Elu laps: Vastutustundliku täisea poole

by Tommy Hellsten, Tiit Sepp (Translator)

Inimese tähtsaim ülesanne on võtta vastutus iseenda elu ees.
Raamat "Jõehobu elutoas" seletas lahti lähisõltuvuse mõiste, sellest teosest aga leiad juhiseid, kuidas käia tervikliku arengu ja paranemise teed.
Igal inimesel on minevikupainajatest võimalik vabaneda, et õnnelikku ja tervet olevikku nautides edasi elada.

Genres: Nonfiction, Self Help, Audiobook

169 pages, Paperback

First published January 1, 1993

Reviews

[noorannina · Rating 3 out of 5]

Huomaa kyllä että tämä teos on melkein 30 vuotta vanha. Lähes sietämättömien patriarkaalisen kristinuskojorinan ja cis-hetero-avioliitosta jauhamisen seassa on kuitenkin kultahippuja, joiden vuoksi suosittelen tätä kaikille läheisriippuvuudesta kärsiville tai alkoholistiperheissä kasvaneille. Ensin kannattaa kyllä lukea Virtahepo olohuoneessa, koska tämä on suoraa jatkoa sille.

[Essi T · Rating 4 out of 5]

Olemisen mahdollisuus; pelkästään se, että saa elää, hengittää ja kokea asioita. Aistia elämää.

🪽

Saa nauttia työstä, muttei tarvitse todistella arvoaan sen kautta. Ilon kokeminen työssä on Jumalan lahja.

Totaalinen elämän suorittaja, toisista huolehtija, joka sysää kaikki tunteet syrjään.

”TULI OTETTUA 😅😂”
(Eli kuinka alkoholisti pakenee vastuuta ja vetää muut mukaan uhriutumiseensa;)

”Ensimmäinen siivoaa oksennukset, toinen hakee putkasta, kolmas valehtelee työnantajalle ja neljäs juttelee vaikeasta lapsuudesta”

Hellsten osaa ilmaista ajatuksia niin puhtaasti, että se keventää niiden painoa.

Virheiden tekemisen pelko ja syyllisyydentunto mm.

Syvää viisautta ja järkeä.

Toinen ei voi tulla kuin puoliväliin vastaan.

Tämän pariin hyvä palata, kun tuntee olonsa täysin kelvottomaksi.

Kuka minä olen?
Millä on lopulta merkitystä?
Sillä, etten menetä itseäni

Elämä murjoo, mutta elämän lapsi luottaa siihen, että elämä kantaa. 💛 Ulkoisiin uhkiin varautuminen on usein hukkaan heitettyä elämää.

Helpotus on paras tunne.
Ehkä se on sitä, että ”ei käynyt kuinkaan”.
Sitä, ettei ole olevinaan.

Lepoa ja turvaa.
Surettaa, hävettää, ahdistaa olla vahvuuteen sairastunut. Kieltää omaa heikkoutta. Asettaa itselle rajoitteita.

Se vaatii riskiä, että uskaltaa olla avoin ja haavoittuvainen. Ilman luottamusta ei ole läheisyyttä.

Tätäkö tilaa humalasta haemme?
Jotta voimme nauraa sille, että uskallamme olla kurittomia, huolettomia, vailla kontrollia?

Traumatisoitunut näkee, että siinä on ripaus vaaraa ja ehkä tuhoviettiäkin.

Ja vaikka joku satuttaisikin, mitä väliä sillä on?
Ihmissuhteesta puuttuu lepo, joutuu ponnistelemaan väkisin. Rauhaakin rakennetaan oman itsen kustannuksella. Tuntuu, että on koko ajan jokin vialla, jokin hiertää, kun ei kiltteyttään kehdata sanoa.

Liiassa turvallisuudessa, ilman vuorovaikutusta ei ole kasvamisen riskiä. 😂

Mieluummin suostuisi raadolliseksi ja keskeneräiseksi, kuin säilyttäisi illuusion omasta itsestään..

Hylätty, tuomittu.

Uskaltakaa ihmiset 💜 luottakaa.
Ehkä mitään pahaa ei tapahdukaan.

[Erkka Laukkarinen · Rating 4 out of 5]

Tommy Hellstenillä on mielenkiintoinen, tarinankerronnallinen tyyli, jolla hän avaa ihmismielen saloja. Monet kokemuksemme ja ajatuksemme vaikuttavat käyttäytymiseemme, vaikkemme sitä tiedostaisi. Hellstenin kirjat ovat erinomaista luettavaa jokaiselle, joka haluaa ymmärtää paremmin psykologiaa, vaikka synkkien aiheiden parissa välillä liikutaankin.

[Leena Wahlberg · Rating 4 out of 5]

Henkiselle ihmiselle tämä aukeaa helposti riippumatta kristinuskopohjaisista viittauksista. Avioliiton tarkoituksesta ja merkityksestä voi olla montaa mieltä varsinkin, kun mietitään aikuista suhdetta lastenkasvatustehtävän jälkeen. Rakkaus ei vaadi sitäkään ulkoista vahvistusta: sisin on tärkein.

[Irina Gomzina · Rating 4 out of 5]

Hyvä kirja. Joitakin asioita olisin halunnut tutkia syvemmin, niin mielenkiintoista se oli.

[Juho · Rating 2 out of 5]

Kirja läheisriippuvuudesta. Hellsten äityy aika ajoin saarnaamaan väliin varsin hengellistä agendaa oman karttansa kautta.

[Frida · Rating 4 out of 5]

Det var intressant att se hur författaren blandar psykologi och religion. Hur han ansåg att du måste själv ta ansvar för ditt liv och läka ditt inre barn, men samtidigt behövs Gud.

[Ele-Reet · Rating 5 out of 5]

Lugesin raamatut teistkordselt, umbkaudu nii 10 aastase vahega. Tegu on väga hea raamatuga, kindlasti kui sind puudutab näiteks sõna kaassõltuvus või lähisõltuvus, ilmselt ka paljudele, kes ei oska neid sõnu neid puudutavaks pidada. Mulle ei sobi selles raamatus kõik 100%, sest mingid asjad, mis tulenevad sellest, et Hellsten on lisaks psühhoterapeut olemisele ka kristlane ei haaku kuidagi lõpuni minuga. Üldiselt on siiski paljut, mis kõnetab.

[Karet · Rating 2 out of 5]

Lugesin raamatut ja algus oli paljutõotav, ent minu jaoks läheb ta mingi hetk enesega vastuollu. Seda just selles, et kes vastutust kannab ja jagab. Natukene pettusin.