Kun #metoo-kampanja saapui Suomeen, julkisuuteen nousi tietoja elokuva-alalla vuosikymmeniä jatkuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Ohjaaja-näyttelijä Heidi Lindén kokosi yli 150 naisen kertomukset, ja lööpeissä spekuloitiin, ketkä miespuoliset kulttuurivaikuttajat ovat mukana "Lindénin listalla".
Kokemuksistaan julkisesti kertoneita naisia mustamaalattiin ja uhkailtiin, ja arvovaltaiset tahot käskivät lopettaa asian tutkimisen. Mutta naiset eivät vaienneet.
#metoo-vallankumous on tositarina suomalaisesta vaientamisen kulttuurista ja sen vastustamisesta. Kun ikiaikaisia miehisen vallan rakenteita ravistellaan, nousee myrsky. Tämä kirja kertoo naisista, jotka puskivat tuon myrskyn läpi.
Aivan tajuttoman tärkeä aihe, ja kirjakin koosti onnistuneesti #metoo-matkaa Suomessa. Tarinat järkyttävät ja aihe on todella valitettava, mutta ansaitsi päästä kansien väliin, koska niin tärkeää työtä ovat nämä naiset Lindénin johdolla tehneet.
Varsin valaiseva kirjanen siitä, miten yksi ihminen vähän sattumalta päätyi Suomen elokuvateollisuutta ainakin tärisyttävän #metoo-liikkeen keskiöön. Itseäni yllätti eniten, miten monella uutistoimituksella oli juttu tulilla Törhösestä, mutta joka syystä tai toisesta jäi pöytälaatikkoon tai esimiesten pöydälle. Tuolloin itselleni jäi mielikuva, että Yle vain ehti ensin, mutta Lindenin teoksesta saa käsityksen, että toimitukset pikemminkin tulivat syystä tai toisesta siihen tulokseen, että jutulla ei ole uutisarvoa. Esimerkiksi Long Playhin teoksessa petytään, vaikka julkaisu on myöhemmin kirjoittanut sivuäänessään, että Törhösen nimen julkaisulle oli vahvat perusteet.
En koe tärkeänä tai kovin mahdollisena tähtiarvioida tätä kirjaa. Se on erinomainen, elintärkeä ja rohkea, sinänsä viiden tähden teos. Koen kuitenkin ettei kirjaa, joka perustuu niin suurelle inhimilliselle kärsimykselle kuin #metoo-vallankumous perustuu, ole tarpeen antaa tähtiä. Kirja on järkyttävä. Lue se.
Annan kirjalle viisi tähteä siitä syystä, että aihe on todella tärkeä ja ajankohtainen. Luin tekstiä järkyttyneenä - vaikka olin toki kuullut yhtä sun toista metoo-kampanjan aikana paljastuneista ahdisteluista, väkivallasta, hyväksikäytöstä, jne, järkytti siltikin, että niin moni uhri tai vierestä katsonut kokee joutuvansa vaikenemaan ettei saa vaikean naisen leimaa, tai mahdollisesti ura saattaa tyssätä siihen. Toisaalta kirja ei taas yllätä, mikä on todella surullista. Toivoisin tälle kirjalle, sekä koko aiheelle huomattavasti enemmän huomiota ja myllytystä, että asiat alalla muuttuisi. Nyt on todellakin aika siirtyä tälle vuosituhannelle myös elokuva- ja teatterialalla. Tasa-arvo tuntuu olevan lähinnä huono vitsi kyseisellä alalla.
#metoo -aktivismi meni itseltäni vähän ohi sen alkaessa. Tiesin aiheesta lähinnä hashtagin räjähdysmäisen suosion ja Aku Louhimiestä koskevan tapauksen. Kirja valotti liikkeen syntyä alusta alkaen ja yksityiskohtaisesti monen ihmisen näkökulmasta. On valtavan ihailtavaa, kuinka paljon ihmiset ovat käyttäneet aikaansa ja voimavarojaan ajaakseen seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneiden asemaa. Lopussa oleva kooste häirintäkokemuksista oli kamalaa ja oksettavaa luettavaa, jonka takia toivonkin todella, että #metoo ei jää vain hashtagiksi vaan saa myös tulevaisuudessa konkreettisia asioita ja muutosta aikaiseksi.
Hyvä ja silmiä avaava kirja. Itse Heidin kirjoittama osuus oli kaikkein mielenkiintoisin ja muut tuntuivat lähinnä extroilta, ehkä vähän turhiltakin. Melko järkyttävää ja inhottavaa luettavaa ja herättää ajatuksia. Hyvin ja sujuvasti kirjoitettu, helppolukuinen.