Painajainen piparitalossa

DikDek #4

by Juha Vuorinen

Karkeakirjallisuuden hiomaton timantti, sanaparturi Juha Vuorinen, sädehtii entistä kirkkaampana uusimmassa salapoliisiromaanissaan! DikDek-sarjan neljännessä osassa Painajainen piparitalossa Tapsa Mäkilä päätyy isännöimään maailman pienintä pilvenpiirtäjää, jonka omistaa legendaarinen sekopäämiljonääri Mikael Wöller. Kaikki sujuisi varmasti ilman ongelmien häivääkään, ellei talon omistajalla olisi hieman arveluttava tapa valikoida vuokralaisiaan... Eikä Vuorinen tälläkään kertaa säästä lukijoitaan klassisilta lomakohdekokemuksilta vaan porhaltaa Málagaan, tuonne Andalusian Costa del Crimeen, jossa pestään huumerahan lisäksi myös huoratalon lakanapyykkiä. Vanhus ei tule yksin... Häkellyttävän monitaitoinen parivaljakkomme Händikäppers on tietysti taas monessa mukana. Käppers opastaa meitä länsiafrikkalaisen eebenpuisen persepuikon käytössä, kun taas Händi heittäytyy filosofiseksi: ”Mitä vittuu se mulle kuuluu, mitä mulle kuuluu.” Mieslentoemäntä Herk Manningin mielestä ei kuulukaan... Uusina kasvoina Tuusulan törky-Topelius marssittaa kirjojensa sivuille kaksi aivan ihastuttavaa jupikkia. Jos et tiedä mitä ne ovat, niin katso vittu Googlesta. Tai Pyongyang Timesista. Ja tietenkin sekaan mahtuu niin suolaisia kuin makeita hetkiä. Annankin kanssa.

Genres: Humor, Audiobook, Fiction

438 pages, Mass Market Paperback

First published December 1, 2009

Reviews

[Taina Lento-ewane · Rating 1 out of 5]

Ja taas, jos en olisi kuunnellut äänikirjana autossa, niin olisi jäänyt kesken. Tarina sinänsä oli niin omituinen, että piti kuunnella loppuun, jotta saisi selville, onko tässä lopulta jokin juju - eipä oikeastaan ollut, oli vain omituinen tarina. Juoni oli täynnä kummallisuuksia, joissa ei ollut päätä ei häntää. Kirja vilisi wikipedia-sillisalaattia. No tulipahan kaivettua lisää tietoa jupikeista ja Transnistriasta. Hassu yhteensattuma muuten, juuri kun Transnistria oli mainittu kirjassa, niin seuraavana päivänä törmäsin Transnistriaan uudelleen kun tutustuimme oppilaiden kanssa maailman kriisialueisiin valitessamme esitelmien aiheita.
Mutta eniten minua häiritsi kirjassa runsaat alapään, ja varsinkin peräpään jutut, joilla ei tuntunut olevan mitään muuta virkaa kuin saada lukija oksentamaan, vai johtuuko se vain siitä, että olen nainen, enkä ymmärrä miesten huumoria? En kyllä halua edes tutustua miehiin joiden mielestä keppien törkkiminen toisten peräpäähän on muka hauskaa.

[Jani Kankare · Rating 5 out of 5]

mahtava

[Uku · Rating 5 out of 5]

Vuorinen on his finest is all i can say.