Kourallinen tomua -romaanin vironvenäläinen päähenkilö palaa Tallinnaan harhailtuaan pitkään ulkomailla. Pakkotahtinen työ puhelinmyyjänä kauppaamassa tanskalaisille putkiremonttia suunnittelevien yhteystietoja ei tuo tyydytystä elämään, eikä takaa vakaata paikkaa vinhaan muuttuvassa yhteiskunnassa.
Ihmissuhteet päättyvät ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan. Kotikaupunki tuntuu vuosien poissaolon jälkeen vieraalta, ja kirjassa nimettömäksi jäävä päähenkilö tajuaa kirkkaasti ulkopuolisuutensa kaikesta, täydellisen muukalaisuutensa. Romaanin tapahtumat kulminoituvat Tallinnan mellakkayöhön ja Pronssisoturi-patsaan siirtoon.
Tämä teos hämmensi monella tapaa, ehkä eniten hämmennyin Ivanovin tavasta kirjoittaa. Ivanov on pyörremyrsky tai joku valtava tsunami, jonka vimmainen hyöky hukuttaa ja lyö päin näköä. Ivanov tykkää olla huoleton ja äänekäs, sillä huutomerkki on hänen rakkain välimerkkinsä. Huolettomuudella viittaan mm. lauserakenteisiin: niitä ei viimeistellä eikä viilata; paljon on slangia ja puhekielenomaisuutta, paljon kielellisesti virheeltä tuntuvaa.
En osaa sanoa onko Kourallinen tomua tyypillistä Ivanovia, vai valitsiko hän tämän kaoottisen tyylin kuvaamaan päähenkilönsä psyyken ja ympäristön kaoottisuutta. Siinä hän onnistui kieltämättä erinomaisesti.
Helmikuun lukupiiriin... Aluksi olin ihan pihalla, sitten alkoi tarina viedä mukanaan. Kirjan ulkopuolisuuden- tai sivullisuustunteen voi nähdä laajemminkin nykypäivän ilmiönä, kun ihmiset lähtevät kotimaistaan vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön. Kirjassa oli hirveän paljon painovirheitä, joiden bongaaminen häiritsi lukemista ajoittain. Tai ainakin silloin kun oli muutenkin väsynyt, eikä lainkaan juonessa mukana. "Yksi hailee" toistuu kirjassa usein.
Kirjan nimetön päähenkilö palaa Tallinnaan ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen, mutta kokee itsensä kaupungissa ulkopuoliseksi - ja itse asiassa hän huomaa tuntevansa itsensä ulkopuoliseksi kaikkialla. Ulkopuolisuuden kokonaisvaltainen kuvaus lävistää koko kirjan, ja jossain vaiheessa vain yhden teeman käsittely melkein 400 sivun verran alkoi puuduttamaan. 100 sivua tiivistämällä olisin pitänyt todella paljon, ulkopuolisuuden kuvaus kuitenkin vaikutti ja pidin päähenkilön sisäisen monologin kautta toteutetusta kerronnasta.
Helmet-lukuhaaste 2022: 46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen Lukien maailman ympäri: Viro