POHJOINEN vie lukijan keskelle Saamenmaata, sen huikeaan luontoon ja elämään vuodenkierrossa. Se kertoo tarinan suurten vaellusten muovaamasta ekosysteemistä, jossa porolla, sopulilla, sääskellä, lohella, valailla, muuttolinnuilla ja suurpedoilla on korvaamaton rooli. Kirja avaa ainutlaatuisen näkymän pohjoiseen luontoon mutta myös sen katoamiseen sekä ajankohtaisiin kiistoihin luonnonvaroista ja maaoikeuksista. Naalin, ahman, tunturipöllön ja muiden tarunhohtoisten eläinten pyyhkiytyminen maisemasta ilmentää niin modernin ihmisen kuin alkuperäiskansan muuttuneita elintapoja ja luontosuhdetta. Usein pohjoinen näyttäytyy mielikuvina koskemattomista erämaista, mutta alkuperäiskansalle se merkitsee elettyä elämää. Upeasti kerrottu ja kuvitettu POHJOINEN pysähtyy katsomaan Saamenmaata, sen elementtejä ja tulevaisuutta, laajasti ja ennakkoluulottomasti.
ANTTI HAATAJA (s. 1977) on syntynyt Kajaanissa ja varttunut Kainuun metsäpeura- ja susisaloilla. Vuodesta 2009 Antti on kulkenut Jäämeren erämaissa saamelaisen isoäitinsä jalanjäljissä kumppaneinaan naali, tunturipöllö, lohi, miekkavalas, revontulet, kaamos ja yötön yö.
Kattava ja silmiäavaava teos pohjoisen ja varsinkin Saamenmaan luonnon tilasta. Varsinkin kirjan alussa on erittäin kaunista luontokuvailua, mutta Haatajan intohimo luontoa ja luontokappaleita kohtaan välittyy kirjan sivuilta vahvana. Kirja sai mut surulliseksi ja samalla myös raivon partaalle, sillä ihmiset näyttävät vain toistavan samoja virheitä aina vain uudelleen, eikä luontokadon todellisiin syihin haluta puuttua. Vaikka ei pitäisi yllättyä, niin oli silti hämmentävää tietää kuinka paljon porojen omistajat keplottelevat suurpetovahinkojen suhteen, kuinka suurpedot on käytännössä hävitetty poronhoitoalueelta ja kuinka paljon suurpetoja salametsästetään. Myös se miten saamelaisia kohdellaan ja on kohdeltu raivostuttaa. Ihmisen ahneus, välinpitämättömyys ja kontrollin halu jaksaa joka kerta hämmästyttävä. Kirja ei ole välttämättä toiveikkain katsaus luonnonsuojelun suhteen, mutta se on tarpeellinen katsaus nykyisen luonnosuojelun ja metsänhoidon tilanteeseen
Ihan viihdyttävä. Kirja suomii kunnioitettavalla tasapuolisuudella päättäjiä, lappilaisia, lappalaisia, yhtiöitä, yksilöitä. Ratkaisuja ei tarjota. Kirjailijan henkilökohtainen teos oman 'osansa' tekemiseksi. Lappi-kuvaus itsessään oli kaunista.
Tämä oli meillä kirjakerhon teoksena ja sai yksimielisen tuomion "Helvetin tekotaiteellinen". Yritin lukea fyysisen kirjan ja kuunnella äänikirjan, mutta hyviksi puoliksi nousivat ainoastaan kirjan kuvat ja äänikirjan lukijan ääni. Itse kirjasta ei hahmottanut onko kyseessä fakta, elämänkerta, taide vai päiväkirja - mutta onnistunut yhdistelmä ei ollut. Vähäinenkin informaatio oli hukutettu ylistäviin ja mitäänsanomattomiin adjektiiveihin, jotka olisivat saaneet mainosmiehet kalpenemaan. Porukalla ihmettelimme, miten näin mielenkiintoisesta aiheesta on onnistuttu saamaan näin onneton kirja: onko kustannustoimittajaa laiskottanut vai uppoaako tämä johonkin ulkomaiseen yleisöön, johon emme samaistu? En oikein osaa arvostaa kirjaa, jossa ensin esitellään tietoa referenssien tarkkuudella ja sitten yhtäkkiä hypätään kuvaukseen, jossa kirjoittaja "olisi voinut nähdä" ahman (mutta ei nähnyt). Kirjassa tuli esiin muutama tärkeä näkökulma luonnonsuojeluun, Metsähallituksen rooliin ja Saamelaisten asemaan. Metsästykseen Haataja tuntui suhtautunut melko yksisilmäisesti ja suorastaan harhaanjohtavasti "Metsästäminen on keskeinen monimuotoisuutta vähentävä tekijä" minkä jälkeen sitten argumenttia puolustetaan kuvaamalla metsätalouden tuhoja metsolle. Vaikuttaa siltä, että tekstiä on poimittu sieltä-täältä tutkijoiden raporteista ja kirjoituksista ilman syvällistä ymmärrystä mistään esitellystä teemasta. Kaikenkaikkiaan kuin huono oppikirja.
Alussa meinasin hermostua kirjoittajan rikkaaseen kuvailutyyliin. Kun huomasin niiden olevan tarjolla vain välillä, aloin niistä nauttiakin. Usein tuntui kuin lukisin maantiedon kirjaa. Mielenkiintoista sellaista. Todella antoisa "tietokirja" Lapista, saamelaisista, kalastuksesta, poronhoidosta, Lapin luonnosta ja eläimistä.
Hieno teos Pohjoisen upeasta luonnosta. Kuvat ja tekstit täydentävät toisiaan ja lukija elää Haatajan kansa tunturiylängöillä. Tarinat Pohjoisen luonnon kadosta ovat surullisia: toivottavasti jätämme jotain myös jälkipolvillemme.
Pohjoinen on aina kiehtonut minua ja tämä kirja tempaisi minut mukaansa nopeasti. Pieni ja tiivis teksti ei houkuttele lukemaan mutta sen ei kannata antaa hämätä sillä huomasin nopeasti tekstin koukuttavan mielenkiintoisella tiedolla ja tunnelmallisella kuvailullaan. Kuvat ja teksti tukivat toisiaan hienosti. Kun viimeinen sivu oli luettu olo oli jopa haikea.
Suosittelen lukemaan jos pohjoisen luonto ja olosuhteet kiinnostavat. Antaa myös kuvaa saamelaisten tilanteesta nykymaailmassa.
Tämä kirja oli syväsukellus muuttuvaan pohjolan luontoon ja sen ekosysteemin tilaan. Lukiessa tunnelmat vaihtuivat haltioitumisesta syvään epätoivoon. Kirja ei anna suoria vastauksia vaikeisiin kysymyksiin mutta ottaa kantaa poliittiseen päätöksentekoon Saamenmaan luonnonvarojen käytöstä ja eliöstön tilasta luonnonsuojelun näkökulmasta. Soisin tätä luettavan laajemmaltikin.
Kauniisti kirjoitettu, yksityiskohtainen teos joka puhuu tärkeistä asioista. Olisi varmasti toiminut paremmin printtinä, äänikirja tuntui toisinaan sekavalta eri kirjoitustyylien vaihdellessa, ja kuvat luonnollisesti puuttuivat myös (katsoin niitä sitten e-kirjasta, upeita!).
Kaunis ja monipuolinen kuvaus pohjoisesta sen maista, vesistä ja lajeista. Samalla myös sydäntäsärkevä kertomus, kuinka ihmisen on ollut pakko tuhota ja vallata omakseen kaikki näkemänsä. Tämän soisi kaikkien lukevan ja sen jälkeen todella pohtivan elämänvalintojaan.