Suuttumus, loukkaantuminen, vahingollinen kilpailu, kateus, viha - aggressio on moni-ilmeinen tunne, jota kokee jokainen meistä. Joskus se on räjähdys, joskus epäsuora häivähdys, jomotus ohimoilla tai ärtymys, jolle ei tunnu olevan osoitetta.
Mitä aggressio kertoo? Mistä se nousee ja miten naisen aggressio vaikuttaa hänen elämäänsä? Voiko nainen tunnustaa aggression tunteitaan, kun häneltä useimmiten yhä oletetaan sopuisuutta?
Vihainen nainen avaa aggression moni-ilmeisyyttä ja johdattaa tarkastelemaan sen ilmenemistä omassa elämässä, ihmissuhteissa ja lähiympäristössä. Pahimmillaan aggressio eristää meidät itsestämme ja muista. Parhaimmillaan oman aggression voi kääntää myönteiseksi voimaksi, joka tukee yhteyttämme itseen ja muihin ihmisiin.
Heli Pruukin ja Terhi Ketola-Huttusen Vihainen nainen on ollut syksyni voimakirja. Olen kuunnellut kirjan pariin kolmeen kertaan ja kelannut joitain kohtia uudestaan.
Hyvä, paha aggressio kääntyi kohdallani sellaiseen muotoon, että aloin ymmärtää sisääni kertynyttä turhautumista ja vihaa entistä paremmin. Hyvä aggressio voisi yhtä hyvin olla "voimaa", mutta enemmän keskityin juuri negatiivisten tunteiden miettimiseen ja tunnistamiseen, koska sukupolveni naiset on opetettu käyttäytymään hyvin, hoitamaan ja huolehtimaan jo pienestä pitäen. Eipä ihme, että kiukuttaa.
Suomalaisen naisen perintö: sotatraumat vaikuttavat yhä ja moni on tottunut 'ostamaan' hyväksyntää ja rakkautta suorittamisen ja pärjäämisen sekä "kiltteyden" kautta. Suorittaja saattaa kokea sisäistä turvattomuutta, joka ajaa laittamaan muiden tarpeet aina omien edelle. "Turvattoman ihmisen elämä on usein raskasta, sillä hän ei voi olla rauhassa oma itsensä oikein missään, varsinkaan läheisessä ihmissuhteessa. Hän kaipaa syvää emotionaalista läheisyyttä toisen ihmisen kanssa, mutta samaan aikaan läheisyys herättää hänessä epävarman olon ja hylkäämisen kauhun" (17). "Aggression säätely on taito, joka opitaan toiselta ihmiseltä -- Sisäisen turvallisuuden puute vaikuttaa aggression säätelyyn ja kanavointiin" (21).
Tunteet - ystävämme: "Riittävä turvassa olemisen kokemus on perusta psyykkiselle hyvinvoinnille" (25). Tunnetaitojen lisäksi puhutaan tarvetaidoista eli kyvystä tunnistaa omia tarpeitaan - molemmat kehittyvät lapsuudessa hyvin, jos tunteet ja tarpeet tunnistetaan ja niitä voidaan käsitellä hyväksyvästi (edellyttää aikuiselta hyviä tunne- ja tarvetaitoja). Pinnalla näkyvät suojatunteet sekä niiden alla olevat (ehkä ihmiselle itselleenkin tunnistamattomat) tunteet, sosiaaliset tunteet, yhdistelmätunteet... Häpeäntunteesta puhutaan paljon: se on yksi kipeimmistä tunteista, kokemus siitä ettei kelpaa ja on vääränlainen. Torjutuksi tai hylätyksi tuleminen tai jopa vain pelko hylätyksi tulemisesta synnyttää aina häpeäntunteen. Tunteena häpeä ilmenee yhdistelmätunteena ja usein näkyvän aggression alla on piilossa häpeän tunteita. Huijarisyndrooma mainitaan, samoin 'maskin alla' eläminen - eräänlainen elämän roolisuorittaminen, jossa ei pysty olemaan aidosti oma itsensä suhteessa muihin ihmisiin.
Aggressio - mitä se on?: tunne ja reaktio, energiaa, muutosvoimaa. Aggressio ei ole teko. Aggressiota voi oppia kanavoimaan joko rakentavasti tai tuhoavasti. Epäsuora/passiivinen aggressio (selän takana pahan puhuminen jne). Muumien näkymätön lapsi; Ninni, "leijonaemot/tiikeriäidit"... aggressio ja rajat.
Naisen aggression erityispiirteet: miesten ja naisten aggressio on erilaista (vanhentuneen sukupuolirooliajattelun vuoksi); miesten aggressio liitetään maskuliinisuuteen, mutta naisen ei oleteta olevan aggressiivinen. Anne Campbellin mukaan miehet käyttävät aggressiota instrumentaalisesti; välineenä erilaisten tavoitteiden saavuttamiseen, ja naiset ekspressiivisesti; voimakkaiden tunteiden ilmaisemiseen. Mies saattaa olla ylpeä aggressiostaan kun taas naisella aggressiiviseksi heittäytyminen voi olla kokemus hallinnan menetyksestä. "Naisen viha on pelottavaa".
Tytöstä naiseksi: Aggression portaat (Raisa Cacciatore), isä- ja äitisuhde, epäterveen aggression pysäyttäminen (kolmen kohdan sääntö: 1. sanoita ääneen, miksi hermostuit 2. pyydä anteeksi jos tiedät ylittäneesi rajat 3. normalisoi tilanne ja kerro että kaikilla ihmisillä on joskus hetkiä jolloin oma suuttumus saattaa mennä yli).
Aggressio ja seksuaalisuus: seksuaalisuus on energiaa ja elämänvirtaa, joka tarvitsee myönteistä aggressiota.
Naisen aggressio parisuhteessa, Naiset jotka vihaavat naisia, Kolme tarinaa aggressiosta, Oman aggressiosi tarina, Minä olen koska me olemme: "kaipaus syliin ja kaipaus vapauteen".
This entire review has been hidden because of spoilers.
Psykologian ja kasvatustieteiden kenttä on itselle vielä kovin tuntematon, joten tulin lukukokemuksen äärelle ihan takki auki. Sanoisin, että kyseinen teos oli erittäin hyvä johdatus aggression pariin. Teoksen suurin anti oli sen vaikutus laittaa lukijaa ajattelemaan oman aggression kehityksen historiaa, sekä aggresion monisävyisyyden, eri lajien käsitteiden avaaminen lukijalle. Kaikki aggressio ei todellakaan ole negatiivista.
Yleensä vältän tietokirjallisuuden kuuntelua äänikirjoina kelaamisen välttämiseksi keskittymisen herpaantuessa. Tämän kuitenkin kuuntelin, enkä joutunut kertaakaan kelaamaan taaksepäin sillä kirja on mielestäni hyvin selkeä ja helppolukuinen.
Koin naisten aggression historian tarkastelun osuuden hieman suppeaksi, ja olisin kaivannut vielä kattavampaa juurisyihin syvemmälle menevää tarkastelua lisää. Erityisesti pidin siitä, miten Pruuki ja Ketola-Huttunen onnistuvat sanoittamaan taidokkaasti joitain tyypillisesti hyvinkin vaikeiksi perhesuhteisiin ja etenkin äitiyteen ja äitisuhteeseen liittyviä aiheita.
Joka tapauksessa, kirja sai minut janoamaan oppia aggressiosta lisää ja kaivamaan auki oman aggressioni kehityksen historiaa.
Kirja, jonka kuuntelemisen olisin halunnut aloittaa heti uudelleen. Sanoisin jopa voimaannuttava teos, jonka sisältö resonoi itselleni henkilökohtaisesti vahvasti monessa kohdin. Herätti paljon ajatuksia, mutta toisin kuin usein käy, antoi enemmän vastauksia kuin herätti uusia kysymyksiä - erittäin selkeä ja havainnollinen teos. Lisäplussaa suomalaisen kulttuurin vaikutuksen sitomisesta psykologisen teorian kontekstiin - miten ylisukupolvisesti meillä näkyy sotavuosien mm. tapa kasvattaa lapsia, olla nainen. Tämän hankin painettuna teoksena kirjahyllyyni, jotta voin palata sen eri kohtiin kun siltä tuntuu. Lämmin suositus.
Kirjassa käsitellään hyvin ja "helposti" monia muitakin tunteita kuin aggressiota sekä niiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeuksia ja niiden syitä. Johdannossa sanoudutaan irti hetero- ja cis-normatiivisuudesta, ja perustellaan niitä vahvistavaa kieltä käytännön syillä. Itseä se kuitenkin tekstissä tökkii. Sukupuoleen viittaaminen tuntuu monissa kohdissa oikeastaan vähän irralliselta; aggressiota, sen hyviä ja huonoja ilmentämistapoja sekä yhteyttä muihin tunteisiin olisi hyvin voinut käsitellä sukupuolesta irrallisena.
Kaikenlainen normatiivisuus aika vahvasti läsnä esipuheesta huolimatta, mutta monet jutut auttavat varmasti monia silti ymmärtämään ja parhaimmillaan pääsemään eroon häpeästä, joka naisen aggressioon liittyy. Mistään en mitään tiedä mutta aika psykoanalyyttiseen suuntaan tässä mennään, ja kirjoittajillakin on sitä taustaa. Pisteitä helppolukuisuudesta, joka tosin meinasi välillä mennä jo ärsyttävyyden puolelle. Ei huonompi kirja silti, kyllä tätä voisi aika monille ellei peräti kaikille naisille - ja myös miehille - suositella.
Sotatraumoista, aggresioista, naisen laajemmastakin tunneskaalasta, tunnetaidoista. Kirja nostattaa pintaan myös oman lapsuuden asioita, silloin kun ei vielä ymmärretty ja osattu sitä, mitä nykyään lasten turvana olemisesta tunteiden keskellä. Hyvin etenevä kirja, jonka lopussa vielä harjoituksia aggressioidensa kanssa elämään opettelevalle. Tykkäsin tästä "hyvä aggressio"-näkökannasta erityisesti.
Tämä oli loistava perusteos aggressiosta naisen elämässä. Aihetta lähestytään hienosti integratiivisesta näkökulmasta: on hahmoterapiaa, kiintymyssuhdeteoriaa, kognitiivista ja psykodynaamista viitekehystä, tunnekeskeisen pariterapian viitekehys näkyy myös hienosti. Aihetta on lähestytty melko kattavasti eri elämän osa-alueihin liittyen, ja pidin miten kirja oli rakennettu. Kaiken kaikkiaan hyvä sukellus aiheeseen!
Hyvä ja selkeästi aihepiireittäin kirjoitettu kirja. Välillä liikaa toistoa. Itse olen melko ylpeästi vihainen nainen, joten ei ollut sinällään mieltä avartava lukukokemus. Suosittelisin kuitenkin kaikille, jotka pohtii tunteitaan, ja varsinkin sitä, uskaltaako omaa aggressiotaan ilmaista, ja jos uskaltaa, niin miten.
Ajattelin kirjan olevan enemmän self-helppiä mutta se olikin enemmän yleinen johdatus aggression ilmenemiseen naisen elämässä.
Pidin erityisesti siitä, miten kirja laajensi käsitystäni agressiosta, en ollut esimerkiksi ennen ajatellut mm. naisten välisen kateuden tai syömishäiriöiden olevan agression ilmentymiä. Myös myönteisen aggression konseptista oli mukava oppia.
Tarkoitukseni oli aloittaa kirja, mutta se imaisi mukaansa ja luin koko kirjan "yhdeltä istumalta". Todella selkeästi kirjoitettu kirja, ilman mitään kummallisuuksia tai kulmien kurtistuksia. Avartava kirja omaan käyttäytymiseen ja siihen, miten se vaikuttaa kaikken. Ennen kaikkea siihen, mitä upea voima ja tunne aggressio voi olla.