Venetsialaisia teatterisilmikoita, kuolinnaamioita ja suojamaskeja. Kaksinaamaisuutta vai itsesuojelua? Kaikilla meillä on rooleja ja salaisuuksia, vaikka väittäisimme muuta. Onko yksilö naamionsa alla turvassa vai vankina? Kenet jähmettyneen hymyn takaa lopulta löytää? Ihminen voi piiloutua niin toisilta kuin myös itseltään. Antologia paljastaa, miIllaisia spekulatiivisia tarinoita saavat aikaan Osuuskumman kirjailijat, kun tehtävänantona on naamiot. Teokseen valikoitujen novellien kirjo kulkee menneisyydestä tulevaisuuteen ja tarjoaa monipuolisen kattauksen erilaisia fyysisiä ja psykologisia naamioita. Lopulta lukija ei voi muuta kuin pysähtyä peilin eteen tutkimaan omia kasvojaan.
Sisällys: Minna Roininen: Esipuhe Katri Alatalo: Särö Anne Leinonen: Toiset kasvot Mia Myllymäki: Noidasta polvi paranee Artemis Kelosaari: Rutto Janos Honkonen: Sen silmärei’istä paistoi tyhjyys Heikki Nevala: Grendel Maija Haavisto: Silloin kun en katso Tarja Sipiläinen: Peitetehtävä M. A. Tyrskyluoto: Siviili, sotilas Taru Kumara-Moisio: Rauhaan
Suhtauduin kirjaan hieman ennakkoluuloisesti mutta aivan turhaan! Loistava kattaus erilaisia kirjoittajia eri genreistä. Kirjan avulla pääsin näppärästi pois omalta mukavuuslukualueeltani ja se kannatti. Suurin osa tarinoiden henkilöistä oli kirjoitettu sopivan mystisesti joten vahvoja ennakko-odotuksia tarinan kulusta ei päässyt syntymään.
"Muuttumattomuuden oletus luo turvaa, mutta persoonallisuus ja oma identiteetti ovat kaikkea muuta kuin pysyviä ominaisuuksia." Roinisen esipuhe oli hyvin kirjoitettu ja ansaitsee mielestäni maininnan.
Katri Alatalo Särö. Vahva aloitus ja olinkin tyytyväinen, kun luin että Arrysta on kirjoitettu lisääkin. Yllättävä, mielenkiintoinen tarina.
Anne Leinonen Toiset kasvot. Psykologinen, pelottava ja kiehtova.
Mia Myllymäki Noidasta polvi paranee. Kaunis ja uskomaton tarina. Moraalinen opetus, joka lämmitti sydäntä. Nautin suuresti tästä, monesta syystäkin.
Artemis Kelosaari Rutto. Tempaisee heti mukaansa. Juonittelua, kulttuuria, odottamattomia käänteitä. Cassiano, tuo moderni upea mies. Venetsia on kauniimpi kuin koskaan.
Heikki Nevala Grendel. Karmiva, monimutkainen ja ahdistava lukea.
Maija Haavisto Silloin kun en katso. Hyrisyttävä kertomus, joka jollain selittämättömällä tavalla oli kovin aidon oloinen.
M. A. Tyrskyluoto Siviili, sotilas. Wau. Sykähdyttävä, kaunis ja uskomattoman koskettava tarina kahdesta miehestä, jotka kenties kumpikin opettelevat elämään. Lopussa, olin kyyneleissä.
Naamiot oli minulle aika lailla täsmäluettavaa. Mielenkiintoinen, monitahoinen ja pelottavakin aihe, jota kirjoittajat käsittelevät monipuolisesti. Upeimmaksi lukukokemukseksi nousi M.A. Tyrskyluodon novelli Siviili, sotilas.
Laadukas kumma-antologia keskenään aika erilaisia novelleja: vahvoja tunnelmia, jännitystä, suhteita ja yllättäviä käänteitä piisaa. Loppuratkaisut eivät tosin aina kolahtaneet. Naamio-aiheessa on ilman muuta vahvaa symboliikkaa. Omiksi suosikeikseni nousivat lopulta Alatalon, Leinosen ja Kumara-Moision tekstit.