnevaid lugusid, nad on kui elavad raamatud, oska vaid kuulata ja kõike seda rikkust talletada. Tuleb osata kuulata ja näha ning mitte õiget aega mööda lasta, enne kui on hilja.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Vastakkainasettelu ja juopa punaisten ja valkoisten välillä oli syvä ja vaikutti monta, monta vuosikymmentä. Äidinisä oli nuorena miehenä valkoisten puolella ja ehti innokkaana sotijana vielä kahteen muuhunkin sotaan. Ehkä Pohjanmaalla oli helppo köyhän työläisenkin liittyä valkoisiin?
No, se siitä. Kirjassa oli hyvä ajatus, mutta ehkä vähän liikaa asetelmallisuutta.

[Anette Marie · Rating 5 out of 5]

I really liked the variety of calmness but also tension, which was due to the situation at the time. The different time stages were difficult to understand at first but after a few pages you probably learn to love them and it gives the book the IT-factor. It’s a special book because of the point of view from children.

[Njalla · Rating 3 out of 5]

Helmet- lukuhaasteen kohta 25: kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.

Jotenkin vaikea sanoa tästä mitään, kun valmista mielipidettä ei oikein ole. Ehkä tämän pureskelu kestää vielä hetken.

[Anu · Rating 1 out of 5]

Polnud minu “tassike teed”. Sünged ja armutud kodusõjaaastad ei pakkunud mingit muud mõtet kui ainult vastikust. Kogu raamat oli pmst vastik. Midagi ei aidanud ja kirjaniku enda 70-ndatel kirjutatud lapsepõlvelugude vahele pikkimine. See oli samuti ebameeldiv ja täis kiusu ja hoolimatust. Pähh!

[Heli · Rating 3 out of 5]

Ajatuksia herättävä kirja. Jari-pojan kaksi mummia, vuoden 1918 tapahtumat ja seuraukset eri tavalla kokeneet, kosken kahta puolta. 1970-luvun kuvaus oli aivan loistavaa. Tuli oma lapsuus ja ne pitkät lämpimät kesät mieleen.

[Lea Küünal · Rating 3 out of 5]

Ühest 7aastasest poisist, tema suvest Soome väikelinnas vanaemade juures. Paralleelselt hargneb poisi vanaemade lugu 1918.aasta kodusõja ajal. Vanaemad olid sel ajal lapsed, ühe pere oli punaste ja teine pere valgete poolel. Ükskõik kummal poolel sa olid, on sõja traagika ikka sama.