Koski

by Heidi Jaatinen

1894. Tuure ei halua Venäjän armeijaan. Hän keksii keinon: hänpä etsiikin talon, josta puuttuu isäntä, ja änkeää vävyksi. Kun vaimo Hilma yksitoista lasta synnytettyään kuolee lapsivuoteelle, Tuure astelee Hilman sisaren luokse ja pyytää vanhimman tyttären kättä. Stiina suostuu kosintaan mutta miettii, miten koskaan ehtii laittaa niin paljon ruokaa, että Tuure saadaan kylläiseksi. Tuuren poika Paavo tarttuu lusikan sijasta aseeseen ja lähtee Varkauteen ja Vienan Karjalaan sotimaan.

Koski kertoo uusperheestä, jossa miehet syövät ja naiset yrittävät rakastaa. Se on romaani sodasta, uusista aluista ja ihanteiden luhistumisesta, hinnasta, jonka jälkipolvet maksavat. Silti: ei koskaan niin kipeää etteikö maistuisi tirripaisti. Tyyli on Jaatista parhaimmillaan: mehevää, herkkää ja kirpakkaa. Koski aloittaa pääosin Kiuruvedelle sijoittuvan kirjasarjan. Teos on kuin seitsemän sortin pikkuleipäkattaus, jossa ei ole yhtään äkkimakeaa tai esanssista leivosta.

649 pages, Hardcover

First published October 1, 2018

About the author

Heidi Jaatinen (s. 1968) on kiuruvetinen kirjailija, joka on työskennellyt opettajana, toimittajana, emäntänä ja ohjannut perustamassaan harrastajateatterissa. Harrastuksekseen hän keräilee urheiluvälineitä ja tuppautuu yllättäen sukuloimaan.

Jaatisen kolmas romaani Kaksi viatonta päivää oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2014.
Romaani Koski (2018) on saanut 2.1.2019 Kuopion kaupungin jakaman Savonia-kirjallisuuspalkinnon. Savonia-palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena edellisvuonna ilmestyneestä merkittävästä savolaisesta kaunokirjallisesta teoksesta. Palkintosumma on 12 000 euroa.

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Melkoinen kirja, tämä Koski. Sen tapahtumat alkavat vuodesta 2015, kun kirjailijan isä saa syöpädiagnoosin. Siitä syöksytään vuoteen 1912, kiuruveteläiseen Kosken taloon, jossa niin ikään on kuolemaa käsillä: talon emäntä Hilma on kuolemassa lapsivuoteeseen. Yhdestoista lapsi koitui kohtaloksi.

Isäntä Tuure on aikoinaan tullut taloon isäntärengiksi, kutsuntoja välttämään. Toiset pakenivat tsaarin armeijaan joutumista Amerikkaan, Tuure naimakaupoilla. "Mihin tahansa, kunhan on ainoa mies talossa." Mutta eipä talo emännättäkään toimi, joten Hilman paikalle on saatava uusi.

Kaukaa ei vaimoa haeta: Tuuren uudeksi puolisoksi tulee Stiina, tytär Puolakan talosta, jota emännöi Hilman sisko Ida, siis uudeksi vaimoksi entisen siskontyttö, lasten serkku. Ei ole hiljaisella Stiinalla helppoa sopeutua ison talon emännäksi, mutta pikku hiljaa paikka löytyy ja omiakin lapsia tulee. Apuna on myös Kosken luottopiika Tilda.

Vuodet vierivät ja levottomuudet lisääntyvät myös Kiuruvedellä. Työväentalolla kohistaan, maailmalta kantautuu kaikenlaista, aletaan puhua lahtareista ja työväestä, punakaartista ja suojeluskunnista. Tapahtuu valmistautumista ja lopulta sotaa. Kosken tarmokas nuori mies Paavo päätyy sotaretkillään ensin Varkauteen ja sieltä Vienaan osana Malmin retkikuntaa. Sota ei suoranaisesti Koskeen tule, mutta jälkiseuraamukset sitten siitäkin edestä.

Koski on paksu ja raskas kirja, mittaa on yli 600 sivua ja oikeastaan kirja tuntuu vielä pidemmältäkin. Sen lyhyet luvut etenevät kronologisesti, milloin eivät poikkea nykypäivän kehyskertomuksessa, mutta kertojat vaihtelevat: asioita tarkastellaan Tuuren, Stiinan, Paavon, Tildan ja renki Seetin näkökulmista. Kosken asukkaiden tarinaa tarkkaillaan nopein leikkauksin, ohimenevin katkelmin. Väkeä on paljon, kärryillä pysyminen vaatii jonkun verran työtä ja vaivannäköä.

Heidi Jaatisen tapa kirjoittaa on kiinnostava ja erottuu, hyvässä ja pahassa. Tekstissä on runollisuutta, tenhoavaa kielenkäyttöä, värikkäitä sanankäänteitä. Se tekee tekstistä elävää, mutta myös osaltaan kirjasta raskaan lukea. Maalaistalon elämä tulee varmasti tutuksi, siinä määrin perinpohjaisesti Jaatinen tapahtumia kuvaa.

Goodreadsin arvioiden perusteella olisi voinut jäädä lukematta, onneksi oli Kirjavinkeistä jatko-osa Suvannon arvio houkuttelemassa tarttumaan. En toisaalta ihmettele, että tämä on monilta kesken jäänyt; minullekin työmaa oli paikoin raskas. Ymmärrän myös näkemyksiä siitä, että jotain keventämisen varaa Koskessa olisi voinut olla, Paavon sotaretkeäkin käytiin läpi kovin pitkään, eikä kehyskertomuskaan ihan koko mitalta täysin tarpeelliselta tunnu. Samalla tämä kaiken vuolaus ja järeys on osa Kosken vetovoimaa.

Sadan vuoden takaisen historian ystäville tämä on kelpo katsaus elämään Kiuruvedellä vuosina 1912–1918, ja jos lisää haluaa, Suvanto tosiaan jatkaa pitkälle 1920-luvulle ja kolmaskin osa sarjaan on ilmeisesti luvassa. Mutta varauksin, on Koski sen verran pitkä ja perinpohjainen savotta.

Punainen pätsi, kuin kiuas ilkkui aurinko, kuritti ja vimmoitti! Mene! Lähde! Paavo iloitsi, kun he pääsivät liikkeelle. Usmankoski ei pettäisi, Usmankosken mahtava jyly. Jo kaukaa kuuli kuinka se peittosi kaiken, kuinka se väsymyksen, ilonkin peittosi.

[Mari Moisio · Rating 2 out of 5]

Luin tästä järkäleestä (n. 600s.) noin puolet ja loput selailemalla ja osittain. Alku oli vetävä ja kiinnostava, mutta sisällissodan kuvaus oli liikaa, etenkin kun niitä tuli viime vuonna liian paljon. Hyvää oli maalaiselämän kuvaus. Hyvät henkilöhahmot ja hyvä huumori. Kirjan keskeltä olisi voinut hyvin tiivistää ainakin 100 sivua. Mietin tarkkaan, luenko trilogian muita osia kun ne ilmestyy....

[Elina Mustikkakummun Anna · Rating 3 out of 5]

Koski on aiheeltaan kiinnostava ja ihan ok kirja, mutta jotain jäi puuttumaan. Ehkä aineksia ja näkökulmia oli kuitenkin liikaa ja kokonaisuus jäi hiukan sekavaksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin tämän kirjan. Ja pidän kyllä Jaatisen tyylistä ja kielestä.

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Vähän kuin Pohjantähteä, mutta liikaa tekstiä. Välillä pelkkiä päälauseita ja välillä jonkin asian yletöntä kuvausta monilla ilmaisuilla tai vaihtoehdoilla. Elämää maalaistalo(i)ssa kuvattiin hyvin, mutta henkilöitä oli niin paljon, että ei tahtonut pysyä kyydissä, kun hypättiin Uhtualta takaisin Pohjanmaalle. Läpi kirjan kulkeva kertomus sairasvuoteella olevasta isästä oli jotenkin irralllinen ja lopun lyhyitä pätkiä elämästä isän kuoleman jälkeen en jaksanut kaikkia lukea.
Jos toinen osa joskus ilmestyy, saatan kuitenkin lainata sen. Katsotaan.

[Sanna · Rating 3 out of 5]

Koski on omaääninen romaani, jossa viime vuosisadan alun maalaiselämän kuvaus on herkullista. Henkilökuvia Jaatinen maalaa samaan aikaan laveasti että todella pikkutarkasti. Nykyaikaan ulottuvan kehyskertomuksen koin tarpeettomaksi. Sen sijaan sisällissodan jälkeisen Kiuruveden ihmiskohtaloihin palaisin mieluusti uudelleen.

[Anni · Rating 2 out of 5]

Alun perusteella oletin paremmin mukaansa vetävää kirjaa. Teos jaksoi kantaa ensimmäiset sata sivua mutta sitten innostus lopahti ja luin kirjan loppuun pelkästään velvollisuudesta. Monesti minulta on kysytty, onko Jaatinen tuttu ja joko olet lukenut. Nyt voin vastata, että tutustuttu on. Jätän option jatko-osalle, ei tämä niin heikko esitys ollut.