Laserjuuri

Riku Mäki #2

by Heikki Valkama

Kun Namie Amuro kuulee liikaa maatessaan sushialustana liiketapaamisessa, hän tajuaa välittömästi henkensä olevan vaarassa. Vaarassa on myös suomalainen huippukokki Riku Mäki, jonka suurena kulinaristina tunnettu japanilainen miljardööri on lähettänyt Kreikkaan jäljittämään muinaista herkkua nimeltä laserjuuri. Miljardööri ei kuitenkaan ole ainut, joka on kiinnostunut löytämään mausteen, jota tarinan mukaan on viimeksi saanut maistaa itse keisari Nero. Sitä etsivät muutkin, mukaan lukien Japanin ja Kreikan mafia.

Heikki Valkama vie Japaniin ja Kreikkaan sijoittuvassa dekkarissaan kunnianhimoisten kokkien, rahanahneiden mafiosojen ja herkullisen ruoan maailmaan. Laserjuuri jatkaa Suomen Dekkariseuran vuoden esikoisdekkariksi valitseman Pallokalan tarinaa.

296 pages, Hardcover

First published September 1, 2018

About the author

Heikki Valkama työskentelee Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa sisältöpäällikkönä ja on entinen Imagen, Mondon ja Ylioppilaslehden päätoimittaja. Hänen esikoisromaaninsa, suomalaisen huippukokin Riku Mäen esitellyt Pallokala sai Kirja à la Carte -palkinnon, ja Suomen dekkariseura palkitsi sen vuoden esikoisdekkarina. Valkama on japanilaisen kulttuurin asiantuntija ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.

Reviews

[Riikka Koo]

Aivan viihdyttävä, kuten sarjan ykkösosa Pallokalakin. Ehkä inasen alkoi kyllästyttää se, miten voimakkaasti nää kirjat on miesten maailmaa – naisia kyllä on sivurooleissa vaimoina, mummoina ja sushilautasina, mutta kaikki todelliset tekijät ovat miehiä. Laserjuuren tarinan loppupaljastus oli hykerryttävä. Lukiessa tuli nälkä ja sushihimo.

[Katja]

3,5 tähteä. Pidin Laserjuuresta enemmän kuin ensimmäisestä kirjasta, Pallokalasta. Mysteeri selvisi aika suoraviivaisesti, mutta viihdyin kyllä lukiessa. Maustekasvin metsästykseen olisi voinut kirjoittaa vielä jonkun mutkan lisää, mikä olisi lisännyt jännitystä. Mitään spoilaamatta totean kuitenkin, että loppupaljastus oli mainio! Siihen oli hienosti otettu kasvin historiallinen tausta mukaan ja kirjoitettu kasvin "tarinalle" jatkoa. Pidän yleensäkin siitä, että otetaan jotain tiedonmurusia tai kertomuksia historiasta ja punotaan niiden ympärille tarina, eli osui suoraan kirjalliseen makuhermooni!

Kaikki kulttuurin ja ruoan kuvaukset olivat mielenkiintoisia ja informaatio sujahti mukavasti osaksi kerrontaa. Namie Amuron nimi aiheutti hykerryksiä, oikean elämän Namie Amuro sattuu olemaan suosikkejani japanilaisista laulajista. Namie oli muutenkin kiva uusi hahmo, joskin tämän osuuden tarinasta olisi voinut kytkeä vahvemmin yhteen Rikun ja Matsuzakan osuuteen. Odotin, että hahmot jotenkin tulisivat tapaamaan tai puhumaan keskenään, mutta eipä niin sitten käynytkään ja petyin hiukan.

Suosittelen, jos Japani ja/tai ruoka yhtään kiinnostaa!

[Laura Walin]

Valkaman toinen dekkari rullaa paremmin kuin esikoinen, ja tässä teoksessa japanilaisen elämänmenon kuvaus istuu luontevasti osaksi tarinaa ja vie ajoittain lukijan jopa onnistuneelle mielikuvitusmatkalle mukanaan. Sen sijaan Kreikan saaristoon sijoittuvat jaksot kärsivät ajoittain pienestä saarnaamisesta, kun tapahtumiin liittymätöntä Välimeren pakolaisongelmaa alleviivataan muutaman kerran melko paksulla tussilla. Perusajatus harvinaisesta laserjuuresta ja sen etsimisestä toimii, sen sijaan japanialisen elävän sushitarjottimen osuus kertomuksessa jää täysin irralliseksi lisäksi, jonka olisi voinut vaivatta leikata. En vielä myöskään ole kiintynyt päähenkilöön, mutta tuloillaan se on. Jään seuraamaan sarjan jatkoa.

[Deca]

Mitähän tästä nyt sanoisi... Kirjailijan edellistä mainostettiin gourmet-dekkarina, joka sai minut tarttumaan tarinaan. Ruoka on myös tässä kirjassa läsnä voimakkaasti.

Valitettavasti juoni jäi hataraksi ja en innostunut tai päässyt oikein mukaan, niin suuri japanilaisen keittiön ystävä kuin olenkin! Dekkarianti jää suppeaksi ja jopa huonoksi - parasta antia ovat ruokakuvaukset, mutta tarina oli suorastaan tylsä.

En usko, että tätä olisi julkaistu, ellei kirjaa olisi ennakkoon markkinoitu kulinaarisena dekkarina. Fiilikset jäivät taas alle odotusten, vaikka odotukset olivat kovat.

[Tomi Metsäniemi]

Ruokakirjana Valkaman toinen dekkari on varsin mainio ja tarjoaa paljonkin hyviä tietoja, joita ainakin itselleni oli aivan uutta. Tekee myös mieli jatkossa tutustua paremmin japanilaisen ruokakulttuurin tapoihin.

Dekkarina tämä taas ei ole mitenkään erikoinen, ei oikein meinannut pitää otteessaan.

[Jarkko]

Parempi kuin ensimmäinen. Huomasin hyppiväni tässäkin yli pitkästyttävät ruokaselostukset. Ehkäpä sen takia tämä tulikin nopeasti luettua. Taidan jättää Valkamat näihin kahteen ja siirrytään muihin kirjoihin

[Maria Laru]

Sukellus japanilaiseen kulttuuriin jatkuu. Helmet 2020 haasteen kohtaan kirjassa laitetaan ruokaa. Tarina kulkee suht hyvin, välillä hieman sekavasti lukuisten hahmojen vuoksi.

[Jarkko Laine]

Ruokaseikkailu Japanissa ja Kreikassa nappasi mukaansa ja toi veden kielelle. Sujuvaa tekstiä, ja kirjailijalla vahva tuntemus tarinan tapahtumien ympäristöstä — mitä sitä muuta dekkarilta kaipaisi.

[Matteus]

Ei oikee lähteny.

[Joonas]

Parempi kuin ensimmäinen. Helppolukuinen dekkari, jota lukee ihan mielellään mutta jolta on turha odottaa mullistavia elämyksiä.

[Henrik]

Ihan hyvä mutta lopussa kauhealla kiireellä ratkaisu syliin.

[Noora]

Ihan hyvä, japanilaisittain maustettu gastrodekkari. Rikun hahmo on tässä vähän sivuosassa verrattuna ensimmäiseen kirjaan, mutta tapahtumia riittää vaikka muille jakaa. Kotimaiseksi hyvä dekkari.