Rähinä-jengistä hittitehtaaksi. Elastinen, Iso-H, Asa, Uniikki, Tasis, Andu ja Jussi Valuutta. Kirja Suomen tunnetuimmasta hiphop-jengistä Rähinästä ja sen alkuperäisistä jäsenistä.Kirjassa kerrotaan, kuinka jengin jäsenten yhtyeiden, Fintelligensin ja Kapasiteettiyksikön, avulla vakavasti otettava suomenkielinen räp-musiikki sai alkunsa ja juurtui pysyväksi osaksi suomalaista nuoriso- ja popkulttuuria. Ja kuinka rähinäläisten ponnisteluista syntyi levy-yhtiö Rähinä Records ja sitä myötä suomalaiseen musiikkibisnekseen ennennäkemätön, sissi-henkinen hiphop-yrittäjyys.
Nopealukuinen. Kiinnostava aihe vaikkei räppi olekaan "ykkösmusaani." Välillä häiritsi kun hypittiin niin paljon ajassa, suurinpiirtein samassa kappaleessa, ja "jälkimmäinen", "ensinmainittu" pisti silmään kun niitä käytettiin niin usein tekstissä. Kreisibailukohtauksia oli hauska lukea, parikymppiset poikaporukat humalassa on aika kaameita ;)
Kiehtova kuvaus suomiräpin noususta, lamasta ja uudesta noususta. Muutamat bilekertomukset ovat sen verran övereitä, että niitä ei voi lukea/kuunnella nauramatta. Hieman erilainen meininki tällä Rähinäpossella kuin meikäläisellä. Mutta niin sen kuuluukin olla. Minä olen virkamies, nämä kaverit räppäreitä.
Kirja tuo hyvin myös esille yksittäisten tapahtumien ja hittien vaikutuksen. Yksi hitti tai esiintyminen suositussa tv-ohjelmassa (Vain elämää & Voice of Finland) voi muuttaa pelin ihan täysin. Toisaalta kirjassa tulee myös esille, että hitit eivät synny tyhjästä. Taustalla on vuosikausia jatkunutta puurtamista, innostusta ja monia epäonnistumisia. Menestys ei ole tullut ilmaiseksi.
Muutama tähti tippuu arvostelusta kirjan sirpalaisen rakenteen takia. Välillä asioista kerrotaan yksityiskohtaisesti, sitten henkilöt vaihtuvat ja lopulta tarina onkin edennyt useampia vuosia. On haastavaa laittaa 20 vuotta lyhyen kirjan kansiin.
Ihan jees, mutta äänikirjatoteutus oli ajoittain aika hankalaa seurattavaa. Välillä mentiin sivutolkulla ilman että kuulijalle kerrottiin kuka on äänessä. Myös ”edellämainitut” ja ”jälkimmäiset” toimivat huonosti silloin kun ei ole mahdollista vilkaista edelliseltä riviltä, missä järjestyksessä kukakin mainittiin.
Todella mielenkiintoinen kirja, kun aihe kiinnostaa! Pientä miinusta Aaltosen tyylistä kirjoittaa, "jälkimmäinen" sanan toistoa olisi voinut vähentää. Ja kirjoitusvirheitä jonkin verran. Kyllä, ne häiritsevät miun täydellistä lukuhetkeä!
Lukiessani tätä oli pakko alkaa kuunnella vanhaa Fintelligensiä ja Kapasiteettiyksikköä, mikä taas oli suoraan teiniaikojen muistelua. Ja pisti kelaamaan, että kuinka tällainen musiikki on muhun vaikuttanut.