What do you think?
Rate this book
Villi Suomen historia: Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin
Tiedonmuruja vai hölynpölyä? Hurmaavan hullunkuriset näkemykset Suomen historiasta ja suomalaisuudesta herättävät pohtimaan, missä kulkevat tieteen ja humpuukin rajat.
Ovatko suomalaiset kotoisin Atlantiksesta, vai polveudummeko Israelin kadonneista heimoista? Ovatko Egyptin eli Äijäkupittaan pyramidit suomalaisten rakentamia? Entä onko suomi ihmiskunnan yhteinen alkukieli?
Tieteen tulokset eivät aina riitä, kun isänmaanystävät alkavat kertoa menneisyydestä. Villi Suomen historia esittelee Suomea, suomen kieltä ja maamme esihistoriaa koskevaa näennäistieteellistä teoretisointia ja kysyy samalla, mikä erottaa nämä hurjat tarinat tieteellisestä tutkimuksesta.
FT Inkeri Koskinen on tieteenfilosofian tutkija. Hän tekee Helsingin yliopistossa väitöksen jälkeistä tutkimusta tieteenulkoista tietoa hyödyntävän tieteen objektiivisuuden mahdollisuuksista.
Ovatko suomalaiset kotoisin Atlantiksesta, vai polveudummeko Israelin kadonneista heimoista? Ovatko Egyptin eli Äijäkupittaan pyramidit suomalaisten rakentamia? Entä onko suomi ihmiskunnan yhteinen alkukieli?
Tieteen tulokset eivät aina riitä, kun isänmaanystävät alkavat kertoa menneisyydestä. Villi Suomen historia esittelee Suomea, suomen kieltä ja maamme esihistoriaa koskevaa näennäistieteellistä teoretisointia ja kysyy samalla, mikä erottaa nämä hurjat tarinat tieteellisestä tutkimuksesta.
FT Inkeri Koskinen on tieteenfilosofian tutkija. Hän tekee Helsingin yliopistossa väitöksen jälkeistä tutkimusta tieteenulkoista tietoa hyödyntävän tieteen objektiivisuuden mahdollisuuksista.
280 pages, ebook
First published October 5, 2015
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 17 of 17 reviews
April 17, 2018
Mainio tieteenfilosofian periaatteita yleistajuistava teos, joka yhtäältä esittelee villejä tulkintoja suomen kielen ja suomalaisen kansan mahtavasta menneisyydestä, jotka pääosin perustuvat 1600-luvulla kehitettyyn ns. gööttiläiseen historiankirjoitukseen ja jonka argumentit on moneen kertaan kumottu, siitä huolimatta ideat vaikkapa menneisyyden suomalaisten kuninkaista elävät edelleen verkon syövereissä. Toisaalta teos tuo esiin eri tieteenalojen näkemyksiä siitä, millä perusteilla menneisyydestä voi tehdä tulkintoja, ja millä perusteilla tiede eroaa näennäistieteestä. Lopussa pohditaan myös pseudotieteen ja kirjallisuuden sekä pseudotieteenja huonon tieteen suhdetta. Hyvin kirjoitettu ja valaiseva teos, joka tosin ajoittain toistaa itseään ja jonka aikana ehtii perusteellisesti kyllästyä Wettenhovi-Aspaan, joka vieteriukkomaisesti ponnahtaa esiin joka luvussa.
January 2, 2017
Kannen, aiheen ja ehkä hieman nimenkin ohjailemana odotin pelkästään populaaria katsausta Suomen historiaa käsitteleviin näennäistieteisiin, mutta sainkin varsin asiallista tekstiä tieteenfilosofiasta. Ei huono vaihtokauppa, mutta jostain syystä kirjan ulkoasun synnyttämät mielikuvat eivät vastaa lainkaan sen sisältöä.
Aluksi formaattia oli vähän vaikea käsittää. Monin paikoin tämä tuntui 250-sivuiselta lehtiartikkelilta. Tutkijoilta oli pitkiä lainauksia ja joukossa on ns. kainalojuttuja, joissa kerrotaan omia pienempiä kokonaisuuksiaan. Jotakin tietokirjan, lehtiartikkelin ja haastattelun väliltä. Tämäkään ei suoranaisesti ollut huono asia, meni vain hetki tajuta että kirja on rakennettu vähän eri tavalla kuin mihin on tottunut.
Kirjaa lukiessa kannattaa myös ottaa huomioon, että se on kirjoitettu ennen vuoden 2016 mullistuksia. Fasistiseen näennäistieteiseen suhtaudutaankin kirjassa kepeän vähättelevästi, kun taas nyt eletään valitettavasti maailmassa jossa se on todellinen ja vakavastiotettava ongelma.
Suosittelisin tieteenfilosofiasta ja tutkimusetiikan perusteista kiinnostuneille. Hyvää luettavaa yliopisto-opintojen alkuvaiheeseen ja (ehkä erityisesti) historia-alan harrastajille. Paikoin aika vaativaakin tekstiä tieteenfilosofiasta, mutta tasapainotettu pienellä huumorilla, joka ehkä auttaa pääsemään raskaimpien teoreettisten kohtien läpi jos aihe tuntuu vieraalta.
Aluksi formaattia oli vähän vaikea käsittää. Monin paikoin tämä tuntui 250-sivuiselta lehtiartikkelilta. Tutkijoilta oli pitkiä lainauksia ja joukossa on ns. kainalojuttuja, joissa kerrotaan omia pienempiä kokonaisuuksiaan. Jotakin tietokirjan, lehtiartikkelin ja haastattelun väliltä. Tämäkään ei suoranaisesti ollut huono asia, meni vain hetki tajuta että kirja on rakennettu vähän eri tavalla kuin mihin on tottunut.
Kirjaa lukiessa kannattaa myös ottaa huomioon, että se on kirjoitettu ennen vuoden 2016 mullistuksia. Fasistiseen näennäistieteiseen suhtaudutaankin kirjassa kepeän vähättelevästi, kun taas nyt eletään valitettavasti maailmassa jossa se on todellinen ja vakavastiotettava ongelma.
Suosittelisin tieteenfilosofiasta ja tutkimusetiikan perusteista kiinnostuneille. Hyvää luettavaa yliopisto-opintojen alkuvaiheeseen ja (ehkä erityisesti) historia-alan harrastajille. Paikoin aika vaativaakin tekstiä tieteenfilosofiasta, mutta tasapainotettu pienellä huumorilla, joka ehkä auttaa pääsemään raskaimpien teoreettisten kohtien läpi jos aihe tuntuu vieraalta.
April 17, 2022
Kattava esitys erittäin mielenkiintoisesta aiheesta. Villi Suomen historia kartoittaa näkemyksiä Suomen myyttisestä suurhistoriasta gööttiläisestä historiankirjoituksesta aina nykypäivään asti. Erityisen toimivana pidin tapaa yhdistellä temaattista käsittelyä asiantuntijahaastatteluihin, ja Koskinen onkin saanut kirjaansa varten haastatteluja joiltain maan parhailta asiantuntijoilta.
En oikein itsekään ymmärrä, miten tämä kaikista hyvistä lähtökohdista huolimatta tuntui niin kovin pitkäpiimäiseltä luettavalta, kaikkiaan kahlasin tätä kolme kuukautta läpi. Lähdemateriaalia perattiin kieltämättä aika yksityiskohtaisella tasolla läpi, mikä oli lopulta ehkä liikaa. Uskaltaisin kuitenkin suositella aiheesta kiinnostuneille - ja ketäpä tämä aihe voisi olla kiinnostamatta!
En oikein itsekään ymmärrä, miten tämä kaikista hyvistä lähtökohdista huolimatta tuntui niin kovin pitkäpiimäiseltä luettavalta, kaikkiaan kahlasin tätä kolme kuukautta läpi. Lähdemateriaalia perattiin kieltämättä aika yksityiskohtaisella tasolla läpi, mikä oli lopulta ehkä liikaa. Uskaltaisin kuitenkin suositella aiheesta kiinnostuneille - ja ketäpä tämä aihe voisi olla kiinnostamatta!
April 15, 2017
Oikein hyvä katsaus merkillisiin pseudotieteellisiin teorioihin. Historianharrastajien teoriat olivat mielenkiintoisia, osa oli minulle jo ennestään tuttuja, osa täysin uusia ja ihmeellisiä. Joka luvun lopussa keskusteltiin tieteentekijöiden kanssa ja pohdittiin mikä näennäistieteilijöiden metodeissa on vikana. Näitä osioita oli ehkä liikaakin ja paikoitellen hyppelin niiden yli sillä halusin päästä nopeasti uudestaan pseudotiteteen pariin. S. Albert Kivisen osio kirjan lopussa oli toki hauska.
November 12, 2015
Viihdyttävä yhdistelmä tietyn näennäistieteen haaran ja tieteisfilosofian tutkintaa. Tarinoita olisi ollut hauska kuulla enemmänkin, vaikka Koskinen osoittaakin hyvin, kuinka samat tarinat ovat eläneet vuosikymmenestä toiseen. Kirja on hyvä perehdytys näennäistieteen määritelmin ja tunnusmerkkeihin, ja samalla myös valottaa tieteenteon inhimillistä puolta.
March 14, 2016
Mainio kirja näennäistieteestä ja höpöhistoriasta. Miellyttävän napakka ja vaativakin ote, ei mikään ihan yleistajuisin mahdollinen opus. Suosittelen!
April 7, 2018
Tiesittekö, että suomalaiset ovat alun perin kotoisin Jaavan saarelta, muuttivat sitten Äijäkupittaalle (myöhemmin väännetty muotoon "Egypti") rakentamaan "pyhät raamit" eli pyramidit ja vasta sitten siirtyivät pohjoisille asuinsijoilleen? Tai että suomalaiset ovatkin kotoisin Atlantikselta ja Kalevala on kuvaus Atlantiksen jälkeisistä päivistä? Tai että suomalaiskuninkaat hallitsivat kaikkia Itämeren rantoja ennen kuin ruotsalaisista tai venäläisistä tiedettiin mitään - ja itse asiassa Venäjäkin on oikeastaan suomalaisten perustama?
Inkeri Koskisen tietokirja on kerännyt näitä ja monia muita näennäistieteellisiä teorioita Suomen ja suomalaisten loistokkaasta menneisyydestä yksien kansien väliin. Niiden lukeminen on jo itsessään viihdyttävää, mutta kirja ei onneksi tyydy vain luettelemaan, mitä kaikkea kreisiä sitä onkaan kansallisvimman vallassa haluttu uskoa todeksi. Koskinen käyttää näitä villejä visioita lähinnä esimerkkeinä, ja kirjan varsinainen aihe onkin tieteenfilosofinen: missä menee tieteen ja näennäistieteen ero?
"Suomalaiset rakensivat pyramidit" -tyyppiset väitteet on ehkä aika helppo tunnistaa näennäistieteeksi, mutta aina rajanveto ei ole yhtä helppoa. On nimittäin myös totta, että tiedeyhteisö vastustaa usein uusia teorioita, jotka ovat vanhan paradigman vastaisia. Laattatektoniikkaa vastustettiin henkeen ja vereen, samoin alkuräjähdysteoriaa. Jokainen, joka esittää uuden ja yllättävän väitteen, saa osakseen paljon kritiikkiä ja epäuskoa. Tähän seikkaan monet näennäishistorioitsijat vetoavatkin: vanhat luutuneet dinosaurukset eivät suostu myöntämään olleensa väärässä, vaan torjuvat uudet ideat ihan vain muutosvastarinnan vuoksi.
Mutta Koskinen tarjoaa selvän nyrkkisäännön: tieteen sääntöjen mukaan toimivat tutkijat ottavat kritiikin huomioon ja pyrkivät vastaamaan siihen. Alkuräjähdysteoriaa kyseenalaistettiin aluksi voimakkaasti, mutta teorian kannattajat vastasivat heille esitettyihin kysymyksiin niin tyhjentävästi, että lopulta tiedeyhteisön enemmistö kääntyi kannattamaan teoriaa. Sitä vastoin näennäistieteilijät eivät vastaa. He toistavat samoja väitteitä uudestaan ja uudestaan, vaikka niissä osoitettaisiin olevan isoja ongelmia tai suoranaisia virheitä.
Näiden "suomalaisten loistelias mutta salattu menneisyys" -teorioitten kulta-aika oli 1800-luvun lopulta sotienväliseen aikaan, mutta eivät ne ole kadonneet vieläkään kokonaan. Koskinen kertoo, että ne pomppaavat edelleen verkkokeskusteluissa esiin kuin väärä raha. Etenkin kansallismielisillä keskustelupalstoilla näitä saa kuulla aika ajoin: ei ehkä niinkään tarinoita Atlantis-menneisyydestä, mutta suomalaisista muinaiskuninkaista kyllä. Näissä teorioissa on myös perinteisesti mukana ruotsalaisuusvastaisuutta. Suomalaisten väitetystä mahtavasta menneisyydestä ei tietenkään ole mitään vakavasti otettavia lähteitä, mutta näennäistieteilijöiden vakiovastaus tähän on se, että Ruotsin vallan aikana kaikki lähteet ja muinaisjäänteet tuhottiin. Eihän Ruotsin kruunupäät voineet antaa suomalaisrahvaan tietää, kuinka mahtavan suurvallan perillisiä he ovat! Olisivat voineet saada ideoita päähänsä!
Kaiken kaikkiaan hyvä teos. Erityistä glooriaa se ansaitsee sisällysluettelostaan: siinä ei vain tavvanomaiseen tapaan listata kirjan lukuja ja sivunumeroita, vaan jokaisen luvun kohdalla mainitaan muutaman lauseen yhteenveto luvun sisällöstä. Tämän soisi olevan vakiorakenne tietokirjojen sisällysluetteloissa. Bravo!
Inkeri Koskisen tietokirja on kerännyt näitä ja monia muita näennäistieteellisiä teorioita Suomen ja suomalaisten loistokkaasta menneisyydestä yksien kansien väliin. Niiden lukeminen on jo itsessään viihdyttävää, mutta kirja ei onneksi tyydy vain luettelemaan, mitä kaikkea kreisiä sitä onkaan kansallisvimman vallassa haluttu uskoa todeksi. Koskinen käyttää näitä villejä visioita lähinnä esimerkkeinä, ja kirjan varsinainen aihe onkin tieteenfilosofinen: missä menee tieteen ja näennäistieteen ero?
"Suomalaiset rakensivat pyramidit" -tyyppiset väitteet on ehkä aika helppo tunnistaa näennäistieteeksi, mutta aina rajanveto ei ole yhtä helppoa. On nimittäin myös totta, että tiedeyhteisö vastustaa usein uusia teorioita, jotka ovat vanhan paradigman vastaisia. Laattatektoniikkaa vastustettiin henkeen ja vereen, samoin alkuräjähdysteoriaa. Jokainen, joka esittää uuden ja yllättävän väitteen, saa osakseen paljon kritiikkiä ja epäuskoa. Tähän seikkaan monet näennäishistorioitsijat vetoavatkin: vanhat luutuneet dinosaurukset eivät suostu myöntämään olleensa väärässä, vaan torjuvat uudet ideat ihan vain muutosvastarinnan vuoksi.
Mutta Koskinen tarjoaa selvän nyrkkisäännön: tieteen sääntöjen mukaan toimivat tutkijat ottavat kritiikin huomioon ja pyrkivät vastaamaan siihen. Alkuräjähdysteoriaa kyseenalaistettiin aluksi voimakkaasti, mutta teorian kannattajat vastasivat heille esitettyihin kysymyksiin niin tyhjentävästi, että lopulta tiedeyhteisön enemmistö kääntyi kannattamaan teoriaa. Sitä vastoin näennäistieteilijät eivät vastaa. He toistavat samoja väitteitä uudestaan ja uudestaan, vaikka niissä osoitettaisiin olevan isoja ongelmia tai suoranaisia virheitä.
Näiden "suomalaisten loistelias mutta salattu menneisyys" -teorioitten kulta-aika oli 1800-luvun lopulta sotienväliseen aikaan, mutta eivät ne ole kadonneet vieläkään kokonaan. Koskinen kertoo, että ne pomppaavat edelleen verkkokeskusteluissa esiin kuin väärä raha. Etenkin kansallismielisillä keskustelupalstoilla näitä saa kuulla aika ajoin: ei ehkä niinkään tarinoita Atlantis-menneisyydestä, mutta suomalaisista muinaiskuninkaista kyllä. Näissä teorioissa on myös perinteisesti mukana ruotsalaisuusvastaisuutta. Suomalaisten väitetystä mahtavasta menneisyydestä ei tietenkään ole mitään vakavasti otettavia lähteitä, mutta näennäistieteilijöiden vakiovastaus tähän on se, että Ruotsin vallan aikana kaikki lähteet ja muinaisjäänteet tuhottiin. Eihän Ruotsin kruunupäät voineet antaa suomalaisrahvaan tietää, kuinka mahtavan suurvallan perillisiä he ovat! Olisivat voineet saada ideoita päähänsä!
Kaiken kaikkiaan hyvä teos. Erityistä glooriaa se ansaitsee sisällysluettelostaan: siinä ei vain tavvanomaiseen tapaan listata kirjan lukuja ja sivunumeroita, vaan jokaisen luvun kohdalla mainitaan muutaman lauseen yhteenveto luvun sisällöstä. Tämän soisi olevan vakiorakenne tietokirjojen sisällysluetteloissa. Bravo!
December 7, 2025
Kirja, joka käsittelee Sigurd Wettenhovi-Aspan ja hänen seuraajiensa sekopäisiä teorioita siitä, kuinka suomalaiset ovat historian tärkein kansa, joka on peräisin Atlantiksesta, ei kun Jaavalta, ei kun Kreetalta ja on jättänyt jälkensä koko maailman paikannimiin, onhan ihan selvä, että sana “Egypti” johtuu sanasta “Äijäkupittaa” ja “pyramidi” juontaa juurensa sanoista “pyhät raamit”. Yllättävän usea amatöörihistoroitsija on päätynyt samankaltaisiin tuloksiin, vaikka “totuuden ovat ruotsalaiset pimittäneet”, mutta mitäpä rohkea amatööri ei saisi selville kielitiedettä ja paikannimiä ”tutkimalla”. Mitäs sillä väliä, jos kaikki ei todellisen historian tutkimuksen kanssa ihan yksiin mene.
Todella kiinnostava kirja hörhöistä, jotka ovat uskoneet suomalaisten muinaiseen suuruuteen. Kirja ei rajoitu tähän vaan menee reippaasti tieteenfilosofian puolelle: mikä on tiedettä ja miksi, ja mikä on epätiedettä, ja mikä erottaa sen oikeasta tieteestä. Tämä osuus on oikeastaan yllättäen kirjan kiinnostavin osa. Se sisältää useiden asiaa sivunneiden tutkijoiden haastatteluja, joita olisi lukenut vähän pidemmässäkin muodossa. Kirjoittaja jää myös pohtimaan kuinka moni ”vaihtoehtoisesta historiasta” kirjoittanut on ollut ihan tosissaan, vaan onko ainakin osalla kyseessä ollut vain “trollaus” tai vähintään liioittelu huomion keräämiseksi - sen verran vauhdikkaita osa teorioista oli, että tämä on mahdollinen vaihtoehto. Mutta ei varmaan ole niin pähkähullua asiaa, etteikö siihen joku uskoisi, onhan niitä homeopaatteja ja litteän maan kannattajia olemassa, molemmat vaativat kyllä aika totaalista järjen käytön torjuntaa.
Todella kiinnostava kirja hörhöistä, jotka ovat uskoneet suomalaisten muinaiseen suuruuteen. Kirja ei rajoitu tähän vaan menee reippaasti tieteenfilosofian puolelle: mikä on tiedettä ja miksi, ja mikä on epätiedettä, ja mikä erottaa sen oikeasta tieteestä. Tämä osuus on oikeastaan yllättäen kirjan kiinnostavin osa. Se sisältää useiden asiaa sivunneiden tutkijoiden haastatteluja, joita olisi lukenut vähän pidemmässäkin muodossa. Kirjoittaja jää myös pohtimaan kuinka moni ”vaihtoehtoisesta historiasta” kirjoittanut on ollut ihan tosissaan, vaan onko ainakin osalla kyseessä ollut vain “trollaus” tai vähintään liioittelu huomion keräämiseksi - sen verran vauhdikkaita osa teorioista oli, että tämä on mahdollinen vaihtoehto. Mutta ei varmaan ole niin pähkähullua asiaa, etteikö siihen joku uskoisi, onhan niitä homeopaatteja ja litteän maan kannattajia olemassa, molemmat vaativat kyllä aika totaalista järjen käytön torjuntaa.
February 2, 2018
Teos esittelee erilaisia pseudotieteellisiä teorioita etenkin historian ja osin kielitieteen alalta. Joka jakson lopussa kutsutaan asiantuntija selittämään "miten asiat oikeasti ovat". Paikoin jutusteleva "sitten professori tarjosi minulle teetä" -tyyppinen tyyli ärsyttää välillä, muuten pysytään (vähän liikaakin?) asialinjalla, vaikka villeistä teorioista olisi saanut revittyä enemmänkin huumoria. Maksimaalisen huvin saamiseksi suosittelen kirjaa lukiessa googlettamaan mitä esim. Ior Bock tai Matti Simonaho ovat itse kirjoittaneet.
August 16, 2021
Viihdyttävästi kirjoitettu ja oppinut katsaus suomen kieltä ja historiaa käsittelevään pseudotieteeseen. Tässä käydään läpi iso pino pseudotieteen klassikoita ja kuvataan niiden keskeisimmät piirteet. Käsittelee myös tieteen ja epätieteen rajaamista fiksusti ja ymmärrettävästi.
November 29, 2023
Koskinen gathers a mythologies from a bunch of occultist, amateur historians, romantics, nationalists and other alternstive historians. And proceeds to demonstrate why they aren't scientific research.
June 30, 2019
Mielenkiintoinen katsaus Suomen ja suomen kuviteltuun ja toivottuun historiaan.
November 30, 2019
Mainion viihdyttävä teos näennäistieteestä, joka ei ikävä kyllä ole vain kulttuurihistoriaa.
November 22, 2015
Loistava teos, yhtäaikaa kepeä ja syvällinen, viihdyttävästi kirjoitettu, analyyttinen. Asettaa suomalaiset näennäistieteelliset historiankirjoittajat tiettyyn aate- ja oppihistorialliseen jatkumoon, tekee tietyt omintakeiset näkemykset ymmärrettäviksi. Sietäisi saada jonkun palkinnon!
March 16, 2016
Tieteellisempi tutkielma viitteineen. Ei yhtä hauska kuin Perttu Häkkisen Valonkantajat, mutta syvensi varsinkin kielitieteellistä puolta aiheesta. Lisää näennäistieteellisiä ehdotuksia otetaan ilolla vastaan.
January 28, 2017
Kirjan nimi ja kansikuva antoi kirjasta vähän erilaisen kuvan siitä mitä tuleman pitää. Lisäksi kirjan pointti tuli kyllä nopeasti selväksi ja näkökanta jäi vähän ykspuoleiseksi, kriittisyydestä viisi tähteä.
October 18, 2015
Kahtiajakoinen kokonaisuus. Harhaanjohtavasti markkinoitu: jopa enemmän tieteenfilosofian johdanto kuin humpuukihistorialla revittely.
Displaying 1 - 17 of 17 reviews