Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2007: 172/172)
2008: 5/6
(2009: 4/6)
1984-2023: 181/268
4/5. Tämän kirjan – muun sisällön yläpuolelle nousevana – helmenä oli mielestäni luku 3 SVETLANA (s. 29-39), jossa oppilaiden kiusaama opettajatar Svetlana Kovalevna menee rehtori Nikulinin puheille – ja rehtori sitten melko kylmäävästikin osoittaa olevansa itse osa ongelmaa eikä ratkaisua (alla lainaus tästä).
"Seurasi tauko. Nikulin vaihtoi asentoa. Se sai ilman rehtorin kansliassa liikahtamaan ja miehen haju tekokuitukankaan puristamista nivusista kulkeutui pistävänä opettajattaren sieraimiin.
– Pojat ovat poikia, Svetlana Kovalevna. Jos olisitte... hm... vähän ronskimpi, ottaisitte vain rätin käteenne ja pyyhkisitte koko siivottomuuden tiehensä, kai te tajuatte että vain teidän reaktionne noihin poikamaisuuksiin saa heidät joko jatkamaan tai lopettamaan.
----------
– ... Luuletteko että teidän henkilökohtaisessa pedagokiikassanne olisi tilaa muutoksille?
– En osaa sanoa.
– Jokaisella meistä on toki jotain parantamisen varaa, mutta näyttää siltä että vain teillä on luokassa suoranaisia kurinpidollisia haasteita." (s. 32,39)