Ofelian suru

by Krista Launonen

Krista Launonen törmäsi sattumalta maalaukseen joessa kelluvasta, hukkumaisillaan olevasta naisesta. Kuva kiehtoi, koska se kuvaa surua niin onnistuneesti. Launosen sisko kuoli jouluna 2016.Launonen alkoi tutkia, kuka taulun nainen on, kuka kuvan on maalannut ja miksi. Paljastui huikea tarina, johon nivoutuu William Shakespearen Hamlet-näytelmä, romantiikan ajan taiteilija John Everett Millais ja hänen mallinsa, 21-vuotias Elizabeth Siddal. Kelluva nainen on Ofelia, ja mallina olleen Siddalin elämä muistuttaa Ofelian elämää: hän kuoli 32-vuotiaana epämääräisissä olosuhteissa.

Ofelian suru on tutkimusmatka Ofelian tarinaan ja Millais'n taulun tekemiseen ja taustoistoihin. Se kertoo myös henkilökohtaisesta menetyksestä, surusta ja siitä toipumisesta. Kirjan tarkoitus on tehdä suruprosessi näkyväksi ja ymmärrettäväksi ja tarjota välineitä toipumiseen.

Genres: Nonfiction

301 pages, Hardcover

Published October 1, 2018

Reviews

[Sara · Rating 3 out of 5]

Vau, miten paljon sivistyin ja opin taidehistoriasta. Mahtavaa, että yhden taulun kautta pääsee kurkistamaan niin laajasti eurooppalaiseen historiaan ja taiteeseen. Haluan lisää taidehistoriaa elämääni!

Launosen innostus ja intohimo välittyvät lukijalle elävästi. Intohimon kohteet ovat parasta elämässä, ja on upeaa, että Launosella on ollut mahdollisuus uppoutua Ofelia-maailmaan niin kokonaisvaltaisesti.

Loppua kohden mukaan tulee mielestäni vähän turhan irrallisia osia, joiden yhteys teoksen muuhun sisältöön ei pysy kaiken aikaa kristallinkirkkaana ainakaan minulle. Ehkä pieni tiivistäminen näissä kohdin ei olisi ollut pahitteeksi.

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Narratiivinen tietokirja John Everett Millais'n maalauksesta Ofelian suru, jossa paneudutaan niin Shakespearen Opheliaan, Millais'n elämään sekä erityisesti hänen mallinsa Elizabeth Siddalin surulliseen elämään, prerafaeliitteihin ja muihin Ofelian kuvauksiin. Samanaikaisesti teos on matka suruun, jota kirjoittaja käy läpi oman sisarensa kuoleman jälkeen. Hän perehtyy myös erilaisiin suruteorioihin ja surun aiheuttamaan masennukseen, mutta myös käsityksiin kuolemanjälkeisyydestä. Tekstissä kulkevat lomittain kirjoittajan omat näkemykset ja kokemukset yhdessä tutkijahaastattelujen ja tutkimuskirjallisuuden kanssa rauhallisella, pohdiskelevalla tavalla.

[Emilie · Rating 3 out of 5]

Kaunis ja kiinnostava kirja taiteesta, kuolemasta ja surusta. Ei ollenkaan niin synkkä kirja, kuin voisi olettaa!

Launosen perehtyminen Ofeliaan, taiteilijaan sen takana ja maalauksessa esiintyvään traagiseen malliin oli ihastuttava seikkailu taidemaailmaan ja sai minut haluamaan ryntäämään samantien lähimpään taidemuseoon tutkimaan jotain teosta yksityiskohtaisella tarkkuudella.

Kirjasta tuli suurelta osin mieleen Mia Kankimäen menestysteos Yönaisista. Pidin aivan valtavasti siitä, kuinka paljon yksi maalaus voi sisältää tarinaa ja mahdollista symboliikkaa.

Taideosion jälkeen Launonen käy läpi surua, omaansa ja yleisesti ottaen. Harmikseni loppuosiossa ei ollut samanlaista vetovoimaa kuin alun taideanalyysissä. Mielenkiintoni meinasi lopahtaa ja kaipasin takaisin taidehistorian lumoavaan maailmaan.

[Anni Strang · Rating 4 out of 5]

Millais’n Ophelia on ollut vuosia lempimaalaukseni joten tartuin kirjaan heti sen kirjastossa nähtyäni. Taidehistoriallinen sukellus maalaukseen, sen tekijään, kohteeseen ja luomisen kontekstiin oli mielenkiintoinen. Kuitenkin maalauksen ja kirjailijan oman surun käsittely tuntuivat paikoitellen hyvin pakotetusti yhdistetyiltä aiheilta.

[Nicole · Rating 5 out of 5]

A very complete book about sadness and grief, Ophelia, Hamlet and Shakespeare, life during the Victorian period, my lovely Lizzie Siddal and the Preraphaelites. This genuinely mentioned everything that I like and more.

[Susanne · Rating 3 out of 5]

Puoliväliin asti todella mielenkiintoista luettavaa, jos 1800-luku ja prerafaeliitit kiinnostavat. Lopun osan selailin läpi.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Alkuosan kiehtovasta taidehistoriasta neljä tähteä, loppuosa olisi ehkä kaivannut vielä jotain enemmän, jäi etäisemmäksi.

[Satu Ylävaara · Rating 4 out of 5]

Naistenpäivänä. Krista Launonen: Ofelian suru, avain kustannus, vain äänikirjana julkaistiin Nextoryllä 03.03.2021. Elämäni aikana olen teatterin lavalla nähnyt monenlaista Ofeliaa Hamletissa ja Prinsessa Hamletissa, enkä ihan aina pääse jyvälle Ofelian ratkaisuista. Ikään kuin Viljami Säkinperä olisi pienen pätkän jättänyt kirjoittamatta. Tai tutustumatta. Kirjan kannessa on tuttu prerafaeliittien eliittiin kuuluvan miehen maalaus Ofeliasta. Kuka oli taulussa näkyvä nainen, Elizabeth Siddal.


📚📚📚📚📚

kirja on omistettu kaikille niille naisille, malleille, taiteiljoille, muusille, rakastajattarille,...
" Jotka taiteen historia on unohtanut, ja joiden tarinaa ei ole kerrottu. "

Maalauksen Ophelia näyttää minulle pyhältä, koska hänen käteensä ovat noin. Jotain samaa on myös Nick Caven videolla. Pyhä Ophelia on viaton, kärsijä, hän uhrautuu.

Hamletin versus Ofelian hulluus. Kumpi on aitoa, suru, kosto. Ainakin Ofelia on syvästi masentunut. Mitä Hamlet rikkoo Ofeliassa. Ofelian on oltava neitsyt päästäkseen naimisiin. Miksi Gertrud, Hamletin äiti, ottaa murhatun aviomiehen veljen puolisokseen, kuninkaaksi. Vaikka häntä näytteli Eero Aho tuolla Turun kaupunginteatterilla. Mitä Ofelia kapinoi, mitä yrtit symboloivat. Oliko se onnettomuus. Merenneito, lumme Ofelia, omassa elementissään, oliko hän raskaana (vrt yrtit).
Kirjailija itse pitää dekkareista, mysteereistä ja asioiden tutkimisesta, selvittämisestä.

Miten miehet, psykiatrit 1800-luvulla ottivat Ofelian esimerkiksi hysteriasta, seksuaalisesti epävakaassa nuoruudessa. Kun rakkaudesta tulee hulluksi. Uhraus. Ofelia ei tottele. Samaan aikaan suffragetit. Naisten oikeuksien liike.

Onko Ofelia tyhjä kangas, johon miehet heijastavat tunteitaan, halujaan.

Kaikille joita kiinnostaa taidehistoria, myös tarinat maalausten takaa, historia, teatteri, kirjallisuus ja tabut, kuten suru, synkkyys.
Prerafaeliittien symboliikka, ja maalausten langenneet naiset - vaatteet päällä. Harvinaista.

Rauhallinen, päiväkirjamainen, hurja.

Seksismi taiteessa: kuten


Lukeminen kuunteleminen kesken.

Nyt paneudun kirjan Lizzieen, taiteilija Elizabeth Siddaliin, joka toimi myös prerafaeliittien eliittien mallina, kuten kannen Ofelia. Hän oli myös runoilija, addikti. Kirja vyöryy hitaasti myös Ainon tarinaan, Tuhkimoon. Hän on synkkien tarinoiden nainen, Lady of Chalotte, sex n drugs n rock nroll. Mihin surun ja laudaniumin puroon, jokeen, virtaan, lampeen hän katoaa. Krista Launonen: Ofelian suru, avain, 03.03.2021. Äänikirja Nextoryllä 02.05.2021. Tämä on 72. tämä vuonna lukemani tai kuuntelemani kirja.

Veden myyttinen merkitys. Shakespearen aikaan merenneito oli kiertoilmaus prostituoidulle. Suru pariutuu, uimme syvissä vesissä murheissamme, Tuonelan joki, hukumme kyyneliin, surua hukutetaan pulloon, vesi, portaali, sillan ylitys, siirtyminen. Shakespearen näytelmän suomentajat ovat kääntäneet kukat eri tavoin, painotuksista riippuen (fenkoli käännetty imarteeksi), tutkijat päätelleet mm symbolien korostavan Ofelian mahdollista raskautta, kiellettyä teiniraskautta, kuten Turun kt:n Westerbergin versiossa.

kohteena Lizzie, tuo kiihkeästi elävä Elizabeth Siddal. Niin monta Hamletia nyt nähnyt, ja aina mieleen jäänyt Ofelian motiivit ja salaperäisyys.

[Leea · Rating 4 out of 5]

4.2⭐
- en ole ikinä oppinut näin paljon yhdestä maalauksesta
- tarinan kerronta upeeaa
- koskettavaa kerrontaa omakohtaisesta surusta
- ophelia❤️