"Jo aivan tuttavuutemme alussa Sveta kertoi, että hänen nimensä Svetlana tarkoitti ennen valoa, aurinkoa. Minun Svetani, minun Valoni."
Eräänä yönä Hannu Mäkelän puhelin soi. Anopin lyhyt viesti on pahin mahdollinen: "Sveta kuoli. Tässä kaikki."
Valossa Mäkelä kirjoittaa rakkaudesta ja kuolemasta, sielunkumppanin löytämisestä, onnesta, ilosta ja toivosta: elämän hauraudesta ja surun painosta.
Yhteinen aika ja rakkaus ovat yhä läsnä kaikessa, mutta kuitenkin kaikki on jo toisin. Tapahtunutta ei voi ymmärtää ja yhtä vaikea on alkaa elää sen kanssa. Ja silti elettävä on.
Born in Helsinki in 1943, Hannu Mäkelä was trained as a teacher, yet worked for 20 years as a literary editor for Otava Publishing Company. The winner of numerous literary awards, including the coveted Finlandia Prize in 1995, Hannu Mäkelä has been an independent writer since 1986. His works include children’s books, novels, radio and TV plays, anthologies of prose, and poetry. Mäkelä´s first books were published in 1965 and had since published over 170 literature works. Mäkelä had been studying Eino Leino´s work already in the beginning of his career by editing several collections of Eino Leino´s poetry. During the last few years Leino and also L. Onerva has been a centerpiece of Mäkelä´s research. Mäkelä´s book "Mestari" (1995) is the story of Eino Leino. Also "Nalle ja Moppe" (2003) which was a double autobiography of Leino and L. Onerva streghtened the meaning of L. Onerva´s work. The importance of L. Onerva´s literature work has been increased through Mäkelä´s two compilations of L. Onerva´s poetry which has never been published before: "Siivet" (2004) and Pilvet ja aurinko (2005).
Rakastan näitä rehellisiä kirjoja joissa kerrotaan menetyksestä ja surusta ja puhutaan niiden oikeilla nimillä. Ilmavaa, kirkasta, rikasta ja etenevää kerrontaa, musertavaa surua mutta samalla myös ennennäkemätöntä kauneutta. Sitarla, Pietari, Venetsia, Lappi, Mustanmeren rannikko - kaikki piirtyvät elävinä, on helppo kulkea mukana.