Siivoojan käsikirja 2 - Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia

by Lucia Berlin, Kristiina Drews (Translator)

Tanssia ruusuilla on jatkoa syksyllä 2017 suomeksi julkaistulle Siivoojan käsikirjalle, joka sai lukijoilta ja kriitikoilta hurmioituneen vastaanoton. Kokoelman odotettu toinen osa Tanssia ruusuilla tarjoaa nautinnollisen paketin Lucia Berlinin teräviä havaintoja elämän säröistä, säihkeestä ja sisusta sekä huumorista, jotka kannattelevat isoissa ja pienissä elämän myrskyissä. Lucia Berlin (1936-2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. Berlin ammensi kertomuksiinsa omasta lapsuudestaan Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa, yltäkylläisistä teinivuosistaan Chilen Santiagossa, kolmesta epäonnistuneesta avioliitostaan, elämänmittaisesta kamppailustaan alkoholismin kanssa sekä Kaliforniassa, New Mexicossa ja Meksikossa viettämistään vuosista ja niistä monista työpaikoista, joilla hän elätti itsensä ja neljä poikaansa.

Genres: Short Stories, Fiction, Adult Fiction

291 pages, Hardcover

Published September 1, 2018

About the author

Berlin began publishing relatively late in life, under the encouragement and sometimes tutelage of poet Ed Dorn. Her first small collection, Angels Laundromat was published in 1981, but her published stories were written as early as 1960. Several of her stories appeared in magazines such as The Atlantic and Saul Bellow’s little magazine The Noble Savage.

Berlin published six collections of short stories, but most of her work can be found in three later volumes from Black Sparrow Books: Homesick: New and Selected Stories, So Long: Stories 1987-92 and Where I Live Now: Stories 1993-98.

Berlin was never a bestseller, but was widely influential within the literary community. She aspired to Chekhov's objectivity and refusal to judge. She has also been widely compared to Raymond Carver and Richard Yates. One of her most memorable achievements was the stunning one-page story "My Jockey," which captured a world, a moment and a panoramic movement in five quick paragraphs. It won the Jack London Short Prize for 1985. Berlin also won an American Book Award in 1991 for Homesick, and was awarded a fellowship from the National Endowment for the Arts.

Reviews

[Laura · Rating 5 out of 5]

Upeita, mustalla huumorilla ja äärimmäisen tarkalla otteella kuvattuja tarinoita alkoholismista, kuoleman sairaista ihmisistä ja elämästä noin ylipäätään. Ensimmäinen osa hurmasi jo vuosi sitten, mutta tämä viimeistään sai rakastumaan täysin. Luin näitä novelleja melkein kaksi kuukautta, koska halusin säästellä kirjaa mahdollisimman pitkälle, mutta nyt todennäköisesti tulen kuitenkin lukemaan kummankin osan lempitarinoitani yhä uudelleen ja uudelleen. Ei nämä siis loppumaan pääse, vaikka kokonaan onkin nyt viimein luettu.

[Tuike · Rating 5 out of 5]

Lucia Berlinin novellit ovat parhaita koskaan lukemiani. Niiden ihmiset ja tilanteet ovat valtavan totta. Berlinin kyky huomioida yksityiskohdat ja katsoa tätä kamalaa maailmaa ilolla hätkähdyttää. Kokoelma on surullinen ja hirvittävä kuvaus alkoholismista, luopumisesta ja osattomuudesta, moni tarinoista on niin kauhea, että tulee fyysisesti paha olo, mutta silti ne jotenkin kohottavat sielua huumorillaan ja valollaan.

"Hymyilisit vähän" oli samalla rujo juoppokuvaus ja niin kaunis rakkaustarina, että toivoin sen jatkuvan ikuisesti. "Meillä on lauantai" nosti kylmät väreet, sellaista tapahtuu minulle lukiessa todella harvoin. "Mijito" pyörii kauheudessaan mielessäni edelleen. Myös novellit kuolevasta siskosta pysäyttivät. Niissä on valtavasti iloa ja rakkautta, vaikka kuolemaa kohti mennään vääjäämättä.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Elämänmakuinen ja värikäs kirja, joka on täynnä kaikkea kurjuutta, mutta tarkasteltuna niin valoisasta ja huumoria pursuvasta näkökulmasta, ettei tästä voinut olla nauttimatta. Kirjoitustapa on poukkoileva ja hypähtelevä, mutta niinpähän se on elämäkin - ainakin tällä autofiktiivistä tekstiä tuottavalla kirjailijalla. Mustaa huumoria kuvastaa pätkä, jossa kirjoittaja kertoo äitinsä itsemurhakirjeistä - varmaan ensimmäinen kerta, kun itsemurhakirjeet ovat saaneet minut nauramaan ääneen :)

[Susa · Rating 4 out of 5]

Ensimmäinen Siivoojan käsikirja jätti minut sanattomaksi, eikä tämä ihan ylettynyt sen tasolle. Lähellä oltiin, mutta ehkä sellainen viimeinen Jokin jäi puuttumaan, tai sitten odotukset on vain kasvanut liian suuriksi.

Lucia Berlin kirjoittaa mielettömästi. Harvojen kirjoittajien teksteissä törmää tällaisiin ajatuksiin ja huomioihin elämästä, ja harva myöskään osaa piirtää niitä näin taidokkaasti ja elävästi esiin. Berlin saa esiin kaiken: tuoksut, maut, äänet, ilman tunteen iholla, kuin olisi imeytynyt henkilöiden pään sisään oikeasti sinne, hetkeen, kokemaan kaiken.

Ehkä vähän outo sanoa, mutta pidin myös siitä armottomuudesta, jota tässä oli. Elämä ei säästele ketään, mutta se voi olla samaan aikaan tuskastuttavan kaunista, kaikesta huolimatta.

[Eero Sipilä · Rating 5 out of 5]

Upeita elämänmakuisia novelleja. Berlinin tarkka kynä tavoittaa vähäosaisten henkilöhahmojensa traagisuuden, mutta näyttää myös näiden lämmön ja arvokkuuden. Huomasin useampaan kertaan toivovani, että osaisin suhtautua elämään kuten kirjan kertojaminä.

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Tein taas sen virheen että kuuntelin tämän äänikirjana niin kuin ensimmäisenkin osan. Jotenkin ei pysty erottamaan missä tarina alkaa ja missä loppuu, eikö tähän pystyisi keksimään jonkin ratkaisun jossa selkeästi tuotaisi esiin että novelli vaihtui - joku äänimerkki tai muu sellainen vaikka. En oikein osaa keskittyä näihin novelleihin ja pitänee hankkia fyysinen kirja käsiin kun kirjastot jälleen avaavat ovensa. Muutenkin liian pitkät esitiedot ja jälkikirjoitukset haittaavat ja niiden kirjoittajien tyyli ärsyttää minua, sillä heidän tapansa on kertoa miten lukijan tulisi novellit ottaa ja mitä heidän tulisi novelleja lukiessa tuntea eikä luoteta siihen että lukija oikeasti on sen verran fiksu että tajuaa nämä itse ja osaa myös tuntea miten tuntee. Nämä liian pitkät pohdinnat ja elämänkertajorinat eivät ole mieleeni ja varsinkin nykyaikana kun on suhteellisen helppo hakea tietoa itsekin. On asia erikseen jos kirja olisi nimenomaan kirjoitettu elämänkerraksi ihmisestä itsestä ja hänen elämästään ja jolloin olisin luultavasti valinnut kirjan siksi että ihminen itsessään kiinnostaa minua ja haenkin hänestä lisää tietoa. Nyt halusin lukea hänen kirjoituksiaan, en hänen elämästään. Pienet tiedonmurut toki ovat ihan hyviä ja kivojakin mutta liiallinen jaarittelu kirjoittajan elämästä ja hänen novellien analyyseistä vievät vain lukijalta sen nautinnon että voisi itse tehdä tämän analysoinnin. Itse novellit olivat ihan okei, ei mitenkään normaalista poikkeavia eikä sen hehkutuksen arvoisia - varsinkaan sen mitä jälkikirjoituksissa hehkutettiin. Kivoja, luettavia, hyvin kirjoitettuja - elämästä kirjoitettuja mikä toki on hyvä asia. Sen verran yllä mainitut asiat kuitenkin haittasivat että tähtiä putosi. Ehkä saan niistä enemmän irti itse luettuna kun tietää selkeästi missä yksi novelli loppuu ja missä seuraava alkaa eikä tarvitse koko ajan pohtia onkohan tämä vielä sitä edellistä ja mitä häh täh.

[Sara · Rating 4 out of 5]

No onhan tämä nyt vaan ihana! Tästä kuitenkin puuttui sellainen ilmat pihalle pakottava novelli kuin ykkösosan kertomus kommunistiopettajasta. Esipuhe, saate ja lyhyt biografia ovat samat kuin edellisessäkin osassa, mikä on latteaa ja pitäisi vähintään mainita.

[noorannina · Rating 4 out of 5]

”Jumala lähettää juopoille muistinmenetyksen, sillä jos he tietäisivät mitä ovat tehneet, he varmasti kuolisivat häpeästä”.

Ensimmäinen kosketukseni Lucia Berliniin. Luin novellit putkeen, mutta näin jälkikäteen tuntuu että niistä saisi ehkä enemmän irti jos ne lukisi rauhassa yksi kerrallaan ja aina jotakin ihan muuta novellien välissä. Luulen myös, että käännös, joka oli kyllä hyvä, verotti novellien arvoa, joten suosittelen lukemaan nämä englanniksi. Aion siis jossain vaiheessa lukea ne uudestaan alkuperäiskielellä.

Teksti on suoraa, omaperäistä ja anteeksipyytelemätöntä. Pidin kovasti tästä tyylistä, sekä siitä miten erilaisia aiheita käsitellään, ja ne kaikki kuitenkin nivoutuvat jotekin salaperäisesti yhteen. Lempinovellini näistä olivat ’Tanssia ruusuilla’ sekä ’Rakas Conchi’. Pidin myös tietyistä kuvauksista novelleissa, joissa Sally oli kuolemansairas.

Tämä teos olisi saanut viisi tähteä ilman sitä kamalaa ja siirappista esipuhetta, joka paljasti novelleista liikaa ja oli kuin mikäkin myyntipuhe. Myös lopun saate oli typerä. Jos läheiseni ei olisi näitä novelleja mulle suositellut, olisin todennäköisesti jättänyt kirjan kesken pelkän esipuheen takia. Onneksi en, sillä nämä ovat ainutlaatuista luettavaa.

[Jussi · Rating 4 out of 5]

Ihana elämän maku

[Liisa Ovaska · Rating 5 out of 5]

Ah Lucia Berlin on niin loistava kirjoittaja! Novellit on nopeita ja nokkelia, ja niiden kerronta on jotain täysin omaperäistä.

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Lucia Berlinin (1936-2004) toinen osa Siivoojan käsikirja-novellikirjoista on nimeltään Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia. Kirja alkaa nimikkonovellista, jossa on kaksi nuorta tyttöä, jotka ovat toisen tytön isän seurassa lomailemassa hotellissa. Tytöt ovat siinä iässä, että nuorten miesten seura kiinnostaa heitä. Sopivasti hotellille ilmestyykin pari nuorta miestä ja iltojen ohjelma on sitä myöten selvä. Tietysti se kaikki pitää salata Gerdan isältä.
Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia sisältää 18 novellia. Kirjailija on ammentanut autofiktiivistä tekstiä novelleihinsa, sillä hänen elämässään riitti tapahtumia rikkaudesta köyhyyteen, useampi aviomies ja neljä poikaa, joiden yksinhuoltajana hän yritti sinnitellä välillä siivoojana. Jostakin piti saada rahaa ruokaan, laskuihin ja niin viinaan, sillä kirjailija oli alkoholisti. Alkoholi näkyy kirjan novelleissa humalahakuisuutena ja alkoholin läträämisenä joka tilanteessa. Yksi kirjailijan aviomiehistä oli päihderiippuvainen ja muitakin liikakäyttäjiä suvusta löytyi. Kirjailija ei ujostellut kirjoittaa riippuvuuksista eikä omista ongelmistaan, vaan hän höysti tarinoita mustalla huumorilla.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Hienohan tämä oli, siinä missä se ensimmäinenkin kokoelma. Hyvin samantyyppisiä kertomuksia, mutta ei kai se ihmekään ole, kun hyvin pitkälti kirjailijan oman elämän ympärillä pyöritään aiheiden suhteen – lukija voi arvailla, minkä verran nämä ovat oikeita tapahtumia ja minkä verran keksittyjä juttuja, vaan tietäisikö kirjailijakaan enää.

Hyvin kirjoitettuja juttuja, kiinnostavia näkökulmia, mielenkiintoisia henkilöitä. Erinomaista novellitaidetta.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Niin sympaattisia! Pidin tästä kenties jopa enemmän kuin ensimmäisestä Siivoojan käsikirjasta. Suurin osa novelleista oli hyvin omakohtaisia, joten kertoja tuntui usein alusta asti tutulta. Kepeä huumori ja erikoiset tapahtumat ja elämäntilanteet tekivät raskammistakin tarinoista kepeää ja jännittävää luettavaa. Monet lauseet ja ajatukset olivat alleviivattavan oivaltavia. Berlin on avartavaa luettavaa.

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Säkenöiviä, särmikkäitä, hauskoja ja koakettavia novelleja. Lucia Berlin on mestarillinen kertoja, jonka tarinat saavat sykkeen mukavasti koholle. Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia sai itkemään ja nauramaan. Niin taidokkaasti Berlin kertoo, että näen hahmot elävinä edessäni. Vaikuttavaa, riemastuttavaa kirjallisuutta.

[Anna Ursin · Rating 5 out of 5]

En ole varmaan koskaan lukenut mitään ihan vastaavaa kuin Berlinin novellit! Mielettömiä kaikessa arkisuudessaan elämänmakuisia novelleja, jotka kaipaavat ja kestävät monta lukukertaa. Vaikea melkein uskoa, mutta tämä oli vieläkin parempi kuin Siivoojan käsikirja.

[Riikka Koo · Rating 5 out of 5]

En ihan täysin syttynyt ensimmäiselle käsikirjalle, mutta tämä oli jotenkin valtavan ihana. Karuudessaan ja surussaan ehkä kuitenkin ensimmäistä lempeämpi. Sieluunkäypä.

[Taija · Rating 5 out of 5]

Jos luet vain yhden novellikirjan, lue tämä (ja se ykkösosa). Yleensä novellit ovat vähän niin ja näin, mutta Lucia Berlinin pikkutarinat ovat uskomattomia runollisia taideteoksia. Hauskoja, älykkäitä, koskettavia. Ja todella hyvin kirjoitettuja. Kirja iskee kaikkiin aisteihin: ne äänet, hajut, tunnelmat... miten ne onkaan saatu niin eläviksi. Joissain tarinoissa menee oikein kylmät väreet. Toiset novellit ovat hauskoja, toiset aiheeltaan aivan karmeita. Mutta kaikki taidokkaita, ja usein lopetuskin on yllättävä, älykäs. Berlin ammentaa aiheet omasta, värikkäästä ja monivaiheisesta elämästään, ja tarinoissa toistuvat samat aiheet, samat henkilötkin. Jää epäselväksi mikä on totta Berlinin omasta elämästä, mikä fiktiota. Ykköskirjasta pidin, tähän ihastuin täysin.

[Lotta Leinonen · Rating 4 out of 5]

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun luen “siivoojan käsikirjoja”. Osan novelleista luin nyt kolmatta kertaa. Berlinin kerronta on niin täynnä yksityiskohtia, osuvia huomioita, yllätyksia ja huumoria, että kestävät usean lukukerran hyvin!

Itse muistan useimmista Berlinin novelleista tunnelman, taitavasti rakennetun kuvan. Niissä kaikissa on oma rikas maailma, johon haluaa palata! Juoni tuntuu sivuseikalta. Samalla sekin on kuitenkin hiottu ja raikas. Monen novellin loppuratkaisu pääsee yllättämään kolmannellakin lukukerralla.

[Milja · Rating 2 out of 5]

Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:

Harakoita välähtelee sinisinä ja vihreinä lumihangella. Eniten minua vaivaa, että olen pannut ne merkille vain aivan sattumalta. Mitä muuta minulta on jäänyt huomaamatta? Kuinka monta kertaa elämässäni olen ollut niin sanotusti takapihan puolella, kun olisi pitänyt olla etupihalla? Mitä sellaista minulle on sanottu, mitä en ole kuullut? Millaista rakkautta olisi ollut tarjolla - rakkautta, jota en ole tuntenut?

[Terhi · Rating 4 out of 5]

Lucia Berlinin novellien maailma on pääosin ankea: päihderiippuvuutta, hyväksikäyttöä, eriarvoisuutta... Erityisen koskettavia rankkuudessaan ovat narkkarin raskaanaolevasta vaimosta kertova Carmen ja nuoresta kielitaidottomasta äidistä kertova Mijito. Berlinin kerronnan tyyli on kiehtovaa, se tempaa mukaansa ja siinä on yllättäviä käänteitä ja kun tietää, kuinka paljon Berlin ammensi novelleihinsa omasta elämästää, niin joka tarinan kohdalla miettii, onko tämäkin totta...

[Leena · Rating 4 out of 5]

Kakkososa oli mielestäni selkeämpi ja himpun verran parempi kuin eka. Käsittämätön, lievästi sanoen värikäs elämä oli Lucia Berlinillä, vaikka kaikki tarinat eivät omaelämäkerrallisia olekaan. Taiturimaisesti Berlin kuvaa eläviä ja aitoja ihmisiä marginaalissa. Ilmaisu on ytimekästä ja omaperäistä. Vähän tuli sellainen olo, että Siivoojan käsikirjat voisi lukea vielä uudestaan.

[Noora · Rating 4 out of 5]

Mystinen Berlin kirjoittaa elämänmakuisia novelleja, hauskojakin, suloisen katkeria. Harmittaa, että hänen omaelämäkerrallinen teos Kotiinpaluu ei valmistunut ennen kuolemaa. Novellit herättävät mielenkiinnon hänen elämäänsä kohtaan, vaikka ne ovatkin fiktiivisiä tai ehkäpä autofiktiivisiä.

[Petja · Rating 4 out of 5]

Berlinin novellit ovat hauskoja ja älykkäitä. Kuitenkin ykkösosan novellit olivat hieman parempia ja mieleenpainuvampia.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 5 out of 5]

Ihania, edelleen ajassa olevia novelleja. Jotkut aavistuksen outoja, mutta silti luettavia (eli ei niin outoja, että jäisi kesken)
Odotan, että pääsen lukemaan ykkösen.

[Henna | j a t k a l u k e m i s t a · Rating 3 out of 5]

Tää ei ollu yhtä hyvä kuin eka😔 mulla oli kyllä kovat odotukset tähän, et siitäkin tämä pettymys saattaa johtua.

[Lotta · Rating 3 out of 5]

2,5-3

[Janita · Rating 3 out of 5]

2,5⭐

[Anne Tuomivaara · Rating 4 out of 5]

Hyvällä tavalla outoa tekstiä.

[Essi Tiusanen · Rating 4 out of 5]

Edeltäjäänsä haaveellisempi ja synkempi.
Meksiko elävöityy mielessä, ja suomalaisetkin mainitaan.

Toivon, että olisin voinut analysoida näitä lukioaikoinani, mutta eihän novelleja oltu julkaistu tässä muodossa 10v sitten.

Mitä sitten tulee tyyliin, niin perhesuhteita tässä käsitellään enemmän. Ehkä hieman etäisesti ihmisten tapojen, esineiden ja sanontojen kautta. Uskonto kulkee vahvasti mukana lähes joka novellissa, ja kirkkoa uskalletaan kritisoida…

Ahmin näitä, ja se on vähän kuin ahmisi cremé bruleeta ja espressoa juuri ryöstetyn Louvren (olen käynyt vain pihassa) kahvilassa - saa mahanpuruja. Ja ripulin. Kulttuurioksennuksen. Sen taiteesta haltioitumisen syndrooman.

Kyllä näihin on ajatusta käytetty, ajan kanssa. Sen huomaa tarkoista sanavalinnoista ja yksityiskohdista. Kerronta yhtä aikaa vangitsevaa, jännittävää ja töyssyistä. Välillä tarkistan novellien pituuksia johdannosta, kun unohdan mitä olen lukemassa. Olisiko hieman rönsyilyn vikaa, kun punainen langanpätkä katoaa arjen nuhruisen nukkamaton sekaan, eikä imuroimalla sitä sieltä tavoita.

Vähän surkuhupaisaa lukea Jesus-vauvasta joulun alla. Itse tarina on järkyttävä ja täynnä sovinistisia miehiä. Ihmiset puhuvat toisilleen rumasti. Lucia on pelastava enkeli, jolta Espanjan kieli sujuu.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

I must say, reading these two volumes right after another wasn't the best decision. The stories start to blend in together and you can't quite tell if you've read something already or if it's completely new.

That being said, these stories are still good. I liked the less miserable ones better, because stories revolving around alcoholism started to get quite boring after a while. I think those could have worked if they had had another point of view or a different angle or something surprising, but most of them sadly didn't. I feel those are the weakest of the bunch.

I loved the title story, "Dancing on roses" (no idea if that's the original title, but it's a literal translation), it had some joy and unexpected rebellion in it. Plenty of other great ones as well, but I can't name them because I cannot be 100% sure they were in this collection and not the first one.

Berlin's short stories deserve the praise they've gotten, they truly are incredible. However, if possible, consume them by one a day or so, because binging makes them lose their charm.