Och hjärtat, det var mitt

by Sara Ehnholm Hielm

"Egentligen vill jag inte tala text, jag vill tala liv. Jag vill inte skriva text, jag vill skriva liv. Allra minst vill jag tala språk. Jag vill tala om saker som händer, vad de är, på riktigt."

Den första januari 2015 flyttade förläggaren och filmkritikern Sara Ehnholm Hielm till Rom, bakfull efter en glammig 50-årsfest och med sin man som chaufför. Året i Rom var vikt för att skriva, det var utgångspunkten.

Med tillvaron i Rom som ram får vi följa den sköra skrivprocessen: ibland omöjlig, ibland lustfylld. Stundvis är det som om solen och värmen står i vägen för drömmen om att skriva. Skrivandet blir en kamp mot tiden, en process där varje skrivet ord är ett steg närmare flytten tillbaka till Finland och den ultimata skräcken: att inte lyckas slutföra projektet. Vardagen kommer också i vägen: en gammal hund som knappt orkar gå, ett barn som vill bryta sig loss och bli sin egen.

Läsningen blir ett andrum vid sidan av skrivandet, ett underbart varande i andras berättelser som slukar och kapslar in. Elena Ferrantes krångliga väninneförhållanden, Karl Ove Knausgårds dotters födelse, Chris Kraus kärleksbrev och Lena Anderssons Ester som är olidligt irriterande men förvånansvärt lätt att känna igen sig i.

Och hjärtat, det var mitt är en personlig essäbok om att leva skrivande och att skriva för att känna sig levande. Framförallt är det en berättelse om att försöka förverkliga en dröm, om att äntligen säga allt, precis som det känns allra längst inne i hjärtat.

Genres: Nonfiction, Writing

200 pages, Paperback

First published January 1, 2018

Reviews

[Erika · Rating 4 out of 5]

Essäer om livet i Rom och i Finland, om att läsa, skriva och jobba som förlagsredaktör. Intressanta analyser och fint skrivet, men inget man kastar i sig i hög hastighet. Det här är en bok som kräver eftertanke och tid för egna tankepauser.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Rohkea teos! Mainiota luettavaa mm. kirjoittamisesta, lukemisesta, kustannusmaailmasta, sukupuolikysymyksistä, suomenruotsalaisuudesta ja Roomasta kiinnostuneille sekä Knausgård- ja Ferrante-faneille.

(Itseeni pätevät kaikki määritteet viimeistä lukuun ottamatta, ja tämän jälkeen täytyy melkein antaa Ferrantellekin uusi tilaisuus joskus.)

[Readerwhy]

Tämä on esseekokoelma, joka päästään näkemään, miten esseeminä syntyy. Alkupuolella esseemuoto on vielä vähän hakusessa, mutta kun Ehnholm Hielm tarkastelee naisten kirjoittamiseen liittyviä erityishaasteita, omaelämäkerrallista kirjoittamista, kustannustoiminnan kiemuroita ja kirjallisuuden merkityksiä ollaan jo vahvoilla vesillä.

Innostuin muutamista esseistä niin paljon, että halusin selventää omia pohdintojani ottamalla ne bloggaukseeni mukaan. Jos halua lukea asiasta tarkemmin niin osoite on: https://readerwhydidimarryhim.blogspo...

[Bokbabbel]

”En läsare kan tillbringa sitt liv i ett barnhärtigt töcken, på tröskeln. Under läsningen kan läsaren rentav behöva en öppen, formlös, obestämd identitet för att kunna överträda sina vanliga gränser (för tanke, förståelse och beteende) och ta emot nya perspektiv, empati, insikt.”

[Linnea]

Sara Ehnholm kirjoittaa esseissään kirjoittamisesta, unelmien toteuttamisesta, lukemisesta, siitä kun Rooman parvekkeella ei voi kirjoittaa kun aurinko lämmittää läppäriä liikaa ja Knausgårdista, aina vain (en ole vieläkään lukenut häneltä kuin yhden lehtijutun). Minulle olennaisinta tässä oli ajatus unelmien toteuttamisesta. Ne eivät aina (yleensä) toteudu niin kuin ajattelisi, mutta jotain niistä tuppaa saamaan.

[Amu · Rating 4 out of 5]

Esseet paranevat mitä pidemmälle kirjassa tullaan. Kiinnostavimpia ovat ne, jotka kertovat muusta kuin kirjoittamisesta: feminismistä, suomenruotsalaisesta identiteetistä, politiikasta.

[Jenny Kangasvuo · Rating 4 out of 5]

Huh. Tästä on vaikea sanoa mitään kokoavaa ja järkevää, muuta kuin että vaikuttava teos. Osa esseistä oli tykimpiä kuin toiset - mielenkiintoista kyllä, kirjalliset pohdinnat olivat kiinnostavampia kuin henkilökohtaiset arjen pohdinnat, kun yleensä esseeteoksissa henkilökohtaisuus tekee tekstistä syvempää. Paljon pohdintaa kirjoittamisesta ylipäätään - sen esteistä, kirjallisista ihanteista, niiden saavuttamattomuudesta. Ajoittain teksti oli kehämäistä ja itseään toistavaa, mutta sillä tavoin, että jokaisen toiston tai kehän kautta ymmärsi vähän enemmän. Lisäksi teoksessa oli ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten kirjallisuuspiirien meheviä juoruja, jotka myös syvensivät sitä ajatusta, että miten itsestään voi kirjoittaa kirjoittamatta samalla itselleen läheisistä ihmisistä.

Ainoa kauneusvirhe on epätasaisuus. Omat sukuhistorian ja äiti-tytär-suhteiden pohdinnat olivat jotenkin irrallaan kirjallisista pohdinnoista. En tarkoita, että niitä ei olisi pitänyt käsitellä, varsinkin kun koko esseeteos käsittelee kirjoittamisen ja varsinkin itsestä kirjoittamisen vaikeutta. Pikemminkin on niin, että henkilökohtaiset osuudet vaikuttivat harjoitelmilta tai ensimmäisiltä versioilta: niiden sitominen tiukemmin teoksen teemoihin olisi tehnyt niistä relevantimpia.

Kirjassa on esimerkiksi erittäin tiukka ja vaikuttava synnytyksen kuvaus, joka kuitenkin on jotenkin poissa paikaltaan teoksen yltiökirjallisuudessa. Aiemmin kirjassa oli kehuttu Maria Turtschaninoffin Naondel-kirjan synnytyskuvauksia. Henkilökohtaisen synnytyskuvauksen kirjallinen vaikuttavuus olisi syventynyt, jos sen rinnalle olisi noustettu enemmän pohdintaa siitä, miten kirjallisuudessa kuvataan synnyttämistä ja miksi sitä ei kuvata, mitkä ovat kirjalliset keinot sen kuvaamiseen jne.

Joka tapauksessa, suosittelen esseeteosta lämpimästi kaikille kirjoittajille ja erityisesti niille kirjoittajille, jotka kirjoittavat oman elämänsä kautta.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Välillä saa lukea ja kokea teoksen, joka osaa sanallistaa jotain itselle niin tuttua ja kipeää, että siitä on vaikea puhua. Ehnholm Hielmin puhe työstään kustannustoimittajana oli sellaista, johon olisin voinut vaihtaa vain oman ammattinimikkeeni ja homma olisi yhtä kuin. Sydänkirja siis.

Teoksena se on oivaltava esimerkki, mitä kaikkea essee on; yhtälailla keskustelua toisten tekstien tai teosten kanssa kuin tunnustuksellista maailman ihmettelyä. Kirjailija tarttuu imukupeilla Elena Ferranteen ja Knausgårdiin ja pyörittää niitä suhteessa kirjoittamiseen sekä naiserityisiin kysymyksiin kirjallisuudessa (ja laajemmin). Teos kartutti tbr-listaani runsaasti.

Paljoa en tunnistanut. Osasta olen täysin erimieltä. Kaikki paljastukset eivät olleet minusta tyylikkäitä, vaikkakin keskustelukumppaneitaan vasten perusteltuja kyllä. Ihan mahtavaa esseistiikkaa siis. (Jos ensimmäinen essee tökkii, kuten itselleni kävi, jatka eteenpäin, palkitsee mahdollisesti avokätisesti.)

Rakkauslaulu kustannustoimittajan työlle ja (nais)kirjallisuudelle. Ja kirjoittamiselle. Ja naisen halulle.

[Sussi · Rating 5 out of 5]

Grep verkligen tag om mig. Allt. Hennes språk, hennes sätt att skriva om litteratur, hennes upplevelser. Hur man bara får djupdyka ner i hennes tankar och önska att man aldrig kommer upp igen.

[Michaela Kügelgen · Rating 4 out of 5]

En fängslande och lockande essäsamling. Vissa essäer fastnar jag inte alls för, men de jag fastnar för slukar jag. Jag känner igen mig i så mycket samtidigt som mycket är så långt ifrån mina egna upplevelser. Sara Ehnholm Hielm skriver ärligt och blottande, ibland känns det som om hon och jag har ett förtroligt samtal. Jag ser fram emot att plocka fram den här boken om kanske 10–15 år och se hur jag upplever den. Läs denna!

[Päivi · Rating 4 out of 5]

Italiasta ja italialaisista kertovat kirjat ovat aina kiinnostavia. Niin tämäkin, joskaan ei Italia-osuuksiensa takia. Tämä oli enemmänkin päiväkirjamainen kuvaus melkein viisikymppisen naisen itsetutkistelusta, miten hänestä tuli hän.
Esseet Knausgårdista ja Ferrantesta olivat mielenkiintoisia, mutta en ole varma, oliko tämä niiden oikea julkaisumuoto mahdollisimman laajan lukijakunnan saavuttmiseksi.

[Mindy Svenlin · Rating 3 out of 5]

En essäsamling som kräver tålamod och tid för att bli läst. God läsning till kaffet!

[Elina S]

Parhaimmillaan häkellyttävän hyvä ja puhutteleva, mutta harmillisen epätasainen. Varsinkin alussa piti pitkään tsempata että tulin jatkaneeksi.

[Sakari Lehtonen · Rating 4 out of 5]

Henkilökohtaisia esseitä lukemisesta, kirjoittamisesta, vanhemmuudesta, sukupuolirooleista ja kustannustoimittajan työstä ym. Ferranten ja Knausgårdin inspiroimana. Vaikuttavaa ja koskettavaa.

[Bluecoloredlines · Rating 4 out of 5]

Tämä kosketti erityisesti, vasta toisena tuli kirjallisten teemojen tärkeys. Erityisesti himon kuvaus löi lävitse, yllätti ja lämmitti. Sitä ei osannut odottaa, sellaista rehellisyyttä; se aiheutti minussa ihailua ja huojennusta, toisaalta myös samastumista. Ihanaa aistillisuutta, ihan kaikissa esseissä, aiheesta ja teemasta huolimatta. Lisäisin, että suht runsaat typot ja esseiden laadullinen vaihtelu kielivät kiireestä, ajattelu repsahtaa aika ajoin pinnalliseksi.

[Mary Lennox · Rating 3 out of 5]

3.5/5