Suojelupoliisin johtajan ja kansanvallan taustavaikuttajan odotetut muistelmat.Seppo Tiitinen johti presidentin ohjauksessa Suomen vastavakoilua 1980-luvulla, jolloin Helsingissä kuhisi idän ja lännen agentteja ja korruptio rehotti idänkaupassa. Hän näki ja koki kuumia tilanteita ja kriisejä, joista ajan tavan mukaan vaiettiin. Tiedustelun rintamavastuussa ei ollut varaa virheisiin.Eduskunnan pääsihteerinä toimiessaan Tiitinen piti tasavallan poliittista eliittiä kurissa ja nuhteessa, ja oli keskeinen vaikuttaja perustuslakiuudistuksissa, jolla Suomea sopeutettiin EU-aikaan.
Nopealukuista tarinointia Tiitisen uran varrelta. Paljon kiehtovia anekdootteja sekä valaisevaa taustoitusta eduskuntauralta sekä yhteistyöstä presidenttien kanssa Supo-ajoilta (tai siis Suopo kuten Tiitinen itse nimen lyhentää). Parasta antia oli 70- ja 80-lukujen tiedustelutoiminnan kuvaukset ja monet eri tarinat.
Enemmän olisi voinut olla omaa näkemystä mukana. Nyt sitä toki oli jonkin verran mutta ehkä virka- ja tiedustelumiehelle sopivasti rivien välissä ja epäsuorasti. Joitakin tunnettuja politiikoita (mm Väyrynen, ehkä Niinistökin) Tiitinen nostaa esille niin negatiivisessa valossa, että jotain on selkeästi jäänyt hampaankoloon.
Kommenttiraita olisikin kiinnostava, samoin analyysit Tiitisen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta molemmissa merkittävissä rooleissaan. Nämä sitten toisissa kirjoissa.
Cold War spy stuff is always fascinating (to me, anyway), so this memoir sounded like it would make for an intriguing read. There are some interesting tidbits, but less so than expected. The middle part concerned the parts of Tiitinen's life and career I was most interested in reading about, though even there I was at times bored.
(äänikirja) Tiitisen kirjan alaotsikossa esiintyvä sana ”veijareita” on avain kirjan luonteeseen: supon entinen päällikkö, uransa eduskunnan pääsihteerin tehtäviin päättänyt Tiitinen ja elämäkerturinsa Ervasti kertovat maamme lähihistoriasta eräänlaisten veijaritarinoiden kautta. Tässä on sekä kirjan vahvuus että sen heikkous: yhtäältä tarinat ovat usein hauskoja ja hyvin kerrottuja; toisaalta tarinaniskennällä kuitataan myös ne vakavammat teemat, joita Tiitisen uraan supossa liittyy. Hän oli avainasemassa siinä prosessissa, jota kutsutaan ”suomettumiseksi”, ja jonka myötä Suomi käytännössä otti käskynsä Moskovasta. Suosittelen lukemaan Pekka Virkin erinomaisen ”Jälkisuomettumisen ruumiinavaus”-teoksen ikään kuin vakavampana, tieteellisempänä rinnakkaisteoksena tälle kirjalle - Tiitisen oma kirja kannattaa nauttia vain kesäloman hupidekkarina.
Jonnin joutavaa saunajutustelua. Millään ei muista nimiä Tiitisen listalla, mutta muistaa oikeustapauksia 80 vuoden takaa kyllä tarvittaessa.
Olisi saanut kolme tähteä, kuten muut vastaavat tekeleet, mutta kommentti idänkaupan korruptiossa teloitetusta neuvostoliittolaisesta mauton. ”Hirttämällä vai ampumalla” Tiitinen kysyi neuvostokollegalta kuultuaan tapauksesta. Suomalaiset saivat toruja ja vuorineuvosten arvonimiä tästä. Jonkinlaista arvostusta ihmiselämää kohtaan voisi osoittaa.
Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu muistelmateos, joskin olisin jäänyt kaipaamaan hieman henkilökohtaisempaa otetta. Virkauran käänteet tulivat kyllä selviksi, mutta Tiitinen itse jäi hieman etäiseksi hahmoksi.
Mielenkiintoiset ja hyvin kirjoitetut muistelmat Seppo Tiitisen elämästä. Sekä aika Suojelupoliisissa, että eduskunnassa raotti sellaista, mitä ei lehdistä ole aikaisemmin voinut lukea. Lukusuositus, jos tiedustelu, presidentti Kekkosen ja Koiviston rooli aikanaan siinä tai lainsäädäntötyö kiinnostaa.