What do you think?
Rate this book
Einsteins nya fru: Samlade serier
Einsteins nya fru är en omarbetad utgåva av Liv Strömquists kvinnohistoriska klassiker, Einsteins fru, som firar tioårsjubileum 2018. Boken innehåller också serier från boken Ja till Liv samt ett antal helt nytecknade sidor där vi får stifta bekantskap med ännu fler asdåliga pojkvänner och deras förbisedda och av historiens bortglömda flickvänner.
Flera av bilderna från Liv Strömquists omtalade utställning i Slussens tunnelbana finns också tryckta för första gången i den här boken.
Flera av bilderna från Liv Strömquists omtalade utställning i Slussens tunnelbana finns också tryckta för första gången i den här boken.
138 pages, Hardcover
First published January 21, 2008
53 people are currently reading
3218 people want to read
About the author
Liv Strömquist
19 books1,518 followersStrömquist was born in Lund and grew up in Ravlunda in the Österlen region of south Sweden. Today she lives in Malmö. Already as a five-year old she made her own comics, but stopped, until she took up drawing comics at the age of 23. Her flatmate made her interested in comic fanzines then. With Rikedomen, she published her first own fanzine.
Her breakthrough as a comic artist followed with her first album Hundra procent fett ("One hundred percent fat"), which was published in 2005.[4] She regularly publishes in the comic magazine Galago in various magazines and newspapers such as Dagens Nyheter, Dagens Arbete, Bang, Aftonbladet and Ordfront Magasin.[5][6] She designed the cover for the 2013 album Shaking the Habitual by the band The Knife. She also made a comic strip for the band's website, which depicted income inequality in a satirical manner.
Several of her books have been translated into French. Kunskapens frukt about the taboo of menstruation and the vulva in society has also been translated into Dutch, Danish, German, Finnish, English, Russian, Spanish, Italian, Bulgarian, Slovene and Ukrainian.
She studied political science. Her comics are mostly about sociopolitical issues from a feminist and left-wing perspective. They are satirical essay about power and injustices.
Since 2005, she has been working for the youth radio station Sveriges Radio P3. She was involved in the satirical programs Tankesmedjan and Pang Prego. Together with the author Caroline Ringskog Ferrada-Noli, she runs the podcast En varg söker sin pod for the newspaper Expressen. In the SVT program Liv och Horace i Europa, which was broadcast in spring 2016, she travelled through Europe together with Horace Engdahl and discussed the lives of various authors.
Her breakthrough as a comic artist followed with her first album Hundra procent fett ("One hundred percent fat"), which was published in 2005.[4] She regularly publishes in the comic magazine Galago in various magazines and newspapers such as Dagens Nyheter, Dagens Arbete, Bang, Aftonbladet and Ordfront Magasin.[5][6] She designed the cover for the 2013 album Shaking the Habitual by the band The Knife. She also made a comic strip for the band's website, which depicted income inequality in a satirical manner.
Several of her books have been translated into French. Kunskapens frukt about the taboo of menstruation and the vulva in society has also been translated into Dutch, Danish, German, Finnish, English, Russian, Spanish, Italian, Bulgarian, Slovene and Ukrainian.
She studied political science. Her comics are mostly about sociopolitical issues from a feminist and left-wing perspective. They are satirical essay about power and injustices.
Since 2005, she has been working for the youth radio station Sveriges Radio P3. She was involved in the satirical programs Tankesmedjan and Pang Prego. Together with the author Caroline Ringskog Ferrada-Noli, she runs the podcast En varg söker sin pod for the newspaper Expressen. In the SVT program Liv och Horace i Europa, which was broadcast in spring 2016, she travelled through Europe together with Horace Engdahl and discussed the lives of various authors.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 342 reviews
August 27, 2019
Più che leggere questa graphic novel, io l'ho bevuta!
Letture così, fresche e intelligenti, se ne incontrano poche. Infatti oltre ad essere molto divertente e originale, risulta di ispirazione per chi vuole approcciarsi al femminismo e cancellare vecchi stereotipi.
Si parla non solo di femminismo, ma di omosessualità, matrimonio, politica e religione, comunismo e famiglia nucleare, animali e uomini famosi che erano ( a volte insospettabilmente) meno degni di stima di quanto si creda. Sotto la catalogazione di "fidanzati provocanti", l'autrice ha stilato una classifica in cui racconta di dieci uomini tanto famosi quanto egoisti e incapaci di rispettare la propria compagna.
Da leggere assolutamente!
Letture così, fresche e intelligenti, se ne incontrano poche. Infatti oltre ad essere molto divertente e originale, risulta di ispirazione per chi vuole approcciarsi al femminismo e cancellare vecchi stereotipi.
Si parla non solo di femminismo, ma di omosessualità, matrimonio, politica e religione, comunismo e famiglia nucleare, animali e uomini famosi che erano ( a volte insospettabilmente) meno degni di stima di quanto si creda. Sotto la catalogazione di "fidanzati provocanti", l'autrice ha stilato una classifica in cui racconta di dieci uomini tanto famosi quanto egoisti e incapaci di rispettare la propria compagna.
Da leggere assolutamente!
August 31, 2021
Curious cases of patriarchy's ills (served with sarcasm)
June 27, 2019
Odotin hyvää, hyvä oli! Suosittelen kaikille.
October 25, 2023
ich wollte eine viertel Stunde lesen und KONNTE NICHT AUFHÖREN!!! so witzig! so shocking! so coole Menschen und so schlimme!
Yoko Ono LEGENDARY - ich wusste ja nicht!
Phil Spector PSYCHO wie geht so eine Story bitte an einem vorbei?!
Edvard Munch auch Psycho aber auch bisschen witzig muss ich sagen
muss jetzt alles (!!) von ihr lesen brb 💘
ps: graziee fürs ausliehen annika :)
pps: der inflationäre Gebrauch von Ausrufezeichen in dieser Review tut mir leid, aber vertraut mir er ! ist ! berechtigt !
Yoko Ono LEGENDARY - ich wusste ja nicht!
Phil Spector PSYCHO wie geht so eine Story bitte an einem vorbei?!
Edvard Munch auch Psycho aber auch bisschen witzig muss ich sagen
muss jetzt alles (!!) von ihr lesen brb 💘
ps: graziee fürs ausliehen annika :)
pps: der inflationäre Gebrauch von Ausrufezeichen in dieser Review tut mir leid, aber vertraut mir er ! ist ! berechtigt !
February 3, 2019
"Derrière chaque grand homme se cache une femme" : qui n'a pas entendu ce proverbe niant toute ambition personnelle aux femmes ? Sans forcément le trouver franchement douteux d'ailleurs. Cette dernière BD de Liv Strömquist est le prolongement de la première de la série féministe de l'autrice, Les sentiments du Prince Charles. Elle revient sur les relations hétérosexuelles comme lieu privilégié des injustices faites aux femmes : s'oublier et consacrer son énergie à prendre soin d'un homme, puis de la famille - en s'appuyant sur des exemples (extrêmes) de femmes connues. I'm every woman est plus courte que les précédentes mais particulièrement dense ! Il est avant tout question des représentations des femmes (dans le couple hétérosexuel en particulier) et des récits stéréotypés du féminin (on retrouve ce qu'elle développe dans L'origine du monde, l'argument biologique qui justifie que certaines tâches incombent aux femmes mais pas aux hommes et qu'il est naturellement plus féminin de faire ceci ou de faire cela). Elle critique une fois de plus le couple traditionnel et ça ne fait pas forcément plaisir à lire ; mais elle a le mérite de poser les bonnes questions parce qu'il est sans doute préférable d'avoir conscience que ce paradigme (la vision du couple qui s'aime jusqu'à la mort et se promet l'exclusivité) est biaisé, qu'il ne tient pas compte de l'incroyable complexité de l'humain et qu'il ne convient pas à tout le monde. Cynique ? Peut-être, mais me concernant, je préfère connaître les écueils à éviter pour que mon couple que je chéris plus que tout il est vrai soit le plus épanouissant possible, le plus longtemps possible, plutôt que de plonger la tête bercée d'illusions la première dans une vision idéalisée de ce que doit être une relation amoureuse. Une lecture qui bouscule mais qui fait aussi du bien !
July 29, 2019
Voi miten ilahduin tästä. Ei aivan Kielletyn hedelmän tasolla, mutta lähellä. Nauroin ääneen ja kiristelin hampaitani ärsytyksestä vuoron perään. Lukekaahan tämä!
April 14, 2020
3.5/5
Liv Strömquist ist in der Graphic-Novel-Welt eine Ikone, was feministische Comics angeht. Berechtigterweise hat sie sich mit ihrem ersten Band „Der Ursprung der Welt“ einen Namen gemacht und konnte auch mit den Folgebänden viele Menschen für sich begeistern. Ich fand ihren zweiten Band („Der Ursprung der Liebe“) ziemlich schwach, wollte aber dennoch unbedingt weiterlesen und es hat sich gelohnt. In „I’m Every Woman“ zieht sie gekonnt klug und witzig über Männer her, stellt Rollenbilder in Frage und klärt humorvoll über Beziehungen prominenter Menschen auf - sei es John Lennon und Yoko Ono oder Karl und Jenny Marx. Trotz alledem kommt auch dieser Band für mich nicht an den ersten heran, was möglicherweise auch darin begründet ist, dass dieser eine extrem hohe Erwartungshaltung in mir geweckt hat. Viele Comics wirken unvollständig und verknappt, ich hatte bei mehreren das Gefühl, dass Liv Strömquist da noch etwas tiefer hätte buddeln können, das Ganze mehr ausreizen können. Trotz allem: Ich bin Fan ihrer Kunst und ihrer Radikalität und finde, dass sie unfassbar wichtige und gute Aufklärarbeit leistet und für ein junges wie altes Publikum zugänglich macht. Werde das nächste Comic mit 100%iger Wahrscheinlichkeit auch noch lesen, so viel steht fest.
Liv Strömquist ist in der Graphic-Novel-Welt eine Ikone, was feministische Comics angeht. Berechtigterweise hat sie sich mit ihrem ersten Band „Der Ursprung der Welt“ einen Namen gemacht und konnte auch mit den Folgebänden viele Menschen für sich begeistern. Ich fand ihren zweiten Band („Der Ursprung der Liebe“) ziemlich schwach, wollte aber dennoch unbedingt weiterlesen und es hat sich gelohnt. In „I’m Every Woman“ zieht sie gekonnt klug und witzig über Männer her, stellt Rollenbilder in Frage und klärt humorvoll über Beziehungen prominenter Menschen auf - sei es John Lennon und Yoko Ono oder Karl und Jenny Marx. Trotz alledem kommt auch dieser Band für mich nicht an den ersten heran, was möglicherweise auch darin begründet ist, dass dieser eine extrem hohe Erwartungshaltung in mir geweckt hat. Viele Comics wirken unvollständig und verknappt, ich hatte bei mehreren das Gefühl, dass Liv Strömquist da noch etwas tiefer hätte buddeln können, das Ganze mehr ausreizen können. Trotz allem: Ich bin Fan ihrer Kunst und ihrer Radikalität und finde, dass sie unfassbar wichtige und gute Aufklärarbeit leistet und für ein junges wie altes Publikum zugänglich macht. Werde das nächste Comic mit 100%iger Wahrscheinlichkeit auch noch lesen, so viel steht fest.
May 29, 2019
Ihan parasta!
September 8, 2018
Lu très rapidement (trop?) en une soirée et j'ai trouvé cet opus bien plus inégal que Les Sentiments du Princes Charles même s'il reste dans la même veine (raconter des histoires de femmes exploitées par leurs mecs, en gros). Certaines histoires sont plus intéressantes que d'autres et comme avec les Sentiments du Prince Charles, je regrette peut-être que parfois l'auteure ne semble que raconter des faits (et relations toxiques) sans proposer davantage de réflexion.
Faire une liste de petits amis célèbres toxiques, okay, ça les expose (et on s'en doute souvent pas) mais à quelle autre fin en soi?
Je m'interroge.
Faire une liste de petits amis célèbres toxiques, okay, ça les expose (et on s'en doute souvent pas) mais à quelle autre fin en soi?
Je m'interroge.
October 22, 2021
Ну это какой-то прям "Караван историй" для феминисток-анархисток. Странное ощущение после чтения - будто набралась сплетен, которые при случае можно смачно пообсуждать с подружкой (но не с партнёром, конечно, хахаха!).
P.S. Лив, у тебя в комиксе уже есть Сталин, но плиз, добавь Л. Толстого и Лермонтова в хит-парад худших бойфрендов. Очень надо!
P.S. Лив, у тебя в комиксе уже есть Сталин, но плиз, добавь Л. Толстого и Лермонтова в хит-парад худших бойфрендов. Очень надо!
December 9, 2019
Zbirka feminističkih strip-vinjeta koja žestoko kritkuje i radikalni feminizam i društvo i istoriju i kulturu i tera te da grcaš od smeha
Najbolji poklon za rođendan ever, otići će mi cela ušteđevina na Livine ostale ludosti
Najbolji poklon za rođendan ever, otići će mi cela ušteđevina na Livine ostale ludosti
August 1, 2019
“I’m every woman” è un vero e proprio manifesto femminista travestito da graphic novel.
Con sarcasmo e ironia Liv Strümquist affronta temi scottanti per noi donne e la società attuale: i maltrattamenti e le molestie subite da compagne di celebri uomini come Priscilla Presley e Mileva Marić (prima moglie di Einstein), la parità di genere, la famiglia nucleare, le quote rosa e via discorrendo.
Tutti gli argomenti sono sviscerati e analizzati in vignette semplici e molto simpatiche in modo da poter arrivare a qualsiasi lettore e spingerlo alla riflessione.
Alla fine della lettura mi sono chiesta: perché noi donne spesso non ci accettiamo per quello che siamo? Perché non c’è solidarietà tra noi, ma anzi finiamo sempre per farci la guerra? E soprattutto, perché ci ostiniamo a trascorrere la nostra esistenza accanto a uomini che non ci amano, non ci rispettano e quindi non ci meritano?
Non abbiamo bisogno di avere qualcuno accanto per essere felici perché l’altra metà della mela, quella che ci rende complete, possiamo trovarla solo in noi stesse nel momento in cui iniziamo a volerci bene.
Con sarcasmo e ironia Liv Strümquist affronta temi scottanti per noi donne e la società attuale: i maltrattamenti e le molestie subite da compagne di celebri uomini come Priscilla Presley e Mileva Marić (prima moglie di Einstein), la parità di genere, la famiglia nucleare, le quote rosa e via discorrendo.
Tutti gli argomenti sono sviscerati e analizzati in vignette semplici e molto simpatiche in modo da poter arrivare a qualsiasi lettore e spingerlo alla riflessione.
Alla fine della lettura mi sono chiesta: perché noi donne spesso non ci accettiamo per quello che siamo? Perché non c’è solidarietà tra noi, ma anzi finiamo sempre per farci la guerra? E soprattutto, perché ci ostiniamo a trascorrere la nostra esistenza accanto a uomini che non ci amano, non ci rispettano e quindi non ci meritano?
Non abbiamo bisogno di avere qualcuno accanto per essere felici perché l’altra metà della mela, quella che ci rende complete, possiamo trovarla solo in noi stesse nel momento in cui iniziamo a volerci bene.
November 13, 2021
вау, у Стрёмквист удивительное умение говорить о серьезном с лёгкостью и при этом по делу! грустно думать о том, что общество продолжает обесценивать роль женщин и их вклад во все достижения человечества.
March 2, 2021
Med smakfullhet kombinerar Strömquist satir, historia och konst för att visa hur skev historien varit i porträtteringen av män och kvinnor. Även i beskrivningar av obehagliga händelser används humor för att lätta stämningen, utan att det någonsin blir klyschigt eller fel på något sätt. Den här boken var lärorik, lättillgänglig, rolig och känsloväckande. Jag kommer att bära den med mig länge och läsa om den flera gånger.
May 15, 2024
für die uni gelesen und ich bin so dankbar dafür !! ich habe so viel neues dazugelernt, was ich vorher nicht wusste. und ich bin großer fan vom zeichenstill von liv strömquist.
es war lehrreich, unterhaltsam, augen öffend und an den richtigen stellen ironisch.
ich war nie eine große graphic novel maus, aber von strömquist werde ich bestimmt noch mehr lesen :)
es war lehrreich, unterhaltsam, augen öffend und an den richtigen stellen ironisch.
ich war nie eine große graphic novel maus, aber von strömquist werde ich bestimmt noch mehr lesen :)
July 13, 2019
Vuoden toinen lukemani Strömquist! Ei huono lainkaan, kun näin merkittävästä tekijästä ja vaikuttajasta on kyse. Einsteinin vaimo on miltei uunituore suomennos, joka kuvaa sarjakuvan muodossa erityisesti parisuhteiden ihmeellistä maailmaa. Aihepiiriltään albumi siis sivuaa Strömquistin aiempaa teosta Prinssi Charlesin tunne. Kulma on tietysti tässäkin feministinen, ja esittelyssä ovat mm. maailmanhistorian järkyttävimmät poikaystävät. Kuvittelin, että koko teos on näitä sairaiden tapauskertomusten kuvauksia, mutta teemoja on sarjakuvissa laajemminkin: käsitellään lasten oikeistokonservatiivisuutta (kyllä vaan), ikävystyttäviä ihmistyyppejä, Britney Spearsia, huorittelua ja ydinperhettä.
Tyyli on tuttua Strömquistia: tanakkaa asiaa, pikimustaa huumoria (käsillään lainausmerkkejä näyttävät hahmot tuntuivat olevan tämän albumin erityinen juttu) ja lennokasta kerrontaa. Teos teki mieli taas ahmia läpi, ja luin sen miltei päivässä. Pysäyttävintä kokoelmassa oli Priscilla Presley -sarjakuva, joka kertoi hänen elämäkertaansa pohjautuen, millaista oli Priscillan elämä Elviksen kanssa: hänet valittiin 14-vuotiaana ns. neitsytvaimoksi. "Elvis määräsi, miten Priscillan tuli laittaa meikkinsä ja hiuksensa, ja hänen leninkiensä tuli olla tietyissä, Elviksen valitsemissa väreissä. Elvis päätti myös, että Priscilla menisi katoliseen tyttökouluun ja pysyisi neitsyenä." (s. 65) Seitsemän vuoden odottelun jälkeen he menivät naimisiin. Priscilla vietti pitkiä aikoja käytännössä suljettuna Gracelandiin. Omistettuaan elämästään noin 12 vuotta Elvikselle Priscillan silmät avautuivat muulle maailmalle, ja hän sai voimaa lähteä.
Hykerryttävää puolta kirjassa edustivat esim. ikävystyttävien ihmistyyppien tunnistettavat hahmot (hän jolla on heterohybris, yleisötilaisuuksien ukkeli ja historiaton uranainen olivat hyvin vahvasti tunnistettavia) ja uutta, kiinnostavaa tietoakin sain taas paljon: en muista aiemmin kuulleeni esim. Voltairine de Cleyrestä. Feminismi tarvitsee myös utopioita ja toivoa, ja tietynlaisena voimauttavana lopetuksena teokselle toimii Yoko Onon (joka muuten kärsi urallaan ja elämässään hirvittävästä rasismista ja naisvihasta) kommentti hänen ja John Lennonin viimeisessä haastattelussa. Kun Yoko ja John olivat jonkin aikaa erossa, Johnin ympärillä pyörineet bisnesmiehet yrittivät saada Yokon tulemaan pitämään huolta tuuliajolle joutuneesta Johnista. Se olisi näiden miesten mielestä ollut hänen tehtävänsä naisena, mutta Yoko totesi: I don't operate like that. Eikä muidenkaan pitäisi suostua.
Einsteinin vaimo on Strömquistilta taattua laatua, ja se kannattaa hankkia käsiinsä erityisesti, jos piti Prinssi Charlesin tunteesta ja haluaa lukea lisää Strömquistin parisuhde- ja perheaiheiden käsittelyä.
"Picasso otti elämäntehtäväkseen toteuttaa väsyneintä ja ennalta-arvattavinta miesroolia ikinä: siis sitä haurasta psyko-neroa, joka 'tarvitsee' 50 vuotta nuoremman naisen tarjoilemaan fyysistä ja psyykkistä palvelua 24 tuntia vuorokaudessa." (s. 14)
Tyyli on tuttua Strömquistia: tanakkaa asiaa, pikimustaa huumoria (käsillään lainausmerkkejä näyttävät hahmot tuntuivat olevan tämän albumin erityinen juttu) ja lennokasta kerrontaa. Teos teki mieli taas ahmia läpi, ja luin sen miltei päivässä. Pysäyttävintä kokoelmassa oli Priscilla Presley -sarjakuva, joka kertoi hänen elämäkertaansa pohjautuen, millaista oli Priscillan elämä Elviksen kanssa: hänet valittiin 14-vuotiaana ns. neitsytvaimoksi. "Elvis määräsi, miten Priscillan tuli laittaa meikkinsä ja hiuksensa, ja hänen leninkiensä tuli olla tietyissä, Elviksen valitsemissa väreissä. Elvis päätti myös, että Priscilla menisi katoliseen tyttökouluun ja pysyisi neitsyenä." (s. 65) Seitsemän vuoden odottelun jälkeen he menivät naimisiin. Priscilla vietti pitkiä aikoja käytännössä suljettuna Gracelandiin. Omistettuaan elämästään noin 12 vuotta Elvikselle Priscillan silmät avautuivat muulle maailmalle, ja hän sai voimaa lähteä.
Hykerryttävää puolta kirjassa edustivat esim. ikävystyttävien ihmistyyppien tunnistettavat hahmot (hän jolla on heterohybris, yleisötilaisuuksien ukkeli ja historiaton uranainen olivat hyvin vahvasti tunnistettavia) ja uutta, kiinnostavaa tietoakin sain taas paljon: en muista aiemmin kuulleeni esim. Voltairine de Cleyrestä. Feminismi tarvitsee myös utopioita ja toivoa, ja tietynlaisena voimauttavana lopetuksena teokselle toimii Yoko Onon (joka muuten kärsi urallaan ja elämässään hirvittävästä rasismista ja naisvihasta) kommentti hänen ja John Lennonin viimeisessä haastattelussa. Kun Yoko ja John olivat jonkin aikaa erossa, Johnin ympärillä pyörineet bisnesmiehet yrittivät saada Yokon tulemaan pitämään huolta tuuliajolle joutuneesta Johnista. Se olisi näiden miesten mielestä ollut hänen tehtävänsä naisena, mutta Yoko totesi: I don't operate like that. Eikä muidenkaan pitäisi suostua.
Einsteinin vaimo on Strömquistilta taattua laatua, ja se kannattaa hankkia käsiinsä erityisesti, jos piti Prinssi Charlesin tunteesta ja haluaa lukea lisää Strömquistin parisuhde- ja perheaiheiden käsittelyä.
"Picasso otti elämäntehtäväkseen toteuttaa väsyneintä ja ennalta-arvattavinta miesroolia ikinä: siis sitä haurasta psyko-neroa, joka 'tarvitsee' 50 vuotta nuoremman naisen tarjoilemaan fyysistä ja psyykkistä palvelua 24 tuntia vuorokaudessa." (s. 14)
July 11, 2020
Welche Adjektive mir sofort einfallen, wenn ich an "I'm every woman" denke? Humorvoll, sarkastisch, kreativ und vor allem: provokant! Liv Strömquist hat es auch mit diesem Comic wieder geschafft, mich in ihren Bann zu ziehen und meinen Horizont um ein paar wichtige Aspekte zu erweitern.
Dieses mal geht es um das männlich Genie oder besser gesagt darum, dass die meisten Menschen bei diesem Wort nur an männliche Persönlichkeiten denken. Aber wer hätte gedacht, dass Albert Einstein seine Frau Mileva Marić, die mit ihm zusammen die meiste Forschung betrieben hat, einfach mal aus seinen Aufzeichnungen strich und so alleine die ganzen Lorbeeren eingesackt hat? Oder dass der ach so gefeierte Elvis Presley seine jugendliche Frau Priscilla Presley auf seinem riesigen "Graceland"-Anwesen isoliert hielt und sie psychisch unterdrückte? Diese beiden Genies reihen sich ein in ein Ranking der schlechtesten Liebhaber aller Zeiten.
Strömquist beleuchtet in "I'm every woman" aber nicht nur die Frauen vermeintlicher männlicher Genies sondern setzt sich auch mit den Kindern als angeblich größte Bereicherung der Frau sowie der Verdrängung frauenzentrier Religionen durch die großen Religionen unserer Zeit (z. B. das Christentum) auseinander.
Sei es nun Yoko Ono oder Jenny Marx - in diesem Comic erhalten beeindruckende Frauen im Vergleich eher weniger beeindruckender Männer ihre Stimme. Dabei sind die Zeichnungen von Strömquist wieder gewohnt einfach und auch lustig gehalten, größtenteils schwarz-weiß, dieses mal aber auch mit einigen farbigen Abbildungen.
Ich bin mal wieder begeistert von Liv Strömquists Art, die Dinge darzustellen und auszudrücken und freue mich schon auf ihre anderen bereits erschienenen Comics. Es ist einfach ein riesen Vergnügen, ihre Werke zu lesen! (5 / 5 ⭐)
Dieses mal geht es um das männlich Genie oder besser gesagt darum, dass die meisten Menschen bei diesem Wort nur an männliche Persönlichkeiten denken. Aber wer hätte gedacht, dass Albert Einstein seine Frau Mileva Marić, die mit ihm zusammen die meiste Forschung betrieben hat, einfach mal aus seinen Aufzeichnungen strich und so alleine die ganzen Lorbeeren eingesackt hat? Oder dass der ach so gefeierte Elvis Presley seine jugendliche Frau Priscilla Presley auf seinem riesigen "Graceland"-Anwesen isoliert hielt und sie psychisch unterdrückte? Diese beiden Genies reihen sich ein in ein Ranking der schlechtesten Liebhaber aller Zeiten.
Strömquist beleuchtet in "I'm every woman" aber nicht nur die Frauen vermeintlicher männlicher Genies sondern setzt sich auch mit den Kindern als angeblich größte Bereicherung der Frau sowie der Verdrängung frauenzentrier Religionen durch die großen Religionen unserer Zeit (z. B. das Christentum) auseinander.
Sei es nun Yoko Ono oder Jenny Marx - in diesem Comic erhalten beeindruckende Frauen im Vergleich eher weniger beeindruckender Männer ihre Stimme. Dabei sind die Zeichnungen von Strömquist wieder gewohnt einfach und auch lustig gehalten, größtenteils schwarz-weiß, dieses mal aber auch mit einigen farbigen Abbildungen.
Ich bin mal wieder begeistert von Liv Strömquists Art, die Dinge darzustellen und auszudrücken und freue mich schon auf ihre anderen bereits erschienenen Comics. Es ist einfach ein riesen Vergnügen, ihre Werke zu lesen! (5 / 5 ⭐)
June 12, 2020
Ok, WAS für ein großartiges Buch ist das bitte? Ich habe gelacht, empört geschnauft, mir die Haare gerauft und wieder gelacht - eine richtige Achterbahnfahrt der Gefühle. So viel Wahrheit, Aufklärung und Witz stecken in diesem Werk von Strömquist. Ich empfehle es von Herzen jeder / jedem weiter!
January 26, 2020
Aah ha ha, mahtavaa lukemista niihin hetkiin, kun feministisen raivon notski on päässyt hiipumaan hiillokseksi. Wuush, täyteen liekkiin! :D
June 11, 2024
3.5
'was sagte voltairine?' hat mich lowkey zu sehr gehittet.
hab ne viel zu große meinung zu dem buch, ich lieb die neuen perspektiven auf alle beziehungen, die hier dargestellt werden. aber es stört mich lowkey, dass die meinung der autorin so mega deutlich ist und man sich deswegen keine eigene meinung bildet. aber oft sind ihre kommentare auch funny
'was sagte voltairine?' hat mich lowkey zu sehr gehittet.
hab ne viel zu große meinung zu dem buch, ich lieb die neuen perspektiven auf alle beziehungen, die hier dargestellt werden. aber es stört mich lowkey, dass die meinung der autorin so mega deutlich ist und man sich deswegen keine eigene meinung bildet. aber oft sind ihre kommentare auch funny
October 21, 2024
ich habe noch nie comic gelesen vorher und es war mal so fun experience. ich habe über vieles gekichert aber auch was gelernt bzw food for thought am ende des tages erhalten, was gute balance ist
July 29, 2019
"Einsteinin vaimo" (Sammakko, 2019) on ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan Liv Strömqvistin uusin suomeksi käännetty albumi.
Sarjakuvassa listataan muun muassa maailmanhistorian surkeimmat poikaystävät (Stingin listalle sijoittaminen oli tosin aika outoa vain sillä perusteella, että hän on kirjoittanut "Every Breath You Taken"), annetaan kunnianpalautus Yoko Onolle ja pohdiskellaan riemastuttavasti mitä yhteistä on pikkulapsilla ja oikeistolaisilla konservatiivipoliitikoilla. Britney Spears ja homot eläimet saavat myös oman lukunsa.
Strömqvistin sarjakuvaesseet ovat feministisiä, hauskoja, kiukkuisia ja ajatuksia herättäviä. Kaikesta ei tarvitse olla (enkä ollutkaan) samaa mieltä, mutta pohdiskeltavaa albumi tarjoaa itse kullekin säädylle.
Sarjakuvassa listataan muun muassa maailmanhistorian surkeimmat poikaystävät (Stingin listalle sijoittaminen oli tosin aika outoa vain sillä perusteella, että hän on kirjoittanut "Every Breath You Taken"), annetaan kunnianpalautus Yoko Onolle ja pohdiskellaan riemastuttavasti mitä yhteistä on pikkulapsilla ja oikeistolaisilla konservatiivipoliitikoilla. Britney Spears ja homot eläimet saavat myös oman lukunsa.
Strömqvistin sarjakuvaesseet ovat feministisiä, hauskoja, kiukkuisia ja ajatuksia herättäviä. Kaikesta ei tarvitse olla (enkä ollutkaan) samaa mieltä, mutta pohdiskeltavaa albumi tarjoaa itse kullekin säädylle.
March 19, 2023
3.5⭐️
Des réflexions interessantes mais pas fan du graphisme et j'ai trouvé les propos un peu décousus, comme si l'autrice voulait mettre tous ses bouts de réflexions dans un ouvrage, sans qu'il n'y ait vraiment de structure. J'ai tout de même appris pas mal de choses et l'ouvrage est très bien documenté!
Des réflexions interessantes mais pas fan du graphisme et j'ai trouvé les propos un peu décousus, comme si l'autrice voulait mettre tous ses bouts de réflexions dans un ouvrage, sans qu'il n'y ait vraiment de structure. J'ai tout de même appris pas mal de choses et l'ouvrage est très bien documenté!
October 3, 2019
Incazzato, sarcastico ed esattamente sulla mia lunghezza d'onda sia nel senso dell'umorismo sia nell'ideologia di fondo
December 14, 2023
all the possible stars for this book. <3
February 8, 2024
feministisch, witzig, toll ✊🏻🩷
January 17, 2024
Toujours des bons moments avec ces BD! On y découvre des témoignages de relations toxiques avec des personnalités masculines connues, on apprend beaucoup! Par contre, j’aurai aimé que ça aille un peu plus en profondeur et qu’on en tire des leçons plus exhaustives!!
October 3, 2020
Terävää - joo, liiankin pisteliästä minulle.
Koin tämän hirveän epäreiluna ja ihmisyyttä vähättelevänä. Mikä siinä on, että ismien niin usein pitää lipsua juuri tähän: toisia dissaamalla hissataan omaa aatetta ylöspäin?
Pidin Kielletty hedelmä teoksesta, koska se onnistui esittelemään naisten kamppailua vahvuuksia korostaen. Tässä kokoelmassa puolestaan revitään kaikki huumori heikkouksista ja murjotaan sekä nolataan vahvoiksi nousseita tyyppejä. Paitsi esim. Yoko Ono on idoli, koska hän nousi sanomaan että olo on riittämätön supertähden rinnalla ja halusi nöyryyttää John Lennonia jotta tuntisi olevansa tasavertainen - tai ylivertainen. Ilmeisesti myös kirjailija operoi samalla periaatteella.
Oikeasti eläneiden ihmisten parisuhdekuvioita tiivistetään erittäin subjektiivisesti. Kaikissa asioissa kun nyt olisi muitakin näkökulmia kuin "mies on sika", esimerkiksi lapsuuskokemukset... Jos halutaan listata hirveitä, naisia henkisesti romahduttaneita ihmisiä, niin yllättävää että muun muassa Hitler jäi sitten kärkikympin ulkopuolelle vaikka hänestä olisi ollut saatavilla useampikin stoori.
Kaikkinensa minulta ei riitä yhtään ymmärrystä mielenterveysongelmien ivaamiselle, ja tässä sitä viljeltiin runsain mitoin. Osansa saavat mm. Britney Spears, naiset jotka yrittävät "pelastaa" vankilakundeja rakkaudellaan, ja tosiaan kaikki ne haavoittuneet miehet jotka kohtelevat naisia kaltoin. Näiden ongelmien nimeäminen ärsyttäväksi, kamalimmaksi jne typistää ihmisyyttä karmaisevan pieniin luokkiin (kelvollinen ja epäkelpo) ja jättää hyvin vähän tilaa ajatukselle kehittyvästä ja oppivasta ihmisestä.
Tuokiokuvat olisivat eri asia, sellaisille "kömmähdyksille" on vapauttavaa nauraa. Mutta tässä tosiaan vedettiin lokaan aina koko ihminen, kuin hän olisi ikuisesti ja läpeensä ärsyttävä tyyppi.
Ikävystyttävimpien tyyppien erillisestä listauksesta jäi kaihertamaan erityisesti "yleisötilaisuuksien ukkeli", joka kirjailijan mukaan ei koskaan ole nainen. Suomessa ehkä on tasa-arvo pidemmällä kuin Ruotsissa, koska itse olen törmännyt vain yleisötilaisuuksien mummeleihin, jotka alkavat lapsuusmuistelonsa tai oman koulutustaustansa läpikäymisen kesken luentojen. Tässäkin meidän olisi hyvä muistaa, että kyseessä on usein dementoitunut ihminen.
Noh, sitten myös tämä kaiken seksualisoiminen.
Olenko yltiö-A, kun en koskaan ole ajatellut että Barbapapat ovat seksuaalisia? Että Barbapapa on orjuuttaja ja -maman viehätys on vain hänen uumassaan? Olen ajatellut että Barbamama on hellä äiti ja kaunis vaasi, viittaus kukkiin ja ehkä rakkauden sammioon. Barbapapa on kuin paisunut sydän, läpeensä hellä ja vaaleanpunainen. Ja koska mielelläni tämän viehättävämmän mielikuvani pidän - kuten myös muutoin vähän valoisamman suhtautumisen ihmisyyteen - niin suhtaudun jatkossa vähän varauksellisemmin Liv Strömquistin teoksiin.
Mutta superkiitokset suomentajalle Helena Kulmala, joka toteutti napakan käännöksen ja kaunista rytmiä.
Koin tämän hirveän epäreiluna ja ihmisyyttä vähättelevänä. Mikä siinä on, että ismien niin usein pitää lipsua juuri tähän: toisia dissaamalla hissataan omaa aatetta ylöspäin?
Pidin Kielletty hedelmä teoksesta, koska se onnistui esittelemään naisten kamppailua vahvuuksia korostaen. Tässä kokoelmassa puolestaan revitään kaikki huumori heikkouksista ja murjotaan sekä nolataan vahvoiksi nousseita tyyppejä. Paitsi esim. Yoko Ono on idoli, koska hän nousi sanomaan että olo on riittämätön supertähden rinnalla ja halusi nöyryyttää John Lennonia jotta tuntisi olevansa tasavertainen - tai ylivertainen. Ilmeisesti myös kirjailija operoi samalla periaatteella.
Oikeasti eläneiden ihmisten parisuhdekuvioita tiivistetään erittäin subjektiivisesti. Kaikissa asioissa kun nyt olisi muitakin näkökulmia kuin "mies on sika", esimerkiksi lapsuuskokemukset... Jos halutaan listata hirveitä, naisia henkisesti romahduttaneita ihmisiä, niin yllättävää että muun muassa Hitler jäi sitten kärkikympin ulkopuolelle vaikka hänestä olisi ollut saatavilla useampikin stoori.
Kaikkinensa minulta ei riitä yhtään ymmärrystä mielenterveysongelmien ivaamiselle, ja tässä sitä viljeltiin runsain mitoin. Osansa saavat mm. Britney Spears, naiset jotka yrittävät "pelastaa" vankilakundeja rakkaudellaan, ja tosiaan kaikki ne haavoittuneet miehet jotka kohtelevat naisia kaltoin. Näiden ongelmien nimeäminen ärsyttäväksi, kamalimmaksi jne typistää ihmisyyttä karmaisevan pieniin luokkiin (kelvollinen ja epäkelpo) ja jättää hyvin vähän tilaa ajatukselle kehittyvästä ja oppivasta ihmisestä.
Tuokiokuvat olisivat eri asia, sellaisille "kömmähdyksille" on vapauttavaa nauraa. Mutta tässä tosiaan vedettiin lokaan aina koko ihminen, kuin hän olisi ikuisesti ja läpeensä ärsyttävä tyyppi.
Ikävystyttävimpien tyyppien erillisestä listauksesta jäi kaihertamaan erityisesti "yleisötilaisuuksien ukkeli", joka kirjailijan mukaan ei koskaan ole nainen. Suomessa ehkä on tasa-arvo pidemmällä kuin Ruotsissa, koska itse olen törmännyt vain yleisötilaisuuksien mummeleihin, jotka alkavat lapsuusmuistelonsa tai oman koulutustaustansa läpikäymisen kesken luentojen. Tässäkin meidän olisi hyvä muistaa, että kyseessä on usein dementoitunut ihminen.
Noh, sitten myös tämä kaiken seksualisoiminen.
Olenko yltiö-A, kun en koskaan ole ajatellut että Barbapapat ovat seksuaalisia? Että Barbapapa on orjuuttaja ja -maman viehätys on vain hänen uumassaan? Olen ajatellut että Barbamama on hellä äiti ja kaunis vaasi, viittaus kukkiin ja ehkä rakkauden sammioon. Barbapapa on kuin paisunut sydän, läpeensä hellä ja vaaleanpunainen. Ja koska mielelläni tämän viehättävämmän mielikuvani pidän - kuten myös muutoin vähän valoisamman suhtautumisen ihmisyyteen - niin suhtaudun jatkossa vähän varauksellisemmin Liv Strömquistin teoksiin.
Mutta superkiitokset suomentajalle Helena Kulmala, joka toteutti napakan käännöksen ja kaunista rytmiä.
August 24, 2021
„Frauen sind nicht für das abstrakte Denken geschaffen. Marie Curie ist die Ausnahme, welche die Regel bestätigt“, das sagt Einstein einst.
Einstein, uns allen als kluger Mann bekannt, hatte da wohl viele dümmliche Aussagen vom Stapel gelassen. Einer der bekanntesten Männer der Geschichte kommt in dieser Graphic Novel so gar nicht gut weg. Zu Recht! Hatte doch seine Ehefrau Marič - Physikerin, Mutter - einen hohen Anteil an seinen Forschungsergebnissen, da sie selbst mitgeforscht hat. Doch wie es zu dieser Zeit klassisch war, verschwand diese Information doch in der Versenkung.
Ströquist nimmt in dieser Graphic Novel die unsäglichsten Lover der Zeitgeschichte auf die Schippe. Wie gehabt mit feiner humorvoller, feministischer Klinge seziert sie den Mythos des männlichen Genies berühmter Männer, von denen viele ihre „Karriere“ auf Kosten ihrer Frauen machten. In genialer Umkehr holt sie deren Frauen aus der Versenkung und paart dies mit einem bekannten Song von Chaka Khan „I’m every woman“ (der ja von Whitney Houston gecovert wurde, die wiederum auch zu den Frauen gehört, deren Mann durch sie erfolgreich wuchs). Die Geschichten kommen auf eine Art und Weise daher, wie wir sie in keinem Geschichtsunterricht je gelernt habe, was ich ehrlich gesagt aber sehr bedaure.
Erwähnt werden Männer wie Marx, Picasso, Einstein, Presley, u.v.m., deren Geschichte Strömquist einfach zeitweise unter den Tisch fallen lässt und deren tolle Frauen vor den Vorhang holt: Priscilla Prellen, Yoko Ono, Jenny Marx und weiteren tollen Frauen. Mit Charme und Witz, bunt und in schwarz-weiß, trägt sie in amüsanter Manier und gesellschaftskritisch das Dasein von Frauen in diesen Zeiten und entlarvt die bekannten Muster des männlichen Verhaltens. Mit diesen humorvoll gezeichneten Comics entlarvt Strömquist die Geschlechterstereotypen und zeigt, dass hinter den meisten bekannten Männern, viel tollere Frauen standen, deren Genie einfach ignoriert wurde.
Leseempfehlung!
Einstein, uns allen als kluger Mann bekannt, hatte da wohl viele dümmliche Aussagen vom Stapel gelassen. Einer der bekanntesten Männer der Geschichte kommt in dieser Graphic Novel so gar nicht gut weg. Zu Recht! Hatte doch seine Ehefrau Marič - Physikerin, Mutter - einen hohen Anteil an seinen Forschungsergebnissen, da sie selbst mitgeforscht hat. Doch wie es zu dieser Zeit klassisch war, verschwand diese Information doch in der Versenkung.
Ströquist nimmt in dieser Graphic Novel die unsäglichsten Lover der Zeitgeschichte auf die Schippe. Wie gehabt mit feiner humorvoller, feministischer Klinge seziert sie den Mythos des männlichen Genies berühmter Männer, von denen viele ihre „Karriere“ auf Kosten ihrer Frauen machten. In genialer Umkehr holt sie deren Frauen aus der Versenkung und paart dies mit einem bekannten Song von Chaka Khan „I’m every woman“ (der ja von Whitney Houston gecovert wurde, die wiederum auch zu den Frauen gehört, deren Mann durch sie erfolgreich wuchs). Die Geschichten kommen auf eine Art und Weise daher, wie wir sie in keinem Geschichtsunterricht je gelernt habe, was ich ehrlich gesagt aber sehr bedaure.
Erwähnt werden Männer wie Marx, Picasso, Einstein, Presley, u.v.m., deren Geschichte Strömquist einfach zeitweise unter den Tisch fallen lässt und deren tolle Frauen vor den Vorhang holt: Priscilla Prellen, Yoko Ono, Jenny Marx und weiteren tollen Frauen. Mit Charme und Witz, bunt und in schwarz-weiß, trägt sie in amüsanter Manier und gesellschaftskritisch das Dasein von Frauen in diesen Zeiten und entlarvt die bekannten Muster des männlichen Verhaltens. Mit diesen humorvoll gezeichneten Comics entlarvt Strömquist die Geschlechterstereotypen und zeigt, dass hinter den meisten bekannten Männern, viel tollere Frauen standen, deren Genie einfach ignoriert wurde.
Leseempfehlung!
October 9, 2023
Avec beaucoup d'esprit et d'humour, Liv Stromquist nous offre un angle de vue des rapports femme/homme qui bouscule, interroge et fait prendre une nouvelle fois conscience des nombreux clichés avec lesquels nous évoluons et qui font perdurer l'inégalité de genre
Displaying 1 - 30 of 342 reviews