Välimeri on kaaos. Se sotkee jätteensä ja ihmisensä sekaisin ja kohtelee niitä samanarvoisina. Välimeri on kadotuksen ja elämän raja, sekavan maailman symboli, jossa muovipressujen riekaleet kohtaavat ylimielisen eurooppalaisen katseen. Päihteiden, paon ja pelon Välimeri. Eriarvoisuuden Välimeri. Välimeri! Välimeri! Välimeri!
Ville Hytönen on kirjoittanut kahdeksatta runokokoelmaansa yhdessätoista Välimeren maassa.
Tässä kirjassa on paljon sanoja, jotka loukkaavat. Kumma, että niitä on painettu vielä 1960-luvun jälkeen kaukasialaisen kirjailijan kielellä Sammakon kustantamaan teokseen. Tässä kirjassa on jälleen paljon sanoja, jotka tuovat monikulttuurisen suomenkielen lukijoiden saataville, esimerkiksi vaikkapa shiiojen mainitseminen. Hytösen runoilijan ja kirjailijan tuotannossa sitoutuminen kansainvälisiin aiheisiin tässä hänen koko tuotantoaan lukiessani vähitellen saa huomaamaan, että vallan ja rahan kielelliset rakenteet ovat samankaltaisia. Toivon kuitenkin, että Hytösen luoma kirjallinen maailma ja tuotanto tähtäävät rauhaan ja tasavertaisuuteen, tiedossa kun on julkaistut anarkistiset teokset myös.