Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi

by Vanamo Karhupuro

Millaista elämä on epävakaan persoonallisuushäiriön ja vaikean ahdistuksen värittämänä (tai mikä ikinä onkaan värittämisen vastakohta)? Tämä runoteos on Vanamo Karhupuron päiväkirja, syntilista, anteeksipyyntö, avunhuuto sekä elämäkerta.

"Ehkä joskus opin hymyilemään ilman käsiä."

Genres: Poetry, Mental Health, Finnish Literature

122 pages, Paperback

Published September 11, 2018

Reviews

[Vanamo Karhupuro · Rating 5 out of 5]

Tämä teos on mulle tärkeä. Automaattisesti siis 5 tähteä koska oon ylpeä tästä. Minä kirjoitin tämän ja julkaisin tämän. Tämä jätti minut vereslihalle.

[Naava · Rating 5 out of 5]

Viis kautta viis, jee! Olen Vanamoa seurannut vuosia pitkin someja ja "pre-someja" ja ihaillut aina sitä, miten Linnunrata taipuu sanoiksi hänen sormenpäissään. Minulla oli kovat odotukset ja vähän jopa pelkäsin tarttua tähän kirjaan. Entä, jos olisinkin pettynyt?

No en pettynyt.

Hurja, huima, osuva, itkettävä, kivistävä, kaunis, vimmaisa. Paikoin vatsalaukku heitti voltin koska teksti herätti jonkin tunnemuiston jostakin, unohdin kehoni olemassaolon joissain kohdin, ja joskus halusin vain käpertyä peiton alle ja unohtaa omankin olemassaoloni. Olla vain ja lukea sana sanalta, runo runolta, unohtaa että on aistit ja aivot ja kaikkea muuta turhaa.

Runot veivät minut sellaiseen paikkaan jossa kipu korvaa sanat ja yksi kyynel kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. Samaistumiskohteita niin paljon, että en osaa sanallistaa kovinkaan tarkasti sitä, miksi pidin tästä niin kovasti.

Ehkä ei tarvitsekaan.

Kiitos.

Muokkaus kesäkuussa 2019.
Luin uudelleen, koska käymälläni runokurssilla oli tehtävänä lukea 2000-luvulla julkaistu runokirja ja etsiä kliseitä. Löysin ehkä kolme? Kliseetöntä, tunteellista, rikkovaa (mutta korjaavaakin)... kaunista.

[laura :* · Rating 5 out of 5]

★ 4,5 ★

[Haylin T · Rating 5 out of 5]

en aio
enää koskaan
pyytää anteeksi pehmeyttäni

This poetry collection will tear you apart, and make you live through the raw experience of a life that has seen so much. There is so much feeling embedded on these pages, forcing you to put it down once in a while and cover your eyes when tears creep up. It's the rough reality of someone living with mental health problems in Finland. No silver lining.

Some of the experiences are very grim, which is why the poetry collection includes a content warning in the beginning. Many of the experiences are relatable to those living with BPD, depression, anxiety and social anxiety. It is also an important glimpse for those who live without mental health problems, diving into the world some are very deeply bound to.

Reading this collection will push you to the edge of a cliff, hanging over a bottomless pit. You might feel dizzy, disgusted, hopeless and sad. When you back away from the edge, you will carry the feelings with you.

Note: I was involved in the creation of the book by assisting the author with image processing software for the graphical design.

[Ansa]

Pelokkaita, pelottavan vahvoja sanoja. Nämä runot ovat sanaoksennuksen ja vereslihan makuisia, synkkiä ja kantavat mukanaan arpia. Osa tuli liiankin likelle, mutta toisista tuli kierolla tavalla hyvä olo, koska nuorempana ne olisivat osuneet vielä lähemmäs. Lukekaa harkiten, osassa oli instagramrunojen ja rupikaurin sävyä, muttei liiaksi. Mielenterveysongelmat, viiltely, rakkaussurut ja väkivalta ainakin nyt sisältövaroituksina kirjalle.

"olen elänyt niin kauan siinä uskossa
että olen jokaisen ei-kukaan
niin kauan
että muutun hiljalleen ninniksi"

"sinä muutuit ikuisesta
kappaleeksi hänen tarinassaan
lempeiksi lauseiksi
joissa suudelmissa maistuu laimeana vadelmavaahto

- -

mustekynästä loppuu muste
mutta sinusta ei sydänsurut"

[Mimi · Rating 3 out of 5]

olen oppinut pelkäämään alkuja
ja loppuja
opettelin avaamaan kirjatkin keskeltä
eikä loppuratkaisu koskaan selviä

Useamman kerran elämässä tämä olisi resonoinut enemmänkin. Juuri nyt ehkä ei, mutta voin silti kuvitella tämän vaikutuksen sekä kirjailijalle että kohdeyleisölle.

jatkuva epätietoisuus rakentaa siltoja
vääriin paikkoihin
silmissä kerran levännyt epäilys
muutti juuri asumaan rintalastan suojaan

[Jussi Hattara · Rating 5 out of 5]

Olipa kerran tyttö, joka ehkä joskus oppii hymyilemään ilman käsiä. Sydäntä raastavan koskettavia runoja, joista riittää tunteita eliniäksi ja enemmäksikin. Lukiessani huomasin välillä pidättäväni hengitystä, ehkä toivoen sen hillitsevän niiden vaikutusta. Turhaan. Välillä kirja piti laittaa hetkeksi syrjään, koska enempää ei olisi kestänyt.

[meri]

en voi arvostella enkä viihtyä kipeissä sanoissa. sen sijaan
voin tuntea mukana ja arvostaa rohkeutta jota tämän kirjan kirjoittaminen on vaatinut.

[Deca · Rating 4 out of 5]

Jos luet vuosittain vain yhden runokirjan, valitse tämä!

Runoja, joita pitää pureskella ja pohtia. Kauniita, herkkiä, rumia, hirveitä, surullisia, ahdistavia. Pidin ja elin mukana.

[Marjo✨ · Rating 4 out of 5]

<3

[Demfodos · Rating 3 out of 5]

Poems have not always been my thing, and I did have a hard time with this one because of it as well. I picked it up as the title of it was interesting, not really knowing what to even expect of it. It was, fascinating for sure, graphic in many ways as the warning in the book said. Some poems went way over my head with the metaphors, but some of the poems did hit me hard, and had to have a long think over them, reflecting them on my own thoughts I've had.
Book is in Finnish but the title is worth a look over if you are able to look past the graphic way the poems can be.

[Neo]

En tähditä tätä teosta. En halua arvioida tekijän raakaa omaelämäkerrallista ilmaisua.

Tekijä kuvailee teoksensa itse hyvin: "Tämä on päiväkirja, syntilista, anteeksipyyntö, avunhuuto ja elämäkerta. Ennen kaikkea tämä on muistutus minulle, sinulle, jokaiselle: mielenterveysongelmat ei tee kenestäkään meistä huonoa ihmistä."

Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi on raskas, vaikea, yleiskielinen vuodatus, jolla on oma paikkansa 2010-luvun kotimaisessa runoudessa.

[Marie · Rating 5 out of 5]

En lue kovin paljon runoja, mutta tiedän, että tää oli hyvä. Mielenterveyskuntoutujana itse pystyin samaistumaan ja itkin melkein kokoajan, koska mun olo oli puettu sanoiksi. Aion ostaa kirjan omaksi, jotta pystyn lukemaan sen erilaisissa olotiloissa, koska haluan kokea sen uusin silmin joskus myöhemmin.

[Aira · Rating 4 out of 5]

Tähditän tämän kirjan oman tunnelman ja lukukokemuksen jälkeisen tunteen kautta. Kirjassa avattiin kipeitä, raskaita tunnetiloja, masennusta sekä riippuvuutta toisesta/toisista ja kosketti sitä kautta. Osa runoista oli hienosyisempiä, osa taas suorasukaisempia. Tärkeä kirja mielenterveydestä.

[Kirsi · Rating 3 out of 5]

Hieno. Hiukan ahdistava. Hiukan pelottava. Surullinen. Kirjoittaja avautuu upeasti maailmastaan.

[Vesa Linja-Aho · Rating 5 out of 5]

Olen lueskellut tätä useamman kerran mutta nyt luin viimein rauhassa ja ajatuksella kannesta kanteen. Todellista ja koskettavaa laatutyötä, toivottavasti tuotanto jatkuu!

[Veera · Rating 3 out of 5]

Ei nyt liity mitenkään tähän kirjaan, mutta päivitänpä nyt kerralla koko kesän luetut kirjat.

[Pinja · Rating 2 out of 5]

Tämä kirja ei oikein ollut minulle, mikä oli ihan odotusten mukaista. Mutta muutama runo iski