Schulzit toimivat kahvilayrittäjinä 1930-luvun Wienissä. Heidän teini-ikäinen tyttärensä Kathrine eli Kathi auttaa liikkeessä minkä koululta ehtii, ja haaveilee tulevaisuudesta Matthiaksen kanssa. Koulun rehtorin eräänä päivänä pitämä puhe kuitenkin ennakoi pikaista peruuttamatonta muutosta myös Kathin elämään.
– Otetaan pieni leikillinen käytännön esimerkki, herra Kirchman kuului sanovan ja katsahti taas opettajiin kuin kaipaamaansa tukea sanoilleen etsien. – Tämä koskee myös teitä, arvon opettajakollegat, joten olkaa kuulolla. No niin, aloitetaan. Kaikki ne, joiden molemmat vanhemmat ovat juutalaisia, siirtykää vasemmalle, lähemmäs koulurakennuksen pohjoisenpuoleista päätyä.
Pian juutalainen isä-Schulz katoaa ja myös Kathi pidätetään. Väkivaltaisten kuulustelujen jälkeen tyttö passitetaan keskitysleirin komendantin taloon piiaksi, mutta sekään ”onni” ei kauan kestä. Paluu piinaan näyttää väistämättömältä, kunnes tyttö onnistuu ystävättärensä papereiden turvin pakenemaan Pariisiin. Perillä nälkiintyneen Kathin löytää aitoranskalainen madame, joka näkee tytössä mahdollisuuksia.
Kadotettujen kahvila on Luxemburgissa asuvan Max Mannerin (s. 1965) 13. romaani, jonka päähenkilö kertoo vaikuttavan suorasukaisella tavalla selviytymistarinansa vaiteliaalle kuulijalle.
Max Mannerin Kadotettujen kahvila viimeistään todistaa sen, että kyllä se dekkaristikin osaa kirjoittaa muistakin aiheista kuin murhista. Kathin tarina toisen maailmansodan pyörteistä Wienistä keskitysleirin ja Pariisin kautta takaisin Wieniin vie lukijan matkalle, joka itkettää, ahdistaa sekä vihastuttaa, mutta ei missään vaiheessa jätä kylmäksi. Toisesta maailmansodasta ja juutalaisten vainoista on kirjoitettu tuhansittain kirjoja, mutta se mikä tekee tästä kirjasta erityisen, on päähenkiö Kathi. Piristävää on, että hän ei yksiselitteisesti ole viaton ja hyvä, vaan tarinan edetessä hänestä paljastuu raadollisia, ei niin mukavia puolia tehdessään kaikkensa selvitäkseen hengissä . Erittäin vahva suositus kirjalle, pisteitä 5/5. Haasteen kohta 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot tulee tällä kuitattua.
Kathi on mukana juutalaisten isän kahvilassa, sota-aika, natsit, perheestä kaikki muut katoavat mutta Kathi viedään ensin natsin kotiin töihin, sieltä matka jatkuu monin käännöksin Hyvin kirjoitettu tarina vie mukanaan alusta lähtien
Tarina koukutti ihan alusta lähtien täysillä. Alkuun tuntui jopa hieman perhosia vatsassa, niin kutkuttavaa lukeminen oli. En kai ikinä ennen ole fyysisesti reagoinut lukiessani. Kathi oli alkuun reipas ja sinnikäs (tai toki siis ihan loppuun asti), mutta en kaikista hänen ratkaisuistaan pitänyt. Tietysti on huomioitava, että ei tainnut siihen maailman aikaan olla järisyttävästi ratkaisuja valittavanakaan eikä taida oma mielikuvituksenikaan riittää kuvittelemaan, millaista elämä noihin aikoihin oli. Ällistyttävä selviytymistarina, mutta saattoi ehkä hieman lopussa lässähtää - loppuratkaisusta huolimatta. Ehdottomasti kuitenkin yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen lukenut ja sen lisäksi vaikka dekkarityyppiä olen enemmän niin myöskin tähän astisista Max Mannerin kirjoittamista kirjoista (niistä jotka olen lukenut) paras.
Lupaavan alun jälkeen juttu jotenkin jysähti paikoilleen. Päöhenkilöstä tuli ihminen josta vesi, sota, vaino ja muu hirveys valui eikä häneen saanut tarttumapintaa, seikkailuista tuli luetteloita eikä tapahtumia.
Puolivälissä tuli kiire koota langat että saadaan paketti kasaan ja siistiin nippuun. Ehkä vähän hiomista niin juoni olisi parantunut. Teksti oli jouhevaa ja luettavaa joten aineksia olisi kyllä ollut.
#HelmetLukuhaaste2021 3. Historiallinen romaani 9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
Tykkäsin tosi paljon menneen ajan tarinasta, mutta valitettavasti en nykypäivän kerronnasta, vaikka se äänikirjana kuunneltuna kin erottui selkeästi. En yleensäkään tykkää kun hypitään ajasta toiseen. Tässä onneksi vain 2 aika tasoa.
Yllättävän hyvä lukuromaani dekkaristilta, jonka tuotanto oli minulle ennestään tuntematonta. Joukossa oli joitakin epätodennäköisyyksiä historialliseen todellisuuteen nähden, mutta sattuuhan sitä oikeassa elämässäkin kaikenlaista.
Dekkareistaan tunnettu Max Manner osaa näköjään kirjoittaa historiallisiakin romaaneja! Keskitysleiri, Pariisi; molemmissa tullut käytyä, joten maisemiin oli helppo samaistua. Sen verran ahdistavaa luettavaa kuitenkin että juutalaisvainoista kertovat kirjat saavat jäädä nyt vähäksi aikaa hylyyn...
Koukuttava tarina, joka voisi olla totta, vaikka käänteet olivat hurjia - niin kai ne natsi-Saksassa olivat. Ennestään tuntematon kirjailija, täytyy lukea se esikoiskirjakin!