Maahanmuutto, sukupolvien välinen kuilu, erilaisuus, yliluonnolliset kohtaamiset, raastavat ja kutkuttavat ihmissuhteet, sisällissota…
Tusina tarjoilee kirjon novelleja, jotka on suunnattu erityisesti nuorille. Kokoelmassa suomalaiset kirjailijat kirjoittavat kukin omalla tyylillään: mukana on esimerkiksi steampunkia, yllättäviä kertojaratkaisuja, romantiikkaa ja kauhua.
Kokoelma osoittaa, miten monipuolisesti nuorille voi kirjoittaa. Se haastaa pohtimaan, mikä tekee tekstistä nimenomaan nuorten novellin.
Kirja on koostettu yläkoulun ja toisen asteen opiskelijoita ajatellen. Novellit sopivat erinomaisesti opetukseen: niiden avulla voi tarkastella kaunokirjallisuuden keinoja ja rakenteita, mutta ne sopivat aiheiltaan myös keskustelunavaajiksi.
Päivi Haanpää on tamperelainen kirjoittaja ja sanataiteen sekatyöläinen. Marika Riikonen on tamperelainen toimittaja ja novellisti. Tusina on toinen heidän yhdessä toimittamansa novellikokoelma.
Kirjassa mukana:
Magdalena Hai Nelli Hietala Anneli Kanto Riina Katajavuori Roope Lipasti Hannu Luntiala J. S. Meresmaa Mike Pohjola Alexandra Salmela Harry Salmenniemi Päivi Haanpää Marika Riikonen
Olipa monipuolinen kokoelma tämäkin. Oikein kivoja, nuorille suunnattuja novelleja.
Yritän etsiä tarinaa, jonka lukija haluamalla haluaisi lukea loppuun. Sellaisia oli tässä muutama, mikä ilahdutti. Erityisesti Magdalena Hain Elisan huone oli puoleensavetävä. Roope Lipastin Yösuunnistus oli hauska, Marika Riikosen Prinsessan ja Nelli Hietalan Varmat merkit -novellin tunnelmasta tykkäsin muuten vain.
Ei ihan liian vaikeita novelleja, mitä nyt muutama vähän ylitunnelmoiva ja hidastempoinen oli joukossa, mutta aika moni loppui jotenkin töksähtäen.
En tähditä tätä, koska olen itse mukana (kauhunovellilla Elisan huone). Mutta olipa kiva antologia! Ideahan toimittajilla ollut tässä loistava: kaikilla mukaan pyydetyillä kirjoittajilla on vahva, oma tyylinsä ja todella moni nuori löytänee tästä oman juttunsa ja tarinan, joka iskee paremmin kuin muut (ja ehkä tuskailee ja vihaa jotain toista novellia!). Alkupäässä kokoelmaa tarinat ovat melko synkkiä ja varmasti monelle raskaitakin ihan aihepiiriensä vuoksi, mutta lopussa mennään valoa kohti. Anneli Kannon sisällissodan jälkipyykkeihin sijoittuva Eväät väänsi sydäntä, Roope Lipastin Yösuunnistus on hauska Suomi-mukaelma eräästä sadusta ja Nelli Hietalan Varmat merkit uppoaa takuuvarmasti Hietalan Miia Martikais-sarjan ystävälle (tai sitten niin päin, että siinäpä pari kirjaa, jotka novellista tykänneiden kannattaa etsiä käsiinsä). Oma suosikkini oli Harry Salmenniemen Ihminen, jonka absurdius sai hihittelemään.
Mutta tosiaan, tämä ei ole kokoelma niille, jotka haluavat tasaisia tarinoita, vaan sopiva yhdessä vaikkapa luokan kanssa puitavaksi (niin että jokainen voi valita ruodittavakseen yhden tarinan) tai sitten niille yksittäisille lukijoille, jotka arvostavat tarinallista seikkailua ja itsensä haastamista. Kannattaa lukea myös antologian loppuun, esittelyjen yhteyteen liitetyt kirjailijoiden symppikset lukijamuistot.
Tusina on oikein passeli nuorten novellipaketti, jossa on jokaiselle jotain sopivaa. Tarinat edustavat eri genrejä kauhusta romantiikkaan, niissä on helppoa ja vaativaa tuĺkittavaa sekä puhuttelevia teemoja.
12 kotimaista kirjailijaa, 12 novellia, kohderyhmänä nuoret - mainiota! Nelli Hietalan kynäilemä Varmat merkit oli mukavan leppoisaa luettavaa, mutta muutoin tämä ei kyllä ollut mikään hyvän mielen antologia. Novelleissa oli väkivaltaa, kauhua, steampunkia, synkkääkin synkempiä tai vähintään vakavia aiheita.
Suosittelen Tusinaa lämpimästi, mutta kaikkein herkimmille pienellä varauksella. Magdalena Hain Elisan huone sai ainakin tämän herkkislukijan itkemään ja ahdistumaan pahemman kerran, ja läheltä piti parin muunkin tarinan kohdalla.
Kelpo paketti lyhyempää ja pidempää novellia, supermonipuolinen. Tein sen virheen, että kävin lukemaan tätä sellaisella asenteella, että "tän hotkaisee nopeesti". Siinä olin väärässä: moni tarina vaati keskittymistä ja sulattelua, jota en pie yhtään huonona. :)
Ei ollut ihan minun juttu. Suurinosa novelleista oli aika sekavia, eikä niistä oikein tuntunut saavan selvää. Osa novelleista myös tuntui loppuvan kesken kaiken. Yhdestä kyllä pidin, se oli Elisan huone. Olin aika pettynyt kun se loppui, sillä olisin halunnut lukea sitä pidemmälle. Minusta myös tuntui että ne oli aika aikuismaisesti kirjoitettu, eikä niin nuorten näkökulmasta. Tämähän on nuorille suunnattu kirja, joten mielestäni teksteistä olisi pitänyt tehdä vähän helpommin tulkittavia.
Novelleja nuorille. Hyvä kirja, novellit tosi erilaisia keskenään, montaa eri genreä, oli kauheaa, ja koskettavaa, dystopiaa ja vaikka mitä . Sopii sellaiselle joka ei ehkä ole paljoa lukenut tai haluaa kokeilla miltä minkäkinlainen kirjallisuus tuntuu. Tykkäsin kun oli niin vaihteleva. Hyvä vinkattavaksi vaikka.
Ihan hyvä! Sellasta helppoo luettavaa myös, varsinkin kun osa novelleista oli vaan muutaman sivun pitusia. Osa niistä iski enemmän ja toiset vähemmän, mutta mun suosikkitekstit oli Hannu Luntialan Kunnian ja omantunnon kautta ja Mike Pohjolan Mustavalkoinen tyttö.
Novellikokoelmassa on pari helmeä, mutta harmittaa, että monet novellit ovat niin vaikeita ja pitkiäkin, että teosta ei voi – tai ehkä pikemminkin ei kannata – luetuttaa kokonaisille luokille.
Kotimaisia novelleja nuorille. Tulee varmasti tarpeeseen. Virkistävän erilaisia tekstejä on valittu mukaan. Magdalena Hain Elisan huone-kauhunovellia en suosittele heikkohermoisille. Meresmaan Kutoja on hienoa historiallista spefiä, Anneli Kannon Eväät taas vaikuttavaa historiallista realistista kerrontaa. Myös vaikkapa maahanmuuttoa, romantiikkaa ja hevostallielämää löytyy näiden kansien välistä. Jokaiselle jotakin. Ja näitä kelpaa myös aikuisen lukea.