What do you think?
Rate this book
Under the North Star #3
Reconciliation
Reconciliation is the final installment in Linna's Under the North Star trilogy. In the entire trilogy, the Koskela family serves as the catalyst of the people's experiences in Finland over three generations. Linna's insightful social psychological descriptions reaches breath-taking heights in this third volume.
This third part is a depiction of the further experiences of the Koskelas during the first decades of Finland's independence. All three parts reflect Linna's exceptionally captivating style of writing and psychological understanding of the interaction between individual feelings and social order. Part Three offers a detailed account of the various attitudes toward the social reforms, which were ultimately implemented as a consequence of the Civil War of 1918. After WWII, the nation advances on its way toward reconciliation. Vilho Koskela, Jussi and Alma Koskela's grandson, lives to become one of the leading heroes of Väinö Linna's other Finnish masterpiece The Unknown Soldier.
This third part is a depiction of the further experiences of the Koskelas during the first decades of Finland's independence. All three parts reflect Linna's exceptionally captivating style of writing and psychological understanding of the interaction between individual feelings and social order. Part Three offers a detailed account of the various attitudes toward the social reforms, which were ultimately implemented as a consequence of the Civil War of 1918. After WWII, the nation advances on its way toward reconciliation. Vilho Koskela, Jussi and Alma Koskela's grandson, lives to become one of the leading heroes of Väinö Linna's other Finnish masterpiece The Unknown Soldier.
412 pages, Paperback
First published January 1, 1962
26 people are currently reading
618 people want to read
About the author
Väinö Linna
22 books102 followersVäinö Linna was one of the most influential Finnish authors of the 20th century. He shot to immediate literary fame with his third novel, Tuntematon sotilas (The Unknown Soldier, published in 1954), and consolidated his position with the trilogy Täällä Pohjantähden alla (Under the North Star, published in 1959–1963 and translated into English by Richard Impola).
Väinö Linna was born in Urjala in the Pirkanmaa region. He was the seventh child of Viktor (Vihtori) Linna (1874–1927) and Johanna Maria (Maija) Linna (1888–1972). However, Linna's father, a butcher, died when Väinö Linna was only eight years old. Thus his mother had to support the entire family by working at a nearby manor. Despite his background, Linna's interest in literature began early on. As a child, Linna loved adventure novels which he borrowed from the local library. The author's education was, however, limited to six years at a public school which he finished in the mid-1930s. After working as a lumberjack and a farm hand at the same manor where his mother had worked, Linna moved to Tampere in 1938. Typical of his generation, the adolescent author-to-be moved from the countryside to a developing city in search of industrial labour which he found at the Finlayson textile mills.
In 1940, Linna was conscripted into the army. The Second World War had broken out, and for Linna's part it meant participation in the Continuation War (1941–44). He fought on the eastern front. In addition to being a squad-leader, he wrote notes and observations about his and his unit's experiences. Already at this point Linna knew that writing would be his preferred occupation. However, failure to get the notes published led him to burn them. In spite of rejection, the idea of a novel, which would depict ordinary soldiers' views on war, would later lead him to write The Unknown Soldier.
After the war, Linna got married and started writing whilst working at the mills during the day. Throughout his time at Finlayson, Väinö Linna read avidly. Such authors as Schopenhauer, Dostoyevsky, and Nietzsche gained Linna's respect. Linna later said that Erich Maria Remarque's All Quiet on the Western Front had also had a great influence on him. However, Linna's first two novels Päämäärä and Musta rakkaus sold poorly; he also wrote poetry but did not enjoy success with that either. Not until the release of The Unknown Soldier (1954) did he rise to fame. It is evident that at the time there was a distinct social need for a novel that would deal with the war and ordinary people's role in it. A decade after the peace treaty with the Soviet Union many Finns were ready to reminisce, some even in a critical manner. The Unknown Soldier satisfied that need completely, as its characters were unarguably more diverse, realistic yet heroic, than those of earlier Finnish war novels. The book soon became something of a best-seller, as it sold 175,000 copies in only six months — quite a lot for a Finnish novel in the 1950s. Yet, the reception of the book was harsh. In Finland's biggest newspaper, Helsingin Sanomat, the critic Toini Havu argued in her infamous review that Linna did not present his characters in a grand historical and ethical context, which she thought was crucial. Also modernists treated The Unknown Soldier with contempt. At the time Tuomas Anhava referred to The Unknown Soldier as a "boy's book" because of its action-packed storyline. The acceptance of the general public and Linna's determination were, however, enough to outdo the criticism in the end.
In the mid-50s, Linna moved to Hämeenkyrö and began to cultivate crops. In 1959, the first part of Under the North Star was released. The book was a success and other parts were to follow. The second part was published in 1960 and the final part in 1963. In 1964, Linna sold the farm and moved back to Tampere. This time he did not return to Finlayson, as he now could dedicate his life entirely to literature due to the financial success hi
Väinö Linna was born in Urjala in the Pirkanmaa region. He was the seventh child of Viktor (Vihtori) Linna (1874–1927) and Johanna Maria (Maija) Linna (1888–1972). However, Linna's father, a butcher, died when Väinö Linna was only eight years old. Thus his mother had to support the entire family by working at a nearby manor. Despite his background, Linna's interest in literature began early on. As a child, Linna loved adventure novels which he borrowed from the local library. The author's education was, however, limited to six years at a public school which he finished in the mid-1930s. After working as a lumberjack and a farm hand at the same manor where his mother had worked, Linna moved to Tampere in 1938. Typical of his generation, the adolescent author-to-be moved from the countryside to a developing city in search of industrial labour which he found at the Finlayson textile mills.
In 1940, Linna was conscripted into the army. The Second World War had broken out, and for Linna's part it meant participation in the Continuation War (1941–44). He fought on the eastern front. In addition to being a squad-leader, he wrote notes and observations about his and his unit's experiences. Already at this point Linna knew that writing would be his preferred occupation. However, failure to get the notes published led him to burn them. In spite of rejection, the idea of a novel, which would depict ordinary soldiers' views on war, would later lead him to write The Unknown Soldier.
After the war, Linna got married and started writing whilst working at the mills during the day. Throughout his time at Finlayson, Väinö Linna read avidly. Such authors as Schopenhauer, Dostoyevsky, and Nietzsche gained Linna's respect. Linna later said that Erich Maria Remarque's All Quiet on the Western Front had also had a great influence on him. However, Linna's first two novels Päämäärä and Musta rakkaus sold poorly; he also wrote poetry but did not enjoy success with that either. Not until the release of The Unknown Soldier (1954) did he rise to fame. It is evident that at the time there was a distinct social need for a novel that would deal with the war and ordinary people's role in it. A decade after the peace treaty with the Soviet Union many Finns were ready to reminisce, some even in a critical manner. The Unknown Soldier satisfied that need completely, as its characters were unarguably more diverse, realistic yet heroic, than those of earlier Finnish war novels. The book soon became something of a best-seller, as it sold 175,000 copies in only six months — quite a lot for a Finnish novel in the 1950s. Yet, the reception of the book was harsh. In Finland's biggest newspaper, Helsingin Sanomat, the critic Toini Havu argued in her infamous review that Linna did not present his characters in a grand historical and ethical context, which she thought was crucial. Also modernists treated The Unknown Soldier with contempt. At the time Tuomas Anhava referred to The Unknown Soldier as a "boy's book" because of its action-packed storyline. The acceptance of the general public and Linna's determination were, however, enough to outdo the criticism in the end.
In the mid-50s, Linna moved to Hämeenkyrö and began to cultivate crops. In 1959, the first part of Under the North Star was released. The book was a success and other parts were to follow. The second part was published in 1960 and the final part in 1963. In 1964, Linna sold the farm and moved back to Tampere. This time he did not return to Finlayson, as he now could dedicate his life entirely to literature due to the financial success hi
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 73 reviews
Read
April 4, 2021Sisäistin Pohjantähti-trilogiasta enemmän Suomen lähihistoriasta kuin koulussa ikinä. Kiitti Väinö!
January 29, 2023
Väinö Linna on kyllä aivan omaa luokkaansa realistisessa kerronnassa. Kaikki kuvaus ja dialogi on niin aidon tuntuista, että näen ja kuulen kaikken mitä tapahtuu. Myös tunnelmat muuttuvat saumattoman luonnollisesti - vakavat hetket ovat aidosti koskettavia, vaan eivät pateettisia ja huumori on aina hetkeen istuvaa eikä koskaan yliyritettyä. Ihmetyttää miten laatu pysyy ehjänä koko Pohjantähti-trilogian läpi. Jokainen lause vie tarinaa eteenpäin, ei hetkeäkään jaarittelua tai täytettä. Täysin osuvia sanavalintoja, mutta ei mitään kikkailua, jolla yritetään näyttää lukijalle, että "katsopas tätä lausetta". Hahmoista tulee niin ihmismäisiä, että niitä jää kaipaamaan. Jokainen kuolema tuntuu kamalalta vaikka Linna ei erityisemmin yritä vääntää reaktioita lukijasta.
Koska haluan lukea lisää Linnan loistavaa tarinointia ja dialogeja, siirryn suoraan Tuntemattomaan sotilaaseen, joka on vielä lukematta.
Koska haluan lukea lisää Linnan loistavaa tarinointia ja dialogeja, siirryn suoraan Tuntemattomaan sotilaaseen, joka on vielä lukematta.
July 24, 2025
Vanha maailma murtuu.
Linna vie kunnialla loppuun sen minkä on aloittanut. Trilogian kolmas osa lähtee sisällissodan haavoista ja päättyy uuteen, vähän epävarmaan aikaan. Väliin mahtuu oppivelvollisuuslakia, Lapuan liikettä ja sotia. Ja tietenkin rakkautta, vihaa, elämää ja kuolemaa.
Kolmas osa tuntuu jotenkin laajemmalta kuin kaksi edellistä, ympyrät suurenevat, käydäämpähän välillä jopa Tampereella asti. Lukujen keskiöön nostetaan aiempaa useammin joku ei-Koskela. Rautajärvi agitoi valkoisen Suur-Suomen puolesta, Kivivuoren Janne on demokratian väkevä pilari ja Kiviojan Lauri taas tuo auton muodossa modernin ajan Pentinkulmalle. Linna myös hyödyntää steinbeckilaisella tehokkuudella sivuhahmokaartiaan, erityisesti Kankaanpäätä, Siukolaa ja Leppäsen Aunea. Tietyllä tavalla tämä oli ehkä kirjakolmikon paras.
Täällä Pohjantähden alla on tietenkin kokonaisuus. Sen hienous on, kuten on useasti todettu, siinä kaaressa, jonka se piirtää suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä Pentinkulman kautta. Mietin muutaman kerran lukiessani, kuinka paljon kirjan hyvyydessä on kyse sen kaunokirjallisista ansioista ja kuinka paljon siitä, että se elävöittää nimenomaan minulle, suomalaiselle, tuttua historiaa. Jossain kohtaa pitäisi vertailun vuoksi lukea A. H. Tammsaaren Totuus ja oikeus -sarja, joka on virolainen vastine kotoiselle pohjantähdelle.
Mutta tässä kohtaa olen valmis heittämään syrjään epäilyt siitä, että pidin tästä vain siksi, että olen kiinnostunut historiasta. Pitkään aikaan en ole lukenut tällaista pageturneria, 1600 sivua kymmenessä päivässä (olisi mennyt nopeamminkin, mutta hillitsin itseni). Pentinkulmassa aika tuntui jotenkin kotoisalta (vaikka lähimpänä hahmoista olin varmaan epilogin raskasta helsinkiläisjuppia). Enkä voi kieltää liikuttuneeni hieman, kun Juhani kantaa Akselin ruumiin viimeistä kertaa kotipirttiin.
Suurin ongelmani kirjasarjan kanssa on kuitenkinse, että ei ole Täällä Pohjantähden alla nelosta. Vaaran vuodet, talouden noidankehän murtuminen, televisio… mitä kaikkea neljäs osa olisikaan voinut pitää sisällään.
Mutta siis ei tarvitse hirveästi väitellä mikä on Suuri Suomalainen Romaani. Täs se o.
Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 3 (1962)
Linna vie kunnialla loppuun sen minkä on aloittanut. Trilogian kolmas osa lähtee sisällissodan haavoista ja päättyy uuteen, vähän epävarmaan aikaan. Väliin mahtuu oppivelvollisuuslakia, Lapuan liikettä ja sotia. Ja tietenkin rakkautta, vihaa, elämää ja kuolemaa.
Kolmas osa tuntuu jotenkin laajemmalta kuin kaksi edellistä, ympyrät suurenevat, käydäämpähän välillä jopa Tampereella asti. Lukujen keskiöön nostetaan aiempaa useammin joku ei-Koskela. Rautajärvi agitoi valkoisen Suur-Suomen puolesta, Kivivuoren Janne on demokratian väkevä pilari ja Kiviojan Lauri taas tuo auton muodossa modernin ajan Pentinkulmalle. Linna myös hyödyntää steinbeckilaisella tehokkuudella sivuhahmokaartiaan, erityisesti Kankaanpäätä, Siukolaa ja Leppäsen Aunea. Tietyllä tavalla tämä oli ehkä kirjakolmikon paras.
Täällä Pohjantähden alla on tietenkin kokonaisuus. Sen hienous on, kuten on useasti todettu, siinä kaaressa, jonka se piirtää suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä Pentinkulman kautta. Mietin muutaman kerran lukiessani, kuinka paljon kirjan hyvyydessä on kyse sen kaunokirjallisista ansioista ja kuinka paljon siitä, että se elävöittää nimenomaan minulle, suomalaiselle, tuttua historiaa. Jossain kohtaa pitäisi vertailun vuoksi lukea A. H. Tammsaaren Totuus ja oikeus -sarja, joka on virolainen vastine kotoiselle pohjantähdelle.
Mutta tässä kohtaa olen valmis heittämään syrjään epäilyt siitä, että pidin tästä vain siksi, että olen kiinnostunut historiasta. Pitkään aikaan en ole lukenut tällaista pageturneria, 1600 sivua kymmenessä päivässä (olisi mennyt nopeamminkin, mutta hillitsin itseni). Pentinkulmassa aika tuntui jotenkin kotoisalta (vaikka lähimpänä hahmoista olin varmaan epilogin raskasta helsinkiläisjuppia). Enkä voi kieltää liikuttuneeni hieman, kun Juhani kantaa Akselin ruumiin viimeistä kertaa kotipirttiin.
Suurin ongelmani kirjasarjan kanssa on kuitenkinse, että ei ole Täällä Pohjantähden alla nelosta. Vaaran vuodet, talouden noidankehän murtuminen, televisio… mitä kaikkea neljäs osa olisikaan voinut pitää sisällään.
Mutta siis ei tarvitse hirveästi väitellä mikä on Suuri Suomalainen Romaani. Täs se o.
Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 3 (1962)
December 30, 2021
Tääkin oli loistava. Lapuan liike oli kuvattu hienosti, talvi- ja jatkosodan kanssa tuntui tulevan sit jo vähän kiire. Naishahmojen yksiulotteisuus alkoi häiritä vikassa kirjassa aiempaa enemmän; Kaarinasta yritettiin tehdä näkökulmahahmoa mutta ei sitten kuitenkaan oikeaa kokonaista ihmistä.
December 30, 2024
Tykkäsin näistä kirjoista niin paljon, että aattelin ihan kirjottaa omia ajatuksia tänne auki ekaa kertaa.
Mun mielestä todella ihania kirjoja. En todella odottanut tykkääväni tästä trilogiasta näin paljon, vaikka jo aiemmin tänä vuonna Tuntematon Sotilas murskasi täysin mun ennakkoluulot näitä klassikoita kohtaan. Ajattelin ehkä jotenkin, että nää olis vähän tuhnuisia ja tönkköjä; että niiden tarjoama perspektiivi olis vanhentunut ja täysin irrallinen mun omista kokemuksista. Näin ei onneks todellakaan ollut.
Vaikka jokainen kirja tästä sarjasta pääsi helposti mun lempikirjojen listalle, jälkimaku tästä viimeisestä on vähän ristiriitainen. Loppu jäi jokseenkin latteaksi. Viimeisissä luvuissa tahti alkoi olla niin nopeaa, että jäljellä olevat hahmot olivat pääasiassa sellaisia, joihin ei vielä oltu ehditty erityisesti tutustua, saati sitten kiintyä. Viimeisessä luvussa oli toisaalta mun makuun myös vähän liiallista melankolisuudessa rypemistä, jolta oli tähän asti vältytty, ja joka ehkä jopa mun mielestäni meni vasten kirjojen aiempaa todellisuudentajuista suhtautumista yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sukupolvien vaihtumiseen. Loppu tuntui tämän takia hiukan sekavalta ja irralliselta, mutta kokonaisuudessaan kirja kyllä loisti kaikilla samoilla tavoilla kuin sarjan aiemmatkin osat.
Hyvien tarinoiden ja näkökulmien lisäksi Väinö Linnan kirjoituksesta tekee mulle mielekästä se tapa, jolla Linna kirjoittaa vuoropuheluita. Jotenkin niissä kuvataan todella omalaatuisesti ja täydellisesti luonnollisen puheen rytmiä, joka on usein ontuilevaa, toistelevaa ja paikoittain jopa täysin vailla päämäärää. Epämääräistä mutinaa ja jupinaa, jota on oudon miellyttävää lukea, vaikka siitä ei tajuaisi puoliakaan.
Suurena bonuksena myös se, että opin Suomen 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumista enemmän näistä kirjoista kuin koulun historiantunneilta.
Mun mielestä todella ihania kirjoja. En todella odottanut tykkääväni tästä trilogiasta näin paljon, vaikka jo aiemmin tänä vuonna Tuntematon Sotilas murskasi täysin mun ennakkoluulot näitä klassikoita kohtaan. Ajattelin ehkä jotenkin, että nää olis vähän tuhnuisia ja tönkköjä; että niiden tarjoama perspektiivi olis vanhentunut ja täysin irrallinen mun omista kokemuksista. Näin ei onneks todellakaan ollut.
Vaikka jokainen kirja tästä sarjasta pääsi helposti mun lempikirjojen listalle, jälkimaku tästä viimeisestä on vähän ristiriitainen. Loppu jäi jokseenkin latteaksi. Viimeisissä luvuissa tahti alkoi olla niin nopeaa, että jäljellä olevat hahmot olivat pääasiassa sellaisia, joihin ei vielä oltu ehditty erityisesti tutustua, saati sitten kiintyä. Viimeisessä luvussa oli toisaalta mun makuun myös vähän liiallista melankolisuudessa rypemistä, jolta oli tähän asti vältytty, ja joka ehkä jopa mun mielestäni meni vasten kirjojen aiempaa todellisuudentajuista suhtautumista yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sukupolvien vaihtumiseen. Loppu tuntui tämän takia hiukan sekavalta ja irralliselta, mutta kokonaisuudessaan kirja kyllä loisti kaikilla samoilla tavoilla kuin sarjan aiemmatkin osat.
Hyvien tarinoiden ja näkökulmien lisäksi Väinö Linnan kirjoituksesta tekee mulle mielekästä se tapa, jolla Linna kirjoittaa vuoropuheluita. Jotenkin niissä kuvataan todella omalaatuisesti ja täydellisesti luonnollisen puheen rytmiä, joka on usein ontuilevaa, toistelevaa ja paikoittain jopa täysin vailla päämäärää. Epämääräistä mutinaa ja jupinaa, jota on oudon miellyttävää lukea, vaikka siitä ei tajuaisi puoliakaan.
Suurena bonuksena myös se, että opin Suomen 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumista enemmän näistä kirjoista kuin koulun historiantunneilta.
April 16, 2023
The first half of the book moves slowly as the people Pentti's Corner get on with life and living together - the old enmities come to the surface from time to time but the losers of the Civil War begin to realise they have won many new rights. Akseli moves on and focuses on building his farm and a future for his sons who will now be able to inherit property. Life is still tough and equality is not quite there.
Then comes the Winter War. But the former enemies of the Reds and Whites are now united in their fight against Russia. More brutality, more deaths and the Kosekla family experiences an emotional rollercoaster. The scene at the railway station as the coffins arrive is haunting.
The eldest son Vilho stays in the Army but then comes the Continuity War and the German War. More deaths and sorrow.
The book ends with Elina looking back at her life, and a contentment as the future seems a lot brighter.
The end of three great books. A trilogy of reality, empathy and hope.
Then comes the Winter War. But the former enemies of the Reds and Whites are now united in their fight against Russia. More brutality, more deaths and the Kosekla family experiences an emotional rollercoaster. The scene at the railway station as the coffins arrive is haunting.
The eldest son Vilho stays in the Army but then comes the Continuity War and the German War. More deaths and sorrow.
The book ends with Elina looking back at her life, and a contentment as the future seems a lot brighter.
The end of three great books. A trilogy of reality, empathy and hope.
January 29, 2023
2. lukukerta: Jep, jep, jep. Yksi tähti putoaa sen pohjattoman surun tähden joka tästä jää.
1. lukukerta: Jos ihan rehellisiä ollaan, tämä osa saa vain neljä tähteä viiden sijaan siksi että olen niin surullinen ja kiukkuinen kaikesta kuolemasta. 😭
1. lukukerta: Jos ihan rehellisiä ollaan, tämä osa saa vain neljä tähteä viiden sijaan siksi että olen niin surullinen ja kiukkuinen kaikesta kuolemasta. 😭
November 14, 2015
En muista, että olisin ollut ikinä ennen yhtä usein vedet silmissä yhden kirjasarjan takia. Etenkin sarjan toinen ja tämä kolmas osa olivat äärimmäisen koskettavia. En voi muuta kuin suositella aivan kaikille!
August 24, 2016
Pakkohan tämä sarja oli loppuun saakka lukea. Vau.
February 3, 2024
Disclaimer: tässä arvostelussa käsittelen Täällä pohjantähden alla -sarjan yhtenä kokonaisena teoksena, sillä mielestäni osia ei voi arvostella erikseen. Kuuntelin osat Antti Holman lukemina äänikirjoina (suosittelen Antti Holman lukemia äänikirjoja aivan kaikille, kertoi itse kirja mistä tahansa).
Olen itse lähtöisin pienestä hämäläiskylästä, melko läheltä niitä seutuja, joihin Pentinkulman tapahtumien voidaan ajatella sijoittuvan. Minunkin sukuni on koostunut Pentinkulman kyläläisistä: torppareista, sepistä, työmiehistä ja työväenyhdistyksen jäsenistä. Teos sai minut kaipaamaan jo edesmenneitä isovanhempiani, ja toivomaan, että olisin malttanut kuunnella ja kysyä, kun he harvakseltaan kertoivat lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Pentinkulman tapahtumat imaisivat minut mukaansa heti ensimmäisen osan alusta lähtien - kirjan lukuisat henkilöhahmot olivat tunnistettavia ja heidän tunteensa inhimillisiä ja lähes kivuliaalla tavalla samaistuttavia, vaikka minun ja heidän kohtaloidensa väliin mahtuu vuosikymmeniä. Kuivin silmin en yhtäkään osaa kuunnellut loppuun asti. Linnan yhtä aikaa arkinen mutta silti kouriintuntuva kuvaus keskeisistä tapahtumista kosketti ja liikutti minua syvästi.
Täällä pohjantähden alla tarjoaa myös erinomaisen kertauksen Suomen historiasta 1800-luvun lopulta läpi 1900-luvun ensimmäisen puoliskon. Jouduin monta kertaa keskeyttämään kuuntelun, kun halusin lisätietoja jostakin yksittäisestä tapahtumasta.
En voi muuta kuin suositella kirjasarjaa lämpimästi aivan jokaiselle, erityisesti kaikille suomalaisille ja Suomen historiasta kiinnostuneille. On suorastaan sääli, että tutustuin Pentinkulmalaisiin vasta nyt - olisin mielelläni tarjonnut tämän lukukokemuksen myös nuoremmalle itselleni.
Olen itse lähtöisin pienestä hämäläiskylästä, melko läheltä niitä seutuja, joihin Pentinkulman tapahtumien voidaan ajatella sijoittuvan. Minunkin sukuni on koostunut Pentinkulman kyläläisistä: torppareista, sepistä, työmiehistä ja työväenyhdistyksen jäsenistä. Teos sai minut kaipaamaan jo edesmenneitä isovanhempiani, ja toivomaan, että olisin malttanut kuunnella ja kysyä, kun he harvakseltaan kertoivat lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Pentinkulman tapahtumat imaisivat minut mukaansa heti ensimmäisen osan alusta lähtien - kirjan lukuisat henkilöhahmot olivat tunnistettavia ja heidän tunteensa inhimillisiä ja lähes kivuliaalla tavalla samaistuttavia, vaikka minun ja heidän kohtaloidensa väliin mahtuu vuosikymmeniä. Kuivin silmin en yhtäkään osaa kuunnellut loppuun asti. Linnan yhtä aikaa arkinen mutta silti kouriintuntuva kuvaus keskeisistä tapahtumista kosketti ja liikutti minua syvästi.
Täällä pohjantähden alla tarjoaa myös erinomaisen kertauksen Suomen historiasta 1800-luvun lopulta läpi 1900-luvun ensimmäisen puoliskon. Jouduin monta kertaa keskeyttämään kuuntelun, kun halusin lisätietoja jostakin yksittäisestä tapahtumasta.
En voi muuta kuin suositella kirjasarjaa lämpimästi aivan jokaiselle, erityisesti kaikille suomalaisille ja Suomen historiasta kiinnostuneille. On suorastaan sääli, että tutustuin Pentinkulmalaisiin vasta nyt - olisin mielelläni tarjonnut tämän lukukokemuksen myös nuoremmalle itselleni.
August 8, 2021
Kesän tavoite oli kuunnella koko trilogia läpi. Kyllä tämä oli toisella kierroksella vielä parempi kuin ensimmäisellä. Antti Holma on hyvä lukija.
November 17, 2025
Linna sanoittaa tässä kirjassa sekä trilogian aiemmissa osissa upeasti tosi vaikeita ja raskaita asioita. Henkilöhahmot ja niiden kuvaukset aivan mahtavia. Paitsi että Täällä pohjantähden alla -trilogia sisältää hienon tarinan, niin se kuvaa loistavasti suomalaista yhteiskuntaa ja sen tapahtumia ja muutoksia 1880-luvulta aina sotien jälkeiseen aikaan, mitä pidän jopa tämän trilogian tärkeimpänä antina. Luettuani koko trilogian putkeen ymmärrän hyvin miksi Täällä pohjantähden alla on yhteiskunnallisesti niin tärkeä ja klassikko mitä suurimmissa määrin.
October 29, 2025
Yhyyyyy
February 16, 2025
Koko trilogia oli hyvä kokemus mutta tää oli musta sen heikoin osa. Nautin silti kovasti etenkin ääneen luettuna
Read
January 29, 2025Väinö Linnas trilogi Under Polstjärnan är i mångt och mycket ett porträtt av det nyfödda Finland, och omfattar allt från 1800-talets slut och de sociala motsättningarna som tog samhället till det blodiga inbördeskriget 1918, till försoningen genom, och efterverkningarna av, Vinterkriget och Fortsättningskriget. Med en fängslande realism avbildar Linna torparfamiljen Koskela - och andra människor i det lilla finska samhället - och deras plats i den moderna världens frammarsch, med störst fokus på torparsonen och rödgardisten Akseli. I både vardagliga småhändelser och krigets dramatik förblir berättelsen vacker och rörande och tappar aldrig sitt nära band till verklighetens tyngd. Jag kände att jag fastnade i böckerna och såg fram emot att läsa vidare. Rekommenderas verkligen.
November 15, 2025
Miten en ole aiemmin tajunnut, että tämä trilogia on NÄIN hyvä.
August 10, 2018
Sain sen luettua!
Eka perkeet-lukuhaasteen kohta suoritettu! Eikä mennyt kuin ehkä neljä kuukautta. :D Seuraavaksi sitten kirja, josta en muista mistä se on hyllyyni tullut. Pitää alkaa katsella sillä silmällä kirjahyllyjä.
Ai mitä sanottavaa tästä teoksesta itsestään? Eka ja toka osa olivat parempia. Tää oli vähän tylsä jo, talvi- ja jatkosodasta on kuitenkin saanut lukea, niin ei se sillee ollut yhtä pysäyttävää kuin sisällissodasta lukeminen. Ja aloin olla pikkaisen jo turta lopussa siihen, kun *kaikki* kuolee vaan koko ajan. Lisäsin vahingossa lukemaani "sitten hän nukkui" -lauseeseen sanan "pois" ja ihmettelin sitten, kun seuraavassa luvussa hahmo heräsi. Mutta siinähän se meni, kun kaksi muuta oli jo luettu.
Eka perkeet-lukuhaasteen kohta suoritettu! Eikä mennyt kuin ehkä neljä kuukautta. :D Seuraavaksi sitten kirja, josta en muista mistä se on hyllyyni tullut. Pitää alkaa katsella sillä silmällä kirjahyllyjä.
Ai mitä sanottavaa tästä teoksesta itsestään? Eka ja toka osa olivat parempia. Tää oli vähän tylsä jo, talvi- ja jatkosodasta on kuitenkin saanut lukea, niin ei se sillee ollut yhtä pysäyttävää kuin sisällissodasta lukeminen. Ja aloin olla pikkaisen jo turta lopussa siihen, kun *kaikki* kuolee vaan koko ajan. Lisäsin vahingossa lukemaani "sitten hän nukkui" -lauseeseen sanan "pois" ja ihmettelin sitten, kun seuraavassa luvussa hahmo heräsi. Mutta siinähän se meni, kun kaksi muuta oli jo luettu.
December 17, 2022
Kanske inte litterärt den bästa av de tre delarna, men historiskt intressant då den skildrar en tid som jag inte läst mycket om annars, tiden mellan inbördeskriget och andra världskriget i Finland. Intressant att följa utvecklingen från hatet mellan de röda och de vita, den finska fascismens framväxt med lapualaisliike och till sist den framväxande känslan av brödraskap inför det yttre hotet under andra världskriget.
March 25, 2020
Huh, vihdoin sain luetuksi. En pitänyt, en sitten millään. Jos mahdollista kolmas osa oli kaikkein tylsin ja siksi lukemiseenkin meni pitkä aika. Ymmärrän miksi tämä kirjasarja uppoaa tiettyyn miestyyppiin mutta muuten ihmettelen miten tämä on niin suosittu. Kaikki kuolee ja mikään ei suju. Välillä vähän soditaan ja viljellään maata ja politikoidaan.
October 13, 2024
Kuuntelin kirjan (kaikki kolme) Antti Holman lukemana ja olipahan savotta. :D
Oon tosi iloinen, että sain nämä kahlattua läpi. Pidin Tuntemattomasta sotilaasta todella paljon, mutta Täällä Pohjantähden alla vaikutti jostain syystä liian pelottavalta. Ja onhan tämä aikamoinen sukutarina, monta sukupolvea ja paljon hahmoja, niin saattaa toisinaan sekoittua. Hahmojen paljoudesta kertoo sekin, että tajusin vasta tässä kolmannessa kirjassa, että esim. Janne onkin Elinan veli. Jostain syystä mennyt ohi koko asia.
Oli hienoa seurata hahmojen kasvamista ja sitä, kuinka Akseli kasvoi pikkuisesta aikuiseksi mieheksi. Koskeloita tässä kuvattiinkin enimmäkseen ja he jäivät hahmoina läheisimmiksi. Vilhoon pääsin tutustumaan jo Tuntemattoman sotilaan kautta, ja olikin kiva lukea hänen vaiheistaan. Toki tässä sarjassa huomasi, että vuodet eivät ole Suomessa olleet helppoja ja surinkin ajoittain Koskeloita, kun niin moni kuoli erinäköisten sotien vuoksi.
Kaiken kaikkiaan pidin kirja(sarja)sta todella paljon ja olen iloinen, että tartuin tähän vihdoin. Antti Holmasta lukijana myös iso plussa, eläytyi juuri sopivasti ja tätä oli miellyttävä kuunnella.
Oon tosi iloinen, että sain nämä kahlattua läpi. Pidin Tuntemattomasta sotilaasta todella paljon, mutta Täällä Pohjantähden alla vaikutti jostain syystä liian pelottavalta. Ja onhan tämä aikamoinen sukutarina, monta sukupolvea ja paljon hahmoja, niin saattaa toisinaan sekoittua. Hahmojen paljoudesta kertoo sekin, että tajusin vasta tässä kolmannessa kirjassa, että esim. Janne onkin Elinan veli. Jostain syystä mennyt ohi koko asia.
Oli hienoa seurata hahmojen kasvamista ja sitä, kuinka Akseli kasvoi pikkuisesta aikuiseksi mieheksi. Koskeloita tässä kuvattiinkin enimmäkseen ja he jäivät hahmoina läheisimmiksi. Vilhoon pääsin tutustumaan jo Tuntemattoman sotilaan kautta, ja olikin kiva lukea hänen vaiheistaan. Toki tässä sarjassa huomasi, että vuodet eivät ole Suomessa olleet helppoja ja surinkin ajoittain Koskeloita, kun niin moni kuoli erinäköisten sotien vuoksi.
Kaiken kaikkiaan pidin kirja(sarja)sta todella paljon ja olen iloinen, että tartuin tähän vihdoin. Antti Holmasta lukijana myös iso plussa, eläytyi juuri sopivasti ja tätä oli miellyttävä kuunnella.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 25, 2022
Alan ymmärtää miksi opettaja yritti kaupata tätä jo yläasteella, huomattavasti silmiä avaavampi Suomen historian luento kuin yksikään kirja tai hissan tunti.
Rakastin kahta ensimmäistä, ja ei tämäkään paljoa niille häviä, mutta tietynlainen haikeus tätä kuuntelukokemusta seurasi. Luopuminen monista suosikkihahmoista, nykyajan kutittelu nurkissa ja ikääntyvien henkilöhahmojen väsymys tarttuivat ja leimasivat koko tarinaa.
Joka tapauksessa upea trilogia ja vielä kerran hehkutus Veikko Sinisalon ääninäyttelylle joka herätti hahmot eloon.
Rakastin kahta ensimmäistä, ja ei tämäkään paljoa niille häviä, mutta tietynlainen haikeus tätä kuuntelukokemusta seurasi. Luopuminen monista suosikkihahmoista, nykyajan kutittelu nurkissa ja ikääntyvien henkilöhahmojen väsymys tarttuivat ja leimasivat koko tarinaa.
Joka tapauksessa upea trilogia ja vielä kerran hehkutus Veikko Sinisalon ääninäyttelylle joka herätti hahmot eloon.
August 13, 2024
Harvassa kirjasarjassa pääsee näkemään näin monen ihmisen koko elämänkaaren syntymästä kuolemaan. Tässä osassa aika eteni paljon nopeampaa kuin aikaisemmissa, ja pääsikin lukemaan Suomen ja Pentinkylän vaiheita monesta eri näkökulmasta eri vuosikymmeniltä. Oli myös mielenkiintoista nähdä yhteiskunnan modernisoituminen Koskelan perheen arjessa. Edelleen opin historiasta paljon uutta ja ymmärsin asiat aikaisempaa paremmin, sekä kuinka paljon inhimillistä kärsimystä ja uhrausta Suomen historiaan kuuluu.
May 8, 2018
Tämän osan kohdalla oli erityisen kiintoisaa huomata yhteiskunnan kehitys, kuten esimerkiksi autojen yleistyminen. Sotakuvioihin kerkesin kakkososassa jo kyllästyä, mutta vähän paha siitä on valittaa, kun historia on sitä mitä se sattuu olemaan. Ihan vaikuttavasti käsitelty kuitenkin ja kertoi myös kotirintaman tapahtumista.
Kokonaisuudessaan koko trilogia oli positiivinen yllätys, sekä kirjan itsensä että äänikirjatoteutuksen suhteen.
Kokonaisuudessaan koko trilogia oli positiivinen yllätys, sekä kirjan itsensä että äänikirjatoteutuksen suhteen.
February 11, 2021
Tämä viimeinen osa ei kertonut oikein kenestäkään, vaan kaikista, eikä siksi päässyt lähellekään aiempien osien koskettavuutta. Draamaa kyllä riitti, kuolemaa erityisesti, mutta näkökulma vaihtui koko ajan ja se etäännytti.
Kokonaisuudessaan tämä sarja oli kyllä valtava, ikimuistoinen elämys.
Kokonaisuudessaan tämä sarja oli kyllä valtava, ikimuistoinen elämys.
August 27, 2021
Vaikka tiesin, mitä tulee tapahtumaan, ei tämä kuuntelukokemus ollut yhtään helpompi. Niin karu, voimakas, todentuntuinen, surullinen, kaunis, riipivä, historiaa eläväksi tuova hieno päätösosa hienolle trilogialle.
February 28, 2025
Tää koko sarja oli kyl upee, kaikkien aikojen lemppareiden joukkoon! Vikassa osassa alkupuoli sai edellisen synkkyyden jälkeen taas nauraa ja hykertelee, mut sit taas mentiin itkun kautta. Kauheen haikee loppu kans, tuli merkityksetön olo. Mutta juuh, lukekaa(kuunnelkaa) nää!
June 22, 2025
se parani lopussa 😔
tuntematon sotilas myös nousee nyr prioriteeteissa
tuntematon sotilas myös nousee nyr prioriteeteissa
June 19, 2017
Kolmas kirja oli täynnä kuolemaa ja karuja kohtaloita. Jäi trilogiasta vähiten lemppariksi, mutta vaikea on jättää monien kuuntelutuntien jälkeen Koskelan perhe taakse. Yksi vaikuttavimpia ja opettavaisimpia lukukokemuksia.
Displaying 1 - 30 of 73 reviews