Auringon pimeä puoli

by Marisha Rasi-Koskinen

Emilia asuu Kaivoksen kaupungin suljetussa yhteisössä isoisän kanssa. Pihan perällä oleva kesähuone on ollut lukittuna kuusitoista vuotta, siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun Emilia rikkoo lukon, hän löytää mökistä valokuvantarkan vanhan piirroksen – ja kuvassa on hän itse. Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.

Genres: Science Fiction, Dystopia, Young Adult, Finnish Literature, Fantasy, Audiobook, Science Fiction Fantasy

369 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

About the author

Marisha Rasi-Koskinen on varsinaiselta koulutukseltaan psykologian maisteri, joka työskentelee koulupsykologina. Hän on tehnyt myös vapaaehtoistyötä mm. kriisikeskuksessa ja tsekkiläisessä saattokodissa.

Rasi-Koskisen esikoisromaani Katariina (2011) sai paljon tunnustusta väkevästä kielestä ja monia tulkintoja avaavasta kerronnasta. Hänen toinen teoksensa Valheet voitti vuoden 2013 Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin erityisesti hätkähdyttävästä rakenteestaan. Kolmas romaani Vaaleanpunainen meri oli yksi vuoden 2015 Runeberg-palkinnon ehdokkaista.

Rasi-Koskinen asuu Tampereella ja on kolmen lapsen äiti. Hän harrastaa valokuvausta, ja kuvia tarinoiden taustalla voi käydä katsomassa instagramissa @marisharasikoskinen.

Reviews

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Näin siinä välillä käy, kun lainaa vain sokkona kirjailijan koko tuotannon eikä yhtään katso mitä alkaa lukea: minulle selvisi noin viidenkymmenen sivun jälkeen, että Auringon pimeä puoli on nuortenkirja. Tämä luki ihan selvästi kirjan kyljessä, mutta jostain syystä en sitä ollut huomannut, kunnes tarina ja hahmot olivat vähän aikaa avautuneet ja aloin miettiä että mitä oikein luenkaan.

Luin hetki sitten Marisha Rasi-Koskisen pari vuotta vanhan Valheet-romaanin, pidin siitä aika paljon ja päädyin itselleni tyypilliseen ratkaisuun eli siis lainaamaan kaikki hänen muutkin kirjansa. Valheiden perusteella odotin jotain ihan muuta kuin mitä tästä sain, sillä Valheet oli jotenkin synkkä yksinäisyyttä ja inhimillisen kohtaamisen hankaluutta kuvaava romaani ja tämä, no, ei.

Rasi-Koskisen uusin romaani on suomenkielistä ya-kirjallisuutta vähän jonkin Hunger Gamesin tai vastaavan hengessä. Eletään lähivaihtoehtotulevaisuudessa, jossa teini-ikäinen päähenkilötyttö päätyy kamppailemaan sortavaa dystopiayhteiskuntaa vastaan. On ensirakkautta, ystäväpoikaa, mysteeriä vanhempien ympärillä ja vääjäämätön kohtaaminen diktaattorihahmon kanssa.

Oman mausteensa tarinaan tuo aikatasojen kanssa leikkiminen, mistä ei ehkä tässä kohtaa enempää, sillä en tiedä miten paljon juonesta kannattaa etukäteen tietää. Varsinkin kun juoni on ihan kiinnostava, mutta jos on vastaavaa aikaisemmin nähnyt, lopulta melko ennalta-arvattava.

Mikä tarkoittanee sitä, että olisin varmaankin pitänyt kirjasta, sen rakenteesta ja sen tieteisfilosofisista ajatuksista 15-vuotiaana paljonkin. Nyt tarina, hahmot ja maailma ovat kaikki vähän kliseistä, mutta niin erinomaisen hyvin kerrottuna, että kuluneisuudestaan huolimatta tarina kiinnostaa ja romaani toimii.

Luin kirjan parissa päivässä, enkä alun "hetkinen, tämähän ei ole yhtään sitä mitä kuvittelin"-kompastelun jälkeen malttanut laskea sitä käsistäni.

Vuoden 2019 kirja nro 18. Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli. Kirjastosta lainattu.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian. Kirja on upea scifi- ja jännitystarina, jonka tarinassa 16v. Emilia tempautui tapahtumien pyörteisiin, tapahtumien, jotka johdattivat hänet menneisyyteen, ja jonka aikana hän tutustui lähemmin nuoreen äitiinsä.

Emilia joutui menneisyyteen, koska lähistön kaivoksessa tapahtui jotakin, kun he olivat tutkimassa sitä ystävänsä Mitekin kanssa. Koska menneisyydestä ei ollut poispääsyä, Emilia aikoi vaikuttaa menneisyyden tapahtumiin siten, että hänen äitinsä ei kuolisi.

Minun pää oli ihan pyörällä, mutta ehkäpä se oli tämän tarinan tarkoituskin, ajatusten ja ajan sekoittaminen. Kun pääsin tarinan imuun, se vei minut pyörremyrskyn tavoin mukanaan. Olin mukana lopunajan tuhoavassa salajuonessa, jonka vain Emilia kykeni ratkaisemaan, mutta kumpi Emilia, menneisyyden vai tulevaisuuden Emilia.

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Eipä voisi paremmin alkaa kirjakevät 2019! Marisha Rasi-Koskisen psykologitausta näkyy tässä hänen ensimmäisessä nuortenromaanissaan, joka jää lukijan mieleen vellomaan vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Auringon pimeä puoli on nerokas, loistava, kiehtovaan tarinaansa täysillä imaiseva kirja.

Kirjan tarina on niin moniulotteinen, että on hankala päättää, onko kirja dystopiaa, scifiä vai maagista realismia. Minusta se on sekoitus kaikkea sitä. Ajassa liikkuminen tekee tästä kirjasta erityisen kiehtovan, sillä olen aina tykännyt tarinoista, joissa leikitellään fysiikan lailla. Kirjan yhteiskuntarakenne ja sen vääristymät taas tuovat dystopiamaisia piirteitä, jotka menevät välillä hyvin pahaenteisiin ulottuvuuksiin.

Usko minua, Emilia, on parempi ettet tiedä. Elämä ei ole mukavaa, jos tietää liian paljon etukäteen. (s. 70)

Kirjan juonesta on hankala selittää mitään, ettei tulisi paljastaneeksi liikaa. Nautin nimittäin suuresti kirjan yllätyksistä, oivalluksista ja käänteistä, että haluan suoda sen muillekin lukijoille.

Kirjan alkuasetelmassa 16-vuotias Emilia asuu isoisänsä kanssa mökkipahasessa pienen, eristelyn Voiton Kaivos -nimisen kaupungin keskikehällä. Isoisä avaa Emilialle oven pihan perällä olevaan vanhaan varastoon, josta tyttö löytää muistoja edesmenneestä äidistään, joka on kuollut samana vuonna kun Emilia syntyi. Emiliaa järkyttää ja ihmetyttää piirroskuva, joka esittää häntä itseään juuri samanikäisenä kuin hän nyt on. Emilia näyttää kuvaa ihmeissään parhaalle ystävälleen Mitekille, ja myöhemmin myös kummitädilleen Miimalle. Miima on Emilialle ainoa muistutus äidistään, vaikka isoisä ei jostain syystä tunnu sietävän Miimaa. Piirroskuvasta lähtee liikkeelle arvoitusten vyyhti, joka vie Emilian moniulotteiseen ja järkytyksiäkin täynnä olevaan seikkailuun.

Miksi tyytyä toivoon, kun voi saada voiton? Olin tuntenut iskulauseen siitä asti, kun muistoni olivat alkaneet muuttua kuvista sanoiksi. (s. 221-222)

Voiton Kaivoksen yksinvaltiaana toimiva Johtaja on kummallisen virheettömine kasvoineen hyytävä. Hän nimittää Kaivoksen väkeä Valituiksi, ja näihin Emilia ja isoisä eivät kuulu, koska eivät suostu myymään mökkiään uusien kerrostalojen tieltä pois. Voiton Kaivoksen koulussa on kielletty tavalliset kouluaineet kuin maantieto, biologia tai historia. Emilia käykin kaupungin ulkopuolella tehdaskaupungissa koulua, vaikka Kaivoksen ulkopuolelle pääseminen käy päivä päivältä vaikeammaksi. Vaikka Mitek käy Kaivoksen koulua, hän lukee salaa Emilian kiellettyjä oppikirjoja, ja on erityisen kiinnostunut suhteellisuusteoriasta. Voiton Kaivoksen lukio määrittelee, mille alalle kukin lapsi suunnataan - valintaa ei saa tietenkään tehdä itse. Kaiken takana on suuri Suunnitelma, joka on rakenteilla vanhan kaivoksen sisään. Asukkaat eivät itsekään tiedä, mikä on Johtajan lopullinen Suunnitelma, sillä kaivokseen pääsy on ehdottomasti kielletty aiempien vedenpaisumusonnettomuuksien takia.

Kaupungin suurena mielenosoituspäivänä, jota kutsutaan Voitonjuhlaksi, alkaa tapahtua. Tähän juhlaan kulminoituu kirjan keskeiset tapahtumat ja ne nähdään aikasiirtymien avulla useasta eri näkökulmasta. Kirja tarjoaa oivalluksia, yllätyksiä, mielenmyllerryksiä - mutta en silti putoa kärryiltä, enkä pitkästy hetkeksikään. Suhteellisuusteoriamaistiaiset kirjassa eivät valtaa liikaa alaa, vaan selittävät sopivasti tarinan perusperiaatteita. Emilian vaiheita on mukava lukea, hän on henkilöhahmona aito ja elävä, ja hänen ystävyytensä Mitekin kanssa on syvä. Emilian kertojaääni tulee iholle hänen välillä puhutellessa lukijaa. Kirjassa on myös pieni romanssi, joka ei kuitenkaan valtaa alaa paljoa itse pääjuonelta.

Kun vesi syöksyi päälleni, muistin mitä olin opettanut itselleni. Keskityin pelkooni, tartuin siihen ja siirsin sen itseni ulkopuolelle. Rentoutin kehoni, hidastin sydämenlyöntejäni. Samalla vedin syvään henkeä kuin keuhkoihini olisi mahduttava koko elämäni. Heittäydyin veden varaan ja aloin sukeltaa. (s. 358)

Suosittelen kirjaa nuorille aikuisille (noin 14+) ja aikuisille, jotka tykkäävät moniulotteisista ja yllättävistä tarinoista. Kirja haastaa ajattelemaan, voisiko tulevaisuutta, tai nykyisyyttä muuttaa, jos voisi matkustaa ajassa menneisyyteen. Miten nykyisyys sitten käyttäytyisi, jos jotain tekisi menneisyydessä eri lailla? Auringon pimeä puoli on myös vahva arvaukseni tämän vuoden Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaehdokaslistalle.

[Minja · Rating 5 out of 5]

wow mitää

[Anna Reta Maria · Rating 5 out of 5]

Tämä on nappiosuma kaikille sellaisille lukijoille, jotka rakastavat aikakikkailua ja aikamatkustusta. Tämä kirja jopa tekee sen yhtä aikaa tieteellisesti uskottavasti mutta maallikolle ymmärrettävästi. Kirja on suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa uniikki tapaus ja ehdottomasti Finlandia-palkintonsa ansainnut! Se on tosi vetävästi kirjoitettu ja onnistuu paljastamaan juonesta juuri sopivan verran kerrallaan. Lisäksi loppu jäi hiukan avoimeksi: Minne Joel meni? Kohtasiko Emilia hänet vielä kerran aikajanansa aikana, mutta ei vain tajunnut, että kyseessä oli eri aikajanan Joel kuin jonka hän tunsi? Haluaisin keskustella tästä kirjassa lukupiirissä!

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Oikein maukas nuortenromaani. 13-vuotias luku ensin, minä sitten perässä kun kuulin tarpeeksi kehuja. Oikein hyvä ja varmasti tuon ikäisenä olisi tehnyt vielä suuremman vaikutuksen, sen verran filosofisen ovela teos oli tämä. Kyllä kirjan aikamatkustuskuvio miellytti vielä aikuisenakin. Mainio kirja.

[Senni · Rating 4 out of 5]

4,5⭐️

Vau mikä lukukokemus! Mulla oli suuret odotukset, mutten todellakaan joutunut pettymään, varsinkin alku oli mahtava. Loppua kohti juonenkäänteet ja tunnelma vähän hiipuivat. Varmasti myös yksi todetuntuisimmista aikamatkustuskirjoista kun mukana on ajan fysiikkaa selittämässä aikamatkustusta.

[Henbbbs · Rating 5 out of 5]

Todella hyvä, mukaansatempaava ja hyvällä tapaa pään pyörälle pistävä kirja. Rasi-Koskinen käyttää tarinassaan hyvin hyödyksi aikaa ja sen eri ulottuvuuksia, ja tarjoaa lukijalle maltillissesti erilaisia kiinnostavia teorioita siitä, miten aika oikeastaan toimii. Tarinaa myös varjostaa pieni romanssi, joka ei kuitenkaan ota juonesta valtaa. (Usein näin tuppaa käymään, ja kun niin ei käy, se ilahduttaa kovasti) Sivuhahmot tuntuvat kaikki jotenkin todella tarkoituksellisilta. Kirja ei ole täynnä täyttökohtauksia ja mitättömiä henkilöitä, vaan tarkkaan harkittuja tapahtumia ja ihmissuhteita. Tarkoituksellisia, vaikkakin hieman pinnallisia.

Kirja pistää lukijan pohtimaan paljon mm. perhosefektiä: jos menisin nyt menneisyyteen, olisiko minun oikeasti mahdollista muuttaa maailmaa? Koukuttava tarina on onnistuttu luomaan perin kiinnostavan aiheen ympärille. Heti kirjan luettuani tuli sellainen tunne, että tästä haluaisin tietää lisää.

Luin tämän nyt siis toiseen otteeseen, ja pakkoa sanoa, että kyllä sain 100 kertaa enemmän irti näin toisella luku kerralla. Oli todella hauskaa bongailla kaikkia pieniä vihjeitä siitä, mitä tulee tapahtumaan. On ihanaa kun kirjailijat tekevät juonenkäänteiden arvaamisesta mahdollista. Tulee sellainen tunne, että olisihan tämäkin nyt pitänyt tajuta. Pakko nostaa arvio 5 tähteen. Parempi kun muistin. Ehkä osittain sen takia, että ymmärsin nyt enemmän ja paremmin. ♥️👀

[Mari Moisio · Rating 4 out of 5]

Kiehtova YA- romaani diktatuurista dystopiassa. Finlandiansa ansainnut!

[Janne Paananen · Rating 5 out of 5]

"Taloja, joiden olisi pitänyt olla siellä, ei ollut. Kadut olivat pelkkiä hiekkaan tasattuja väyliä. Kaikki, minkä kuului olla olemassa, kadotti olemassaolonsa sitä mukaa kuin ei tullut näkyviin."

Kyllä-kyllä-kyllä! Rasi-Koskisen ensimmäinen nuorten kirja hipoo täydellisyyttä. Ja sopii mainiosti varttuneemmallekin lukijalle.

Kuusitoistavuotias Emilia asuu muusta maailmasta eristäytyneessä Voiton Kaivoksessa, jota hallitsee diktaattorin ottein valkoiseen fiksoitunut Voitto Valo (josta tuli kummasti mieleen Nälkäpeli-sarjan Snow). Emilia ei tunne itseään kotoisaksi kaupungissa. Hän asuukin isoisänsä kanssa vanhassa talossa, joka on ajalta ennen ympyrän muotoon rakennettuja kerrostaloja, joissa suurin osa kaupungin asukkaista asuu. Isoisä on kamppaillut liki koko elämänsä saadakseen pitää torppansa. Pihapiirissä on kesähuone, joka on ollut lukittuna siitä lähtien kun Emilian äiti kuoli. Emilian äiti ei selvinnyt tytön syntymästä. Tai ainakin niin isoisä väittää. Myös Emilian isä on teillä tietämättömillä. Tyttö siis asuu isovanhempiensa luona. Kesähuone kiehtoo Emiliaa ja hän murtautuu sinne löytäen sieltä tarkan piirustuksen itsestään. Kuka sen on piirtänyt? Miten se on voinut joutua lukkojen taakse ja milloin?

Tarina onnistui sieppaamaan minut tyystin huomaansa varsin nopeasti. Juonen kunnianhimoisuus paljastuu pikku hiljaa. Se on sekoitus kvanttifysiikkaa, aikamatkustusta, dystopiaa, propagandaa ja sitten niitä normaalimpia nuorten kirjojen aineksia ihastuksineen kaikkineen.

Ja voi veljet, että Rasi-Koskinen onnistuu kuljettamaan juonta hienosti! Juoni tarjoaa useammankin vau-hetken. Alkuasetelmaa enempää en halua tässä spoilata... harmi sikäli, että se antaa kovin valjun kuvan suhteessa kaikkeen siihen, mitä tarina pitää sisällään.

Oikeastaan tästä kirjasta on vaikea sanoa mitään paljastamatta liikoja. Kannattaa hypätä ennakkoluulottomasti kyytiin ja antaa tarinan viedä. Ainoan pienen miinuksen annan siitä, että kirja olisi voinut loppua hippasen aikaisemminkin, koska... niin... sinun pitää lukea tämä, jotta voit muodostaa oman mielipiteesi ;-)

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Kyllä tämä saa vahvat 4.5 tähteä, oli nimittäin sellainen lukukokemus että huh.

Tarina lähti vähän hitaasti vauhtiin, mutta sen jälkeen se olikin sitten menoa. Juonta on mahdoton selittää ilman, että tulee vahingossa paljastaneeksi liikaa. Mutta liikutaan ajassa, suljetussa hieman dystooppisessa yhteisössä, pohditaan omia valintoja ja sitä, voiko menneisyyttä muuttaa.

Päähenkilö on 16-vuotias Emilia ja tarina kietoutuu hänen ja hänen ystäviensä ja sukulaistensa ympärille. Hahmoja ei ole hirvittävästi, mutta varsinkin lopussa kaikkien paljastusten jälkeen joutui ainakin tämä lukija hetken miettimään kuka on kuka. Tämä ei kuitenkaan haittaa lukemista, päinvastoin, se pitää lukijan hereillä ja tarinan erityisen kiinnostavana.

Varsinkin tarinan loppu on vahva ja haastaa mukavasti lukijaa, vaikka jotkin juonenkäänteet pystyikin arvaamaan jo ennen niiden paljastumista. Ja vaikka eri aikatasot saattavat kuulostaa luotaantyöntäviltä, jopa vähän scifiltä, ei siitä todellakaan ole kyse. Kyse on siitä, miten hierarkkiset ja vahvasti johdetut yhteisöt syntyvät, mitä vaikutuksia omilla ja muiden teoilla ja päätöksillä on kaikkeen ja voiko asioita muuttaa. Ja jos voi, miten ja onko se kuitenkaan aina paras vaihtoehto.

Tämän kirjan parissa tuli hetkiä, etten olisi halunnut lopettaa lukemista sillä tarina vei mukanaan. Olen todella iloinen, että nuorille kirjoitetaan tällaisia kirjoja jotka haastavat eivätkä päästä helpolla. Sopii myös vanhemmille lukijoille, ehdottomasti. Vahva suositus.

[Magdalena Hai · Rating 4 out of 5]

Oikein mainio ja vetävä aikamatkailuseikkailu kvanttifysiikan hengessä. Rasi-Koskinen kirjoittaa niin virheettömästi, että lukija voi tuudittautua rauhassa seikkailuun ja vain nauttia. Tarinan tiedeperustan kirjailija oli onnistunut myös selittämään ymmärrettävästi sortumatta kuitenkaan selittelyyn. Pääpaino tarinassa on joka tapauksessa päähenkilöissä, jotka olivat eläviä yksilöitä, sekä maailmassa, joka on pieni, vain kaupungin kokoinen, mutta silti kiinnostava ja uskottava. Juoni ei päässyt itseäni yllättämään, mutta se johtuu varmasti siitä, että itselläni on aika monta aikamatkaseikkailua jo luettuna tähän ikään mennessä ja niiden lainalaisuudet ovat tulleet tutuiksi. Nuori lukija varmasti näkee tarinan eri tavalla. Suosittelen kyllä kaikille YA:n ystäville, tätä oli mukava lukea.

[Elina Rouhiainen]

Hieno kirja, samaan aikaan viisas ja koukuttava. Rasi-Koskisen kieli on ihan huippua.

[Marika Oksa · Rating 4 out of 5]

Ei mikään tusinakirja! Erikoinen, arvoituksellinen tunnelma ja miljöö. Positiivinen yllätys, joka koukutti hieman salavihkaa.

[vilma · Rating 4 out of 5]

äänikirja 🎧

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

Whoa, (nuorten) Finlandiansa ansainnut! Tämä on varmaankin ainoa kirja koskaan, jonka loputtua aloin lukemaan tätä välittömästi uudestaan (kirjaimellisesti hyppäsin viimeiseltä sivulta takaisin ensimmäiselle, mikä on melkoinen saavutus kirjalle. Luulen, että tämä on toisella lukukerralla vieläkin antoisampi.

Pidin siitä, että juoni pysyy kasassa ja pienilläkin yksityiskohdilla on lopulta merkitystä. Teos nyrjäyttää aivot uuteen asentoon monta kertaa matkan varrella. Tiettyjen fysiikan lakien rikkoutumista on perusteltu tarpeeksi tieteellä, jotta se on uskottavaa. Pidin kovasti myös teoksen ylemmällä tasolla lymyilevästä pohdinnasta vapaasta tahdosta ja determinismistä - voiko tulevaisuutta muuttaa?

Alku lähti ensimmäisellä kerralla vähän hitaasti liikkeeseen, mutta näen, miksi asioiden täytyy olla niin kuin ne ovat. Sen sijaan loppupuolella olisi ollut pientä tiivistämisen varaa. Muutamia käänteitä pedattiin ehkä hieman liikaa, mutta se nuorten kirjalle sallittakoon. Tästä huolimatta tarinan imu pysyi vahvana. Olisin toivonut myös pahiksen hahmoon hieman enemmän syvyyttä, nyt siitä kaikui vastaavan hahmoarkin stereotypiat. Muutama muukin hahmo jäi melko pinnalliseksi, joskaan ei turhaksi.

Tälle siis vahva suositus. Pitkästä aikaa teos haastoi aivonystyröitä olematta liian raskas. En malttanut laskea kirjaa käsistäni, kun se oli alun jälkeen päässyt vauhtiin.

[Linnea · Rating 5 out of 5]

Pidin Auringon pimeästä puolesta hirvittävän paljon. Se on juonenkäänteissään kunnianhimoinen, pitää otteessaan ja vaikka osan paljastuksista osasikin arvata, ei se haitannut lukukokemusta. Teos ei toisaalta ole mikään helppokaan, sillä se on myös runsas ja rönsyilevä. Olin myös tunnistavinani siitä paljon tuttuja nuortenkirjallisuuden elementtejä, jotka toimivat hyvinä maamerkkeinä kun toiminnan vauhti tuntui kiihtyvän hurjaksi.

[Milja · Rating 3 out of 5]

Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:

"Neliulotteisesti tarkasteltuna kaikki ajanhetket ovat ikuisesti olemassa. Olemassa mutta saavuttamattomissa. -- Jos olisit neliulotteinen, kaikki olisi olemassa samanaikaisesti. Et voisi liikkua koska olisit jo liikkunut, kasvaa koska olisit jo kasvanut, elää koska olisit jo kuollut."

"Ennustaminen on muistamista eteenpäin. Me muistamme yleensä taaksepäin. Mutta jos tulevaisuus on jo olemassa neliulotteisessa aika-avaruudessa, joillain henkilöillä voisi olla kyky havaita se tavalla, jolla me muut havaitsemme menneisyyttä. -- Jotkut fyysikot puhuvat muistamisesta samalla tavalla. Emme voi olla varmoja menneisyydestä. Me ikään kuin ennustamme taaksepäin. Meillä vain on enemmän tietoa, johon perustaa veikkauksemme. Muistotkin ovat epämääräisiä, nekin syntyvät uudelleen muistelutilanteessa."

Muistin mitä Kristian minulle kerran sanoi. On olemassa vain yksi historia eikä menneisyyttä voi muuttaa. Kaikki mikä on tapahtunut kerran, tapahtuu aina. Jos on menossa menneisyyteen, on jo ollut siellä.

Nyökkäsin, en tiennyt mitä sanoa. Jokin siinä itketti minua. Pelkäsin muuttaneeni asioita niin paljon, että mitään tärkeää ei enää tapahtuisi, jos en itse pitäisi siitä huolta. Joutuisin toteuttamaan jokaisen muiston, rakentamaan kaikki kertomukset tosiksi palasista, jotka olivat jäljellä vain omassa mielessäni.

Tänään menen Kaivosjärvelle, en ole kertonut kenellekään, istun rantaan kokonaan tai osittain romahtaneiden aavetalojen keskelle ja odotan. kolme avaruudellista ulottuvuutta ja yksi ajallinen, siinä on riittävät koordinaatit. Tänään Joel lähtee matkalle, jota minä en enää kulje. En voi seurata häntä, vain katsoa kuinka hän sukeltaa veteen ja katoaa. Huomenna olemme eri ajassa. Joel tapaa minut kaukana menneisyydessä, minä taas astun seuraavaan päivään, elämäni ensimmäiseen, josta kukaan ei ole kertonut minulle etukäteen mitään.

[Elina Mäkitalo · Rating 5 out of 5]

Todella koukuttava kirja. Ymmärrän nyt miksi kirjaa on kehuttu todella paljon. Kaikki ne ulottuvuudet ja hyvin kiedottu tarina. En olisi malttanut kirjaa laskea käsistä kun aina vaan halusi tietää lisää miten tarina etenee. Yllätyksellinen, hyvin kuvaileva, uusi ulottuvuus. Alkuun oli hieman erikoisen oloinen ja ehkä tylsäkin mutta nopeasti kirja parani. Ehkä kun kaikki asiat alkoi pikkuhiljaa selvitä kirjan edetessä. Jossain määrin kirjan tapahtumat ja ajatukset ja genre olivat minulle tuntematonta vaikka olen kyllä lukenut näitä mutta vähemmän. Sen takia en ehkä odottanut tällaista lukukokemusta mutta jotenkin kaikki oli vaikeaa mutta helppoa ymmärtää. Pidin valtavan paljon!

[Inna · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen konsepti, mutta ehkä olisi voinut tiivistää hieman, nyt tuntui että kirja loppui ja sitten piti vielä jaksaa 100 sivua toista loppua. Yllättävät käänteet eivät olleet minulle kovinkaan yllättäviä, mutta oli tää kuitenkin ihan hyvä lukukokemus. Hahmot jäivät jotenkin etäisiksi, mutta originellista ideasta lisäpisteitä.

[Han_na · Rating 4 out of 5]

Laittoipa mukavasti koko ajan rakenteen uusiksi ja kieputteli päähenkilön somasti solmuun. Pääpahiksen hahmo lähinnä ärsytti ja jäi fiilis, että tapahtumia pedattiin liikaa. Silti todella hyvä!

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

Olen lukenut ihastuneena koko Rasi-Koskisen aiemman tuotannon, mutta silti arkailin ottaa tätä lasten- ja nuortenkirjallisuuden tuoretta Finlandia-voittajaa lukuun. Scifi ja fantasia eivät ole minun genrejäni. Tarinan polveilut olivatkin minulle monimutkaisia, mutta varmastikin scifin ja fantasian faneille selviä kuin pläkki. Tunnelma on dystooppinen ja painostava. Ekokatastrofin uhka leijuu ilmassa. Voiton Kaivoksen ja sen ideologian kuvaus oli jäätävää: natsitervehdyksineen ja massiivisine johtajan kuvineen mieleen tulvi kaikuja sekä menneestä historiasta että nykymaailmasta.

Rasi-Koskinen kirjoittaa huoliteltua ja kaunista proosaa. Arvostan sitä, että hän on antautunut YA-genrelle tarjoten dystopioiden ja scifin nuorille ystäville kotimaista laatuproosaa. Hienoa, että myös kustantaja on panostanut teoksen viimeistelyyn ja ulkoasuun. Sanna Reeta Meilahden suunnittelema kansi on yksi vuoden kauneimpia.

[Paula Silvonen · Rating 4 out of 5]

Kerronta imaisi mukaansa ja Marisha Rasi-Koskisen kieli on juuri sellaista josta nautin, tarkkaa ja vaivattoman kaunista. Parasta tässä kirjassa oli kuitenkin mukavasti aivoja nyrjäyttävä idea. Juonenkäänteet arvasin enimmäkseen ennalta, mutta se tuntui tavallaan kuuluvan konseptiin.

(Hiukan häiritsi jatkuva viittailu eteenpäin tarinassa, vaikka sekin oli toki idean mukaista, sillä jostain syystä siitä tuli mieleen Piilomaan pikku aasin lukujen loput: Ja kuinka heille sitten kävikään? Sen kuulette seuraavassa luvussa...)

[Lala · Rating 4 out of 5]

3.5 tähteä. Jännittävää aika-avaruuskikkailua ja Rasi-Koskinen nosti hienosti fysiikan kauneuden arvoonsa. Pidin myös pahishahmosta, Johtajasta, ja maailma oli rakennettu hyvin. Pitkään mietin mikä minua tässä ärsytti, ja se on tiivistettynä se, että minulla on omat ongelmat sellaisten protagonistien kanssa joille asiat vain tapahtuvat ja jotka ovat itse kädettömiä kaiken suhteen. Tähän vaikutti osaltaan kirjailijan valitsema näkökulma aikamatkustukseen (mistä en myöskään aivan pitänyt siihen sen enempää uppoamatta).

[Lyyra Virtanen · Rating 3 out of 5]

No nyt en kyllä osaa taas ollenkaan sanoa, tykkäsinkö tästä vai en. En todella ollut kirjan kohdeyleisöä, mutta toisaalta en tiedä, miksi nuorille pitäisi kirjoittaa eri tavalla kuin aikuisille. Lähinnä siis ehkä häiritsi se, että melkein kaikki juonenkäänteet tuntuivat todella kuluneilta. Voi olla myös itsestäni kiinni, mutta ei oikeasti kiinnostanut, että kuka oli kenenkin isä. Rakkauskuvion kehittely oli myös aika turhaa, ja muutenkin Joel jäi vähän etäiseksi henkilöksi. Ehkä tässä ylipäätään oli liikaa henkilöitä, en tiedä.

[Mima · Rating 3 out of 5]

Kirja joka laittoi ajatukset solmuun ja avasi ne sitten uudelleen eri asennossa. Kirja käsittelee aikamatkustusta, fysiikkaa, menneisyyden virheiden korjaamista, ajan rakenteen tutkimista ja dystooppista uskonnolliskulttia vahvoine johtajineen. Kirjan alku lähti tahmeasti käyntiin, ajattelin jopa jättää kirjan kesken. Onneksi en jättänyt, juoni nimittäin tiivistyy ja paranee alun hitauden jälkeen. Toisaalta loppupuoli oli taas tarpomista, sitä olisi voinut surutta tiivistää ainakin 50-100 sivun verran. Kaikesta huolimatta erittäin kiinnostava kirja!

[Terhi · Rating 4 out of 5]

Rasi-Koskisen palkittu teos on kiehtova aikamatka kertojan omaan menneisyyteen selvittämään niin oman syntyperänsä kuin asuinyhteisönsä salaisuuksia. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, voiko menneisyyttä muuttaa.

[Tapani Aulu · Rating 5 out of 5]

Nuortenkirjaksi varmasti määritellään, mutta toimi oikein mainiosti aikuisellekin. Aikamatkustus ja muutkin sf-elementit toimivat oikeastaan mainiosti. Jos jotain valittamista pitää keksiä, niin tarinan olisi voinut lopettaa aiemminkin. Mahdollisia "loppuja" kun oli useampia.

[Suketus · Rating 5 out of 5]

Oooooooh tämä kirja huumasi, kumautti, ihastutti, hämmensi. Surumielinen ja melankolinen, oman itsen etsintää, hukkaamista, löytämistä. Ajassa matkustamista, oman hallinnan irrottamista, mennyttä ja tulevaa ja nykyhetkeä, menetyksiä ja löytöjä.

Kertakaikkisen hieno, onneksi lopulta luin!

[meeri ❤︎ · Rating 4 out of 5]

4★
Ihanasti ja hyvin kirjoitettu kirja! Todellakin lukemisen arvoinen, + oli myös todella nopealukuinen. Yritän saada muitakin kirjoja luettua loppuun, mutta tämä oli koulun kannalta ensimmäinen ja tärkein kirja. (: Suosittelen!!